Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uuden VAKAVAN suhteen löytäminen eron jälkeen??
09.10.2016 |
Tietysti hätäilen toki liikaa - lopullinen eron vaihe ei vielä ole astunut edes voimaan.
Toisaalta, olen tehnyt ja surrut tätä niin monta vuotta, että itse koen henkisesti olevani valmis kyllä vakavaan suhteeseen.
En tiedä sitten, pelottaako tämä tilanteeni kuitenkin niitä mahdollisesti vakavaan suhteeseen valmiina olevia, vai miten...
Olen siis netistä ja tinderistä tapaillut miehiä, mutta niissä käy näin
- heti ekoilla kahveilla totean että itsekseni , tai ehkä kumpikin, että "ei jatkoon" (vaistoan että omituinen / haisee pahalle / kemiaa ei vain löydy / yhteydenottoa hänen puoleltakaan ei kuulu
- ollaan kerran sängyssä mutta jää siihen, puolin ja/tai toisin ei vaan kiinnosta (2 tämmöistä; kumpikaan ei kiinnosta enää itseäni erinäisistä syistä)
- ihastun ihan SILMITTÖMÄSTI mutta sitten enää uusia tapaamisia parin kerran jälkeen vaikea saada sovittua eli aina jotain syitä/tekosyitä hänen puolelta, viestejä tulee kuitenkin aina välillä (mikä on julmaa; jos ei kiinnosta ei sitten viestittäisi). Nyt nekin on loppuneet.
- tapaillaan hitaasti alkaen, ei ihan heti suudellen / sänkyyn. Luulen että tässä on vakava tarkoitus. Mutta alkaa kuulostaa että elämäntilanne tai joku sitten kuitenkin mietityttää kehittää vakavaa suhdetta. (MInähän olisin valmis muuttamaan vaikka tms. :) mun mielestä asiat on aina järjestelykysymyksiä jos tahtoa on. Mutta enhän voi sanoa toiselle ihan suoraan että hei kyllä mä voin jossain vaiheessa järjestää oman elämäni vähän hänenkin mukaansa.)
- löydän jonkun joka ihan jumalainen sängyssä, kuvittelen että osaan nyt itsekin pitää sen hauskanpitona. mutta vaikeaa se on kun huomaat että toinen on myös ihmisenä niin mukava...
- tapaan jonkun tosi kiinnostavan kerran, ja hänkin haluaisi tavata uudestaan, muttei ehdota mitään uusia aikoja / minun ei käy (eli hällä varmaan kierroksessa joku muu ja olen varalla :( )
Onko tämä tosiaan näin hankalaa tämä kumppanin löytäminen??? Eikö ihmiset enää sitoudu keski-iässä, jos yhdestä liitosta lähteneet???
Itse ainakin haaveilen kyllä suoraan sanoen ihan uudsta avioliitosta, en ole pidemmän päälle semmoista seikkailijasorttia.
Luulin että netti olisi hyvä tapa tutustua mutta ei sitten vissiin. MIkä sitten?? MItään semmoisia harrastuksia mulla ei ole missä miehiä tapaisia, eikä aikaa uusille harrastuksille enää tähän härdelliin lasten kanssa.
(Kuntosalilla käyn harvakseltaan mutta ei sielläkään ketään löydä.)
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai mä saan uskoa siihen että löydän vielä sen ihanan kumppanin...?
Muutoinkin olen elämässä toivonut, haaveillut erinäisistä asioista, ja sitten ne jossain kohtaa saanutkin. Toki se on vaatinut myös työtä ja vaivannäköä, toisaalta aina myös hitusen onnea, ja sopivan ajoituksen. Aina ei ole toteutunut heti kun toivonut, mutta ennemmin tai myöhemmin. MIksei tämäkin voisi toteutua?
Kuitenkin olen pitänyt vahvana mielessä päämäärän ja uskonut siihen.
Mitään ei kuitenkaan saa ihan ilmaiseksi pelkästään odottamalla, vaan jotain pitää tehdä.
Sekä sopivan tilaisuuden tullen oltava myös uskallusta tehdä se, ottaa vähän riskejäkin.
ap
Totta kai sä saat uskoa vaikka joulupukkiin.
Parisuhde on kuitenkin asia johon sä et voi yksin vaikuttaa. Et vaikka kuinka uskoisit päämäärääsi ja jopa uskaltaisit ottaa vähän riskejäkin. Sitä sopivaa tilaisuutta ei vain tule. Ei, vaikka tekisit kaiken kuinka oikein.
Hah hah haa, onpa negatiivinen asenne! En usko tuollaiseen.
Eihän moni muukaan asia ole vain omissa käsissä! Olenhan mä edellisenkin kumppanin löytänyt! Ja pitkään yhdessä oltiinkin! Eihän esim. juuri halutun asunnon tai talon tai työpaikan tai ylennyksen saaminen tai lapsen saaminen tai jopa toivottua sukupuolta olevan lapsen saaminen ole nekään vain omissa käsissä..
Sitä saa mitä tilaa ;). Oon tilannut monia asioita elämältä ja saanut se, toimitusaika vaan ei ole aina ihan taattu. Ja joutuu tekemään töitä sen eteen.
JOpa täältäkin palstalta olen saanut monia vinkkejä jotka mm. auttaneet mua joidenkin haaveideni toteuttamisessa. Niinpä aattelin taaskin kysyä täältä, jos tulisi muitakin ideoita kuin tinder-nettideitit-harrastukset, tai kokemuksia siitä että joku ON löytänyt uuden parisuhteen ja miten... :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten pian ihmiset olettavat/ toivovat löytävänsä uuden parisuhteen aktiivisen etsinnän avulla? Olen tuo kirjoittaja, joka on ollut Tinderissä vuoden, eikä ole tullut mieleenikään, että kumppanin olisi jo tässä ajassa pitänyt löytyä."
Hyvä kysymys. Toisaalta en tiedä, kun en itse ole koskaan asettanut mitään erityisiä aikarajoja sille, mssä ajassa pitäisi löytää kumppani.. Miksi sellaista pitäisi tehdä? On monia asioita, joita teen, etten sanoisi suoritan tai pyrin suorittamaan aikataulussa ja verraten suunnitelmallisesti. Mutta kumppanin metsästämnen ei kuulu niihin.
Ehkä se , tai tämä on myös siihen, että olen sinkku; mutta näinkin voi elää ihan hyvää ja laaduasta elämää. Toki välillä "syyhyää" ja kokee vähintäänkin pientä haikeutta, melkein jokaisen pariskunna nähdessään. Mutta onneksi ainakin itselläni on toistaiseksi riittänyt mutta tekemistäkö sitten, ettei luulatavsti siten olen onnistunut pääsemään pakoon "liialta" haikailulta iskulauseella mieluummin yksin kuinkenenkään kanssa väkisin.
Selvennyksenä kuitenkin vielä, että täydellistä en etsi tai hae saati toivo välttämättä löytäväni, - enhän itsekään ole. Mutta "Se" paras vaihtoehto minulle olisi kyllä tervetullut elämääni. - Ja minä toivottavasti voisin olla jotain, ainakin suunnilleen yhtä paljon.Tarkoitin lähinnä sitä, mikä kenenkin mielestä on jo pitkä aika ja mikä "normaali". Kun tässä nyt monet näyttävät menettäneen jo toivonsa parin kuukauden jälkeen. Minusta olisi pikemminkin harvinaisen hyvää tuuria jos alle puolessa vuodessa tärppäisi.
Mä en oo menettänyt toivoani! Olen erittäin toiveikas! :) Uskon siihen että oikea löytyy! :)
Mutta silti, tietysti siihen nähden että kuitenkin jo aika monta treffannut, niin alkaa olla vähän turhauttavaa... ja mietinkin että pitäisikö koko tinder esim. vain unohtaa, vaikka sitä kautta tietysti saa helpohkosti kontakteja, ihan mukaviakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla ei ole edes ero edellisestä valmis, ja olet jo säätänyt kymmenien miesten kanssa sekä seksillä että ilman! Sulla on kyllä joku paha ihmissuhderiippuvuus, ei tuollainen pakkomielle ole normaalia. Mene terapiaan ja opettele olemaan vähän aikaa yksinkin.
Mä olen ollut nyt eron jälkeen yksin kolme vuotta, eikä todellakaan ole mitään kiirettä uuteen parisuhteeseen.
sänk
EN ole säätänyt KYMMENIEN miesten kanssa. Enkä tietenkään ole mennyt sänkyyn kuin ihan muutaman kanssa.
ap
Ohiksena, vertailun vuoksi:
Minä erosin aika tarkalleen vuosi sitten, eron vuosipäivä on kuun lopussa. Tapasin aivan liian nopeasti, tarkoittamattani ja haluamattani, aivan ihanan miehen jonka kanssa menin myös sänkyyn kerran, mutta sitten hidastimme tahtia yhteisellä sopimuksella ja jatkoimme tapailua kaveripohjalta, koska en ollut todellakaan valmis vielä uuteen suhteeseen. Jos en olisi tavannut tätä miestä, olisin varmaankin kohtapuoliin julkaisemassa seuranhakuilmoitusta. Siis tällä välin en olisi tapaillut vielä yhtään ketään.
Nyt tunnen olevani aidosti päässyt yli edellisestä (pitkästä) suhteestani ja koen, että olen valmis rakastumaan ja rakastamaan. Niinpä olemme sopineet treffit tuon ihastukseni kanssa (aiemmin tapaamisiamme ei ole kutsuttu treffeiksi ja ne ovat olleet nopeita ja tapahtuneet julkisella paikalla). Olen aivan tosissani liikkeellä ja koen myös hänen olevan sitä. Ei pelota yhtään, että hän yhtäkkiä lemppaisi ilman syytä ja selitystä, tai että hän vain leikkisi minulla. Toki juttu voi mennä mönkään yhteensopivuusongelmien, erilaisten päämäärien tai vaikka minkä muiden juttujen vuoksi, mutta ainakin kumpikin on siinä mukana tosissaan ja täysillä.
Siis minun eron jälkeisen vuoden saldoni on: miehiä 1 kpl, seksiä yhden kanssa, vakavaa ja turvallista seurustelua yhden kanssa. Sinulla on miehiä X kpl, seksiä "ihan muutaman" kanssa, turvallista seurustelua 0 kertaa, jos nyt oikein ymmärsin. Minulle ei voi olla tulematta tästä käsitystä, että sinulle kelpaa vähän liian moni mies, ts. et oikein itsekään tiedä mitä etsit. Se on ihan normaalia eron jälkeen, varsinkin jos olet eronnut pitkästä suhteesta, ja siksi siinä vaiheessa kannattaisi ottaa rauhallisesti. Minäkään en voinut olla varma, että olen oikeasti ihastunut tähän tapaamaani mieheen enkä vain ihastumisen tunteeseen ja huumaan, joka toki eron jälkeen tuntuu aivan erityisen ihanalta. Siksi odotimme ja annoimme asioille aikaa. Nyt olen varma, ettei mies ole vain ohimenevä ihastus vaan juuri sellainen mies, jonka haluan - mahdollisesti loppuelämäksi. Mieskin voi nyt paremmin luottaa siihen, että jutusta voi tulla jotain oikeasti, ja on siksi rohkeampi heittäytymään siihen itsekin.
Miten ihmisiltä kestää niin kauan tietää ja vaistota pitävätkö jostakusta vai eivät?
TIetäisittepä miten pian menimme exäni kanssa kihloihin ja naimisiin... kauhistuisitte... ja olimme kuitenkin yhdessä erittäin pitkään. VArmaan pidempään kuin 99,9% täällä on ollut.
ap
"Tarkoitin lähinnä sitä, mikä kenenkin mielestä on jo pitkä aika ja mikä "normaali". Kun tässä nyt monet näyttävät menettäneen jo toivonsa parin kuukauden jälkeen. Minusta olisi pikemminkin harvinaisen hyvää tuuria jos alle puolessa vuodessa tärppäisi."
- Ahaa. No nyt ymmärrän. - Huomaan ajattelevani varmaankin vähän samaan tapaan kuin sinä, sillä minustakin olisi vähintäänkin hyvää tuuria, jos alle puolessa vuodessa tärppäisi. - Ja jos joku menettää toivonsa "jo" parin kuukauden jälkeen, niin voi kyynel.
Eiköhän olisi jo aika aikuistua. - Itse jotenkin saattaisin suositella yksin olemista vaikka vuoden, jolloin tavallaan saattaisi osoittaa, että selviää elämästä yksinkin, ilman elämän kumppani rinnalla oloa ja eloa. Voi toki olla, että itse olen sinkku juuri siksi, että olen "liian" itsenäinen. Ja onhan se toki piinaavaa jos ja kun toiset saattavat osoittaa tahdittomuuttaan kyselemällä entisestä liitosta tai eron syistä. Tai kuten itselläni myös seksuaalisesta suuntautuneisuudestani; kun menee hyvä mies hukkaan jos vain elelelee ja on yksin setämiehenä. (Minulla on useapi kummilapsi ja sisarusteni lapset ovat hyvin läheisiä ja tärkeitä kun omia ei -ainakaan toistaiseksi-ole).
Mutta normaali aika? En minä tiedä onko sellaista olemassakaan, jokainen on vain niin ooma yksilönsä omine tarpeineen... Muistan taannoin kun katsoin joskus Suomi24fi:n profiileita uteliaisuudesta. Sitten meni yli toista vuotta aikaa kun vilkaisin taas ja olin yllättynyt kun näin siellä mielestäni useammankin sellaisen profiilin kuin ensimmäisellä kerralla.
- Ihan tolkun ihmisiltä vaikuttivat ja tuntuivat- silti huomasi kysyväni, että miksiköhän he siellä vielä ovat. - Myös tuo fiksuna pitämäni tutun kaverini sisko... Mutta toisaalta vuosi tai kaksi on lyhyt aika. Olenhan itsekin ollut tuon ajan snkku.
En tiedä olisinko jos olisin kirjautunut "saaliiksi" nettitreffiporttaaliin. Vai tuleeko siihen deitti-porttaaliin himo ja riippuvuus, jossa huomaa odottavansa aina vain parempaa "matchi:a" ja kuvittelee pyörittävänsä useampaa ellei yhtä aikaa niin ainakin peräkkäin. - Huomaamatta,että ise on luultavasti se kaikkein säälittävin kun luulee itsestään niin paljon. - Näin vaikka uskotelisi itselleen hakevansa vain sitä yhtä tai pitävänsä uusiin ihmisiin tutustumisesta. - Tutustuakin kun voi niin monella tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmisiltä kestää niin kauan tietää ja vaistota pitävätkö jostakusta vai eivät?
TIetäisittepä miten pian menimme exäni kanssa kihloihin ja naimisiin... kauhistuisitte... ja olimme kuitenkin yhdessä erittäin pitkään. VArmaan pidempään kuin 99,9% täällä on ollut. ap"
Huokaus. Tässä varmaan ptäisi nyt kokea ja tuntea itsensä jotenkin erinomaisen ja syvästi krantuksi ja pikkuprinsessaksi - minun tapauksessani kyllä paremmin prinssi turhamaiseksi, jolle ei kelpaa mikään eikiä kukaan... Mutta ei nyt ehkä nyt aivan niinkään.
Eloni sinkkuna on nyt vain ollut -lieneekö kohtalolla tai luojalla ja / tai pikkupirulisella -näppinsä pelissä, kun en yksinkertaisesti ole tavannut tai kohdannut sitä, josta olisin tuntenut, että tässä on "Se" jonkan kanssa haluaa elää ja olla yhdessä.
Sen kerran kun niin on ollut, niin tunne ei ole ollut molemmin puolinen, enkä minä halua ottaa ketään väkisinja ehdoin tahdoin itselleni. En kaipaa vuoisen seurustelua ja tapailua tai satojen kirjeiden pohjustamaa lämmittelya ennen kasvokkain kohtaamsita...
Mutta en toisaalta tiedä, mistä vosin varmasti löytää ja kohdata "Sen" oman sydänkäpyseni ja näin jouduttaa aikaa, jotta kentes joskus vosimme elää ja olla, iloita ja nauttia toisistamme niin hyvinä päivinä kuin toisnaan vähemmän hyvinäkin päivinä; tonen toistamme tukien.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiltä kestää niin kauan tietää ja vaistota pitävätkö jostakusta vai eivät?
TIetäisittepä miten pian menimme exäni kanssa kihloihin ja naimisiin... kauhistuisitte... ja olimme kuitenkin yhdessä erittäin pitkään. VArmaan pidempään kuin 99,9% täällä on ollut.
ap
Niin oliko sulla nyt jokin ongelma miesjuttujesi suhteen vai ei?
Olen itse tosi nopeasti syttyvä, mutta kaikki ihmiset eivät ole, eikä kumpikaan tyyli mielestäni ole huono tai väärä. Sinun ongelmasi ei mielestäni liity nopeuteen/hitauteen, vaan tarkkuuteen. Ihastut ehkä liian helposti ja/tai väärin perustein, ja lisäksi vaikutat hieman riippuvaiselta ja tarvitsevaiselta - sellaiselta ihmiseltä joka menisi yhteen vähemmänkin sopivan miehen kanssa, kunhan vain saa jonkun.
Ihmisillä on myös sellaisia tilanteita elämässä, jolloin omaan arvostelukykyyn ei voi luottaa yhtä paljon kuin yleensä. Eron jälkimainingit ovat erittäin tyypillisesti juuri tällainen tilanne. Siksi minäkin odottelin rauhassa toipumistani, vaikka ihastuinkin melkein heti erottuani uuteen mieheen. Siitä ei ollut minulle mitään haittaa, koska kun ihastus oli todellista niin se ei ole haihtunut minnekään tänä aikana. Jos olisi haihtunut, se olisi ollut vain hyvä, koska silloin olisi ollut kysymys laastarisuhteesta. Jos taas olisin heti aloittanut suhteen tuon uuden kanssa, se olisi jo useamman kerran saanut pahoja kolauksia omien ylimitoitettujen epävarmuuksieni ja perusteettomien pelkojeni vuoksi. Nämä olivat siis peruja edellisestä suhteesta ja erosta, ja olenpa kyllä tosi iloinen että käsittelin asiani itsekseni, sen sijaan että olisin kaatanut ne uuden miehen niskoille lähtemällä intiimiin suhteeseen hänen kanssaan liian aikaisin.
t. 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiltä kestää niin kauan tietää ja vaistota pitävätkö jostakusta vai eivät?
TIetäisittepä miten pian menimme exäni kanssa kihloihin ja naimisiin... kauhistuisitte... ja olimme kuitenkin yhdessä erittäin pitkään. VArmaan pidempään kuin 99,9% täällä on ollut.
ap
Eihän tuo liity mitenkään siihen, että oikean kumppanin löytämiseen menee kauan.
"Miten ihmisiltä kestää niin kauan tietää ja vaistota pitävätkö jostakusta vai eivät?
TIetäisittepä miten pian menimme exäni kanssa kihloihin ja naimisiin... kauhistuisitte... ja olimme kuitenkin yhdessä erittäin pitkään. VArmaan pidempään kuin 99,9% täällä on ollut." - "]Eihän tuo liity mitenkään siihen, että oikean kumppanin löytämiseen menee kauan."
- Ap Kai yritti esimerkillään kertoa, että aina ei tarvita pitkää aikaa sen oikea löytämiseen... Jotkut onnekkaat ovat olleet yhdessä, tai vähintään yhtä onnekkaita vaikka olisivat menneet ensitreffeiiö naimisiin kuin he, jotka ovat etsineet ja tavanneet kymmeniä, ellei satoja kumppaniehdokkaita ennen kuin ovat löytäneet sen oikean. Tai ovat uskaltautuneet muuttamaan vaikkapa yhteen vasta vuosien seurustelun jälkeen. Tai harrastamamaan seksiä vasta papin aamenen jälkeen... Tai mikä nyt itse kullekin merkitsee sitä parisuhde alkaa erotuksena siitä, että ollaan yhdessä enempi vähempi satunnaisesti ja pidetään vain hauskaa, tai ollaan "vain" ystäviä, vaikka eräänlaisia "suhteita" nekin voivat olla, joillekin jopa alati tärkeämpiä kuin vain yksi erityinen parisuhde. - Ikäänkuin olisi yksinomaine tavoite, että kaikki haluavat parisuhteeseen, vaan miksi(?)
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitin lähinnä sitä, mikä kenenkin mielestä on jo pitkä aika ja mikä "normaali". Kun tässä nyt monet näyttävät menettäneen jo toivonsa parin kuukauden jälkeen. Minusta olisi pikemminkin harvinaisen hyvää tuuria jos alle puolessa vuodessa tärppäisi.