Lue keskustelun säännöt.
Kuka perii vanhempieni talon?
09.10.2016 |
Tällaista asiaa olemme äitini kanssa pohtineet:
- Talo on yksin isäni nimissä. En tiedä kuka lainanlyhennykset on maksanut, mutta sillähän ei tässä taida olla väliä, sillä vain isäni nimi on paperissa. Lompakko-Lasselle tiedoksi, että äitini ansiot ovat melkein 30 vuotta olleet kaksinkertaiset isäni tuloihin nähden.
- Talo on/on ollut isäni yrityslainan takeena. Koko lainasotku on monimutkainen. Ottivat 80-90-lukujen taitteessa valuuttalainaa ja kuinkas sitten kävikään. Tähän päivään mennessä eivät ole suostuneet myöntämään tosiasioita ja luovuttamaan, vaikka liikevaihtoa ei juurikaan ole. Rahoittavat yritystään uusilla ja uusilla lainoilla. Isäni on sitä mieltä, että talon ei enää pitäisi olla takeena, mutta valitettavasti talousasioissa häneen ei voi luottaa.
- Käsittääkseni äidilleni kuuluisi lesken asumisoikeus. Äitini ei sattumoisin sitä halua, vaan olisi jo yli 10 vuotta ollut valmis muuttamaan kerrostaloon. Tämä ei missään nimessä isälleni ole käynyt/tule käymään. Itsekään en taloa halua. Isäni kuollessa talo menisi siis myyntiin. Äidilleni pitäisi kuitenkin saada ostettua asunto ja tähänhän myyntitulot olisi hyvä sijoittaa. Ikänsä takia äidillä ei ole mitään järkeä ottaa asuntolainaa.
Ymmärrän, että helpointa olisi lisätä äidin nimi omistusasiakirjoihin. Vahvasti kuitenkin epäilen, että isä ei saa tätä aikaiseksi. Ei siksi, että hänellä olisi jotain asiaa vastaan, vaan koska ei tunne sitä ajankohtaiseksi/tarpeelliseksi. Ei kai halua myöntää, että elämä on rajallinen, en tiedä.
Yksi asia mikä myös askarruttaa on perintövero. Jos äitini perisi ensin isäni ja minä sitten äitini, niin emmekö me silloin joutuisi maksamaan perintöverot kahteen kertaan? Mitä hiton järkeä siinä olisi? Kukaan tässä ei ole kroisos. Jo yksi verosumma tulee olemaan valtava rasite. Miten tässä voimme menetellä?
Sitten haluaisin vielä kysyä siitä yrityksestä: Yritys on siis itsessään täysin arvoton. Ainoa rahanarvoinen asia on yrityksen omistama liiketilahalli, missä yritys sijaitsee. Osakkaat olisivat EHKÄ vihdoinkin vuosikymmenten jälkeen ajamassa toimintaa alas, mutta siitä ei ole varmuutta. Isäni voi omien elintapojensa takia kuukahtaa vaikka vartin päästä, joten sekin lisää epävarmuutta asiaan. Lisäksi yhden osakkaan leski on vaatimassa hallin myyntiä, mikä olisi tosi hyvä juttu, mutta ei lainkaan realistinen hänen ajattelemallaan hinnalla. Leski ei kuuntele järkeä. Mitä tässäkin nyt tekee?
Ja joo, kuten postauksesta paistaa läpi, en tiedä perintäasioista, tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan yhtään mitään :D Mutta jos jollain on antaa neuvoja/ohjeita/tukea olisin tosi iloinen!
Kommentit (53)
Tässä voi olla paljonkin erilaisia ongelmia, joita ei osaa edes arvata. Esimerkiksi puhut yhtiön osakkaista. Siis joku muukin omistaa yhtiötä? Tällöin yhteiset lainat voivat kaatua pahimmassa tapauksessa vain yhden osakkaan niskaan, jos muut ovat maksukyvyttömiä. Kannattaisi varmaankin puhua jonkun ammattilaisen kanssa tästä mahdollisimman pian, jotta äitisi tietäisi missä mennään eikä asiat "sitten joskus" tulisi täytenä yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kannattaisi ihan ensimmäiseksi soittaa sinne pankkiin ja kysyä, onko hänen kotinsa (=aviomiehen omistama talo) minkään lainan vakuutena.
Jos ei ole niin voi huokaista helpotuksesta. Jos on, selvittää minkä suuruisen lainan vakuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
,.
"Ymmärrän, että helpointa olisi lisätä äidin nimi omistusasiakirjoihin."[/quote
----------------------
Otan kantaa vain tuohon lauseeseen. Se ei taida mennä noin helposti kuitenkaan. Asia tuli itsellekin esiin yllättäen, vuosikymmeniä luulin ihan virallisesti omistavani puolet talostamme, mutta kun alun perin tonttia ostaessa lainhuutopaperin olikin allekirjoittanut vain aviomieheni (olin nuori ja tietämätön silloin, ja emme kumpikaan tuota kyseenalaistaneet), niin talomme tontteineen on siis papereissa vain miehen omaisuutta. Vaikka tietenkin avio-oikeuden perusteella minä omistan puolet, joten ei sillä ole käytännön merkitystä. Normaalitilanteessa ainakaan.
Kun hankalia velka-asioita sitten kerran tuli eteen (takausvelkoja maksettavaksi), niin pankkilakimies selitti minulle, että vain ostamalla mieheltäni puolet kiinteistöstä saisin sen virallisesti nimiini. Vaikka olin tietenkin omalta osaltani ollut kustantamassa talon rakennusta alusta alkaen. No, ei sitä toki ollut tarpeen tehdä (koko ajatus oli mahdoton), mutta tuli selväksi, että muuta tapaa ei ole. Eli ei voi noin vain lisätä nimeään omistusasiakirjoihin.
Korjaan tuota edellä olevaa viestiäni, kun kirjoitin hiukan virheellisesti että avio-oikeuden perusteella omistan puolet, vaikka virallisesti talo on miehen nimissä. Ei pelkkä avio-oikeus tietenkään tee minusta talon puoliskon omistajaa. Avio-oikeus astuu voimaan tosiaan vasta avioero-tilanteessa tai puolison kuoltua. Muulloin sillä ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tämähän on melkoinen paskamyrsky. Ei ole iskä tainnut tajuta mitä on mennyt tekemään. Ei voi muuta sanoa kuin "kiitos".
Mä en ole koskaan ajatellut, että tulisin jotain merkittävää perimään. Irtaimiston, en juurikaan muuta. Silti kirpaisee, että toinen on ihan ajattelemattomuuttaan ja jääräpäisyyttään varmistanut, että oman poismenon jälkeen homma leviää meille kahdelle käsiin.
Yhdestä asiasta toivoisin tarkennusta: Me ollaan äidin kanssa mietitty myös sitä, että mitä velkojen kanssa tapahtuu. Ajateltu vain, että ei meitä voi pistää niitä maksamaan. Kaikki isän maallinen siis menisi myyntiin ja tuotot velkojen maksuun, se alkaa olla selvää, mutta mitään enempää me emme joudu maksamaan, emmehän?
ap
Mistä tiedät kuka kuolee ensin?
En tietenkään voi varmasti tietää, voinhan vaikka huomenna jäädä auton alle. Kuitenkin jos toinen juo viikon jokaisena päivänä viinaa, pe-su niin paljon, että jalat ei kanna ja päätä tulee kolautettua milloin mihinkin ja veri lentää, ja omaa perussairauksia, joiden takia ei saisi juoda alkoholia... Villi veikkaus.
Minäkin luulin että vanha isäni lähtisi paljon ennen nuorempaa perustervettä äitiäni, mutta kappas vaan eihän se niin mennytkään. Kannattaa siis miettiä niinkin päin mitä käy jos äiti lähteekin ensin. Oletukset, edes perustellut sellaiset, eivät aina toteudu.
Miten voi olla mahdollista, että pankki myöntää jatkuvasti lainaa ennestään velkaiselle kuolemankielissä olevalle rappioalkoholistille?
Vastaus on - ei myönnä. Vakuudet on oltava, esimerkiksi asunto arvotetaan vain n. 60 prosenttisesti pl. jotkut harvat huippusijainnit. Tässä siis joku mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kannattaisi ihan ensimmäiseksi soittaa sinne pankkiin ja kysyä, onko hänen kotinsa (=aviomiehen omistama talo) minkään lainan vakuutena.
Jos ei ole niin voi huokaista helpotuksesta. Jos on, selvittää minkä suuruisen lainan vakuutena.
Talo ilmeisesti kiinnitetään, kun se annetaan lainen takaukseksi. Tämän saat tietää "jostain" rekisteristä. Olipa hyvä neuvo, kun en itsekään tiedä, mistä rekisteristä. Et voi varmasti tietää, että takaus on käytetty juuri siinä pankissa, mihin aiot soittaa.
Luultavasti äitisi voisi vielä suojata jonkin osan itselleen avioehdolla jos isäsi suostuisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isällä on vähemmän omaisuutta kuin äidillä, ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Eloon jäävän puolison ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesään, jos hän on varakkaampi kuin kuollut aviopuoliso. Kuolintapauksessa tasinko maksetaan vain silloin jos eloon jäävällä on pienempi omaisuus kuin kuolleella.
Se, onko äidillä omaa omaisuutta on tässä aika ratkaiseva tekijä. Asunto on isän nimissä eikä äiti halua käyttää asumisoikeuttaan - onko hänellä omaa omaisuutta talon ostamiseen vai onko tarkoitus muuttaa vuokralle? Kerronnan mukaan on todennäköistä ettei isältä jää perintöä lainkaan ja talokin palautuu pankille velkojen maksuun.
Kuolinpesän velkoja eivät perijät joudu maksamaan.
Tuosta moninkertaisesta perintöverosta (joka ei koske teitä koska aviopuoliso eivät peri toisiaan ):
Meillä on tilanne, jossa isoisä kuoli, jättäen perintönä asunnon, jossa aviopuolisolla on asumisoikeus. Asunto on siis jakamatta. Isoisän poika (setäni) kuoli vain vähän tämän jälkeen. Hieman sen jälkeen kuoli isäni.
Eli jakamatta on a) isoisän asunto lastensa kesken b) sedän osuus isoisän asunnosta sekä c) isäni osuus isoisän JA sedän perinnöstä.
Onnekkaasti osuus oli alunalkaenkin niin pieni, ettei siitä ole mennyt perintöveroa alunperin. Mutta teoriassa: jos osuus olisi ollut arvokas ja/tai perijöitä olisi ollut huomattavasti vähemmän olisi samasta asunnosta maksettu isoisän kuoleman jälkeen kolme kertaa JA sedän kuoleman jälkeen (pienemmästä osuudesta) kaksi kertaa perintövero vaikkei kukaan perijöistä ole nähnyt senttiäkään perinnöstä.
Että silleen... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän paljon vastauksia! Mistäs tästä aloittaisi:
- Firma on kommandiittiyhtiö, ja siinä on osakkaana isäni, toinen mies ja kolmannen jo kuolleen miehen leski. Kuolleen miehen leski haluaa vain firman alasajoa ja hallin myyntiä, mikä olisikin paras ratkaisu.
- Ei tosiaan mitään hajuakaan lainojen suuruuksista, ja aiemmin epäilin josko isällä itselläkään on. Tiedän ainakin tuon elossa olevan toisen osakkaan pistäneen aikoinaan omankin talonsa lainan vakuudeksi. Kolmannesta osakkaasta en osaa sanoa, sillä ainakin leski peri hänen talonsa.
- Isä kovasti kyllä on sitä mieltä, että osuus missä talo on vakuutena on maksettu, mutta ymmärrättehän etten aivan välttämättä usko.
- Teoreettinen irtain on juuri tuota "arvotonta" ja vaikeasti myytävää tavaraa. Taidetta, keräilyesineitä, koruja jne ei ole yhtään. Suurin osa huonekaluista ja kodinkoneista on ostettu second hand, loput Ikeasta.
- Talo ja 2 autoa ovat heidän ainoa omaisuutensa. Autot ovat "lukioikäisiä", joten...
- Kummallakaan ei ole yhtään säästöjä.
- Avioero ei tule tapahtumaan.
- Hyvä uutinen: Äitini on OK lakiavun hakemisen kanssa. Huono uutinen: Toisin kuin mitä hän oletti, ammattiliitosta ei saa yksityiselämän lakiapua. Tämä nostaa kynnystä tehdä asiassa aloite.
- Ainoa ajankohta, jolloin isäni kanssa näistä asioista voi keskustella on arkipäivinä työajalla, koska muuten hän on aivan liian naamat puhuakseen mitään järkevää. Mitä luulette, rupeaako työpaikalla puhumaan tällaisesta?
- Fun fact: Kuluneena kesänä vanhempani teettivät 15 000 euron kattoremontin, jolla oli tarkoitus nostaa talon myyntihintaa. Hups.
Todella ahdistava tilanne. Olin jo elätellyt toiveita, että talorahoilla voisimme turvata äitini vanhuuden. Äidille asunto niin pitkäksi aikaa kuin itsenäinen asuminen on mahdollista. Valtavan harmittavaa.
ap
Äitisi voi asua vuokralla aivan yhtä hyvin kuin niin moni muukin.
Isäsi liikekumppani kuoli ilmeisesti ilman rintaperillisiä, jos leski peri talon. Muuten ei leski peri yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on hyvä ottaa asioista selvää. Mutta kuolinjärjestystä et voi etukäteen päättää.
Niin vain meilläkin kuoli perusterve , aktiivisesti liikkuva ei tupakoivaja vähän alkoholia nauttinut isäni äkilliseen sairauskohtaukseen ennen alkoholisoitunutta tupakoivaa äitiäni. Äiti on viimeisen viiden vuoden aikana ollut us. kertoja sairaalahoidossa kaaduttuaan humalapäissään mm. 3x kipsattu, joista yhdellä kertaa jouduttiin leikkaamaan. Pään aluetta tikattu 2x, lisäksi us. kertoja katkaisussa.
Kukaan ei olisi uskonut,että isä kuolee ennwn kuin äiti ehtii juoda itsensä hengiltä.
Miksi ihmeessä annatte täällä neuvoja, jos teillä ei ole mitään hajua siitä, miten asiat oikeasti ovat? Täällä on ollut kyllä ihan oikeitakin neuvoja, mutta sitten esimerkiksi monta viestiä, joissa on väitetty, että avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä tai että jos ollaan naimisissa ilman avioehtoa, niin kaikki omaisuus on yhteistä. Ei ole. Omaisuus on vain sen, jonka nimi on papereissa.
Toinen juttu on sitten se, että kun avioliitto päättyy eroon tai toisen osapuolen kuolemaan, niin silloin omaisuus ositetaan puolisoiden kesken.
Ap:n äidille tärkein neuvo on nyt se, että hänen ei missään nimessä pidä laittaa nimeään yhteenkään lainapaperiin. Jos hän ostaa jotain omilla rahoillaan, esim. auton, niin hänen pitää pitää huoli siitä, että se tulee vain hänen nimiinsä. Lisäksi hänen pitää huolehtia siitä, että kaikki hänen tulonsa tulevat vain hänen nimissään olevalle pankkitilille - ei millekään yhteiselle tilille. Juuri sen enempää hän ei todennäköisesti pysty ennen isän kuolemaa tekemään oman omaisuutensa turvaamiseksi, ellei isä ole yhteistyöhaluinen.