Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka perii vanhempieni talon?
09.10.2016 |
Tällaista asiaa olemme äitini kanssa pohtineet:
- Talo on yksin isäni nimissä. En tiedä kuka lainanlyhennykset on maksanut, mutta sillähän ei tässä taida olla väliä, sillä vain isäni nimi on paperissa. Lompakko-Lasselle tiedoksi, että äitini ansiot ovat melkein 30 vuotta olleet kaksinkertaiset isäni tuloihin nähden.
- Talo on/on ollut isäni yrityslainan takeena. Koko lainasotku on monimutkainen. Ottivat 80-90-lukujen taitteessa valuuttalainaa ja kuinkas sitten kävikään. Tähän päivään mennessä eivät ole suostuneet myöntämään tosiasioita ja luovuttamaan, vaikka liikevaihtoa ei juurikaan ole. Rahoittavat yritystään uusilla ja uusilla lainoilla. Isäni on sitä mieltä, että talon ei enää pitäisi olla takeena, mutta valitettavasti talousasioissa häneen ei voi luottaa.
- Käsittääkseni äidilleni kuuluisi lesken asumisoikeus. Äitini ei sattumoisin sitä halua, vaan olisi jo yli 10 vuotta ollut valmis muuttamaan kerrostaloon. Tämä ei missään nimessä isälleni ole käynyt/tule käymään. Itsekään en taloa halua. Isäni kuollessa talo menisi siis myyntiin. Äidilleni pitäisi kuitenkin saada ostettua asunto ja tähänhän myyntitulot olisi hyvä sijoittaa. Ikänsä takia äidillä ei ole mitään järkeä ottaa asuntolainaa.
Ymmärrän, että helpointa olisi lisätä äidin nimi omistusasiakirjoihin. Vahvasti kuitenkin epäilen, että isä ei saa tätä aikaiseksi. Ei siksi, että hänellä olisi jotain asiaa vastaan, vaan koska ei tunne sitä ajankohtaiseksi/tarpeelliseksi. Ei kai halua myöntää, että elämä on rajallinen, en tiedä.
Yksi asia mikä myös askarruttaa on perintövero. Jos äitini perisi ensin isäni ja minä sitten äitini, niin emmekö me silloin joutuisi maksamaan perintöverot kahteen kertaan? Mitä hiton järkeä siinä olisi? Kukaan tässä ei ole kroisos. Jo yksi verosumma tulee olemaan valtava rasite. Miten tässä voimme menetellä?
Sitten haluaisin vielä kysyä siitä yrityksestä: Yritys on siis itsessään täysin arvoton. Ainoa rahanarvoinen asia on yrityksen omistama liiketilahalli, missä yritys sijaitsee. Osakkaat olisivat EHKÄ vihdoinkin vuosikymmenten jälkeen ajamassa toimintaa alas, mutta siitä ei ole varmuutta. Isäni voi omien elintapojensa takia kuukahtaa vaikka vartin päästä, joten sekin lisää epävarmuutta asiaan. Lisäksi yhden osakkaan leski on vaatimassa hallin myyntiä, mikä olisi tosi hyvä juttu, mutta ei lainkaan realistinen hänen ajattelemallaan hinnalla. Leski ei kuuntele järkeä. Mitä tässäkin nyt tekee?
Ja joo, kuten postauksesta paistaa läpi, en tiedä perintäasioista, tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan yhtään mitään :D Mutta jos jollain on antaa neuvoja/ohjeita/tukea olisin tosi iloinen!
Kommentit (53)
Onko vanhempasi naimisissa?
Onko muita yhteisiä lapsia?
Onko jommallakummalla/molemmilla lapsi/lapsia aiemmasta liitosta tai yhden illan jutuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä lakimieheen, kuullostaa melkoiselta sotkulta.
Onko äitisi nimeä missään yrityksen takauspapereissa?
Onko isäsi järjissään, jos ei niin voisiko hänelle hakea edunvalvojaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempasi naimisissa?
Onko muita yhteisiä lapsia?
Onko jommallakummalla/molemmilla lapsi/lapsia aiemmasta liitosta tai yhden illan jutuista?
Ovat. Jälkeläisiä vain minä.
ap
Olipa talo lainan vakuutena tai ei, tilanne on se, että jos isäsi kuollessa hänellä on velkaa, perikunnan on maksettava velat pois sillä, mitä isäsi vielä omistaa. Näin talo voidaan joutua myymään siinä yhteydessä. Sekin on mahdollista, että isälläsi on velkaa enemmän kuin omaisuutta. Silloin kuolinpesä haetaan konkurssiin. Siinä tapauksessa sinä et peri mitään. Äitisi ei tosiaan muutenkaan perisi mitään. Melkeinpä tarinasta päättelisin, että näin siinä tulee käymään.
Sinuna en siis olisi huolissani siitä, kuka talon perii. Eiköhän se mene velkojen maksuun ja äitisi saa aloittaa puhtaalta pöydältä kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti pitää eriyttää firma siitä kotitalosta. Firman asiat on sitten eri juttu ja ne menee kuinka menee, mutta jos talo on vieläkin firmassa kiinni, menee pian sekin firman velkoihin, ja talon hyötyhän menee sitten firman osakkaille.
Äitisi omaisuus (-velat) ja isäsi omaisuus (-velat) lasketaan yhteen. Sinä saat puolet ja äitisi pitää oman osuutensa.
Näin karkeasti. Talo myydään ja velat maksetaan saaduilla rahoilla. Loppujen jako määräytyy sen mukaan onko äidilläsi omaa omaisuutta vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä lakimieheen, kuullostaa melkoiselta sotkulta.
Onko äitisi nimeä missään yrityksen takauspapereissa?
Onko isäsi järjissään, jos ei niin voisiko hänelle hakea edunvalvojaa.
Aivan varmasti pitäisi puhutella lakimiestä. Itselläni ei konsultaatioon ole varaa ja en usko, että vanhemmat, varsinkaan isä, ottavat asiaa tarpeeksi vakavasti.
Ei ole äidin nimeä papereissa, luojan kiitos. Ihan muutama kuukausi sitten ottivat taas lisää lainaa ja kovasti olisivat pankista halunneet äitini nimen sinne. Äiti onneksi vain pöyristyi, eikä kirjoittanut nimeään minnekään. Ihan on kurkkuaan täynnä tuota pelleilyä.
Järjissään ja järjissään, suhteellinen käsite. Todella vaikea, epälooginen, jääräpäinen, alkkis, mutta lain silmissä täysjärkinen.
Jos se talo on avioliiton aikana hankittu, se on yhteinen riippumatta nimistä kauppakirjassa. Eli äitisi omistaa siitä puolet. Oletan ettei heillä ole avioehtoa? Jos ei, niin myös isäsi velat ovat yhteisiä. Eli yrityksen kohtalosta riippuu, jääkö mitään perittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, että kuolinjärjestys on jo päätetty: ensin isä, sitten äiti, sitten sinä. Voihan se mennä toisinkin.
Ei se "nimi paperissa" ole nyt se oleellisin kysymys. Heidän omaisuutensa muodosta avio-omaisuuden, se on yhtenäinen yhteinen kokonaisuus. Jos heillä olisi erilliset omaisuudet, SIITÄ pitäisi olla tehty paperit erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kannattaisi mennä ssianajajalle ja selvittää viiko hän vielä suojata itseään jotenkin. Avioehdonhan voi ottaa kesken avioliitonkin. Yksi kerta asianajajalla maksaa vähän päälle satasen, ei siihen kaadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tämähän on melkoinen paskamyrsky. Ei ole iskä tainnut tajuta mitä on mennyt tekemään. Ei voi muuta sanoa kuin "kiitos".
Mä en ole koskaan ajatellut, että tulisin jotain merkittävää perimään. Irtaimiston, en juurikaan muuta. Silti kirpaisee, että toinen on ihan ajattelemattomuuttaan ja jääräpäisyyttään varmistanut, että oman poismenon jälkeen homma leviää meille kahdelle käsiin.
Yhdestä asiasta toivoisin tarkennusta: Me ollaan äidin kanssa mietitty myös sitä, että mitä velkojen kanssa tapahtuu. Ajateltu vain, että ei meitä voi pistää niitä maksamaan. Kaikki isän maallinen siis menisi myyntiin ja tuotot velkojen maksuun, se alkaa olla selvää, mutta mitään enempää me emme joudu maksamaan, emmehän?
ap
Jos sitä velkaa on paljon, niin siihenhän se isän osuus menee talosta.
Juuri noin ap, jos velkoja on enemmän kuin vainajalla on omaisuutta, omaisuus myydään velkojen kattamiseksi, mutta loppu jää velkojien tappioksi. On kuitenkin muistettava, että isäsi omaisuus on puolet siitä, mitä isäsi ja äitisi omistavat yhdessä, eikä se riipu siitä, kenen nimi on paperissa. Samoin äidillesi jää vain puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mieheni on tyyppiä taivaanrannanmaalari-yrittäjä, kuten ilmeisesti isäsikin. Meillä on avioehto juuri sen takia, ettei minun omaisuuteni missään tilanteessa mene mieheni velan maksuihin.
Jos kieltäydyt perinnöstä kokonaan, et joudu maksamaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä velkaa on paljon, niin siihenhän se isän osuus menee talosta.
Velkasumma olisi aika hyvä tieto meillekin. Vähän epäilen, ettei isäni sitä tiedä itsekään.
Talo on mielestäni ostettu heti sen jälkeen kun menivät naimisiin, tosin se saattaa olla juuri toisinkin päin.
Voi itku mikä sotku.
ap
Selkeintä olisi, että äitisi ottaisi nyt avioeron. Silloin olisi pakko selvittää omistukset ja velat ja tehdä ositus. Silloin äitisi pääsisi näistä sotkuista ja voisi muuttaa vuokralle kerrostaloon. Sinä voisit sitten aikanaan kieltäytyä isän perinnöstä, jolloin sinäkin pääsisit niistä sotkuista.
Alue: Aihe vapaa
Ainakin yhden asian osaan sanoa: äitisi ei peri isääsi. Puolisot voivat periä toisensa vain, jos rintaperillisiä ei ole ja sinähän olet olemassa. Jos isäsi kuolee ensin eikä heillä ole avioehtoa, molempien omaisuus kartoitetaan ja merkitään samaan luetteloon. Isäsi osuus on puolet, äitisi toinen puolet. Se on kuitenkin äitisi omaa omaisuutta eikä perintöä, joten siitä ei makseta perintöveroa. Äidillesi jää siis puolet, ja sinä perit sen toisen puolet ja maksat siitä perintöveron.