Vanhempani kuolivat ja tutut/ystävät luulevat että saan perintöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvin yleinen tilanne. Nyt kuolinvuorossa on suurten ikäluokkien vanhemmat tai heitä hieman nuoremmat ja heillähän on pääsääntöisesti suuri lapsijoukko, eli paljon perijöitä, mutta vähän jälkeen jätettävää.

Merkittäviä perintöjä alkaa tulla kaikille vasta siinä vaiheessa kun 1-2 lapsiset ikäluokat, joilla on vähintään omistusasunto ja usein muutakin omaisuutta, ovat kuolivuorossa. Osittainhan he toki ovatkin jo mutta eivät vielä suuressa mitassa.

Suurten ikäluokkien vanhemmat ovat syntyneet pääasiassa 1920-luvulla ja heistä valtaosa on jo kuollut eikä vasta nyt kuolinvuorossa. 

Näinpä. Nyt alkaa kuolinvuorossa pikkuhiljaa siis olla ne suuret ikäluokat...

Ei ole erikoista. Omilta vanhemmiltani jäi lähinnä isän piano jonka mun sisarukset yksissä tuumin antoi mulle sen sijaan, että se ois myyty. Muu perintö oli sitä millä oli vaan tunnearvoa niinkuin kuva-albumeita yms.

Minustakin on ollut vaikka mitä juoruja, että olen saanut mittavat perinnöt kun olen ainut lapsi ja vanhempani kuolleet kun olin 3 -kymppinen. Totuus: Isä oli täysin puliukko-juoppo, maksoin hautajaiset. Äitini asui vuokra-asunnossa. Tilillä oli rahaa joka riitti hautajaisiin ja sen jälkeen jäi noin 2000 euroa. Että se siitä. Olen säästänyt pitkään keskivertopalkastani, laitan esim, sijoituksiin 100 euroa kuussa. Että ihan perinnöilllä joo.... Ärsyttää. Eräs tuttu peri juuri isänsä puolelta kesähuvilan rannikolta , asunto-osakkeen Helsingistä irtaimistoineen sekä  sai myös osakesalkun yms. Että hyvin erilaisia nämä meidän perinnöt :)

Ei ollut vanhempani alkoholisteja. Vaan hyvin pienituloisia koko elämänsä. Lisäksi meitä lapsia oli useampi. t. perinnötön ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävä oli ainoa lapsi ja vanhempansa myös ainoita lapsia. Molemmilla isovanhemmilla omistusasunnot Helsingissä ei mitään ökyä, mutta ne olivat varsin kysyttyjä jo 80-luvun juppiaikaan, jolloin oli muotia olla rikas. Muistan vaan tuolta ajalta, kun hän laskeskeli jo tulevaa perintöään. Hänen taustat eivät juuri minusta poikenneet, paitsi että en todellakaan ole ainoa lapsi.

Laman jälkeen vanhempansa myvivät firmansa hyvään aikaan siirtyessään eläkkeelle ja olivat sinä vuonna Vantaan eniten veroja maksaneiden joukossa molemmat.

Asia vain menee sillä tavalla kurjasti, että ystäväni sairastui hitaasti etenevään perinnölliseen sairauteen ja todennäköisesti kuolee itse ennen kuin vanhempansa.

Eiköhän ne vanhemmat kuitenkin kustanna ainoalle lapselleen parhaan hoidon ja huolenpidon loppuun saakka. Että sikäli saa nauttia kyllä "perinnöstään".

Minun matalapalkka-aloilla työskennelleet matalasti koulutetut vanhempani ihmeesti vaan elivät pihisti mutta onnellisesti ja kokosivat aika mittavankin omaisuuden tuloihinsa nähden. Hyvällä paikalla olevan ison oman asunnon lisäksi heillä oli kaksi pientä kerrostalo-osaketta ja lähes 800 000 euron arvoinen osakesalkku! Osakesalkusta ei kukaan meistä lapsista tiennyt yhtään mitään ennenkuin äiti kuoli ja tuli perunkirjoitus, äiti oli muistisairaan isän omaishoitaja. Kumpikaan ei ikinä pukahtanut sanaakaan ja ei ihme että nuorempi sisareni pyörtyi asiasta kuultuaan. Ja tosiaan molemmat olivat todella pienituloisia. Me lapset on synnytty kaikki 1980-luvulla joka oli Suomessa nousukautta ja perheemme pienituloisuus kyllä näkyi.

Ihan yleistä, en tule itsekään saamaan perintöä enkä ole sellaista tietoa kenellekään levittänyt, että isoja perintöjä on tulossa. Aloittajalla on outoja tuttavia, jos olettavat, että perintöä automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Isäni motto oli, että käyttää kaiken eläessään. Niin se pitää ollakin, jos ei mitään suuromaisuutta ole vaan ihan tavallista palkansaajan pientä säästöä. Olen iloinen, että käytti säästönsä matkusteluun ja harrastukseensa. Minulla on ihan tarpeeksi rahaa, en tarvitse perintöjä.

Ihan oikein on se että käyttää itse sen mitä on tienannut, mutta ainakaan minä en ketaisi pistää haisemaan sitä minkä olen itse perinyt, vaan pyrkisin siirtämään perityn omaisuuden jälkipolville, varsinkin jos se on maata ja vanhoja rakennuksia yms. kiinteää omaisuutta.

Aika moni näistä suurista ikäluokista on tavallaan käyttänyt omaan hyvinvointiinsa omansa, vanhempiensa ja vielä lastensakin omaisuuden.

Jostain syystä tuttavat ovat ilmeisesti luulossa että vainhempaisi olivat varakkaita.

Laskin, että me tulemme miehen kanssa perimään (jos siis elämme vanhempiamme kauemmin) 3 omakotitaloa ja 5 kerrostaloasuntoa. Todella häkellyttävää, itse olemme pienituloisia, kummallakaan ei ole sisaruksia. Vaikuttaa ihan absurdilta.

Osanottoni. Minä toivon vanhempieni käyttävän rahansa omasta elämästään nauttimiseen, minä voin kyllä tienata oman elämiseni ihan itse. Väkisinkin sieltä toki tulee kiinteää omaisuutta kun vanhempani ovat perineet useita kiinteistöjä ja en usko heidän niitä myyvän, mutta kaiken muun haluaisin heidän itsensä käyttävän.

Minun äidilläni ja hänen miehellään oli testamentit toistensa hyväksi eli sain vain lakiosuuden koska äitini kuoli ensin. Toki ennemmin ottaisin sen elävän äidin kuin mitään perintöä.

Äitini miehen poika sitten aikoinaan perii isänsä eli saa suuremman perinnön. Mutta ei elämässä mene aina nallekarkit tasan.

Minun vanhemmat elivät vuokrakämpissä avioeron jälkeen. Molemmilla ongelmia, isällä viinan ja äidillä terveyden kanssa. Mitään en perinyt. Anoppi on sitä repostellut ympäri sukua miten köyhä ja kurja miniä. Itse en voi sille mitään joten aika epäreilua.

Omille lapsille haluan jotain jättää, meillä siksi omistusasunto. Rakkaus on tietty tuhat kertaa tärkeämpää, mutta on taloudellinen apukin jotain tukea elämää varten.

Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävä oli ainoa lapsi ja vanhempansa myös ainoita lapsia. Molemmilla isovanhemmilla omistusasunnot Helsingissä ei mitään ökyä, mutta ne olivat varsin kysyttyjä jo 80-luvun juppiaikaan, jolloin oli muotia olla rikas. Muistan vaan tuolta ajalta, kun hän laskeskeli jo tulevaa perintöään. Hänen taustat eivät juuri minusta poikenneet, paitsi että en todellakaan ole ainoa lapsi.

Laman jälkeen vanhempansa myvivät firmansa hyvään aikaan siirtyessään eläkkeelle ja olivat sinä vuonna Vantaan eniten veroja maksaneiden joukossa molemmat.

Asia vain menee sillä tavalla kurjasti, että ystäväni sairastui hitaasti etenevään perinnölliseen sairauteen ja todennäköisesti kuolee itse ennen kuin vanhempansa.

Eiköhän ne vanhemmat kuitenkin kustanna ainoalle lapselleen parhaan hoidon ja huolenpidon loppuun saakka. Että sikäli saa nauttia kyllä "perinnöstään".

Toki näin ei ole tarvinut opiskella päivääkään stainerkoulun (peruskoulu) jälkeen, vanhempien firmaan pääsi töihin ja on kolmekin kesämökkiä. Äitinsä vihasi hänen puolisoaan, joka nyt vaan on tavallinen lähiön kasvatti. Lapsi heillä on joten perintö tulee menemään sentään sukuun. Lapsi on nuorin sillä sukunimellä oleva ja muita ei ole edes montaa.

Suvun sammuminen on yhdestä ihmisestä kiinni.

Kyllä tällä ystävälläni rahaa on vanhemmat osasisivat, tai äiti osasi siirtää rahaa mukavasti lapsensa firmalle ilman lahja tai perintöveroja

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni ja hänen miehellään oli testamentit toistensa hyväksi eli sain vain lakiosuuden koska äitini kuoli ensin. Toki ennemmin ottaisin sen elävän äidin kuin mitään perintöä.

Äitini miehen poika sitten aikoinaan perii isänsä eli saa suuremman perinnön. Mutta ei elämässä mene aina nallekarkit tasan.

Asun maassa, jossa perintöveroa ei ole ja ei ole mitään lakiosuuksiakaan.

Viime vuodesta EU-kansalailen, joka asuu pysyvästi toisessa EU-maassa, voinut itse päättää kumman maan lakien mukaan mennään.

Siksi Nalle vaihtoi kirjat Ruotsiin lahjoitti kartanonsa nyt seuraavalle polvelle ilman mitään veroja. Suomessa saa lahjottaa muutaman tonnon puolessa vuosikymmenessä ilman veroja.

Uskon että kaikki vähänkään isomman maallisen omaisuuden haltija vaihtavat kirjansa pois Suomesta.

Mutta en tiedä miten on perillisten laita, jos perit Ruotsista tai Virosta vanhempien asunnon verotta, niin pitääkö maksaa kuitenkin verot Suomeen.

Juu ja jos perijöitä on 12 niinkuin minun perheessä niin ei sieltä paljoa tule. Mutta en itse kyllä odotakaan perintöjä kieli poskella, kummallista toimintaa mielestäni. 

Kyllä minä sain perintöä. Kiinteää omaisuutta jota ei voi sattuneesta syystä myydä.

No sittehän tietysti lankesi muutaman tonnin perintövero.

Vituttaa

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.

Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt, että miten rajoittunut maailmankuva pitää ihmiselä olla, errä kuvittelee kaikkien perivän vähintään kymmeniä tuhansia. Täälläkin näkee usein kommentteja, että kyllä viisikymppiselle on tullut jo sen verran perintöäkin, että on ihan oma vika, jos ei ole omistusasuntoa/säästöjä. Kyllä meitä köyhien perheiden perinnöttömäksi jääviä on paljon. Toisaalta hyvä niin, eipähän tarvitse odotella innolla vanhempien kuolemaa, kuten jotkut parempiosaiset tuntuvat tekevän.

Näin on. Sitä paitsi ei viisikymppinen vielä nykyään ole missään perintöiässä. Ihmiset elävät pidempään, kuin aikaisemmin ja 100 vuotias ei enää ole harvinaisuus. Minä olen 54 vuotias ja vanhempani ovat terveitä ja hyväkuntoisisa, isä 80v ja äiti 75v. Minä todellakin toivon, että elävät vielä sen parikymmentä vuotta ainakin, perinnöllä ei ole väliä. Jos vanhempien omaisuus kuluu hoitokotimaksuihin (mikäli vointi huonontuu, eivätkä kotona selviydy), niin sittenpä kuluu. Omat ovat rahansa, minä en niitä tarvitse, vaikken suurituloinen olekaan.

Meitä on kymmenkunta nelikymppistä, joilta on ainakin toinen vanhempi jo kuollut. Joten viisikymppinen on hyvinkin perintöiässä. Huvittavaa että kuvitellaan kaikkien vanhusten elävän vähintään ysikymppiksi.