Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani kuolivat ja tutut/ystävät luulevat että saan perintöä
07.10.2016 |
Vaan kun en saa mitään. Juuri hautarahat heillä oli ei muuta. Ei kaikkien vanhemmat ole rikkaita ja jätä perintöä. Onko muitakin jotka ei saa perintöä? vai onko tämä jotenkin erikoista suomessa?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.
Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.
Meitä on kymmenkunta nelikymppistä, joilta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut. Joten viisikymppinen on hyvinkin perintöiässä. Huvittavaa että kuvitellaan kaikkien vanhusten elävän vähintään ysikymppiksi.
Minä olen viisikymppinen. Vanhempaani 70 ja 71 vuotiaat.
En odota saavani perintöjä vielä pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voivat kuolla jo nuorina ja toisaalta vanhat vanhemmat voivat joutua hautaamaan lapsensa. Lähtöjärjestystä ei kukaan tiedä etukäteen. Elämä opettaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.
Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.
Meitä on kymmenkunta nelikymppistä, joilta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut. Joten viisikymppinen on hyvinkin perintöiässä. Huvittavaa että kuvitellaan kaikkien vanhusten elävän vähintään ysikymppiksi.
Minä olen viisikymppinen. Vanhempaani 70 ja 71 vuotiaat.
En odota saavani perintöjä vielä pitkään aikaan.
Minä olen 43. Molemmat vanhempani kuolivat nyt vuoden sisään 7-kymppisinä. Toinen vähän yllättäen ja toinen sairasteltuaan. En odottanut perintöäni näin aikaisin, mutta vanha miljoona sitä tilille tipahti.
Kyllä kaveripiirin vanhemmilla on kaikilla omistusasunto vaikkei välttämättä kummoinen ja lisäksi jotain mökkiä, metsää, venettä, kaupunkiasuntoa, säästöjä... mitä nyt on tykännyt harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että puolet perinnöistä on alle kymppitonnin perintöjä. Sillä rahalla ei juuri mitään saa paitsi hautajaiset. Eli puolet vainajista ei jätä jälkeensä juuri mitään.
Perinnöstä ei makseta hautajaisia. Perintö on se mitä kulujen jälkeen jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.
Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.
Meitä on kymmenkunta nelikymppistä, joilta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut. Joten viisikymppinen on hyvinkin perintöiässä. Huvittavaa että kuvitellaan kaikkien vanhusten elävän vähintään ysikymppiksi.
Minä olen viisikymppinen. Vanhempaani 70 ja 71 vuotiaat.
En odota saavani perintöjä vielä pitkään aikaan.
En minäkään odottanut saavani alle 70-vuotiaalta vanhemmaltani perintöä pitkään aikaan. Seuraavana päivänä tilanne muuttui ja pian oltiinkin perunkirjoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä.Ei perintöä tulossa.Vanhemmat kasvattivat niin etten osaa muidenkaan perintörahoja kadehtia.Se on paras perintöni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.
Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.
Meitä on kymmenkunta nelikymppistä, joilta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut. Joten viisikymppinen on hyvinkin perintöiässä. Huvittavaa että kuvitellaan kaikkien vanhusten elävän vähintään ysikymppiksi.
Minä olen viisikymppinen. Vanhempaani 70 ja 71 vuotiaat.
En odota saavani perintöjä vielä pitkään aikaan.En minäkään odottanut saavani alle 70-vuotiaalta vanhemmaltani perintöä pitkään aikaan. Seuraavana päivänä tilanne muuttui ja pian oltiinkin perunkirjoituksessa.
Samoin. Yllättävän nopeasti muuttui eläkeiän odotus saattohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.
Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.
Näin juuri, minun 75-vuotias isäni peri 98-vuotiaan isänsä äskettäin.
Erikoinen tunne, kun vanhempani olivat varakkaita vielä 10 vuotta sitten, mutta erinäisten syiden vuoksi omaisuus on mennyt, ja kaikki kaverini ja tuttavat muistavat vaan sen ajan, kun omaisuutta oli. Varmasti luulevat, että perintöä tulisi...no eipä tule! Välillä joku laskeskelee mahdollista tulevaa perintöään ja ihmetteln vaan vieressä... Utopiaa minun elämässäni. Ja toivonkin mahdollisimman pitkää ikää molemmille vanhemmilleni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mieheni alkoholisti-isä kuoli niin mitään perittävää ei ollut. Päinvastoin ja oli kyllä röyhkeää toimintaa pankilta kun olivat antaneet paatuneelle juopolle lainoja pankista ja sitten yrittivät periä niitä lapsilta kun juoppo kuoli. Joku tuli onneksi avuksi eikä kahdella opiskelevalla parikymppisellä lapsella mitään rahaa ollut. Mutta oli kyllä röyhkeää että koko elämänsä isän juoppoudesta kärsineet lapset olisi vielä laitettu maksamaan vielä viimeiset juopon viinat. Niihinhän ne lainat oli kulutettu kuten sitä ennen avioeron jälkeen hankittu yksiö jonka miehen isä oli myynyt saadakseen viinaa ja rahat oli noin viikossa mennyt.
Mitä se muille ees kuuluu paljonko perii? Munkin vanhempi kuoli ja en tuu kertomaan muille perinkö euron, kymmenen tuhatta vai miljoonan. Mitä väliä ees, raha toki helpottaa elämää, mutta mieluummin ottaisin sen vanhemman elossa tänne :(. Ei näitä tarvitse kertoa, ap voisi yleisellä tasolla sanoa että ei kaikki peri paljoa ja oma summa ei muille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä oli ainoa lapsi ja vanhempansa myös ainoita lapsia. Molemmilla isovanhemmilla omistusasunnot Helsingissä ei mitään ökyä, mutta ne olivat varsin kysyttyjä jo 80-luvun juppiaikaan, jolloin oli muotia olla rikas. Muistan vaan tuolta ajalta, kun hän laskeskeli jo tulevaa perintöään. Hänen taustat eivät juuri minusta poikenneet, paitsi että en todellakaan ole ainoa lapsi.
Laman jälkeen vanhempansa myvivät firmansa hyvään aikaan siirtyessään eläkkeelle ja olivat sinä vuonna Vantaan eniten veroja maksaneiden joukossa molemmat.Asia vain menee sillä tavalla kurjasti, että ystäväni sairastui hitaasti etenevään perinnölliseen sairauteen ja todennäköisesti kuolee itse ennen kuin vanhempansa.
Eiköhän ne vanhemmat kuitenkin kustanna ainoalle lapselleen parhaan hoidon ja huolenpidon loppuun saakka. Että sikäli saa nauttia kyllä "perinnöstään".
Toki näin ei ole tarvinut opiskella päivääkään stainerkoulun (peruskoulu) jälkeen, vanhempien firmaan pääsi töihin ja on kolmekin kesämökkiä. Äitinsä vihasi hänen puolisoaan, joka nyt vaan on tavallinen lähiön kasvatti. Lapsi heillä on joten perintö tulee menemään sentään sukuun. Lapsi on nuorin sillä
sukunimellä oleva ja muita ei ole edes
montaa.
Suvun sammuminen on yhdestä
ihmisestä kiinni.
Kyllä tällä ystävälläni rahaa on
vanhemmat osasisivat, tai äiti osasi
siirtää rahaa mukavasti lapsensa firmalle
ilman lahja tai perintöveroja
Äiti kuollut ?
Minun vanhempani elivät melko säästeliäästi ja perintöä oli odotettavissa. Toinen vanhemmista kuoli ja yksi sisaruksistamme käytti sitten tämän eloonjääneen vanhemman rahat, tyhjensi muistisairaan tilin. Sinne meni rahat taivaan tuuliin. Näinkin voi käydä, muut sisarukset sai tietää vasta kun vahinko oli jo käynyt. Voi oispa vanhempani käyttäneet rahat itseensä, nyt ne menivät päihteisiin ja "kansanterveydelle" (peleihin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule latiakaan köyhiltä ikänsä vuokralla asuneilta vanhemmilta, elävät täysin kädestä suuhun, huonekalutkin ovat kymmeniä vuosia vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni ja hänen miehellään oli testamentit toistensa hyväksi eli sain vain lakiosuuden koska äitini kuoli ensin. Toki ennemmin ottaisin sen elävän äidin kuin mitään perintöä.
Äitini miehen poika sitten aikoinaan perii isänsä eli saa suuremman perinnön. Mutta ei elämässä mene aina nallekarkit tasan.
Asun maassa, jossa perintöveroa ei ole ja ei ole mitään lakiosuuksiakaan.
Viime vuodesta EU-kansalailen, joka asuu pysyvästi toisessa EU-maassa, voinut itse päättää kumman maan lakien mukaan mennään.
Siksi Nalle vaihtoi kirjat Ruotsiin lahjoitti kartanonsa nyt seuraavalle polvelle ilman mitään veroja. Suomessa saa lahjottaa muutaman tonnon puolessa vuosikymmenessä ilman veroja.
Uskon että kaikki vähänkään isomman maallisen omaisuuden haltija vaihtavat kirjansa pois Suomesta.
Mutta en tiedä miten on perillisten laita, jos perit Ruotsista tai Virosta vanhempien asunnon verotta, niin pitääkö maksaa kuitenkin verot Suomeen.
Luin jostain, että puolet perinnöistä on alle kymppitonnin perintöjä. Sillä rahalla ei juuri mitään saa paitsi hautajaiset. Eli puolet vainajista ei jätä jälkeensä juuri mitään.