Meidän pienituloistenkin lapset haluavat pleikkareita, tabletteja, uusia kännyköitä yms.
Miksi sitä ei ymmärretä? miksi köyhän /pienituloisen lapsen pitäisi olla iloinen jostain pyyhkeestä kun kaveri on saanut uuden kännykän?
Kommentit (27)
Haluta voi tottakai, mutta jos ei oo varaa niin ei oo varaa. Vai meinasitko että yhteiskunnan tulisi tukea jokaista asiaa mitä lapsi sattuu haluamaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä ei ymmärrä? Toinen kysymys sitten onkin, että kuuluuko pienituloisen saada ne ilmaiseksi.. Sitähän sä varmaan tarkoitit?
En ole koskaan saanut ilmaiseksi yhtään mitään. En ole missään ryhmässä kerjuulla.
Koska vanhemmalla ei ole varaa muuhun?
Minä olen pienituloinen. Lapseni haluaa kalliita tabletteja ja älypihelimia. Minun vastuuni aikuisena on kertoa miksi me emme sellaisia voi hankkia. Ne ovat kalliita ja ylellisyyttä. Onneksi lapsilla on kavereita joilla sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä ei ymmärretä? miksi köyhän /pienituloisen lapsen pitäisi olla iloinen jostain pyyhkeestä kun kaveri on saanut uuden kännykän?
Ymmärrettävästi haluaa, mutta vanhemmat silloin opastaa, että teillä ei ole varaa, koska vanhemmat ei ole töissä (tai mikä syy nyt onkaan). Sitten kerrotte, minkä verran rahaa on lasten lahjoihin ja yhdessä mietitte, mitä sillä saa.
Kyllä minäkin haluaisin monta asiaa, mutta jos varaa ei ole, ollaan ilman.
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi kohtaamaan pettymyksiä arjessa ja kertoa, ettei maailma oikeasti ole tasa-arvoinen ja reilu paikka kaikille. Kannustaa vaikka hankkimaan aikoinaan hyväpalkkaisen työn, jotta omat lapsensa saavat lelunsa.
Jokainen elää ja hankkii lapsia varojensa mukaan - elämää pitää sen verran suunnitella, ettei hanki lapsikatrasta jos ei edes padiin (ja miljoonaan muuhun asiaan mitä elämässä tarvii) ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää ja hankkii lapsia varojensa mukaan - elämää pitää sen verran suunnitella, ettei hanki lapsikatrasta jos ei edes padiin (ja miljoonaan muuhun asiaan mitä elämässä tarvii) ole varaa.
Ei ole mitään suurperhettä väsätty ja työkuviot menivät täysin uusiksi kun lapset oli jo tehty. Ei sitä tajunnut että hyväpalkkaiset työt voi loppua ja joutuu tyytymään huonompi palkkaisiin töihin.
Itse olen keskituloinen ja kouluikäisellä lapsellani on mun vanha älypuhelin, Kiinasta ostettu android-tabletti, saa käyttää mun 6 vuotta vanhaa läppäriä jota käytän yhä myös itse ja pleikkareita ei tule, tabletille ja läppärille saa ihan riittämiin ilmaisia pelejä.
Lapsi pitää myös pyyhelahjoista. Tänä jouluna saa kylpytakin, muusta en vielä tiedä mutta elektroniikkaa ei ole hankintalistalla
Vielä 90-luvulla teini-ikäiselle oli itsestään selvää että jos halusi jotain kallista (tietokoneen, stereot, merkkifarkut tms.) niin sen eteen piti tehdä töitä, josta sai rahaa, jolla ostaa itse. Ja mitä vaan töitä, kuten mansikanpoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienituloinen. Lapseni haluaa kalliita tabletteja ja älypihelimia. Minun vastuuni aikuisena on kertoa miksi me emme sellaisia voi hankkia. Ne ovat kalliita ja ylellisyyttä.
Meillä rahaa olisi, mutta silti sanomme moniin lapsen pyyntöihin että ei hankita vaikka "kaikilla muilla" ko. laite tms. olisikin. Lapset säästävät viikko- ja bonusrahoistaan isompiin hankintoihin ja usein "halut" unohtuvat jossain vaiheessa ennen kuin tarpeeksi rahaa tulee kerättyä.
En ole köyhä mutta lapseni eivät saa uusia kännyköitä ja tablettaja. Jos lapsi haluaa uuden kännykän niin tehköön työtä sen eteen. En ole maksuautomaatti. Meillä ei pappa betalar - asenne toimi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienituloinen. Lapseni haluaa kalliita tabletteja ja älypihelimia. Minun vastuuni aikuisena on kertoa miksi me emme sellaisia voi hankkia. Ne ovat kalliita ja ylellisyyttä. Onneksi lapsilla on kavereita joilla sama tilanne.
Meilläkin näin. Yleensä saadaan rahaa säästettyä yhteen kalliimpaan hankintaan, mutta ei nekään ole mitään uusimpia iPhoneja tms. Lapsi on kyllä sisäistänyt tämän hyvin, ja miettiikin tarkkaan mitä haluaa oikeasti ja mitä ilman pärjää hyvin.
Me ollaan keskituloisia, eikä meillä ole varaa ostaa lapsille, saati aikuisillekaan niitä kalleimpia mahdollisia kännyköitä, tabletteja ym.
En edes ole ajatellut että koska jollain on noihin varaa, meidänkin pitäisi samat masiinat saada mutta tietenkin omalle lompakolle sopivaan hintaan.
Jos nyt välttämättä jonkun tosi kalliin laitteen haluaa, siihen täytyy vain säästää niin kauan että se on varaa käydä ostamassa.
Sitä voi kutsua jo tyhmyydeksi, jos luottaa elämän jatkuvan aina samanlaisena. Mitä jos puoliso kuolee tai jättää, itsestä tulee syystä tai toisesta työkyvytön jne.?
Lapsille hyvä oppimistilaisuus tarkan rahankäytön hallintaan ja tietoisuus siitä, mitä mikin kustantaa. Tekisi hyvää monelle varakkaammankin perheen muksulle.
No mikset osta niille? Toiset haluaa.
Juu pienituloinen olen minäkin. Puolivuotta säästettiin suurinosa lapsen lapsilisistä ja sain lapselle tabletin ja älypuhelimen ostettua. Mitäs varten ne Lapsilisät sitten on? En osta itselleni juuri koskaan mitään, laitan mielummin nekin rahat lapseen.
Olen suurituloisen perheen lapsi, enkä todellakaan saanut kaikkea mahdollista elektroniikkaa lapsena. Tai muutenkaan kalliita lahjoja. Niiden eteen piti tehdä töitä. Meillä tosin tietyt urheilutulokset ja kokeiden kympit ja ysit riittivät työksi.
Itselläni on vain yksi lapsi, ja periaattessa olisi varaa ostaa niitä kalliitakin lahjoja ja elektroniikkaa ihan mielinmäärin. Kuitenkin lapsella (7v.) on minun vanhat iPad 3 ja iPhone 4s. Ainoa meiltä löytyvä konsoli on 8vuotta sitten ostettu Nintendo wii. Toistaiseksi lapsi toivoo joululahjaksi vain leluja ja harrastusvälineitä, joten en ole joutunut vielä edes miettimään mitä kalliimpien lahjojen kanssa tulevaisuudessa tehdään.
Kuka sitä ei ymmärrä? Toinen kysymys sitten onkin, että kuuluuko pienituloisen saada ne ilmaiseksi.. Sitähän sä varmaan tarkoitit?