Uuden VAKAVAN suhteen löytäminen eron jälkeen??

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

No jos keksit jonkun keinon, niin olen yhtenä korvana... Just nyt olisi niin ihana jakaa tämä ilta jonkun kanssa..soittaa sille jollekin ja sanoa, että nyt just tarvitsen halauksia, voitko tulla.

Finderella oon pari kertaa lukenut sun blogia ja tuntuu jotenkin tosi lohduttomalta... en haluaisi edes lukea... että totako se tosiaan on ihan vakiona, kaikilla. ITse halusi pitää vielä pientä illuusiota päällä että näissä jutuissa muka olisi ollut tai voinut olla jotain merkitystä tai oli vaan sattumaa...

MInkä ikäinen muuten olet?

Ja siis, eihän tää maailma VOI olla tämmöinen ettei ihmiset enää pariudu?! TErapeutti nimenomaan suositti mulle nettiä että ne on kuulemma hyviä ne nettitreffipalvelut?! just joo...

Eilenkin yksi teki ihan oharit (ei tullut sovittuun paikkaan, olisi pitänyt yhdestä baarista etsiä mutten löytänyt edes, kuulin puhelimesta että taisi olla kännissä, en halunnut enää edes nähdä... tämmöiseen säätöön sitten tuhlaantui sekin lapsivapaa ilta. Laitat ittes nätiksi ja käytät aikaa ja rahaa matkustaaksesi stadin keskustaan... oisin voinut tehdä jotain muuta hyödyllistä ja järkevää silläkin ajalla kuin saada vielä pahan mielen.)

Eli... sitä "kepeää deittailua" kun ei vaan jaksa ihan käytännön syistäkään.

ap

Jep, olen oppinut hyvin paljon tässä muutamien kuukausien aikana. Ja yllättynyt siitä, että vaikka tuntuisi kuinka ihanalta, niin siihen ei voi luottaa. Ei ole oppikirjaa, jonka mukaan edetä. Ei oikoteitä.

Ja mullekin tehtiin eilen oharit. Henkilö jonka tapaamista todella odotin, olisi ollut valmis tapaamaan minut klo 4 aamuyöstä. Se siitä sitten.

Olen vähän yli 30-vuotias.

Reilu kaveri kirjoitti:

Lapset pudottaa / laskee hyvänkin naisen tai miehen PARISUHDE MARKKINA-ARVOA

Varsinkin ikähaarukassa 25-45v

Tämän jo kaikki kyllä tietävät.

Paras kumppani olisi sellainen joka ei halua tai voi saada omia lapsia tai sitten on jo oma lapsiluku täysi. Sellaisen löytäminen vaan voi olla vaikeaa.

Miten niin laskee, onhan monella tuon ikäisellä jo lapsia, se on kai ihan normaalia, jopa suositeltavaa siinä mielessä että kertoo ihmisestä jotain...

Ja jos lapsiluku on täysi, niin sekö oli sitten ok? Ainakin omani lähtökohtaisesti on.

Toisaalta, olen itsekin alkanut miettiä, pitäisikö kiertää kaukaa ne miehet joilla on viikko-viikko systeemi lasten kanssa, koska ovat niin täysin sitoutuneet siihen asuinpaikkaan ja olemaan exää ja lapsiaan lähellä, ettei siinä tunnu olevan tilaa millekään vakavalle kuitenkaan.

Just nimenomaan näissä niin se sydän aina särkyy, kun juuri nämä miehet ovat kuitenkin niitä ihania ja kunnollisia (tietty, jos ovat kerran "saaneet "lapset joka 2. vk, ja pystyvät sen homman niin kunnialla yksin vielä hoitamaan).

ap

Finderella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

No jos keksit jonkun keinon, niin olen yhtenä korvana... Just nyt olisi niin ihana jakaa tämä ilta jonkun kanssa..soittaa sille jollekin ja sanoa, että nyt just tarvitsen halauksia, voitko tulla.

Finderella oon pari kertaa lukenut sun blogia ja tuntuu jotenkin tosi lohduttomalta... en haluaisi edes lukea... että totako se tosiaan on ihan vakiona, kaikilla. ITse halusi pitää vielä pientä illuusiota päällä että näissä jutuissa muka olisi ollut tai voinut olla jotain merkitystä tai oli vaan sattumaa...

MInkä ikäinen muuten olet?

Ja siis, eihän tää maailma VOI olla tämmöinen ettei ihmiset enää pariudu?! TErapeutti nimenomaan suositti mulle nettiä että ne on kuulemma hyviä ne nettitreffipalvelut?! just joo...

Eilenkin yksi teki ihan oharit (ei tullut sovittuun paikkaan, olisi pitänyt yhdestä baarista etsiä mutten löytänyt edes, kuulin puhelimesta että taisi olla kännissä, en halunnut enää edes nähdä... tämmöiseen säätöön sitten tuhlaantui sekin lapsivapaa ilta. Laitat ittes nätiksi ja käytät aikaa ja rahaa matkustaaksesi stadin keskustaan... oisin voinut tehdä jotain muuta hyödyllistä ja järkevää silläkin ajalla kuin saada vielä pahan mielen.)

Eli... sitä "kepeää deittailua" kun ei vaan jaksa ihan käytännön syistäkään.

ap

Jep, olen oppinut hyvin paljon tässä muutamien kuukausien aikana. Ja yllättynyt siitä, että vaikka tuntuisi kuinka ihanalta, niin siihen ei voi luottaa. Ei ole oppikirjaa, jonka mukaan edetä. Ei oikoteitä.

Ja mullekin tehtiin eilen oharit. Henkilö jonka tapaamista todella odotin, olisi ollut valmis tapaamaan minut klo 4 aamuyöstä. Se siitä sitten.

Olen vähän yli 30-vuotias.

:D olikohan eilen jotain mystistä ilmassa...

Tää säätäjä kanssa alkoi sitten laittaa whatsapp-viestejä myöhemmi, estin sen.

Sitten yöllä 12 jälkeen kun olin jo nukkumassa, alkoi soittaa, ei uskonut vaika laitoin luurin korvaan muutaman kerran, ärsyttävää oli herätä kun koko ajan soittaa. Lopulta jouduin laittaa tekstarin että lopeta heti soittaminen kiitos. Uskomatonta säätöä! :D

Mutta kyllä meni vähän fiilis.. yleensä tykkään nähdä ihmisen mahd. pian kun en jaksa mitään kirjekaverutta (sen todenneena että joku voi kirjoitellessa olla vaikka miten kiva mutta livenä tai puhelimessa jo kuultuna tosi ärsyttävä).

Mutta nyt mietin pitäisikö sittenkin aina kirjoitella ensin vähän pidempään ennen kuin tapaa ketään... vaikka ei sekään takaa mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota oman loman kannalta se lapsivapaa ilta. Jos deittimies tekee oharit, niin voithan silti mennä leffaan, kahville, kuntosalille tai shoppaamaan. Mun mielestä vaan hajotat itseäsi tuolla seksin jahtaamisella muutenkin.

Niin olisin VOINUT tehdä jotain noista. Siinä kohtaa kun odotat jo stadissa ja toteat että lähdenpä tästä takaisin, on kello lopulta niin paljon ettet enää jaksa / ehdi järkevästi noista mitään.

ap

No jos kerran olit jo nättinä stadissa ja joku satunnainen nettituttu tekee oharit, niin olisit mennyt yksin baariin! Takuuvarmasti olisit saanut seuraa.

Mutta rehellisesti vaikutat hieman epätoivoiselta ja miehet vaistoaa tuon ja se ei ole kovinkaan viehättävää! Relaa vähän äläkä niin väkipakolla etsi sitä kumppania :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota oman loman kannalta se lapsivapaa ilta. Jos deittimies tekee oharit, niin voithan silti mennä leffaan, kahville, kuntosalille tai shoppaamaan. Mun mielestä vaan hajotat itseäsi tuolla seksin jahtaamisella muutenkin.

Niin olisin VOINUT tehdä jotain noista. Siinä kohtaa kun odotat jo stadissa ja toteat että lähdenpä tästä takaisin, on kello lopulta niin paljon ettet enää jaksa / ehdi järkevästi noista mitään.

ap

No jos kerran olit jo nättinä stadissa ja joku satunnainen nettituttu tekee oharit, niin olisit mennyt yksin baariin! Takuuvarmasti olisit saanut seuraa.

Mutta rehellisesti vaikutat hieman epätoivoiselta ja miehet vaistoaa tuon ja se ei ole kovinkaan viehättävää! Relaa vähän äläkä niin väkipakolla etsi sitä kumppania :)

En mä oikeen osaa kuvitella meneväni yksin baariin... Enkä oikein ole ehkä sillä lailla huomiota herättävän näköinenkään, että jossain täydessä baarissa sieltä kuitenkaan erottuisin sillä lailla.

Mites sitten - jos mies kysyy suoraan mistä haaveilen tms., niin eikö siinäkään kohtaa kannata olla rehellinen ja sanoa että haaveilee vaikka perhe-elämästä / parisuhteesta tms. ..? PItääkö koko ajan esittää kauheasti jotain? KUvittelin että olisi ok olla suht koht oma itsensä, vaikka sitten kuinka haavoittuvana...? Mutta vissiin semmoiselle vanhanaikaiselle rehellisyydelle ei vaan ole enää tilaa tässä maailmassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aika kiirettä olet ehtinyt pitää..

Tjoo.. härregud! Ja jättää varmaan muutamat pikapanonsa kertomattakin.

Minkä ikäiset lapset sulla on? Itse käyn treffeillä netin kautta mutta ei ole mitään kiirettä mihinkään. Mun lapset pärjää jo yksinkin. Ja todellakin lapset laskee naisen markkina-arvoa, mitä pienemmät lapset, sitä enemmän. Vaikutat epätoivoiselta, nyt päätät että pärjäät yksinkin niin ehkä epätoivo karisee.

Siis sulla ei ole edes ero edellisestä valmis, ja olet jo säätänyt kymmenien miesten kanssa sekä seksillä että ilman! Sulla on kyllä joku paha ihmissuhderiippuvuus, ei tuollainen pakkomielle ole normaalia. Mene terapiaan ja opettele olemaan vähän aikaa yksinkin. 

Mä olen ollut nyt eron jälkeen yksin kolme vuotta, eikä todellakaan ole mitään kiirettä uuteen parisuhteeseen. 

En tiedä muista miehistä (tai naisista) mutta jokin siinä on, että jos toinen kertoo tai jos muuta kautta käy ilmi, että toinen ei ole lopullisesti päässyt irti entisestäkään suhteestaan e.  esimerkiksi avioero on vielä vireillä/ vahvistamatta, niin ainakaan itse en tarvitse muuta "hidastaakseni" tahtia.  

Miksi? Koska  on mielestäni liian iso riski päätyä naiselle vain laastariksi.  Ja toisekseen tulee kuva että eikö toinen oikeasti osaa elää ja odottaa, antaa pölyn hieman laskeutua. - Kyllä läheisyys ja seksi ovat toki tärkeitä, mutta aina ei voi saada kaikkea haluamaansa heti. Hyvää kannattaa joskus myös odottaa.  Tietysti nämä ovat vaikeita asioita, koska on kovin vaikeaa sanoa, että milloin olisi lupa ja oikeus kohdata ja tavata "Se" (uusi) elämän kumppani. Mutta ainakin itse olen mieluummin yksin kuin väkisin jonkun kanssa.

Ei minulla ole koskaan ollut tarvetta ryhtyä parisuhteeseen vain siksi, että voisin sanoa tai näyttää muille olevani parisuhteessa. -Joitain kertoja kun näet olen törmännyt kanssa ihmisiin, joilla on eronsa jälkeen ollut hirveä vimma ja tarve päästä uuteen suhteeseen. - Suhteeseen, jolla sitten on ellei muuta "hyötyä", niin sillä on  kai kuviteltu tai luultu voitavan näpäyttää  ex-kumppania, että kato nyt minkä menetit heti sain itselleni tällaisen "saaliin".  Vaikka aika monta kertaa tällainen elvistely tai diivailu tuntuu, jotenkin surkuhupaisaslta ja säälittävältä.   

Joo, aika hurjalta tahdilta kuulostaa. Omasta erostani on kaksi vuotta, vuoden verran olen ollut tinderissä ja tavannut viisi miestä. Itselläni ei ole mitään kiirettä löytää uutta kumppania, joten kyllä hämmästyttää nämä, joiden mielestä kumppani pitäisi löytyä parissa kuukaudessa. Miten tuossa ajassa ehtii edes ihastumaan, jos mies vaihtuu parin viikon välein?

Hyviä kommentteja. Entä jos ap päättäisit pitää totaalitauon vaikka pääsiäiseen asti?Katsoisit sitten, puhtaalta pöydältä, kuinka käy.

Kyllä, se on nykyisin just noin hankalaa. Sala- ja/tai panosuhteeseen kyllä pääsee/kelpaa mutta oikeaa parisuhdetta ei löydy millään. Itse luovutin kokonaan ja keksityn ainoastaan itseeni ja treenaamiseen. Suosittelen samaa sullekin, harvinaisen hukkaan heitettyä aikaa koko miehen ja parisuhteen etsiminen.

N39

"En mä oikeen osaa kuvitella meneväni yksin baariin... Enkä oikein ole ehkä sillä lailla huomiota herättävän näköinenkään, että jossain täydessä baarissa sieltä kuitenkaan erottuisin sillä lailla.

Mites sitten - jos mies kysyy suoraan mistä haaveilen tms., niin eikö siinäkään kohtaa kannata olla rehellinen ja sanoa että haaveilee vaikka perhe-elämästä / parisuhteesta tms. ..? PItääkö koko ajan esittää kauheasti jotain? KUvittelin että olisi ok olla suht koht oma itsensä, vaikka sitten kuinka haavoittuvana...? Mutta vissiin semmoiselle vanhanaikaiselle rehellisyydelle ei vaan ole enää tilaa tässä maailmassa.

ap"

No kuvittelitko, että joku tulee sinut heti kotoa noutamaan? - Uskallatko avata oven, jos joku soittaa ovikelloa ja kertoo olevasa unelmiensa prinssi ellei valkoisen hevosen kera, niin kenties hopeisen urheiluautolla paikalle tullut.  No ei ne baarit tai kotona odottelu ole onneksi ainoat tavat löytää ja kohdata se (uusi) elämän kumppani.  - Esimerkiksi minut voi löytää toki baarista, mutta todennäköisyys siihen on hyvin pieni, koska viihdyn ja nautin monista muista ympäristöistä ja paikoist paljon enemmän. Mutta jos haet kumppania, joka viihtyy baarissa ja nauttii siellä olosta paljon, niin ehkä oikea etsintä paikka on silloin tuo baari.  

Totta kai miehelle -tai ainakin minulle saa ja voi kertoa haaveistaa ja olla esittämättä kovasti mitään muuta kuin on. Mutta haaveistaan tulis, jotenkin osata kertoa sen verta tahdikkaasti, etteivät ne kuullosta vaatimuslistalta, jota tulisi alkaa toteuttamaan tässä ja nyt. 

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten pian ihmiset olettavat/ toivovat löytävänsä uuden parisuhteen aktiivisen etsinnän avulla? Olen tuo kirjoittaja, joka on ollut Tinderissä vuoden, eikä ole tullut mieleenikään, että kumppanin olisi jo tässä ajassa pitänyt löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, se on nykyisin just noin hankalaa. Sala- ja/tai panosuhteeseen kyllä pääsee/kelpaa mutta oikeaa parisuhdetta ei löydy millään. Itse luovutin kokonaan ja keksityn ainoastaan itseeni ja treenaamiseen. Suosittelen samaa sullekin, harvinaisen hukkaan heitettyä aikaa koko miehen ja parisuhteen etsiminen.

N39

Oho, olet minä.

Vierailija kirjoitti:

Käytettyä elämää, kirjoitti:

Ikäsi on ? Vaikuta aika maaniselta tuon asian suhteen, miehiä riittää.

Itse olen jo 8 v ollut eroonneena ja löytämättä mitään vakavampaa suhdetta.

Muutama lyhyt kokeilu oli ja meni. Elo voi olla merkityksellistä ilman sitä toistakin, vaikka joskus kaipaisi sitä. Lopulta kaikki kuitenki joutuu puolisostaan luopumaan ennemmin tai myöhemmin. Mielikuvasi maailmasta on onnesi, muuta sitä. Muita et voi muuttaa, he etsivät omaa onneaan tai sitä mitä siksi luulevat.

Olen päälle 40 jo...

Ja uskon siihen prinssiin :) että lopulta sekin löytyy. Siis se minulle sopiva prinssi.

ap

Olen samaa ikäluokkaa kanssasi ap ja minun on vaikea uskoa siihen sopivaan prinssiin. En ole oikeastaan laittanut tikkua ristiin miehen löytämiseksi. Niin kiva olisi, jos olisi se oikea vierellä, mutta elämä ei ole aina kivaa ja helppoa. Keskityn muihin asioihin ja hätyyttelen yhtä mielenkiinnon kohdetta mielestäni.  Näillä mennään.

"Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten pian ihmiset olettavat/ toivovat löytävänsä uuden parisuhteen aktiivisen etsinnän avulla? Olen tuo kirjoittaja, joka on ollut Tinderissä vuoden, eikä ole tullut mieleenikään, että kumppanin olisi jo tässä ajassa pitänyt löytyä."

Hyvä kysymys. Toisaalta en tiedä, kun en itse ole koskaan asettanut mitään erityisiä aikarajoja sille, mssä ajassa pitäisi löytää kumppani.. Miksi sellaista pitäisi tehdä? On monia asioita, joita teen, etten sanoisi suoritan tai pyrin suorittamaan aikataulussa ja verraten suunnitelmallisesti. Mutta kumppanin metsästämnen ei kuulu niihin.  

Ehkä se , tai tämä on myös siihen, että olen sinkku; mutta näinkin voi elää ihan hyvää ja laaduasta elämää. Toki välillä "syyhyää" ja kokee vähintäänkin pientä haikeutta, melkein jokaisen pariskunna nähdessään. Mutta onneksi ainakin itselläni on toistaiseksi riittänyt mutta tekemistäkö sitten, ettei luulatavsti siten olen onnistunut pääsemään pakoon "liialta" haikailulta iskulauseella mieluummin yksin kuinkenenkään kanssa väkisin.

 Selvennyksenä kuitenkin vielä, että täydellistä en etsi tai hae saati toivo välttämättä löytäväni, - enhän itsekään ole. Mutta "Se" paras vaihtoehto minulle olisi kyllä tervetullut elämääni. - Ja minä toivottavasti voisin olla jotain, ainakin  suunnilleen yhtä paljon.   

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla ei ole edes ero edellisestä valmis, ja olet jo säätänyt kymmenien miesten kanssa sekä seksillä että ilman! Sulla on kyllä joku paha ihmissuhderiippuvuus, ei tuollainen pakkomielle ole normaalia. Mene terapiaan ja opettele olemaan vähän aikaa yksinkin. 

Mä olen ollut nyt eron jälkeen yksin kolme vuotta, eikä todellakaan ole mitään kiirettä uuteen parisuhteeseen. 

sänk

EN ole säätänyt KYMMENIEN miesten kanssa.  Enkä tietenkään ole mennyt sänkyyn kuin ihan muutaman kanssa.

ap

Kai mä saan uskoa siihen että löydän vielä sen ihanan kumppanin...?

Muutoinkin olen elämässä toivonut, haaveillut erinäisistä asioista, ja sitten ne jossain kohtaa saanutkin. Toki se on vaatinut myös työtä ja vaivannäköä, toisaalta aina myös hitusen onnea, ja sopivan ajoituksen. Aina ei ole toteutunut heti kun toivonut, mutta ennemmin tai myöhemmin. MIksei tämäkin voisi toteutua?

Kuitenkin olen pitänyt vahvana mielessä päämäärän ja uskonut siihen.

Mitään ei kuitenkaan saa ihan ilmaiseksi pelkästään odottamalla, vaan jotain pitää tehdä.

Sekä sopivan tilaisuuden tullen oltava myös uskallusta tehdä se, ottaa vähän riskejäkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kai mä saan uskoa siihen että löydän vielä sen ihanan kumppanin...?

Muutoinkin olen elämässä toivonut, haaveillut erinäisistä asioista, ja sitten ne jossain kohtaa saanutkin. Toki se on vaatinut myös työtä ja vaivannäköä, toisaalta aina myös hitusen onnea, ja sopivan ajoituksen. Aina ei ole toteutunut heti kun toivonut, mutta ennemmin tai myöhemmin. MIksei tämäkin voisi toteutua?

Kuitenkin olen pitänyt vahvana mielessä päämäärän ja uskonut siihen.

Mitään ei kuitenkaan saa ihan ilmaiseksi pelkästään odottamalla, vaan jotain pitää tehdä.

Sekä sopivan tilaisuuden tullen oltava myös uskallusta tehdä se, ottaa vähän riskejäkin.

ap

Totta kai sä saat uskoa vaikka joulupukkiin.

Parisuhde on kuitenkin asia johon sä et voi yksin vaikuttaa. Et vaikka kuinka uskoisit päämäärääsi ja jopa uskaltaisit ottaa vähän riskejäkin. Sitä sopivaa tilaisuutta ei vain tule. Ei, vaikka tekisit kaiken kuinka oikein.