Miehen exä pilasi kesälomasuunnitelmamme, voisin kuristaa sen naisen

69

Olen miettinyt kovasti miehen kanssa sitä, haluaisiko äiti, että lapset kokisivat vain hänen kotinsa kodikseen ja hänen perheensä perheekseen. Me puhumme aina lapsille meidän kodistamme heidänkin kotonaan ja kohtelemme heitä perheenjäseninä, emme vieraina. Kun he ovat meillä, he ovat kuin minunkin lapsiani. En pidä itseäni millään tavalla heidän äitinään, mutta toimin heidän kanssa ihan samalla tavalla kuin jos olisivat ikiomiani. Ehkä äiti ei kestä sitä, että lapset tykkäävät olla meillä ja kokevat tämänkin kodin omaksi kodikseen. Ehkä äiti pelkää lasten tykkäävän meistä yhtä paljon kuin hänestä. Ehkä hän on myös katkera ex-miehensä uudesta onnesta, vaikka itse halusi eron. En tiedä.



70

Kiitos tsempistä. Mutta minun asiani ei ole päättää lasten leirille menosta tai menemättä jättämisestä. Voin vain tukea miestäni ja antaa ehkä muutamia hyviä neuvoja.

71

Emme ole kieltämässä lapsilta leiriä. Mutta näin äiti sen varmasti tiesikin menevän: hän kertoo lapsille varanneensa ja maksaneensa lapsille kivan leirin. Hän ei menetä yhteistä loma-aikaansa lasten kanssa. Isä ja äitipuoli ovat lasten silmissä ilkeitä, jos eivät päästä lapsia. Huoh.

Lapset tykkäävät kovasti minun sukulaislapsistani ja "isovanhempipuolistaan" ja odottavat aina reissujamme sinne.

Lasten kavereita ei ole menossa leirille.



72

Pyydän.



73

Mieheni ja minä puhumme niin paljon ja avoimesti, että olisi kyllä sanonut, jos olisi tajunnut unohtaneensa. Mieheni suree tietysti eniten lasten kanssa olemiseen varatun ajan lyhenemistä. Lasten kanssa oleminen on hänelle tärkeämpää kuin mikään muu, joten ei kyllä siksikään olisi unohtanut sitä leiriajankohtaa, jos se olisi ollut hänellä tiedossa. Ja lisäksi hän kertoo minulle aina heti kaikki lapsiin liittyvät asiat, siis kaikki, mitä hän kuulee. Kuten sanoin, pidämme lapsia meidän perheen lapsina, emme vain miehen lapsina.

En ole kertonut täällä, miten raivoissaan mies on tuosta äidin leiristä kertomatta jättämisestä, mutta räyhääminen ei enää tässä vaiheessa auta, sillä mies haluaa pitää välit exäänsä, että saisi lapsia edes sen verran kuin nykyään. On tosiaan joskus suututtanut exänsä eikö nähnyt lapsia silloin kuin pakolliset. Äiti ei suostunut muuhun.

Tuo viimeinen kommenttisi kertoo vain sen, ettet ole koskaan ollut kunnolla rakastunut. Rakkaus ei katso sitä, onko toinen eronnut vai ei. Minulle ei olisi kelvannut kukaan muu kuin mieheni. Halusin parhaan, ja sain.

Kuten joku jo sanoikin, heille voi olla hyvin ikävä yllätys, että leirin sijaan olisikin ollut luvassa sukujuhlat mökkeilyineen ja uimisineen.



Eihän sitäkään tarvitse tehdä syyllistävään sävyyn. Kertoo vain vaihtoehdot ja pitää omat tunteensa piilossa.

74

Mies aikoo kysyä lapsilta.



75

Niin.



76

Lapset käyvät kaksi kertaa vuodessa. Mies kertoo minulle (omasta halustaan) ihan kaiken lapsiin liittyvän. Lasten äiti ei kertoile paljoakaan, mutta mies soittaa lapsille joka viikko ainakin kerran. Lapset kertovat asioita, niin kuin lapsilla on tapana. Lapset kertoivat isälleen, ettei sinne leirille tule ketään kavereita.

Ja mies on ihana, vaikka eronnut onkin. Exän oli pakko lempata mies ulos, sillä löysi nuoremman miehen. Tosin eivät enää ole yhdessä.

Isä on lapsilleen paras mahdollinen isä. Huolehtii perushoidon paremmin kuin moni äiti. Antaa aikaa lapsilleen- ei järjestä omia menoja sille ajalle, kun lapset ovat meillä. Juttelee, leikkii, touhuaa lasten kanssa. Äidin sisko on miehen hyvä ystävä ja hän oli miehelleni sanonut, että lasten äiti pelkää jollain tavalla, että ei olekaan lapsille kaikkein rakkain ja tärkein ihminen ja siksi sabotoi isälomia. En tiedä sitten.

Mieheni tunnen kyllä, hän on ihana.

77

Mies on raivoissaan exälleen eikä sanoja säästele. Itse kuuntelen enkä todellakaan kommentoi exästään mitään millään äänensävyllä. Muuna aikana ex on lähestulkoon kielletty puheenaihe, sillä mies on alkanut inhota naista vuosien varrella kertyneiden asioiden yakia enemmän ja enemmän. Minä yritän löytää exän käytökselle joitain perusteita ja kääntää niitä parhain päin. Teen sen mieheni vuoksi, että hänen olisi helpompi pystyä tekemään yhteistyötä exänsä kanssa.

Lasten kuullen tai nähden olemme todella tarkkana siitä, ettei äidistä puhuta MITÄÄN ikävään sävyyn. Päin vastoin puhumme hänestä kuin kenestä tahansa ihmisestä, jos lapset ottavat äitinsä puheeksi. Tästä olemme ehdottojman tarkkoja.

Tottakai mies haluaa lapsillaan olevan kivaa mutta silti hän on raivoissaan siitä, että äiti päätää lasten tekemiset isäviikolla.

Kotona en puhu tästä asiasta yhtään mitään, siksi halusin purkaa mieltäni täällä. Ainoa, mitä olen kommentoinut miehen kerrottua leiristä, oli että voi kun ikävää, saat olla neljä päivää vähemmän lasten kanssa eivätkä lapset pääse mökille.



78

Katkeruus on kavala myrkky.

Jos minä ikinä eroaisin, toisoisin tosiaan mieheni uuden olevan kaltaisesi, niin fiksuja ja kypsiä ovat ajatuksesi. Olet oikea aarre niin miehellesi kuin miehesi lapsillesikin. Toivottavasti tuo manipuloiva ex ymmärtäisi ajatella lasten etua edes tulevaisuudessa!

Ymmärrän sinua hyvin, meillä myös miehellä manipuloiva exä ja on ollut kestämistä. Mitään noin törkeää ei ole kyllä koskaan tehnyt mitä te nyt joudutte kärsimään. Voin kuvitella että ottaa päähän.



Voi kun nämä eksät ymmärtäisivät että sahaavat koko ajan vain sitä omaa oksaansa. Lapset kasvavat ja alkavat ymmärtää mitä äiti on heille tehnyt ja siinä onkin äidillä selittämistä miksi on estänyt lapsia tapaamasta isäänsä. sääli vain että isän kanssa menetettyä aikaa ei välttämättä pysty enää ottamaan takasin aikuisena. Toivottavasti kaikki eksät jotka näin julmasti toimivat, joutuvat myös kärsimään teostaan, tavalla tai toisella.



Voimia sinulle Ap, toivotaan että asiat vielä ratkeavat!

Hieno juttu, ehkä he ovatkin sitä. Mutta yrittäkääpä myös vähän asettua lasten asemaan. Itse olen eroperheen (nyt jo aikuinen ;)) lapsi ja minun on pakko sanoa, että ns. isälomilla tärkeintä meille lapsille oli ISÄ. Ei mitkään isän uuden vaimon sukulaiset mökkeineen.



Miettikääpä oikeasti, lapset näkevät muutenkin isäänsä todella harvoin, vain 4 viikkoa vuodessa. Miksi sille ajalle pitää buukata aikaa isän uuden puolison suvun kanssa?! Lapset joutuvat jakamaan isän kymmenien muiden ihmisten kanssa. Ymmärrän, että kyse on vain muutamasta päivästä, mutta lyhyillä tapaamisilla sekin on paljon. On ap:ltä kaunis ajatus, että lapset ovat jollakin tapaa myös hänen perhettään, mutta valitettavasti on pakko sanoa, että kun tapaatte noin harvoin (mikä ei tietenkään ole teidän vikanne), sinä et ole niin tärkeä henkilö lapsille, että heidän pitäisi tutustua sinun sukuusi myös. Teillä on vuodessa 11kk aikaa tavata sinun perhettäsi. Miksi käyttää lyhyt "isäloma" siihen?! Teidän pitäisi satsata vain lapsiin sillä ajalla. On hienoa sanoa, että elätte lasten kanssa "normaalia elämää ja teette mitä muutenkin tekisitte" kun he ovat teillä. Tämä toimiikin silloin, kun lapset ovat säännöllisesti ja usein etävanhemman luona. Teillä tapaamiset ovat kuitenkin niin harvoja ja lyhyitä, että silloin ei oikein voi elää normaalia elämää. Isän pitäisi keskittyä vain lapsiin eikä hajottaa huomiotaan sinun sukulaisiisi yms. Kuten sanottu, siihen on tarpeeksi aikaa muulloinkin.



Tätä ei kukaan muu ole sanonut, mutta mielestäni sinä ap olet vähän itsekäs. Teet itsestäsi ison asian lasten elämässä, mutta tosiasiassa isä on se, jota he kaipaavat. Puhun kokemuksesta, joten vaikka sanoisit minun olevan väärässä, niin tällaisia ovat omat tuntemukseni olleet. Isälomilla halusin vain olla isän kanssa. Isän uuden vaimon sukulaisten tapaamiset olivat kauhistus -he olivat minulle kuitenkin vieraita ihmisiä. Se, että he pitivät minua jollakin tapaa osana heidän perhettään ei helpottanut -päinvastoin. Oli tarpeeksi kovaa jakaa isä uuden vaimon kanssa, mutta että vielä vaimon perheenkin. Olin myös ujo lapsi enkä todellakaan olisi hihkunut riemusta, jos minun olisi pitänyt viettää isälomalla aikaa joidenkin isän vaimon sukulaislasten kanssa. Onhan lapsilla omia kavereita kotona, lomalla kaipaavat isää eikä uusia kavereita (joita tapaa ehkä kerran parissa vuodessa.) Sinun, ap, pitäisi astua vähän takavasemmalle sukuinesi ja vaateinesi. Varsinkin tämä pettymyksesi on niin paljastavaa; sinun ihanneperheesi ei nyt toteudu etkä pääse sitä esittelemään. Se taitaa harmittaa eniten..?



En sano, että exä toimii oikein. Päinvastoin, exän toiminta on tosi ikävää ja väärin. Mutta kun sinä, ap, koko ajan korostat, että te ajattelette lasten parasta ja exä ei, niin se on vähän tekopyhää. Sinulla on omat tarpeesi esittää onnellista perhettä ja lomaohjelmanne -vaikka se kuinka on ajateltu lapsia varten- on sen toteuttamista. Mitä jos ensi kesänä kysytte lapsilta ennen lomia mitä haluaisivat tehdä? Ns. ydinperheessä ei lapsilta toki kysytä joka kerta haluattekos lähteä sukulaisiin (aikuiset päättävät), mutta kun lapset ovat noin isoja ja sukulaiset eivät ole omia (Heillä on jo kahdet isovanhemmat, sedät ja tädit!) niin tuskin on ykkösvaihtoehto viettää lomat sinun perheesi kanssa.



Tämä vain uutena näkökulmana, vaikka asian puolesta (exän toiminta) oletkin oikeassa.

Onko asia selvinnyt millään lailla? Kiinnostaa tietää miten selvititte tilanteen.



Tsemppiä!

Miksi isä ei tapaa kuin 4 viikkoa lapsiaan vain vuodessa?

Miksi isä ei uskalla vaatia uutta sopimusta?

Hah, ei se nyt noin mene, että ei saisi sen jälkeen tavata lapsia lainkaan. Epäilen, että tässä on takana se, ettei isä oikein välitäkään tavata useammin kun ei ala asiaa ajamaan takaa.



Olisi erittäin mielenkiintoista tietää exän näkökulma asiaan, miksi varasi juuri isäviikoille leirin. Siihen voi olla erittäin hyvä selitys.

Uusi näkökulma tähän kuvioon kiitos siitä.



Olen lukenut tätä ketjua mielenkiinnolla ja en hyväksy sitä että äiti suunnittelee ohjelmaa lapsille isän tapaamisen aikaan.



Mielestäni ap:n miehen tulee tilata aika kuntansa lastenvalvojalle tehdäkseen ehdotuksen uusista tapaamisajoista jos haluaa viettää aikaa enemmän lastensa kanssa. Välttämättä ei vanhempien tarvitse tavata ollenkaan.



Kuntien lastenvalvojat lähettää postia keskenään ja äidin kotikunnan lastenvalvoja pyytää äitiä luokseen tutkimaan uutta tapaamisehdotusta ja joko allekirjoittaa sen tai ei. Jos ei allekirjoita asian voi riitauttaa ja asia ratkaistaan oikeudessa.



Mielestäni oikeuteen ei ole tarvetta mennä ja isä saa lisää tapaamisaikoja sillä sehän on yleinen käytäntö.



Isän ei enää tarvitse pelätä lasten äitiä ja ei olisi sitä alunperinkään tarvinnut tehdä. Jutusta kävi ilmi että äidillä oli suhde toiseen mieheen niin tuskin hän olisi voinut juttua noin hoitaa miten kerrottu on.



Tulee mieleen onko mies ollut rehellinen omista kuvioistaan eroon johtaneista syistä, onko mies itsekin ollut uskoton ja kenties naisen uskottomuus tämän jälkeen.



Lasten äiti on katkera ja yleensä katkeruus johtuu petetyksi tulemisesta.

Katkeruuden aihetta löytyy aina, jos on siihen halua. Vika on siinä, että miehen luullaan korjaavan kaikki vanhempien lapselle aikanaan aiheuttamat psyykkiset vauriot, täyttävän sen mustan aukoln, joka monilla on sisällään. Mutta kun ei nainen voi enää päästä vauvaksi isän ja äidin syliin vaikka mies olisi kuinka kookas, niin vauriot eivät avioliitossa korjaannu eivätkä naisen (usein ilmaisemattomat) toiveet toteudu. Tästä syntyy todella syvä, pitkään kestävä katkeruus. Rakastin sinua, mutta sinä et rakastanut takaisin sillä tavalla kuin minä olisin halunnut. Et rakastanutkaan minua terveeksi, joten minulla on oikeus tuhota koko loppuelämäsi.



Miehen tilanne tällaisessa liitossa on aika lailla sama tilanne kuin alkoholistien vaimoilla: mieskin voi luulla, että hän pystyy rakastamaan vaimonsa terveeksi. Mutta eihän hän pysty. Tästä jää suuri syyllisyys, joka naisen ottaman eron jälkeen saa miehen tekemään edelleen kaiken naisen toiveiden mukaan. Nämä miehet pelkäävät aivan aiheellisesti ja ihan tosissaan, etteivät saa enää koskaan tavata lastaan, ja ovat valmiita tekemään mitä tahansa, jotta eivät suututtaisi exäänsä.



Lastenvalvojien luona miehet ovat usein alakynnessä. On totta, että oikeuden kautta ap:n mies todennäköisesti saisi huomattavasti laajemmat tapaamisoikeudet kuin hänellä nyt on. Ennen kuin sinne asti päästäisiin, äiti ehtisi kuitenkin tehdä vielä monenlaista kiusaa odotusaikana. Ei takuulla päästäisi lapsia isän luokse sinä aikana.



Minusta ap:n miehen tilanne on täysin uskottava ja olen nähnyt useita vastaavia tilanteita.

Onko sillä oikeasti vaikutusta siihen millainen hän on isänä? Ei äiti minusta silti saisi hankaloittaa lasten ja isän tapaamisia. Ja toiseksi, jotkut ihmiset vaan ovat luonteeltaan katkeria vaikka heitä olisi miten hyvin kohdeltu. Ei siinä tarvitse mitään sen syvällisempää olla takana.



[i





Isän ei enää tarvitse pelätä lasten äitiä ja ei olisi sitä alunperinkään tarvinnut tehdä. Jutusta kävi ilmi että äidillä oli suhde toiseen mieheen niin tuskin hän olisi voinut juttua noin hoitaa miten kerrottu on.



Tulee mieleen onko mies ollut rehellinen omista kuvioistaan eroon johtaneista syistä, onko mies itsekin ollut uskoton ja kenties naisen uskottomuus tämän jälkeen.



Lasten äiti on katkera ja yleensä katkeruus johtuu petetyksi tulemisesta.

[/quote]

Lasten äiti on katkera ja yleensä katkeruus johtuu petetyksi tulemisesta.

Katkeruuden aiheuttanut petetyksi tuleminen voi olla myös muunlaista kuin mitä tuosta ensimmäisenä tulee mieleen. Esimerkiksi minä oli pettynyt ensimmäiseen poikaystävääni, mutta ei hän minua pettänyt, odotukseni vain eivät vastanneet todellisuutta. Esim. odotin, että hän lohduttaa minua, kun minulla on paha mieli, tai puolustaa, jos joku on loukannut minua. Puolustamiseksi olisi riittänyt edes myötätunto, kun kerroin tapauksesta, mutta hän ei halunnut uskoa, että toinen osapuolisi olisi tarkoittanut mitään pahaa.

Vähitellen tuollaiset pienetkin tunnepuolen asiat saattavat alkaa ärsyttää, ja jos on surkea keskustelemaan tunteistaan, seurauksena voi olla jonkinasteinen katkeruus.

Tämä vain sivuhuomautuksena.

Kirjoitit ap, että miehesi ei uskalla taistella tapaamisoikeuden puolesta, koska pelkää exän vievän lapset häneltä kokonaan. Jos hän tekisi näin, niin hän rikkoisi tapaamissopimusta, eikä se näyttäisi hyvältä lastenvalvojan silmissä. Eikä oikeuden. Lastenvalvoja ja oikeus valvovat, että LASTEN oikeus toteutuu ja lapsilla on oikeus tavata isäänsä. Tuskin mikään instanssi on sitä mieltä, että lasten isän nykyisiä tapaamisia pitäisi vähentää. Päinvastoin.



Kirjoitit myös, ettei miehelläsi ole rahaa oikeustaisteluun. Käske mieheni ottaa HETI yhteyttä kunnan oikeusaputoimistoon. Jos on vähävarainen, niin saa asianajajan pientä omavastuuosuutta vastaan ilmaiseksi!!! Kannattaa ottaa yhteyttä nyt, etikä sitten, kun on isommat tulot ja menee paljon rahaa asianajajien palkkioihin!



Älkää siis alistuko kohtaloonne, vaan toimikaa!!



PS. Siitä olen kyllä samaa mieltä kuin muistaakseni 93, että lapset todennäkäisesti haluavat nähdä ISÄÄNSÄ, ei sinun sukulaisiasi... Muuten olet kyllä täysin oikeassa ja mitä ilmeisemmin tarkoitat hyvää.

onko hänen mielestään parasta isän ja lasten välistä aikaa viettää lomaa isän uuden vaimon suvun kanssa?! Kiinnostaisi kovasti tietää ap:n näkemys. Isä ja lapset näkevät todella vähän ja sekin vähä aika pitäisi viettää vieraiden ihmisten kanssa. Ap:n pitäisi ymmärtää, ettei lapsista ikävä kyllä koskaan tule osa hänen sukuaan, vaikka se olisikin idyllistä.



Itse en ole eroperheestä, mutta paras ystäväni oli, ja 95:n kirjoittamat asiat kuulostavat niin tutuilta! Lapset haluavat isänsä. Jos ovat hyvin kasvatettuja, sietävät kaiken mitä heille järjestetään, uuden vaimon sukulaisia myöten. Mutta puhtaasti lapsen halu on viettää isälomat isän kanssa. Mikään pakko ei ole juuri silloin mennä uuden vaimon perheen kanssa mökille.

ei ole lasten asia tehdä päätöksiä sen suhteen, mennäänkö isälle vai leirille. Asioista toki on hyvä neuvotella, mutta tässä tapauksessa niin ei oltu tehty.

Kun erolapset alkavat olla isompia niin heillä on myös omia menoja ja on aika korrektia ottaa kouluikäiset mukaan päätöksentekoon, joka koskee heitä. Esim. tällainen isän vaimon sukulaisten tapaaminen ei välttämättä ole kovinkaan kiinnostavaa, eikä kenenkään kannalta välttämätöntä.

Isojen lasten toiveiden huomioiminen ei ole curling-vanhemmuutta. En tiedä vastasiko ap jo, oliko äiti tietoinen tästä sukuloimismatkasta luvatessaan lapsille, että pääsevät leirille. Jos ei, niin kiusanteosta syyttäminen on turhaa.

Leirin voi tietenkin jättää väliin. Tosin ap tuvaikuttaa lapselliselta kiukutellessaan, kun ei saa omaa tahtoaan läpi.

miten asia on edennyt?

Tekee satojen eurojen kustannuksen. Kyllä minä nyt miehesi sijassa keskustelisin lasten kanssa. Vaikka leiri varmaan tärkeä onkin niin jos mies kertoo että te lapset olette minulle niin tärkeitä, että minun tulee paha mieli jos näitä vähäisiä tapaamisaikoja kuluu leireihin. Lapsille voi selittää myös että leirejä on myös muina ajankohtina ja myös jatkossa toivoisi nuo tapaamisviikot pysyvän leireistä vapaina. Mieshän voi soittaa sinne leirinjärjestäjälle ja selittää tilanteen, niin lapset pääsee toiselle jos siellä on tilaa/tulee peruutuspaikkoja. Voi voi jos äiti on siihen sitten keksinyt jotain muuta.



Mutta kyllä se niin on että ei lapset eikä äiti voi tuota asiaa päättää. Te todellakin teette kuinka olette sopineet. Muuten sama kuvio tulee toistumaan myös ensi vuonna. Jos isä antaa aikaa lapsilleen kyseisen viikon aikana, niin leiripettymys menee kyllä ohitse. Melko varmasti lapset ei ymmärrä ,että tuo leiri tosiaan vähentää aikaa isän kanssa.



Aika kypsymätön äiti lapsilla. Jos nyt annatte periksi, olette jatkossakin talutusnuorassa. Isä voisi uhata vaikka hakevansa lähihuoltajuutta jos äiti ei paranna tapojaan.

otsehän kiusaa tekee.

Olisitteko itse valmiit luopumaan lasten tapaamisesta muutaman kympin leirin takia jos näkisitte lastanne vain noin vähän?????

Ihmeellisiä äitejä täällä.. hyi!