Onko kennelläkään kokemusta vastaavasta?

minulla on pienimuotoinen kriisi/ tilanne johon tarvitsisin apua tilanteen selvittämiseen. Eli tässä pienimuotoinen kuvaus. Olen 26v nainen, minulla 2 lasta ja olen ollut lasten isän kanssa 7v yhdessä. Olen ollut aina suhtkoht onnellinen ja tyytyväinen suhteeseemme ja elämäämme. Vaikka olemme yhdessä kokeneet vaikeitakin asioita, olemme kaikesta selvinneet. Olen aina rakastanut miestäni ja hän minua. Olemme olleet uskollisia toisillemme aina ja kaikki mennyt hyvin. Ihmiset aina sanovat kuinka ihana pari olemme ja miten meillä aina menee hyvin ja kuinka olemme selvinneet haasteista. Ongelma on se että olen ollut koko ikäni kotona ja aloitin n. 2kk sitten opiskelut. Lapset aloittivat tarhan ja paljon tuli muutosta elämään. En ikinä ennen ole saanut tämmöstä tunnetta kuin nyt. Ikään kuin joku itsensä etsimis kriisi? Olen ruvennut miettimään, että kuka minä olen? Mitä minä elämältäni haluan? Haluanko sittenkään viettää koko loppu elämääni mieheni kanssa? Miksi haluan tulla?
Samassa kun nämä kysymykset ja tuntemukset valtaavat minut, olen ollut etäinen. Aikaisemmin mietin kuinka ihanaa olisi mennä vihdoin ja viimein mieheni kanssa naimisiin ja kuinka onnekas ja rakastunut olen häneen. Nyt jos hän kosisi voisi vastaus olla jokin muu kuin riemukas onnenkyyneleitä täynnä oleva tahdon ja olen kysynyt itseltäni rakastanko häntä enään? Ennen ei tällaistä ole ollut tai edes mielessä käynyt. Mitä minun pitäisi tehdä? Auttakaaa