PIENTEN LASTEN VANHEMMAT! Kuinka " hoidatte" parisuhdettanne?

tänä aikana olemme olleet yhden yön pois kotoa risteilyllä. Ehkäpä kymmenen kertaa koko 15 vuoden aikana pari tuntia muuten pois kotoa. Olisimme tietenkin enemmän, jos olisi joku, joka lapsia hoitaisi, mutta isovanhemmat esim. ovat sitä mieltä, että jokainen omansa hoitakoon.

Kun kolmas syntyi, loppui parisuhde :( Ja lapsenvahteja ei saa! Ainakaan tuttuja, kukaan ei halua auttaa oma-alotteisesti, valitettavasti.

Meidän lapset ovat olleet tosi vähän hoidossa, esikoinen ehkäpä 6-8 yötä elämänsä aikana, nuorempi muutaman yön. Joten jo siinä on vähän kynnystä, viedä lapset yöksi pois kotoa..ei ehkä lapsille niinkään, mutta meille vanhemmille!:)



(Itse olemme vähän alle kolmekymppisiä.)

..arjen pienillä teoilla, toisen kunnioittamisella ja huomiomisella.

Ei sitä tarvitse käydä hotellissa hoitelemassa...

Vierailija:

..arjen pienillä teoilla, toisen kunnioittamisella ja huomiomisella.

Ei sitä tarvitse käydä hotellissa hoitelemassa...

me oltiin kylpylässä yö vauvamme ollessa 10 kk ikäinen. oli tosi virkistävä reissu. siellä katsoi miestäkin ihan eri silmin. en pahemmin ajatellut vauvaa, hän oli hyvässä hoidossa. riitti kun kummitäti laittoi illalla tekstarin, että vauva on yöunilla. 2 yötä olisi kyllä ollut helmi!





nyt lapsi on 1v 3kk eikä olla juuri " laatuaikaa" tuon reissun jälkeen vietetty. suunnitelmia voisi kyllä alkaa taas tekemään. alkaa parisuhde taas maistumaan pakkopullalta...



meillä on vain yksi lapsi, joten lapsenvahteja on helppo saada. mummot hoitaa ja kummit. enemmänkin se on minusta kiinni kun en raaskisi viedä lasta yöhoitoon.

mutta kyllä se silti olisi kiva joskus nukkua kunnolla tai syödä ja keskustella ihan rauhassa vaikka edes kerran kahdessa vuodessa.

Minulla nimittäin ensimmäinen ajatus oli, että me hoidamme niin, että istumme koko perhe sohvalla kylki kyljessä ja sylikkäin. Tai menemme metsäretkelle ja paistamme makkaraa nuotiolla. (Oma metsä, joten lupa on.) Tai käymme koko perheellä kylpylässä. Ehkä en sitten tiedä paremmasta, mutta tuollaisesta parisuhdeajasta minä nautin, ja hyvin meillä menee.

Käytännössä ollaan vaan perheenä, ei mulla ja miehellä ole koskaan yhteistä aikaa, tai yhteisiä menoja. Kotosalla ollaan kaikki yhdessä. Kertaakaan ei kukaan lapsista ole ollut hoidossa. Mutta eipä sitä yhteistä aikaa oo vielä osannu kaivatakkaan.

vapaata niin rentoudutaan kotona.Arkisin pidetään välillä sellaisia päiviä että kiusataan toisiamme,hyväillään ohimennessä ymym.

Ja illat on meidän aikaa,lapset menevät jo 20.00 viimeistään nukkumaan joten silloin jää aina aikaa toisillemme.Välillä tietysti väsyttää,hermoja kiristää ja silloin ei niin hellää ole mutta ihan normaalia sekinon.

yhteiseloa kohta 10v ja alle 30 ollaan vielä.

Vierailija:

..arjen pienillä teoilla, toisen kunnioittamisella ja huomiomisella.

Ei sitä tarvitse käydä hotellissa hoitelemassa...

Tämä on totta! Mutta kun se ei siitä olekaan kiinni. Kyllä se kummasti piristää käydä kahdestaan jossain kodin ulkopuolella, kun saa ihan rauhassa vaikka pelkästään istua. ;)

Ja niinkuin joku tuossa kirjoitti, puolisoaankin katsoo ihan eri silmin.

ap

Että miksi ihmeessä nykyään täytyy parisuhdetta oikein erikseen hoitaa, jotta olisi jotain toivoa pysyä yhdessä? Itse muistelen, että vanhempani olivat joskus pakosta poissa yön tai kaksi, jos isälläni oli edustusmenoja, joihin vaimotkin tulivat mukaan. Mutta koskaan he eivät lomailleet kahdestaan. Me menimme aina perheenä. Minusta olisikin aika hurjaa, että ensin vanhemmat ovat töissä viisi päivää viikossa kymmenkin tuntia (työmatkoineen) ja sitten vielä lähtisivät parantamaan parisuhdetta omille reissuilleen. Ja tämän lisäksi kaikki omat harrastukset ja ystävien tapaamiset. Kyllä lapsista tuntuisi, että he ovat vain välttämätön paha tässä maailmassa. Ja näistä asioista huolimatta ihmiset eroavat enemmän kuin esim. 30 vuotta sitten. Mistä ihmeestä tämä kaikki johtuu????



Me emme ole olleet kuin kerran mieheni kanssa poissa, kun esikoinen oli 9 kk. Nyt hän täyttää viisi vuotta. Meillä molemmat lapset ovat valvottaneet ensimmäiset vuodet ja olemme käytännössä nukkuneet eri huoneissa monta vuotta. Mutta silti parisuhteemme voi hyvin. Olemme perheenä yhteenhitsautunut paketti ja lasten mentyä nukkumaan (klo 20 illalla) alkaa meidän aika. Usein me katsomme telkkaria mutta kuitenkin lähekkäin ja aina välillä ohjelmaa kommentoiden/nauraen. Joskus saunomme ja syömme jotain extra-iltapalaa, ja tietysti välillä vain nautimme toisistamme seksuaalisestikin.



Minusta tuntuu, että jos arki ei suju perheenä kovin hyvin (ainaista kinaa ja tappelua, ristiriitoja kotitöistä ym.), niin silloin tuntuu, että sitä parisuhdettakin täytyy mennä erikseen hoitamaan. Jos taas perheenä on leppoisaa ja mukavaa, ei sitä omaa ja kahdekeskistä aikaa kaipaa niin kipeästi.



Kommentoikaa!

Mitäs sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä? Tarkoitus ei ole arvostella, ajattelin vain, että jos ei ole nuorempana mitään yhteistä harrastusta tai yhteisiä menoja, niin mites sitten vanhempana?

mä kuitenkin toivoisin nyt tässä kriisissä, että edes joskus miehen kanssa saataisiin rauhassa puhua parisuhteestamme ja hoitaa sitä!



Perhe-elämää harjoittelemme aivan tarpeeksi, koska emme käy harrastuksissa tms. Lapsia emme saa kaikkia nukkumaan ajoissa: isot menevät klo 21.00 mutta vauva valvoo 23:een, ja herää 7:ltä.



Kannattaa panostaa parisuhteeseen, ettei käy niinkuin meille, ettei kohta ole enää mitään hoidettavaa!

Täytyykö kaikki haluta heti? Kun lapset ovat alle kouluikäisiä?

Me ainakin pelasimme golfia yhdessä ennen lapsia ja aiomme jatkaa sitä harrastusta yhdessä sitten, kun lapset ovat isompia. Siihen asti harrastamme sitä pääsääntöisesti erikseen.

Tätä juuri tarkoitin, mikä on nykyään vallalla: kaikki mulle ja heti. Pienet lapset, oma aika, parisuhdelomailut ym. Eikö ihmiset enää kestä tavallista lapsiperheen arkea?

Vierailija:

Mitäs sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä? Tarkoitus ei ole arvostella, ajattelin vain, että jos ei ole nuorempana mitään yhteistä harrastusta tai yhteisiä menoja, niin mites sitten vanhempana?

Jos parisuhteen solmut on umpisolmussa, ei niitä viikonloppulomilla hoideta. Vanhemmatkin väsyy, ihan fyysisesti ja joskus on vaan kiva huilata ja olla passaamatta ketään. Kahdestaan ollessa saa jutella ihan rauhassa, kun ei joku aina keskeytä eikä silmät lupsahtele kiinni väsymyksestä...



Meillä on 3-v ja 5 v. ,hyvin vilkkaat ja äänekkäät muksut.



Meillä on onni omistaa mummot, jotka haluaa hoitaa lapsia. Syksyllä mentiin yksiin häihin, lapset oli mummolassa, oli kivaa tanssia ja laulaa ja mies vei mut juhlapaikan metsään vähän " luontoon tutustumaan" . Tammikuussa äitini pyysi lapset luokseen viikonlopuksi ja me mentiin mökille kahdestaan, helmikuussa anoppi pyysi lapset ja me oltiin taas mökillä. Levättiin, käytiin kahdestaan kävelyllä ja ravintolassa syömässä, jälkimmäisellä kerralla yhdessä hiihtämässä ja elokuvissa. Seksiä oli aika ahkeraan...:)



Muuten sitä parisuhdetta tulee hoidettua, kun lapset katselee sunnuntaiaamuisin videoita tai on illalla menneet nukkumaan, silloin puhutaan paljon kahdestaan muki kädessä tai pötkötellään kylki kyljessä tai mennään makkariin " äidin hartioita hieromaan" .



Yhdessä on oltu 10 vuotta ja rakkaus kukkii edelleen hellästi. Tärkeää on toisen kunnoitus ja sen ymmärtäminen, että tuo toinen ei ole minä, eikä kenties ajattele tästä asiasta samoin kuin minä - siis molemminpuolinen halu tehdä kompromisseja, kuunnella ja myöntää olevansa väärässä, vaikka ei aina olisikaan....

Tuo parisuhteen hoitaminen kuulostaa minustakin hassulta, siksipä laitoin sen sitaatteihin.



Mutta, tyylejä on tietenkin yhtä paljon kuin on erilaisia perheitäkin. Jos vanhemmat eivät kaipaa kahdenkeskistä aikaa, niin sehän on ihan ok.



Me olemme näiden 5 vuoden aikana olleet yhteensä 0 kertaa ihan kahdestaan yötä jossain. Eikä siinä mitään, tykkäämme olla lasten kanssa ja olemme mielestäni yhteenhitsaantunut perhe. Itse olen perhepäivähoitaja, joten lapset ovat kotihoidossa (olisivat varmaan muutenkin), mies tekee 2-vuorotyötä.



Lasten kanssa käydään mm. 2 x viikossa uimassa, luistelemassa ja kesäisin ollaan monta viikkoa mökillä. Nautimme yhdessä tekemisestä ja siitä kun lapset oppivat uusia asioita.

Nyt ollaan suunniteltu jonkun yhteisen liikuntaharrastuksen aloitusta, ihan kahdestaan.



-----

Harvat muuten varmaan elävät semmoisessa suhteessa, että arki menee päin seiniä ja sitten käydään laivaristeilyllä kerran kahdessa vuodessa ja kuvitellaan sen korjaavan kaikki ongelmat?

Kun monelle nämä risteilyt/hotellimatkat ovat varmaankin vain mukavaa luxusta arjen pyörityksen keskellä?

Meillä on vasta yksi lapsi ja sekin helppo ja ihana. Silti kaipaamme silloin tällöin yhteistä, kahdenkeskistä aikaa. Pääosin vietämme kaiken vapaa-ajan kolmisteen, koska nautimme siitä todella paljon.



Sitä kahdenkeskistä aikaa saamme hyvin halutessamme, koska hoitajia on riittämiin. Kummit, mummi ja ystäväperhe haluavat hoitaa usein ja joskus silloin teemme jotain kaksin. Käymme lenkillä, elokuvissa, jääkiekkomatsissa, teatterissa, konsertissa, syömässä, tai vaikkapa hoitamassa jotain asioita rauhassa.



Parisuhteen hoito ei mielestäni vaadi mitään vippaskonsteja kunhan vaan muistaa huomioida toisen siinä arjessakin. Pienet kosketukset, juttelu, yhdesä kokkaaminen, yhtiset illat (kun lapsi jo nukkumassa)... kaikki tuo on parisuhteenhoitoa ja onnistuu lapsen/lasten ohellakin.



T: onnellinen äiti

Voi mammat teitä! Ap esitti kysymyksen ja täällä sitä sitten jo melkein riidellään, että mikä on oikein ja mikä väärin! Miksi aina näin tiukkaan sävyyn ollaan heti puolustelemassa omaa ja haukkumassa naapuria.



No, meillä kuitenkin näin. Yksi lapsi, 1½ -vuotias. Ensimmäisen vuoden tosi huono nukkuja, siis TOSI huono. Ok, se kuuluu lapsiperheeseen. Halusin pitää lasta lähellä, imetin ekan vuoden. Halusin sitä itse. Väsyin, olin tosi uupunut. Luojan kiitos, lapsi alkoi nukkua. Selvisin ja selvittiin perheenä. Ja mulle on ihan turha tulla sanomaan, että nyt taas yksi valittaa kun ei ole osannut odottaa millaista vauvan kanssa voikaan olla. Me olemme yksilöitä, yksi väsyy vähemmästä kuin toinen.



Samoin on parisuhteiden kanssa. Toinen parisuhde saattaa vaatia niitä kahdenkeskeisiä öitä, mitä taas toiset eivät tarvitse. Joku toinen äiti saattaa tarvita omaa aikaa, kun toinen pärjää hyvin ilmankin. Sitten itse aiheeseen. Meillä on ihanat isovanhemmat, auttavat tosi paljon. Ottavat mielellään pienen kylään, ollut molemmissa mummoloissa yhden yön ja useita iltoja/päiviä.



Me käymme miehen kanssa ulkona syömässä, rautakaupoissa (suunnitellaan omaa kotia), messuilla, näyttelyissä tms. Hyvin moneen paikkaan otetaan pieni mukaan, mutta joskus haluamme ihan rauhassa katsella ja keskustella. Minusta siinä ei ole mitään pahaa. Omia menoja meillä ei juuri itseksemme ole, minä käyn kerran viikossa jumpassa, mies hiihtämässä, yhdessä lenkkeilemme (siis koko perhe) ja hiihdämme (pieni ahkiossa).



Iltaisin kun pieni on mennyt nukkumaan hieromme toisiamme ja katsomme telkkua. Syömme iltapalaa ja luemme päivän lehtiä. Näin meillä. Olisi kiva kuulla näitä tapoja lisää!

" Sen sijaan, että tilataan kalliit lentoliput ja paetaan arjen raskautta, on syytä muistaa pienet eleet. Suukot, halaukset ja yhteiset hetket.."



" ...vanhemmuus ei kärsi, vaikka lapsia ei otetakaan kaikkialle mukaan. Lapsillekin tekee toisinaan hyvää pitää lomaa vanhemmistaan."



" ..Irtiottoja pitäisi tehdä tarpeeksi usein. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että 3 kuukauden välein kalenterista varataan aikaa yhdessäoloon. Aina ei tarvitse lähteä kotoa pois. Riittää kun lapset viedään yökylään ja järjestetään kivaa kaksinoloa kotona.."



" Perheterapeutti muistuttaa, että parisuhde on perheen peustaso, jonka alapuolella on lapsista huolehtiminen. Kun vanhemmat pitävät huolta suhteestaan, siitä syntyy hyvää myös lapsille ja koko perheelle."



" Pitäisi nähdä arvokkaaksi se, että arjesta otetaan pieniä breikkejä. on hyvä muistaa, että perhe alkaa parisuhteesta ja päättyy parisuhteeseen lasten muutettua kotoa. Tämän takia parisuhteesta on pidettävä koko ajan huolta, jotta suhde pysyy tuoreena jatkossakin. Ilman hoitoa ja huolenpitoa suhde kuihtuu."



Mitä tulee tuohon, että MISSÄ sitä parisuhdettaan HOITAA, niin ei kai se ole pahasta jos äiti ja isi nauttivat laivan seisovan pöydän antimista tai hotellin muhkeista sängyistä? Edes sen kerran vuodessa? :)