Väärät fantasiat

Minulla on pienoinen ongelma. Ensin vähän taustaa: Varhaisessa teini-iässä löysin itsestäni sellaisen puolen, joka seksuaalisessa mielessä nautti eräänlaisesta alistumisesta. Sanomattakin kai selvää, että se jäi silloin (ahkeran) fantasioinnin tasolle. Voi olla, että alistuminenkin on väärä sana, koska varsinainen BDSM-kulttuuri ei koskaan ole ollut minun juttuni. Mutta minua kiehtoi hurjasti ajatus tulla kuritetuksi ruumiillisesti jostakin väärästä teosta, sanasta tai ajatuksesta. Itse kipua en niinkään kaivannut – olisin toki mielelläni kokeillut sitäkin – ja pääosa fantasioissani liittyi kaikenlaiseen kurituksen ympärillä tapahtuvaan. Esimerkiksi anteeksi pyytäminen ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa, kiittäminen sen jälkeen, kaikenlainen yhteistyöhalukkuuden osoittaminen rangaistuksen aikana... Menin asiassa niin pitkälle, että eräänä päivänä 14-vuotias neiti ilmoitti vanhemmilleen, että kasvatuksellisessa mielessä hyväksyy heiltä ruumiilliset rangaistukset, jos he joskus näkevät sellaiset tarpeellisiksi. Kiltit ja rakastavat vanhempani eivät tällaista tarvetta koskaan nähneet. Toisaalta minäkin olin kiltti ja kuuliainen nuori.
Tämä taipumus ja siihen liittyvät fantasiat katosivat mielestäni yhtä nopeasti kuin ne olivat sinne tulleet. Ensimmäiset seurustelu- ja seksikokemukseni hankin aika myöhään, eikä niihin liittynyt mitään vanhojen fantasioideni kaltaista. Mutta jostakin syystä viime aikoina nuo ajatukset ovat jälleen alkaneet piinata mieltäni.
Olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa. Periaatteessa minulla varmaan olisi turvallisin mahdollinen ympäristö toteuttaa fantasioitani. Toisaalta en yhtään tiedä, olisivatko ne ollenkaan mieheni mieleen. Arvelen kyllä, että hän olisi valmis mihin vain, minkä tietäisi tuottavan minulle nautintoa. Mutta isompi ongelma on se, että olen rakastunut mieheeni juuri sellaisena kuin hän on. En tiedä, miten suhtautumiseni muuttuisi, jos hän – vaikkakin täysin omasta pyynnöstäni – esimerkiksi kokeilisi kevyesti piiskata minua. Vastoin tapojani olen viime aikoina muutamia kertoja leikillisesti niiannut miehelleni. Se on sykähdyttänyt itseäni, mutta hän on pitänyt sitä lähinnä söpönä hassutteluna. Sen pidemmälle tuskin voisin hänen kanssaan mennäkään.
Eikä minusta pettämäänkään olisi – kai. En ainakaan haluaisi. Lienee turvallisinta yrittää päästä näistä kieroista ajatuksista kokonaan eroon ja toivoa, että se kävisi yhtä helposti kuin silloin nuorena. Kiitos, että sain tilittää anonyymina palstalle.