Lue keskustelun säännöt.
Kuka perii vanhempieni talon?
09.10.2016 |
Tällaista asiaa olemme äitini kanssa pohtineet:
- Talo on yksin isäni nimissä. En tiedä kuka lainanlyhennykset on maksanut, mutta sillähän ei tässä taida olla väliä, sillä vain isäni nimi on paperissa. Lompakko-Lasselle tiedoksi, että äitini ansiot ovat melkein 30 vuotta olleet kaksinkertaiset isäni tuloihin nähden.
- Talo on/on ollut isäni yrityslainan takeena. Koko lainasotku on monimutkainen. Ottivat 80-90-lukujen taitteessa valuuttalainaa ja kuinkas sitten kävikään. Tähän päivään mennessä eivät ole suostuneet myöntämään tosiasioita ja luovuttamaan, vaikka liikevaihtoa ei juurikaan ole. Rahoittavat yritystään uusilla ja uusilla lainoilla. Isäni on sitä mieltä, että talon ei enää pitäisi olla takeena, mutta valitettavasti talousasioissa häneen ei voi luottaa.
- Käsittääkseni äidilleni kuuluisi lesken asumisoikeus. Äitini ei sattumoisin sitä halua, vaan olisi jo yli 10 vuotta ollut valmis muuttamaan kerrostaloon. Tämä ei missään nimessä isälleni ole käynyt/tule käymään. Itsekään en taloa halua. Isäni kuollessa talo menisi siis myyntiin. Äidilleni pitäisi kuitenkin saada ostettua asunto ja tähänhän myyntitulot olisi hyvä sijoittaa. Ikänsä takia äidillä ei ole mitään järkeä ottaa asuntolainaa.
Ymmärrän, että helpointa olisi lisätä äidin nimi omistusasiakirjoihin. Vahvasti kuitenkin epäilen, että isä ei saa tätä aikaiseksi. Ei siksi, että hänellä olisi jotain asiaa vastaan, vaan koska ei tunne sitä ajankohtaiseksi/tarpeelliseksi. Ei kai halua myöntää, että elämä on rajallinen, en tiedä.
Yksi asia mikä myös askarruttaa on perintövero. Jos äitini perisi ensin isäni ja minä sitten äitini, niin emmekö me silloin joutuisi maksamaan perintöverot kahteen kertaan? Mitä hiton järkeä siinä olisi? Kukaan tässä ei ole kroisos. Jo yksi verosumma tulee olemaan valtava rasite. Miten tässä voimme menetellä?
Sitten haluaisin vielä kysyä siitä yrityksestä: Yritys on siis itsessään täysin arvoton. Ainoa rahanarvoinen asia on yrityksen omistama liiketilahalli, missä yritys sijaitsee. Osakkaat olisivat EHKÄ vihdoinkin vuosikymmenten jälkeen ajamassa toimintaa alas, mutta siitä ei ole varmuutta. Isäni voi omien elintapojensa takia kuukahtaa vaikka vartin päästä, joten sekin lisää epävarmuutta asiaan. Lisäksi yhden osakkaan leski on vaatimassa hallin myyntiä, mikä olisi tosi hyvä juttu, mutta ei lainkaan realistinen hänen ajattelemallaan hinnalla. Leski ei kuuntele järkeä. Mitä tässäkin nyt tekee?
Ja joo, kuten postauksesta paistaa läpi, en tiedä perintäasioista, tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan yhtään mitään :D Mutta jos jollain on antaa neuvoja/ohjeita/tukea olisin tosi iloinen!
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tämähän on melkoinen paskamyrsky. Ei ole iskä tainnut tajuta mitä on mennyt tekemään. Ei voi muuta sanoa kuin "kiitos".
Mä en ole koskaan ajatellut, että tulisin jotain merkittävää perimään. Irtaimiston, en juurikaan muuta. Silti kirpaisee, että toinen on ihan ajattelemattomuuttaan ja jääräpäisyyttään varmistanut, että oman poismenon jälkeen homma leviää meille kahdelle käsiin.
Yhdestä asiasta toivoisin tarkennusta: Me ollaan äidin kanssa mietitty myös sitä, että mitä velkojen kanssa tapahtuu. Ajateltu vain, että ei meitä voi pistää niitä maksamaan. Kaikki isän maallinen siis menisi myyntiin ja tuotot velkojen maksuun, se alkaa olla selvää, mutta mitään enempää me emme joudu maksamaan, emmehän?
ap
Mistä tiedät kuka kuolee ensin?
En tietenkään voi varmasti tietää, voinhan vaikka huomenna jäädä auton alle. Kuitenkin jos toinen juo viikon jokaisena päivänä viinaa, pe-su niin paljon, että jalat ei kanna ja päätä tulee kolautettua milloin mihinkin ja veri lentää, ja omaa perussairauksia, joiden takia ei saisi juoda alkoholia... Villi veikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
,.
"Ymmärrän, että helpointa olisi lisätä äidin nimi omistusasiakirjoihin."[/quote
----------------------
Otan kantaa vain tuohon lauseeseen. Se ei taida mennä noin helposti kuitenkaan. Asia tuli itsellekin esiin yllättäen, vuosikymmeniä luulin ihan virallisesti omistavani puolet talostamme, mutta kun alun perin tonttia ostaessa lainhuutopaperin olikin allekirjoittanut vain aviomieheni (olin nuori ja tietämätön silloin, ja emme kumpikaan tuota kyseenalaistaneet), niin talomme tontteineen on siis papereissa vain miehen omaisuutta. Vaikka tietenkin avio-oikeuden perusteella minä omistan puolet, joten ei sillä ole käytännön merkitystä. Normaalitilanteessa ainakaan.
Kun hankalia velka-asioita sitten kerran tuli eteen (takausvelkoja maksettavaksi), niin pankkilakimies selitti minulle, että vain ostamalla mieheltäni puolet kiinteistöstä saisin sen virallisesti nimiini. Vaikka olin tietenkin omalta osaltani ollut kustantamassa talon rakennusta alusta alkaen. No, ei sitä toki ollut tarpeen tehdä (koko ajatus oli mahdoton), mutta tuli selväksi, että muuta tapaa ei ole. Eli ei voi noin vain lisätä nimeään omistusasiakirjoihin.
Jos et halua joutua maksamaan hanki ne neuvot lakimieheltä eikä täältä. Neuvojat saattaa tarkoittaa hyvää, mutta heidän kokemuksensa aiheesta voi olla vuosien takaa. Lait muuttuvat.
Kiitos ap, kysyt juuri sellaisia kysymyksiä, jotka koskettavat minunkin perhettäni... Mutta minulla olisi myös lisäkysymys: eli jos äitini on avioliiton aikana ostanut (pankkilainalla) yksin sijoitusasunnon, johon hän muuttaa vielä joskus, niin voiko äitini kuollessa isä "periä" sitä? Kuuluuko se avio-omaisuuteen? Se on vain ja ainoastaan äitini nimissä.
Ap, yksi paha ristiriita tarinassasi on - tänä päivänä pankki ei anna lainaa jollei ole jotain takuuta takaisinmaksusta! Eli panttina on jotain mikä on rahanarvoista. Miläli se on yritystoiminta niin pankki on kyllä tarkistanut sen tai sitten se on talo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltätymällä perinnöstä välttää kyllä perintöverot, mutta eiväthän verot ole ap:n tapauksessa ongelma. Veroja ei tule, kun ei todennäköisesti ole mitään perittävääkään.
Isänsä velkoja ap ei missään tapauksessa joudu maksamaan omista varoistaan. Perinnöstä kieltäytyminen ei vaikuta siihen mitenkään. Siten neuvo kieltäytyä perinnöstä ei ole relevantti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, kysyt juuri sellaisia kysymyksiä, jotka koskettavat minunkin perhettäni... Mutta minulla olisi myös lisäkysymys: eli jos äitini on avioliiton aikana ostanut (pankkilainalla) yksin sijoitusasunnon, johon hän muuttaa vielä joskus, niin voiko äitini kuollessa isä "periä" sitä? Kuuluuko se avio-omaisuuteen? Se on vain ja ainoastaan äitini nimissä.
Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa, se kuuluu avio-omaisuuteen. Puolisot eivät kuitenkaan voi periä toisiaan muuten kuin testamentilla, joten jos testamenttia ei ole, isäsi ei voi periä sitä.
Se, voiko hän saada sen omaisuuden osituksessa nimiinsä, riippuu siitä, mitä muuta omaisuutta yhteisessä pesässä on ollut ja mitä osakkaat keskenään sopivat. Jos esimerkiksi isäsi on täysin varaton ja äitisi omistaa kaksi asuntoa, äitisi kuoltua sinä ja isäsi voitte sopia, kumpi saa sen asunnon, jossa äitisi on asunut, ja kumpi sen toisen. Noin yksinkertaistettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tämähän on melkoinen paskamyrsky. Ei ole iskä tainnut tajuta mitä on mennyt tekemään. Ei voi muuta sanoa kuin "kiitos".
Mä en ole koskaan ajatellut, että tulisin jotain merkittävää perimään. Irtaimiston, en juurikaan muuta. Silti kirpaisee, että toinen on ihan ajattelemattomuuttaan ja jääräpäisyyttään varmistanut, että oman poismenon jälkeen homma leviää meille kahdelle käsiin.
Yhdestä asiasta toivoisin tarkennusta: Me ollaan äidin kanssa mietitty myös sitä, että mitä velkojen kanssa tapahtuu. Ajateltu vain, että ei meitä voi pistää niitä maksamaan. Kaikki isän maallinen siis menisi myyntiin ja tuotot velkojen maksuun, se alkaa olla selvää, mutta mitään enempää me emme joudu maksamaan, emmehän?
ap
Perunkirjoitus on tehtävä ammattitaidolla, jotta kuolinpesä voidaan tarvittaessa hakea konkurssiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, yksi paha ristiriita tarinassasi on - tänä päivänä pankki ei anna lainaa jollei ole jotain takuuta takaisinmaksusta! Eli panttina on jotain mikä on rahanarvoista. Miläli se on yritystoiminta niin pankki on kyllä tarkistanut sen tai sitten se on talo.
Mahtavaa, aivan mahtavaa. Aina vaan menee paremmaksi.
Soittelin äsken äitini kanssa. Hän oli luojan kiitos vastaanottavainen neuvoille ja lakiavun hankkimiselle. Valitettavasti tässä on paljon sellaisia osasia, joihin ei vain äitini aktiivisuus riitä. Iskä tulee tekemään tästä hirveän vaikeaa.
Argh!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota edes sen aikaa, että joku teistä kupsahtaa ja perintöasiat tulevat ajankohtaisiksi!
Pesässä ei ole kuin sinä ja äitisi ja näämmä olette vielä väleissäkin. Sen kun sumplitte keskenänne tietenkin. Ei se perimisasia niin vaikeaa ole jos väleissä ollaan. Ja vaikka vanhoilla ihmisillä kaikki yleensä paperilla onkin miehen nimissä, niin ihan yhtälailla omistus on vaimollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä lakimieheen. Leskellä on tasinkoprevilegi!!! Äitisi ei myöskään peri isääsi vaan sinä perit. Tällaisissa tilanteissa halvat neuvot ovat kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Odota edes sen aikaa, että joku teistä kupsahtaa ja perintöasiat tulevat ajankohtaisiksi!
Meinasitko tosiaan, että tätä sotkua ei ole syytä selvittää kuin vasta jälkeenpäin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että jos pesä haetaan konkurssiin, niin sieltä et sitten peri irtaimistoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos pesä haetaan konkurssiin, niin sieltä et sitten peri irtaimistoakaan.
Eipä peri niin, mutta pesänhoitaja saattaa antaa mahdollisuuden ottaa arvottomia esineitä muistoksi. Lisäksi voihan olla, että koko irtaimisto katsotaankin ap:n äidin omaisuudeksi, koska se on arvotonta ja hankalasti myytävää. Siinä tapauksessa ei mitään irtaimistosta katoaisi minnekään. Eihän se ap:n isän ja äidin koko yhteinen pesä mene konkurssipesään, vaan vain puolet.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, kysyt juuri sellaisia kysymyksiä, jotka koskettavat minunkin perhettäni... Mutta minulla olisi myös lisäkysymys: eli jos äitini on avioliiton aikana ostanut (pankkilainalla) yksin sijoitusasunnon, johon hän muuttaa vielä joskus, niin voiko äitini kuollessa isä "periä" sitä? Kuuluuko se avio-omaisuuteen? Se on vain ja ainoastaan äitini nimissä.
Kuuluu. Ei auta, kumman nimiin on ostettu. Ainoastaan auttaa, jos he yhteisymmärryksessä ovat rajanneet sen omaisuuden avioehdolla vain vaimon omaisuudeksi, johon miehellä ei ole avio-oikeutta edes vaimon kuoltua, vaan se omaisuuden osa menee suoraan (vaimon) lapsille, siis yhteisille ja mahdollisesti vaimon aiemmille lapsille, ei miehen lapsille. Silloin myöskään esim miehen velkojen ulosottotilanteessa tuohon vaimon omaisuuteen ei voi koskea, muuhun yhteiseen omaisuuteen voi.
Lue googlaamalla Finlexistä Laki rintaperillisistä ym lakitekstejä, niin saat OIKEAA tietoa. Täällä on VÄÄRÄÄ tietoa paljon, joten ÄLÄ USKO KAIKKEA, mitä täältä luet!
Vierailija kirjoitti:
Jos se talo on avioliiton aikana hankittu, se on yhteinen riippumatta nimistä kauppakirjassa. Eli äitisi omistaa siitä puolet. Oletan ettei heillä ole avioehtoa? Jos ei, niin myös isäsi velat ovat yhteisiä. Eli yrityksen kohtalosta riippuu, jääkö mitään perittävää.
Höpsistä pussiin. Velat on henkilökohtaisia ja varallisuus jaetaan erossa tai kuolessa riippummatta siitä milloin se on hankittu, paitsi jos on avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se talo on avioliiton aikana hankittu, se on yhteinen riippumatta nimistä kauppakirjassa. Eli äitisi omistaa siitä puolet. Oletan ettei heillä ole avioehtoa? Jos ei, niin myös isäsi velat ovat yhteisiä. Eli yrityksen kohtalosta riippuu, jääkö mitään perittävää.
Höpsistä pussiin. Velat on henkilökohtaisia ja varallisuus jaetaan erossa tai kuolessa riippummatta siitä milloin se on hankittu, paitsi jos on avioehto.
Tämä on totta, että velat ovat henkilökohtaisia. Äitisi ei missään tapauksessa joudu maksamaan isän jälkeenjääviä velkoja. Periaatteessa sinä rintaperillisenä ne perit, mutta vältyt velanmaksulta tekemällä- siis teettämällä asiantuntijalla - perukirjan ajoissa ja ilmoittamalla kuolinpesän konkurssiin.
Se voi olla ongelma, että velkojen vakuutena voi olla talo. Mutta miten ilman aviopuolison lupaa voi pantata yhteisen kodin, jos sitä ei voi ilman puolison lupaa myydä?
Mistä tiedät kuka kuolee ensin?