Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäinen mies, jolla ei juurikaan kavereita: onko ok?
20.04.2024 |
Onko mielestänne red flag ettei keski-ikäisellä miehellä ole juurikaan kavereita, jota näkisi säännöllisesti tai olisi yhteydessä? Vai onko se normaalimpaa miehillä keski-iässä? Mies käy töissä kyllä päivittäin, näkee siellä ihmisiä ja tekee raskasta fyysistä työtä. Pelaa jalkapalloa ja käy säännöllisesti porukkansa kanssa pelaamassa pari kertaa viikossa, käyvät puulaakiturnauksissa pelaamassa jne. Yksi kaveri on tuosta harrastuksesta, jonka kanssa pitävät säännöllisemmin yhteyttä, käyvät lounaalla jne.
Itselläni on paljon kavereita ja sosiaalisia kontakteja samanikäisenä naisena. Osa kavereista säilynyt ala-asteelta saakka. Olen eronnut aiemmin suhteesta, jossa miehellä ei ollut juurikaan kavereita eikä pitänyt kenenkään kanssa säännöllisemmin yhteyttä. Lopulta yritti rajoittaa minunkin sosiaalista elämää ja kontakteja, estää näkemästä kavereitani jne. Tuon eron jälkeen päätin, etten enää koskaan samanlaiseen "ansaan" astu.
Nyt tutustunut mukavan oloiseen keski-ikäiseen mieheen, mutta pitäiskö tuosta vähäisestä kaverikontaktien määrästä olla "huolissaan"? Vai täyttyykö miehen sosiaalinen kontakti työssä ja harrastuksessa? Onko teillä muilla keski-ikäisellä mieskumppanilla vielä kaverisuhteet voimissaan vai onko kaventunut työ/harrastusjuttuihin?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille riittää kun näkee kavereita harrastuksissa ja/tai ryypätessä.
Miehille on yleisempää, että ei ole hirveästi kavereita tai niitä kaverimenoja. Itsellä sama tilanne, mutta en koskaan rajoittaisi mitään naisen menoja. Viihdyn ihan hyvin yksinkin sen ajan.
Itse olen keski-ikäinen mies, ja kaverit on ihan yhden käden sormilla laskettavissa. Harvemmin niitä näkee muuten, kuin jos joskus harvoin kaljalla käydään. Tiedä sitten, onko kuinka tavallista tai "normaalia", mutta näin se minulla on. Ihan tyytyväinen olen.
On ok, olen itse samanlainen keski-ikäinen nainen. En voi asialle mitään etten löydä ketään samanoloista kaveria. Tärkeintä on mielestäni miten tulee itsensä kanssa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehille riittää kun näkee kavereita harrastuksissa ja/tai ryypätessä.
Ite en näe kavereita muutaku ryypätessä. Oon miettinyt onko se alkoholismia vai normi settiä vaan. Empä tiiä mitä muutakaan tekisi äijjien kaa ku kännätä eikä kyllä varmaan kiinnostaisikaan mikään
Onhan tuolla miehellä kaveri ja porukka, jossa viettää aikaa. Jos miehellä ei ole ketään mieskaveria, edes sukulaismiehiä, joiden kanssa olla tekemisissä, niin se kyllä on huono merkki. Miehet ehdottomasti tarvitsevat toisten miesten seuraa, eikä naisystävä tai vaimo voi sitä korvata.
Jos mies ei jostain syystä pärjää toisten miesten kanssa tai kelpaa heidän seuraansa, se on huolestuttavaa. Miehillä kuitenkin on aika matalat kriteerit sosiaalisille suhteille; ei tarvitse osata käytöstapoja tai olla mitenkään sosiaalisesti taitava. Mikä siis on pielessä, jos ei ole yhtään kaveria?
Miesten yksinäisyys on kyllä yleistä. Usein sosiaaliset kontaktit ovat pitkälti vaimon varassa. Kaveriton mies on aika raskas taakka naisen kannateltavaksi parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle se ei taida riittää. Parasta kun unohdat sen miehen js keskityt johonkin sinulle sopivampaan touhuun.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuolla miehellä kaveri ja porukka, jossa viettää aikaa. Jos miehellä ei ole ketään mieskaveria, edes sukulaismiehiä, joiden kanssa olla tekemisissä, niin se kyllä on huono merkki. Miehet ehdottomasti tarvitsevat toisten miesten seuraa, eikä naisystävä tai vaimo voi sitä korvata.
Jos mies ei jostain syystä pärjää toisten miesten kanssa tai kelpaa heidän seuraansa, se on huolestuttavaa. Miehillä kuitenkin on aika matalat kriteerit sosiaalisille suhteille; ei tarvitse osata käytöstapoja tai olla mitenkään sosiaalisesti taitava. Mikä siis on pielessä, jos ei ole yhtään kaveria?
Miesten yksinäisyys on kyllä yleistä. Usein sosiaaliset kontaktit ovat pitkälti vaimon varassa. Kaveriton mies on aika raskas taakka naisen kannateltavaksi parisuhteessa.
"Miehillä kuitenkin on aika matalat kriteerit sosiaalisille suhteille; ei tarvitse osata käytöstapoja tai olla mitenkään sosiaalisesti taitava."
Hahhah toi on kyllä totta. Miehet on paljon "suvaitsevaisempia" kuin naiset tässä asiassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Mun miehellä oli ennen paljon kavereita, mutta kypsymisen myötä jäänyt vain muutama oikea kaveri.
Eikös se ole varsin tavallista, ettei miehillä ole juuri kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle se ei taida riittää. Parasta kun unohdat sen miehen js keskityt johonkin sinulle sopivampaan touhuun.
Kunhan kyselin näkemyksiä asiasta teiltä, joilla ehkä samanlainen kumppani, joka viihtyy enemmän kotona ja kumppanin seurassa kuin kavereiden. Kuten kerroin niin aiemmin seurustelin miehen kanssa, jolla ei juurikaan kavereita enää ollut eikä pitänyt kehenkään kaveriin säännöllisesti yhteyttä tai nähnyt ketään. Lopulta minunkin sosiaalista elämää yritettiin alkaa kaventamaan, eikä minullakaan olisi saanut olla ketään muuta "kaveria" kuin hänet. Tämä nykyinen tosin vaikuttaa muutenkin kaikin puolin tasapainoiselta eikä mustasukkaisia piirteitä tai mitään rajoittamisen yrityksiäkään ole tullut esille tähän mennessä.
Etsiskelen näkökulmia ja ajatuksia, etten tekisi samaa virhettä enää uudestaan. Aiemmissa seurustelusuhteissa miehilläkin on ollut paljon kavereita ja sosiaalista elämää, mutta ne olivat nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa, jolloin nyt muutenkin yleensä sosiaalinen elämä on vilkasta vielä. Mutta lienee myös aika normaalia, että keski-ikäiset miehet eivät enää niin kaipaa kaveriseuraa ja -suhteita säännöllisesti ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehille on yleisempää, että ei ole hirveästi kavereita tai niitä kaverimenoja. Itsellä sama tilanne, mutta en koskaan rajoittaisi mitään naisen menoja. Viihdyn ihan hyvin yksinkin sen ajan.
Tämä on hyvä asia. Kun vain osaisi päätellä, että mistä sen suhteen alussa osaisi päätellä, että vaikka miehellä ei olisikaan omia kavereita paljoa niin ei ala rajoittamaan toista ja yritä kahlita. Sanaankaan kun ei aina voi luottaa ja aiemmassakin suhteessa mies sitten alkoi kääntelemään ja vääntelemään asioita, etten olisi kavereiden kanssa käynyt missään ja nähnyt heitä. Usein oli "keksinyt meille jo tekemistä", ilmoitin liian myöhään, ei oltu sovittu "yhdessä tästä mitään" jne. jne. Samaan miinaan en haluaisi astua enää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Miehen kaverit tulevat vain kateelliseksi miehen kauniista naisesta ja yrittävät pilata sen suhteen tai varastaa naisen itselleen. Sen takia on parempi olla ilman kavereita.
Minulla ei ole yhtään kavereita mutta olenkin autismin kirjolla ja naisella saa olla menoja ja kavereita enkä niihin rupea puuttumaan ja hyvä jos on menoja kun liika sosiaalisuus ahdistaa minua kunhan sitä parisuhdeaikaa on kumminkin jonkin verran. Se että nainen alkaisi vaatimaan minua hänen mukaansa sinne tänne menoille olisi liikaa koska se liika sosiaalinen kuormitus väsyttäisi minut jne.
Onhan siinä jo paljon kontakteja, kun harrastuksessa näkee säännöllisesti ihmisiä. Ei kaikki edes jaksaisi enempää. En ymmärrä miten joku voi edes ihmetellä tuollaista.
Mihin minä kavereita tarttisin?
Aika menee lasten kanssa touhottaen kun en ole töissä tai kotitöissä.
Ei ole mieskavereita. Oon aina ollut hetero.
Mies tarvitsee kavereita vain sinkkuna, koska silloin on luontevaa mennä kavereiden kanssa yökerhoon pohjien ottamisen jälkeen iskee naisia. Jos seurustelee, niin pitää unohtaa kaverit, etteivät he pilaa sinun suhdetta tai yritä varastaa naista.
Alue: Aihe vapaa
up