Lue keskustelun säännöt.
Pohjaton suru
07.10.2016 |
Meillä on kaunis koti, ihan hyvä liitto, kauniit terveet lapset, ihan kivat tytöt.. Silti olen aivan äärimmäisen surullinen ilman mitään syytä. Tuntuu etten jaksaisi enää elää tätä tällaista elämää. En jaksaisi rutiininomaista lapsiperhe-elämää. Haluaisin olla vapaa.. Voisin itkeä koska vaan... Elämäni ilo on sunnuntait kun lähdetään luontoon ja lapset juoksee ja aurinko paistaa. En taida elää ihan jalat maan pinnalla... Mikä avuksi? Miten voi muuttaa elämää kun on pienet lapset?
Kommentit (18)
Joku on joskus sanonut, että selittämätön suru on padottua ja ilmaisematonta vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjesta voi tehdä erilaisen jos jokaiselle päivälle keksii erilaista tekemistä
Masennus puhjennut ja silloin on tuollaista vaikkei syytä elämästä muuten löytyisikään. Itsellä on elämäntilanteesta johtuva depressio ja ahdistus, joka on eri kuin jatkuva suru tuntemattomasta syystä. Hanki apua jos ei muutosta tule. Ei siihen muitakaan keinoja oikein ole kuin lääkitys ja terapia.
Hei ap.
Ihmismieli ei ole kappale, joka voidaan mitata ja punnita, vaan enemmänkin kuin virta, joka kulkee ja vaihtelee vangitsematta. Kaikkea ei voi yhtä loogisesti kaavioida. Kuitenkin uskoisin, että sinunkin mielesi murheelle on jokin syy. Mitä tietoisempi ihminen on mielensä 'virrasta' sitä vähemmän se yleensä hallitsee kaikkea kokonaisvaltaisesti. Kuten muutkin vastaajat, minäkin ajattelen, että keskusteluapu auttaisi lisäämään itsetuntemusta ja näkemään niitä asioita, jotka kulkuusi vaikuttavat. Elämän ei kuulu olla jatkuvaa auvoa ja onnea, muttei sen kuulu olla myöskään jatkuvaa surua ja tuskaa. Uskon, että tarttumalla tilaisuuteen ja lähtemällä tutkimaan, mitä surusi takana on, saat voimaa mahdollisesti muuttaa jotain elämässäsi. Toivon sinulle sitä.
Tunteet on aivojen kemiaa. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän unohda liikunnan ja ravinnon merkitystä.
Terapia kuulostaa erittäin hyvältä, mutta lääkkeiden suhteen olen skeptinen. Itselläni takana 20v vakavan ahdistuneisuushäiriön kourissa. Toistuvia masennusjaksoja on ollut myös, lopulta puhkesi (lievä) Bipolaarihäiriö. Tämän lisäksi löytyy tarkkaavaisuushäiriö. Muita ongelmia ja neurooseja en jaksa luetella.
Minut lääkittiin tasaavalla lääkkeellä 2,5v sitten. En enää ollut sama ihminen ja lopulta päätin viime kesänä jättää lääkkeen. Aloin syödä terveellisesti. En enää ikinä laiminlyö kalaöljyn ottamista aamuisin. Liikun ulkona useammin kuin aikoihin. Aloin kuntoutua..
Tämä oli kuitenkin liian myöhäistä. Vaimo lähti. Nyt olen yksin kahden lapsen kanssa. Asenne on kohdillaan ja kannan vastuun arjestamme. Enkä muuten ole enää ahdistunut (samalla tavalla kuin ennen) edes kriisin keskellä.
Toivon että ketjun aloittaja voisi ymmärtää, että masennuksen syyt ovat luultavimmin jossain muualla kuin perheen arjessa. Syytä olisi hyvä etsiä terapeutin kanssa. Se vapauden kaipuu on ikuinen harha, joka voi tuhota useita elämiä jos sitä lähtee seuraamaan. Ihminen tarvitsee vastuun kantamista. Se on tasapainoisen elämän peruspilari. Jos jokin horjuttaa tätä pilaria ei syynä ole vastuu itsessään, vaan heikkous sen edessä. Tähän taas syynä, että jokin selvittämätön asia on estänyt ihmistä kasvamasta tasapainoiseksi aikuiseksi.
Ja sanoisi vielä, ettet taatusti ole surullinen ilman syytä. Syy varmasti löytyy, mutta se vaatii sen etsimistä omasta menneisyydestä..
Kaikkea hyvää!
Ehkä se patoutunut viha voisi olla vastaus. Tuntuu, että elmäni on ollut täynnä ilkeitä miehiä, mutta en ymmärrä miten se vaikuttaisi nyt, kun viimeiset vuodet ovat olleet hyviä. Välillä tuntuu, että valitsin väärän miehen. Vaikka rakastan häntä. Reissussa ja luonnossa olen aina onnelinen. Koti ja työ tuntuu ahdistavalta..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä juuri vastuukin ahdistaa. En koe olevani oikein hyvä äiti. Ja pelottaa kasvaako meidän lapsista tasapainoisia aikuisia. Pelottaa myös mennä puhumaan jollekin, kun kaikki kirjataan nykyään ylös.
Ap
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää..
Patoutuneet asiat eivät koskaan lähde itsestään. Ne vaikuttavat ihmiseen siihen saakka kunnes ne havaitaan ja käsitellään.
Se asioiden kirjaaminen on pieni paha siitä hyvästä, että voi eheytyä ihmisenä ja nähdä taas asiat sellaisina kuin ne ovat. Siis ilman vihan, katkeruuden ja muiden tunteiden aiheuttamia vääristymiä.
Älä hylkää perhettä vaan tee rohkeasti tutkimusmatka itseesi, mielellään ammattiauttajan tukemana. Kun alat löytää itsesi saatat huomata olevasi juuri siinä missä pitääkin perheenäitinä, vaimona jne.
Itse olen vuosien varrella syytellyt ihmisiä ja olosuhteita, perimää ym. omista ongelmistani. Lopulta olen havahtunut siihen, että ratkaisu on omissa käsissäni. Minun täytyy päättää tahdonko kasvaa ihmisenä, tahdonko parempaa elämää. Toivon että voin vielä joskus seistä kypsän naisen rinnalla kypsänä miehenä, joka ei enää pakene vastuuta eikä omia tunteitaan.
Eli terapiaan joudan minäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua vaivaa jännämiehen kaipuu - tai peräti viidakkokuume.
Sinulta puuttuu syvemmät arvot. Usko. Ota Raamattu esiin. Netistäkin löytyy. Laita kädet ristiin. Osta hengellistä kirjallisuutta. Mene kirkkoon ja muihin hengellisiin tapahtumiin perheesi kanssa tai yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä kaipaa enää yhtäkään jännämiestä elämääni.
Ap
Erik Ewalds oli tunnettu sielunhoitaja-terapeutti, jonka teoksia löytyy esim. kirjastosta. Netistä löytyy jopa jotain luentoja kuunneltavaksi. Suosittelen!!
Hän haastoi ihmistä kasvun ja eheytymisen tielle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin vaikuttaa, että olet jämähtänyt etsimään elämäsi merkitystä ja tarkoitusta tämänpuoleisesta, ja siinä voi olla surun (pettymyksen) syy.
Tämä langennut maailmamme kauppaa ihmisille nuoresta pitäen tämänpuoleisia unelmia: kauniita koteja, parisuhteita, lapsia, mukavia harrastuksia, materiaa, mainetta ja mammonaa... Maailmamme sanoo: "hanki nämä, niin tulet onnelliseksi!".
Ihmiset paitsi uskovat väitteen, joka itsessään ei pidä automaattisesti paikkaansa (jos sinulla on onnellisuuden tekijät kasassa, niin miksi et ole onnellinen?), mutta ennen kaikkea ihmiset eivät yleensä kyseenalaista väitteeseen sisältyvää oletusta, että elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi. Langenneen maailman väite sisältääkin siis kaksi väitettä: 1. elämän itsestään selvä tarkoitus on tulla onnelliseksi ja 2. onnellisuus saavutetaan edellä lueteltuja olosuhdetekijöitä kartuttamalla.
Kokemasi suru voi olla hyvä asia, jos se johtaa sinut pois maailman valheesta, totuuden luo. Lue alla oleva evankeliumin tiivistelmä ja mieti, mitä se kohdallasi tarkoittaa.
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Minustakin vaikuttaa, että olet jämähtänyt etsimään elämäsi merkitystä ja tarkoitusta tämänpuoleisesta, ja siinä voi olla surun (pettymyksen) syy.
Tämä langennut maailmamme kauppaa ihmisille nuoresta pitäen tämänpuoleisia unelmia: kauniita koteja, parisuhteita, lapsia, mukavia harrastuksia, materiaa, mainetta ja mammonaa... Maailmamme sanoo: "hanki nämä, niin tulet onnelliseksi!".
Ihmiset paitsi uskovat väitteen, joka itsessään ei pidä automaattisesti paikkaansa (jos sinulla on onnellisuuden tekijät kasassa, niin miksi et ole onnellinen?), mutta ennen kaikkea ihmiset eivät yleensä kyseenalaista väitteeseen sisältyvää oletusta, että elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi. Langenneen maailman väite sisältääkin siis kaksi väitettä: 1. elämän itsestään selvä tarkoitus on tulla onnelliseksi ja 2. onnellisuus saavutetaan edellä lueteltuja olosuhdetekijöitä kartuttamalla.
Kokemasi suru voi olla hyvä asia, jos se johtaa sinut pois maailman valheesta, totuuden luo. Lue alla oleva evankeliumin tiivistelmä ja mieti, mitä se kohdallasi tarkoittaa.
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
En keksi tuosta tiivistelmästä mitään apua.. Tai siis, ehkä jos siinä puhuttaisiin, että elämä on oppimista ja ihmisellä olisi monta elämää, jokaisessa tarkoitus oppia jotakin, tavallaan elämän olevan tehtävä, ehkä se silloin lohduttaisi. Nyt tuossa on vaan ikuinen elämä, miksi haluaisin ikuisen elämän?
En ole saanut kaikkia tavoitteitani vielä. Unelmoin vanhasta isosta talosta, jossa olisi iso piha ja vanhat omenapuut, ihmisiä ympärillä ja talon töitä.. Saisin vaikka maalata huonekaluja auringion paisteessa. Nyt teen toimistotyötä, lapset päiväkodissa, me asutaan tylsästi kaupungissa, mies töissä, velkaakin on ihan mukavasti vielä.. En ehdi nauttia itse elämästä kun kaikki menee suorittamiseen. Siivoamiseen, ruuantekoon, töihin, työmatkoihin. En jaksa tällaista. Ollaan oravanpyörässä eikä mitenkään päästä tästä pois.
Ap
Sama fiilis. Kun lapsista päästään ollaan jo vanhoja..
Mene puhumaan psykologille.
Hyvällä tarkoitan.