Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisiko tulotasoa miettiä lapsilukua päätettäessä?
11.10.2016 |
Olen tässä nyt lukenut noita sinänsä tärkeästä asiasta, vähävaraisten lapsiperheiden köyhyydestä käytyjä keskusteluja ja mieleeni on noussut kysymys, jota myös minä ja vaimoni takavuosina kovasti edestakaisin vatkasimme: kannattaako lapsilukua päätettäessä (tiedän ettei se ole ihmisen päätettävissä) laskeskella vähän myös omaa taloudellista tilannetta vai onko tämä seikka, joka ei missään nimessä saa määrittää niin tärkeää asiaa?
Tiedän tarkalleen, että tämä keskustelu ei ole ns. villakoiran ydin tämän yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemisessa ja periaatteessa itsekin olisin ehkä halunnut isomman perheen, mikäli voimavaroja olisi ollut, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että joidenkin perheiden kohdalla olisi varmasti monin tavoin helpompi, jos lapsia olisi vaikkapa se perinteinen kaksi. Me olemme vaimoni kanssa onnekkaita, että meillä on molemmilla vakituiset työt (molemmat luokanopettajia, joten rikkaita emme todellakaan ole) eikä meillä ole "kuin" kaksi lasta, mutta Helsingissä asuvina meilläkään ei tällä tulotasolla ja perhekoolla ole rahaa kovinkaan paljon yleellisyyksiin. Omaa kokemusta ei asiasta ole, mutta tuttavaperheiltä olen kuullut, että esim. jo kolme lasta on yllättävän paljon kalliimpi kokonaispaketti pyöritettäväksi.
Minä olen sitä mieltä, että lapsi ei periaatteessa tarvitse kovin paljon muuta kuin rakkautta ja perustarpeiden tyydyttämistä, mutta vähävaraisten perheiden kanssa työni kautta tekemisissä olevana tiedän myös sen, että köyhyys ja puute eivät myöskään jalosta ihmistä, kuten joskus ehkä on ajateltu. Näin ollen olen taipuvainen ajattelemaan, että ehkä joissakin tapauksissa olisi hyvä miettiä lapsilukua myös taloudellisesta näkökulmasta.
Mitä muut olette mieltä?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on kaksi lasta, ja se on perhekoko, jolla pk-seudulla asuva keskiverto työssäkäyvä akateeminen pariskunta (talouden tulotaso n. 110 -140k€/vuosi) voi elää mukavaa, muttei mitenkään erityisen ylellistä elämää. Kahden lapsen kanssa on kuitenkin näillä tuloilla mahdollista asua riittävän tasokkaasti, matkustella pari kertaa vuodessa, tarjota lapsille näiden toivomat harrastukset yms.
110-140 000 eur / vuosi on keskiverron työssäkäyvän akateemisen pariskunnan tulotaso? Valitettavasti omassa tuttavapiirissäni ei kyllä lähelläkään. Opettajan palkathan sinä tiedätkin, joten niitä ei varmasti tässä tarvitse ruveta yhteen laskeskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei se nyt vain ole päätettävissä. Voit raskautua ja kokea suuren katastrofin tai voit elää yltäkylläisyydessä eikä vain tärppää. Mulla on kaksi kaunista ja älykästä lasta, joten uskon että näin se kohtalo suunnitteli sen menevän. Eikä elämä ole kummankaan lapsen kanssa ollut aina helppoa ja siltikin olen älyttömän ylpeä lapsistani. Mun verta ja lihaa.
Olen sitä mieltä, että totta kai ja ehdottomasti pitää, eikä miettimistä varten tarvitse käyttää lapsia mukana. Tarkoitan, että kenen tahansa -erityisesti sinkkujenkin- kannattaa miettiä tulotasoaan ja miten sitä käyttää. Tai miten se muodostuu. Totta kai jos on aikeissa tai haaveilee saavansa lapsia niin joutumaan varmasti harkitsemaan ja pohtimaan vieläkin enemmän.
Mutta toisaalta täytyy myös jollain tavalla uskaltaa ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Jokainen päivä ja hetki on aina mahdollisuus. Aina voi tapahtua ja sattua vaikka ja mitä. pelolle ja jännitykselle ei kannata antaa liikaa periksi.
Typeryyttä ei ole, jos hieman osaa ennakoida tulevaa. Hyvin moni meistä olisi jäänyt syntymättä, jos lapsien saannille olisi asetettu ehdoksi, jokin erityinen vanhempien itsenäinen taloudellinen asema. Mutta yhtälailla on hieman pöhköä luottaua siihen, että kyllä "hyvin vointivaltion" suojaverkot huolen pitää, ettei Suomessa kukaan joudu taivas-alle.
Mutta ehkä se tärkein. Ennen kuin voi tai haluaa rakastaa ketään muuta kannattaa ensin, edes hieman osata rakastaa itseäänkin. Sillä harva asia on yhtä tuhoisaa kuin se, että ihminen on katkera ja syyttää tämän lisäksi omasta pahasta olostaan muita; yrittämättä ja ponnistelematta itse lainkaan kohti omia unelmiaan ja haaveitaan.
Jos viittaat ap siihen iltalehden juttuun, niin vaikka kuinka olen pahoillani ko. perheen tilanteesta, en siltikään voinut välttyä samoilta ajatuksilta. Jos perheessä äiti on ollut työttömänä 20 vuotta ja tehnyt sen aikana neljä lasta, niin onko oikeasti missään vaiheessa mietitty, onko lapsiin oikeasti varaa? Toki perheen isän työkyvyttömyys on ollut asia, johon ei ole voinut vaikuttaa, mutta kokkina hän tuskin siltikään tienaisi niin paljon, että pystyisi kovinkaan paljon lapsilleen tarjoamaan. Miksi perheen äiti ei ole uudelleenkouluttautunut; onko lasten teon välissä koittanut etsiä töitä jne? Jos näyttää ettei töitä löydy, miksi seuraava askel on hankkia uusi lapsi? En usko, että kaikki neljä ovat vahinkoja, jos ovat, niin kyllä sekin kertoo elämänhallinnan puutteesta, johon olisi hyvä jotain apua hakea.
Ja ei, en halua soimata köyhiä perheitä ja tiedän, että usein perheen tilanne on syystä tai toisesta ajautunut huonoksi (esim sairastumiset, työttömäksi joutuminen jne) mutta usein näissä median esittelemissä esimerkkitapauksissa kyse on enemmänkin valinnoista. Itselläni ei tulisi mieleenkään työttömänä hankkia neljää lasta, kun mieskin työskentelee keskipalkkaisella alalla. Tai sitten täytyisi tiedostaa se, ettei harrastuksiin ja kalliisiin vaatteisiin ja vempeleisiin yksinkertaisesti ole varaa. Lähipiirissäni on pari tällaista perhettä, joissa kummallakaan vanhemmalla ei ole koulutusta eikä edes yritystä työllistyä. Lapsia on silti hankittu, ja sitten surkutellaan, kun ei ole varaa tehdä lasten kanssa mitään.. ja ei, lasetn teko ei ole vain työssäkäyvien oikeus, mutta kyllä realiteetit täytyisi ymmärtää lasta hankkiessa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei se nyt vain ole päätettävissä. Voit raskautua ja kokea suuren katastrofin tai voit elää yltäkylläisyydessä eikä vain tärppää. Mulla on kaksi kaunista ja älykästä lasta, joten uskon että näin se kohtalo suunnitteli sen menevän. Eikä elämä ole kummankaan lapsen kanssa ollut aina helppoa ja siltikin olen älyttömän ylpeä lapsistani. Mun verta ja lihaa.
Mutta voiko vahingossa tulla raskaaksi neljä kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon hyvinkin tarkkaan miettinyt tota talouspuolta. Ollaan ihan keskituloinen perhe (tulot yhteensä 7000 e kk) ja en kyllä näillä tuloilla tekis enempää kuin kaksi lasta. Kaksi meillä siis onkin ja pärjätään ihan hyvin, voidaan matkustella ja ostaa jopa uusia vaatteita kaupasta joskus, jopa niitä 70 euron toppahousuja :D Talouden lisäksi mietityttää omat voimavarat. Meillä ei ole tällä paikkakunnalla tukiverkkoja, joten enempää lapsia en muutenkaan jaksaisi. Kahden lapsen kanssa elämä tuntuu välillä ihan riittävän haastavalta, saati jos lapsia olisi vielä enemmän ja vielä taloushuolet päälle. Mun pääkoppa ei yksinkertaisesti kestäisi sellaista elämää.
Köyhille voisi tarjota sterilisaatiosta esimerkiksi 700-1000 euron kertakorvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko aiheen mielekkyyttä ja uutuusarvoa miettiä ennen aloituksen tekemistä?
Aina tämä sama provotyyppi kirjoittamassa aloituksia. Eihän tämä ole edes miehen kirjoittama. "Yleellisyyksiin"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulot ~3000e/kk ja miehellä yli 5000e/kk, silti ei meillä ollut varaa hankkia kuin yksi lapsi. Tai jollain tapaa koettiin että yhdelle lapselle meillä riittää voimavaroja, taloutta ja yhdelle lapselle voimme tarjota sellaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin haluammekin. Ihan järkipäätös tehtiin siis. :)
Jos välttämättä haluaa useamman lapsen, niin yksi keino saada enemmän taloudellista liikkumavaraa on pidemmät ikävälit. Mikä kiire ihmisillä on tehdä se kolme lasta peräkanaa? Jos ikäerot olis vaikka 3-4 vuotta, niin siinä ehtii äiti välillä käydä töissäkin (ja pysyä kiinni työelämässä) eikä sitten myöhemmässä vaiheessa pamahda kaikille lukiokirjat ja ajokortit samaan aikaan. Ja jokainen lapsista saisi olla vuorollaan ainoa pikkuinen, saisi riittävästi sitä huomiota osakseen jotta olisi valmis siirtymään isosiskon tai -veljen rooliin vuorollaan. Liian monet lapset pakotetaan liian pienenä isoiksi, vaikka tarvitsisivat vielä kovasti äidin jakamatonta huomiota ja hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu asiaa. Me olemme tarkkaan miettineet lapsilukua ja mihin on varaa. Mieli halajaa kolmatta, mutta varaa on kahteen. Kolmas tulisi liian kalliiksi. Pk-seudulla asutaan ja vuositulot yhteenstä 90-100k €. En ymmärrä näitä, jotka työttömänä tehtailevat isoja perheitä ja valittavat köyhyydestä. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulot ~3000e/kk ja miehellä yli 5000e/kk, silti ei meillä ollut varaa hankkia kuin yksi lapsi. Tai jollain tapaa koettiin että yhdelle lapselle meillä riittää voimavaroja, taloutta ja yhdelle lapselle voimme tarjota sellaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin haluammekin. Ihan järkipäätös tehtiin siis. :)
Näin me ollaan erilaisia. Meidän perheen yhteenlasketut tulot eivät ole edes sinun palkkasi verran (minä vauvan kanssa kotona, mies lomautettu) mutta pärjätään itse asiassa oikein hyvin (lapsia siis kolme). No tietysti tekee paljon sekin että asuntolaina on aikoinaan mitoitettu sen varalta että iskee työttömyys tms. Ollaan tietysti tingitty siitä, että meillä ei ole mitään hulppeaa ok-taloa (en minä silti nykyisestäkään asunnosta valita, kiva kerrostalo ihan meren vieressä). Etelänmatkoja ei edes kaivata. Säästöön on jäänyt ihan kiva summa ja tämä ajateltiin käyttää Legoland-reissuun jonne muksut kovasti haluavat. En silti usko, että lapset siitä pahemmin traumatisoituisivat vaikka matka jäisi tekemättäkin. Ehtiihän sitä matkustella aikuisenakin.
Meillä on tietysti etuna se, että tehdään aika paljon säästöä ruokakuluissa esim. kalastamalla. Minä rakastan kierrellä kirppareilla ja suurin osa muksujen vaatteista on ostettu sieltä. Koululaiselle ei tosin sieltä löydy kovin helposti enää vaatetta mutta silti, säästöä tulee.
Ei meillä ainakaan lapsilla ole puutetta mistään. Heillä on mieleiset harrastukset yms. Totta kai vauvakin kasvaa ja kulutus nousee mutta tämä on jo alunperinkin huomioitu. En minäkään ajatellut kotona olla lopun ikääni ja miehenkin lomautus loppuu joskus. Tosin ei meillä kummallaan mikään hulppea palkka tule olemaan mutta on se silti enemmän kuin nykyiset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai tulisi miettiä. !!
Toisaalta on kyllä yhteiskunnallinen ongelma, jos kaksi kokopäivätyössä käyvää ihmistä pystyy vain nippanappa elättämään kaksi lasta. Elämisen kulut on silloin nousseet kohtuuttomam suuriksi suhteessa palkkatasoon.
Oma lukunsa sitten nämä "tienaamme 100 000 erkkiä vuodessa, mutta ei ole varaa kuin maks. yhteen lapseen". Palkkakuilu on kasvanut jo liian isoksi, kun osa taas elelee tahollaan tälläisessa hattaramaailmassa, jossa edes 100 000 bruttotulot vuodessa ei mukamas riitä.
Pakollisen elämän kuluja ei saa enää nostaa. Palkkaeroja tulisi pienentää, joka myös samalla tasaa sitä verotaakkaa pieni- ja suurituloisen välillä.
Rodunjalostuksellisesti olisi tietysti viisasta että ne lisääntyisivät jotka pärjäävät hyvin elämässä, mutta asia tuppaa olemaan vähän toisin päin. Suomen oloissa onglemana ei ole köyhien lisääntyminen vaan varakkaiden lisääntymättömyys.
Mutta jos uhohdetaan genetiikka niin eikös se nyt ole loppupeleissä aika yhdentekevää kuka ne lapset ja uudet kansalaiset tähän yhteiskuntaa tekee? Lapsia kuitenkin tarvitaan. Varakkaat eivät osallistu synnytystalkoisiin, mutta osallistuvat senkin edestä verotalkoisiin.
Näkisin mielelläni mallin jossa lapset huomioitaisiin verotuksessa. Esimerkiksi 5% pois verotuksesta jokaista lasta kohti. Alkaisi hyvätuloisillakin olla varaa lapsiin.
Mikä se tulotaso sitten on että saa teidän mielestä tehdä lapsia? Jos niitä sattuu saamaan.
Mä tulin raskaaksi vuosien yrityksen jälkeen. Sattumalta jouduin vähän ennen raskautta työttömäksi. Miettikää sitä. Haluanko töitä ja rahaa vai haluanko kauan odotetun lapsen?
Syntyvyys laskee kun ihmiset odottaa että saisi töitä että voisi elättää lapsen mutta kuka ottaa hedelmällisessä iässä olevan naisen töihin ja onko vakituisia duuneja kaikille?
Mä ainakin sanoisin ihmisille että tehkää ne lapset. Pienellä palkalla pärjää vaikka kuuden lapsen kanssa, kunhan harjoittelee taloudenpitoa ja on tarkka rahoistaan
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tulisi miettiä. !!
Toisaalta on kyllä yhteiskunnallinen ongelma, jos kaksi kokopäivätyössä käyvää ihmistä pystyy vain nippanappa elättämään kaksi lasta. Elämisen kulut on silloin nousseet kohtuuttomam suuriksi suhteessa palkkatasoon.
Oma lukunsa sitten nämä "tienaamme 100 000 erkkiä vuodessa, mutta ei ole varaa kuin maks. yhteen lapseen". Palkkakuilu on kasvanut jo liian isoksi, kun osa taas elelee tahollaan tälläisessa hattaramaailmassa, jossa edes 100 000 bruttotulot vuodessa ei mukamas riitä.
Pakollisen elämän kuluja ei saa enää nostaa. Palkkaeroja tulisi pienentää, joka myös samalla tasaa sitä verotaakkaa pieni- ja suurituloisen välillä.
Kuule, kyllä progressiivinen verotus tasaa erittäin hyvin. Meillä ne bruttotulot n 180 t e, mutta käteen jää huomattavasti vähemmän. Ja palkankorotus häviää käytännössä lisäveroihin. Kaksi lasta joille kykenee tarjoamaan tarpeellisen. Itse en neljää lasta olisi halunnut, jo yksistään sen vuoksi ettei nykyinen urakehitys olisi ollut mahdollista niin monen äitiysloman kanssa. Nykyinen tukimalli suosii aivan alimmissa tuloluokissa lastentekoa - tuet innostavat tekemään lisää? Tuota en ole koskaan ymmärtänyt. Voi olla aika ankeaa kyytiä kun nykyistä tukijärjestelmää leikataan - ja ilmeisesti ihan syystä, johan Hyssäläkin ihmetteli oman puljunsa tolkutonta asumistukijärjestelmää. Voi kun nyyiset nuoret kykenisivät näkemään sen tulevaisuuden tiukemman tilanteen eivätkä liikaa luottaisi helppoihin tukiin.
Lopetetaan lasten hankinta tyystin niin 70 vuotta ja suomalaisia ei ole kuin kourallinen.
Ei tietenkään!!! Kyllä sossu hoitaa!!!
Kyllähän sitä pitäisi miettiä. Ja moni niin tekeekin. Mutta ongelma on siinä, että ne joiden ehdottomasti pitäisi jättää lapsiluku yhteen tai kahteen, kun eivät niitäkään pysty itse elättämää, eivät useinkaan tällaiseen suunnitelmallisuuteen ja elämän hallintaan kykene. Tai sitten monissa tapauksissa nämä henkilöt päinvastoin haluavat paljon lapsia, koska näkevät lapten tekemisen "elinkeinona"; suomalainen sosiaaliturva kun todellakin "palkitsee" varattomien vanhempien "lapsitehtailun". Toistaiseksi ainakin.
Meilläkin on kaksi lasta, ja se on perhekoko, jolla pk-seudulla asuva keskiverto työssäkäyvä akateeminen pariskunta (talouden tulotaso n. 110 -140k€/vuosi) voi elää mukavaa, muttei mitenkään erityisen ylellistä elämää. Kahden lapsen kanssa on kuitenkin näillä tuloilla mahdollista asua riittävän tasokkaasti, matkustella pari kertaa vuodessa, tarjota lapsille näiden toivomat harrastukset yms.