Jos sinulle tärkeä ja läheinen ihminen lopettaa yhteydenpidon

Ei, kun haen sen käsiini, ja hakkaan sen.

Mistä arvelet hiljaisuuden johtuvan?

Olen monia ihmisiä jättänyt taakseni ja en kadu. Kuulin mitä musta oli juoruttu ja valehdeltu oli viimeinen niitti.

Saatan joskus yrittää kysellä, koska saattaa olla masennusta tai muuta ongelmaa minkä takia vaikenee pitkäksi aikaa. Enimmäkseen kyllä nautin rauhasta kun joku lakkaa puhumasta.

Pakko antaa mennä. Mun entinen paras ystäväni on jo noin kolmisen vuotta saanut ajoittain huutoraivareita, lähinnä puhuu psyykendiagnooseistaan, lääkkeistään ja terapiastaan ja yrittää keksiä mulle diagnooseja.

Välillä hän haukkuu ja nolaa minut täysin ja keksii tyhjästä riidan, joka päättyy hänen huutoraivoamiseen ja siihen, että haukkuu mut aivan maanrakoon sellaisesta, jos vaikka olen jostain pienestä asiasta vähän eri mieltä + pitää monta kuukautta mykkäkoulua, kunnes palaa juttelemaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja aina silleen omahyväisen töykeästi tietenkin.

Voin nykyään jutella hänelle, mutta enää en luota häneen. Enää en todennäköisesti koskaan anna anteeksi hänen pahimpia loukkauksiaan tai juonitteluaan, sillä hän on käyttäytynyt aivan törkeästi minua kohtaan jo vuosia. Annan olla, annan mennä.

Yritin saada yhteyden siinä onnistumatta. Lopulta luovutin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko antaa mennä. Mun entinen paras ystäväni on jo noin kolmisen vuotta saanut ajoittain huutoraivareita, lähinnä puhuu psyykendiagnooseistaan, lääkkeistään ja terapiastaan ja yrittää keksiä mulle diagnooseja.

Välillä hän haukkuu ja nolaa minut täysin ja keksii tyhjästä riidan, joka päättyy hänen huutoraivoamiseen ja siihen, että haukkuu mut aivan maanrakoon sellaisesta, jos vaikka olen jostain pienestä asiasta vähän eri mieltä + pitää monta kuukautta mykkäkoulua, kunnes palaa juttelemaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja aina silleen omahyväisen töykeästi tietenkin.

Voin nykyään jutella hänelle, mutta enää en luota häneen. Enää en todennäköisesti koskaan anna anteeksi hänen pahimpia loukkauksiaan tai juonitteluaan, sillä hän on käyttäytynyt aivan törkeästi minua kohtaan jo vuosia. Annan olla, annan mennä.

No hurjalta kuulostaa. Kauan olet häntä jaksanutkin

Jos suhde on terve, niin tottakai on tilaa puhua asiasta. Ja on tervettä päästää myös lähtemään, jos se on toive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko antaa mennä. Mun entinen paras ystäväni on jo noin kolmisen vuotta saanut ajoittain huutoraivareita, lähinnä puhuu psyykendiagnooseistaan, lääkkeistään ja terapiastaan ja yrittää keksiä mulle diagnooseja.

Välillä hän haukkuu ja nolaa minut täysin ja keksii tyhjästä riidan, joka päättyy hänen huutoraivoamiseen ja siihen, että haukkuu mut aivan maanrakoon sellaisesta, jos vaikka olen jostain pienestä asiasta vähän eri mieltä + pitää monta kuukautta mykkäkoulua, kunnes palaa juttelemaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja aina silleen omahyväisen töykeästi tietenkin.

Voin nykyään jutella hänelle, mutta enää en luota häneen. Enää en todennäköisesti koskaan anna anteeksi hänen pahimpia loukkauksiaan tai juonitteluaan, sillä hän on käyttäytynyt aivan törkeästi minua kohtaan jo vuosia. Annan olla, annan mennä.

No hurjalta kuulostaa. Kauan olet häntä jaksanutkin

Kyllä. Ne viimeisimmät jutut olivat käytännössä henkistä pahoinpitelyä. Häntä ärsytti se, että olin kohtelias ja asiallisen ystävällinen, niin kertoi toivovansa mulle kivuliasta kuolemaa ja yritti yllyttää mut tekemään itsarin sekä haukkui h*oraksi jne. Huusi jotain solvauksia ja kirosanoja.

Mä autoin häntä ja olin ystävällinen ja kärsivällinen, niin hän vastasi taas uudella huutoraivarilla. Väliin sanoi muutaman normaalin sanan ja kun ajattelin, että tilanne jo ok, niin kelsi taas tyhjästä tapoja nolata mua.

Siis se oli aivan hirveää. Aiemmin hän on myös toki juorunnut kaikki henkilökohtaiset asiani, valehdellut minusta kaikkea törkeää ja uhkaillut perhettäni jne. Hän on vuosia vähätellyt kaikkea mahdillista elämässni ja jos onnistun, hän vähättelee lisää tai vaikuttaa nyrpeältä/yrittää lytätä. En silti edes uskalla katkaista häneen välejä, mutten enää ota itse yhteyttä.

Kyllä yritän olla itse muutamia kertoja yhteydessä. Muutamien kertojen jälkeen ei vaan jaksa olla aina se aktiivinen osapuoli. Ystävyys on vastavuoroista.

Jos hän on se joka jättää odotan että myös hän on se joka palaa asiaan.

Annan mennä.

En päästä ihmisiä helposti lähelleni ja siinä on se hyvä puoli, että hyvin harvoin kiinnyn ihmisiin. Jos joku haluaa mennä, sen kun menee.

.