Kannattaisiko tulotasoa miettiä lapsilukua päätettäessä?
Olen tässä nyt lukenut noita sinänsä tärkeästä asiasta, vähävaraisten lapsiperheiden köyhyydestä käytyjä keskusteluja ja mieleeni on noussut kysymys, jota myös minä ja vaimoni takavuosina kovasti edestakaisin vatkasimme: kannattaako lapsilukua päätettäessä (tiedän ettei se ole ihmisen päätettävissä) laskeskella vähän myös omaa taloudellista tilannetta vai onko tämä seikka, joka ei missään nimessä saa määrittää niin tärkeää asiaa?
Tiedän tarkalleen, että tämä keskustelu ei ole ns. villakoiran ydin tämän yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemisessa ja periaatteessa itsekin olisin ehkä halunnut isomman perheen, mikäli voimavaroja olisi ollut, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että joidenkin perheiden kohdalla olisi varmasti monin tavoin helpompi, jos lapsia olisi vaikkapa se perinteinen kaksi. Me olemme vaimoni kanssa onnekkaita, että meillä on molemmilla vakituiset työt (molemmat luokanopettajia, joten rikkaita emme todellakaan ole) eikä meillä ole "kuin" kaksi lasta, mutta Helsingissä asuvina meilläkään ei tällä tulotasolla ja perhekoolla ole rahaa kovinkaan paljon yleellisyyksiin. Omaa kokemusta ei asiasta ole, mutta tuttavaperheiltä olen kuullut, että esim. jo kolme lasta on yllättävän paljon kalliimpi kokonaispaketti pyöritettäväksi.
Minä olen sitä mieltä, että lapsi ei periaatteessa tarvitse kovin paljon muuta kuin rakkautta ja perustarpeiden tyydyttämistä, mutta vähävaraisten perheiden kanssa työni kautta tekemisissä olevana tiedän myös sen, että köyhyys ja puute eivät myöskään jalosta ihmistä, kuten joskus ehkä on ajateltu. Näin ollen olen taipuvainen ajattelemaan, että ehkä joissakin tapauksissa olisi hyvä miettiä lapsilukua myös taloudellisesta näkökulmasta.
Mitä muut olette mieltä?
Puhun 90-luvun taitteesta, jolloin moni jäi kotihoidontuelle.