Lue keskustelun säännöt.
Mitä työtä teet, Asperger-piirteinen aikuinen?
Kommentit (33)
Olen jakanut mainoksia teininä ja tänä kesänä puhelinmyyjänä pari viikkoa. Liiketaloutta opiskelen..ikää 21.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekninen kirjoittaja.
Pidän todella paljon. Saan takertua pikkuasioihin ja yksityiskohtiin niin paljon kuin haluan.
Rewind kirjoitti:
Toimistohommia. Yksin.
Sisulla kouluttauduin sossutädiksi, mutta sossualan hommia en ole tehnyt. Pärjäsin hienosti asiakkaiden kanssa. Työkavereiden kanssa en. En tykännyt siitä, että takanapäin haukuttiin, enkä osallistunut negatiiviseen kommentointiin.
Pitääkö olla ilkeä, että pärjää naisvaltaisissa työyhteisöissä?
Pitää.
Olen koko työurani ohjelmoinut, aina silloin kun työtä saan. Tunnen soveltuvani työhöni. Työn hakeminen vain on paljon vaikeampaa kuin työn tekeminen, en tykkää kehua itseäni enkä esitä haastattelussa yltiöinnokasta, pysähdyn varmaan liian pitkäksi aikaa miettimään kysymyksiä enkä katso silmiin, jne.
No se kyllä on, että en ole mikään kahvitaukojen kingi, ja jos työpaikan tiedonvälityksestä suurin osa hoituu tuolla tavoin epämuodollisesti niin silloin voi olla vaikeaa. Mutta itse se peruskoodaaminen on helppoa, ja yllätyksekseni olen tullut asiakkaidenkin kanssa toimeen, ovat kehuneet.
Nyt kyllä taas työttömänä :(
Rewind kirjoitti:
Pärjäsin hienosti asiakkaiden kanssa. Työkavereiden kanssa en. En tykännyt siitä, että takanapäin haukuttiin, enkä osallistunut negatiiviseen kommentointiin.
Pitääkö olla ilkeä, että pärjää naisvaltaisissa työyhteisöissä?
Mulla on toisenlaisiakin kokemuksia tästä. Olen siis virallisesti nainen mutta aika androgyyni, en tunne itseäni järin naiseksi (tosin en mieheksikään). Ja as-piirteinen. Olen toiminut parissakin naisvaltaisessa työyhteisössä it-tukena ihan ongelmitta. Luulen että se vaikuttaa että työroolini on ollut eri kuin muilla. Ja jotenkin tuntuu, että ne naiset eivät ole nähneet minua naisena, eivät ole odottaneetkaan mitään naisellista käyttäytymistä, mikä on sopinut minulle oikein hyvin.
Miesvaltaisissa työyhteisöissä minulla on ollut vaikeampaa, tuntuu että siellä olisi pitänyt selkeämmin olla joko nainen tai "hyvä jätkä", ja osallistua seurusteluun muiden kanssa, mikä ei siis ollenkaan minua kiinnosta. Naisvaltaisissa paikoissa on ollut helpompi jättäytyä vähän ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjastovirkailija. Kirjat ovat olleet intohimoni lapsesta asti. Pidän työstäni. Vapaa-ajalla viihdyn mahdollisuuksien mukaan omissa oloissani. Minulla on perhe. Puolisoni ymmärtää tarpeeni omaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen media-alalla ja sovin sinne hyvin. Olen sellaista ylisosiaalista, luovaa ja hajamielistä tyyppiä.
Huh, onnea että olet löytänyt paikkasi :)
Rewind kirjoitti:
Toimistohommia. Yksin.
Sisulla kouluttauduin sossutädiksi, mutta sossualan hommia en ole tehnyt. Pärjäsin hienosti asiakkaiden kanssa. Työkavereiden kanssa en. En tykännyt siitä, että takanapäin haukuttiin, enkä osallistunut negatiiviseen kommentointiin.
Pitääkö olla ilkeä, että pärjää naisvaltaisissa työyhteisöissä?
Naisvaltainen työpaikka on lähes aina ongelmallinen. Pitää olla paksunahkainen pärjätäkseen. Minulla kokemusta opettajainhuoneympäristöistä. Huh, huh sitä pahanpuhumisen määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli lukuaineet koulussa helppoja hyvän muistini ansiosta, joten olen opiskellut yliopistossa. Työskentelen asiantuntijana vaativissa tehtävissä. Pystyn keskittymään 110 prosenttia ja paneutumaan huolella siihen mitä milloinkin teen. Liikunnassa olen myös hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli lukuaineet koulussa helppoja hyvän muistini ansiosta, joten olen opiskellut yliopistossa. Työskentelen asiantuntijana vaativissa tehtävissä. Pystyn keskittymään 110 prosenttia ja paneutumaan huolella siihen mitä milloinkin teen. Liikunnassa olen myös hyvä.
Onko erityisyydestäsi sulle mitään haittaa?
Ihan kuin minä! Mutta en ole lähihoitaja, vaan muissa, asiakaspalveluhommissa.