Nyt riittää. Viikonloppuna tulee ero.

Tuli vähän karulla ilmaisulla, mutta ymmärrettävä purkautuminen. Aivan liian paksua on, että äitinsä kanssa samassa huoneessa nukkuvat. Napanuora on kyllä kuin synnytyksen jälkeen, äitihän sitä nuorta valvoo ja siihen on vaikuttanut vahvasti liian kauan. Mahtaako miehesi edes sitä ymmärtää. Oman mieheni napanuora oli myös saksimatta, eikä tuo uskonut, eikä kuunnellut mitään. Siihen heräsi, kun äiti soitti ja ilmoitti että nyt tulet tänne tekemään yhtä jos toista työtä jne. Kyllä varmaan tiedät. Vasta kun todella ymmärsin, miten pihalla tuo mieheni oli, aloin tutkimaan napanuora-juttuja. Sieltähän se löytyi, itsekeskeinen, narsistinenkin äiti. Alkoi miehellä silmät aueta, kun luki mustaa valkoisella. Äidilleenhän ei niskoittelu sopinut, eikä keskustelu, ei mikään ymmärrys. Poika oli hernepussi, vailla arvoa. Äiti lähti. Sellainen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ootko koskaan koittanut puhua miehen kanssa? Vai vaan viisi vuotta nököttänyt samassa pirtissä ja sitten yhtäkkiä lähdet? 

Joo. Kärsin masennuksesta noihin aikoihin, kun tapasimme. Olin kaiketi vain sellaisessa tilassa, että tutustuttuani mieheeni, en oikein edes ajatellut sen kummemmin millainen mies siinä on, kunhan joku on. Kaduttaa ja hävettäähän tämä. Eikä tämä tokikaan ole mieheni vika, enkä häntä voi siitä syyttää, mutta en myöskään mahda tälle havahtumiseni jälkeen kokemalleni halveksunnalle mitään. Halveksun tässä kai samalla itseänikin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli vähän karulla ilmaisulla, mutta ymmärrettävä purkautuminen. Aivan liian paksua on, että äitinsä kanssa samassa huoneessa nukkuvat. Napanuora on kyllä kuin synnytyksen jälkeen, äitihän sitä nuorta valvoo ja siihen on vaikuttanut vahvasti liian kauan. Mahtaako miehesi edes sitä ymmärtää. Oman mieheni napanuora oli myös saksimatta, eikä tuo uskonut, eikä kuunnellut mitään. Siihen heräsi, kun äiti soitti ja ilmoitti että nyt tulet tänne tekemään yhtä jos toista työtä jne. Kyllä varmaan tiedät. Vasta kun todella ymmärsin, miten pihalla tuo mieheni oli, aloin tutkimaan napanuora-juttuja. Sieltähän se löytyi, itsekeskeinen, narsistinenkin äiti. Alkoi miehellä silmät aueta, kun luki mustaa valkoisella. Äidilleenhän ei niskoittelu sopinut, eikä keskustelu, ei mikään ymmärrys. Poika oli hernepussi, vailla arvoa. Äiti lähti. Sellainen äiti.

Tutulta kuulostaa. En enää ala käymään tätä äitiasiaa hänen kanssaan läpi, enkä usko, että senkään myötä oppisin miestäni enää arvostamaan. Eiköhän äijä muuta äitinsä luo asumaan eromme jälkeen.  

Eihän se ole sinun elämäntehtäväsi kasvattaa lasta, joka on jäänyt äidiltään tekemättä. Älä kärsi yhtään enempää. Ilmoita miehellesi tänään, että aiot lähteä. Ja tee se viikonloppuna. Täysymmärrys tulee täältä. Oletko kuitenkin varma, ettet halua kasvattaa häntä seuraavat 2-3 vuotta, sen jälkeen miestuloksia voisi syntyä. Mutta se vaatii sinulta melkoisen energian, päätät kuin adoptoida poikalapsen. Oletko valmis äidiksi?

Mies varmaan onnessaan kun pääsee kanta-astuja paksukaisesta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vähän karulla ilmaisulla, mutta ymmärrettävä purkautuminen. Aivan liian paksua on, että äitinsä kanssa samassa huoneessa nukkuvat. Napanuora on kyllä kuin synnytyksen jälkeen, äitihän sitä nuorta valvoo ja siihen on vaikuttanut vahvasti liian kauan. Mahtaako miehesi edes sitä ymmärtää. Oman mieheni napanuora oli myös saksimatta, eikä tuo uskonut, eikä kuunnellut mitään. Siihen heräsi, kun äiti soitti ja ilmoitti että nyt tulet tänne tekemään yhtä jos toista työtä jne. Kyllä varmaan tiedät. Vasta kun todella ymmärsin, miten pihalla tuo mieheni oli, aloin tutkimaan napanuora-juttuja. Sieltähän se löytyi, itsekeskeinen, narsistinenkin äiti. Alkoi miehellä silmät aueta, kun luki mustaa valkoisella. Äidilleenhän ei niskoittelu sopinut, eikä keskustelu, ei mikään ymmärrys. Poika oli hernepussi, vailla arvoa. Äiti lähti. Sellainen äiti.

Tutulta kuulostaa. En enää ala käymään tätä äitiasiaa hänen kanssaan läpi, enkä usko, että senkään myötä oppisin miestäni enää arvostamaan. Eiköhän äijä muuta äitinsä luo asumaan eromme jälkeen.  

Niin varmaan muuttaakin. :D Hyvähän se vaan on, niin ei tarvitse murehtia uudessa elämässä, että miten toinen pärjää. Onko sulla asunto katsottuna, mihin muutat?

Vierailija kirjoitti:

Mies varmaan onnessaan kun pääsee kanta-astuja paksukaisesta eroon.

Jahas, sullakin on selvästi joku ongelma. Avaudu nyt vähän kertovammin, sillain järkevämmin please.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vähän karulla ilmaisulla, mutta ymmärrettävä purkautuminen. Aivan liian paksua on, että äitinsä kanssa samassa huoneessa nukkuvat. Napanuora on kyllä kuin synnytyksen jälkeen, äitihän sitä nuorta valvoo ja siihen on vaikuttanut vahvasti liian kauan. Mahtaako miehesi edes sitä ymmärtää. Oman mieheni napanuora oli myös saksimatta, eikä tuo uskonut, eikä kuunnellut mitään. Siihen heräsi, kun äiti soitti ja ilmoitti että nyt tulet tänne tekemään yhtä jos toista työtä jne. Kyllä varmaan tiedät. Vasta kun todella ymmärsin, miten pihalla tuo mieheni oli, aloin tutkimaan napanuora-juttuja. Sieltähän se löytyi, itsekeskeinen, narsistinenkin äiti. Alkoi miehellä silmät aueta, kun luki mustaa valkoisella. Äidilleenhän ei niskoittelu sopinut, eikä keskustelu, ei mikään ymmärrys. Poika oli hernepussi, vailla arvoa. Äiti lähti. Sellainen äiti.

Tutulta kuulostaa. En enää ala käymään tätä äitiasiaa hänen kanssaan läpi, enkä usko, että senkään myötä oppisin miestäni enää arvostamaan. Eiköhän äijä muuta äitinsä luo asumaan eromme jälkeen.  

Niin varmaan muuttaakin. :D Hyvähän se vaan on, niin ei tarvitse murehtia uudessa elämässä, että miten toinen pärjää. Onko sulla asunto katsottuna, mihin muutat?

Joo, muutan noin kymmenen kilometrin päähän nykyisestä asunnostamme. 

Odotan tulevaa kyllä aivan innoissani. Haluan nähdä ystäviäni kotonanikin, tavata uusia miehiä ja vain nauttia omassa kodissani olemisestakin, ilman että ahdistaa pelkkä toisen läsnäolo. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Joo, varmasti vaikutan siltä, että en ole mikään varsinainen saalis itsekään. Johtunee käyttämistäni sanavalinnoista, kun puhun miehestäni. En vain enää koe tuota kohtaan mitään muuta kuin syvää halveksuntaa. Saamaton vätys. En kestä enää hetkeäkään. 

Varoitan perjantaina. Lauantaina lähden. En voi nyt arkena kertoa. Jos kertoisin, en todella tiedä mitä vielä saisi päähänsä minun ollessa töissä. 

AP

Eipä tuota selkärankaa tunnu olevan häävisti sinullakaan. Pointsit kumminkin että lähdet, varmaan parempi varmaan molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, varmasti vaikutan siltä, että en ole mikään varsinainen saalis itsekään. Johtunee käyttämistäni sanavalinnoista, kun puhun miehestäni. En vain enää koe tuota kohtaan mitään muuta kuin syvää halveksuntaa. Saamaton vätys. En kestä enää hetkeäkään. 

Varoitan perjantaina. Lauantaina lähden. En voi nyt arkena kertoa. Jos kertoisin, en todella tiedä mitä vielä saisi päähänsä minun ollessa töissä. 

AP

Juurihan haukuit suu vaahdossa hänet täydelliseksi vätykseksi, mitä hän muka voisi tehdä? Olet yksi jättimäinen paskanpuhuja, etkä osaa sitäkään edes välttävästi😂

Yritäpä itse elää täydellisen vätyksen kanssa, kokemuksesta et ainakaan puhu. Kommenttisi on varmaan vastaava, kun joku avautuu esim. työttömyydestä, keskenmenosta tai että vanhusten hoitolaitoksessa omainen kritisoi vääryyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies varmaan onnessaan kun pääsee kanta-astuja paksukaisesta eroon.

Jahas, sullakin on selvästi joku ongelma. Avaudu nyt vähän kertovammin, sillain järkevämmin please.

Ei mulla mitään ongelmaa ole,olen vain iloinen miehen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vähän karulla ilmaisulla, mutta ymmärrettävä purkautuminen. Aivan liian paksua on, että äitinsä kanssa samassa huoneessa nukkuvat. Napanuora on kyllä kuin synnytyksen jälkeen, äitihän sitä nuorta valvoo ja siihen on vaikuttanut vahvasti liian kauan. Mahtaako miehesi edes sitä ymmärtää. Oman mieheni napanuora oli myös saksimatta, eikä tuo uskonut, eikä kuunnellut mitään. Siihen heräsi, kun äiti soitti ja ilmoitti että nyt tulet tänne tekemään yhtä jos toista työtä jne. Kyllä varmaan tiedät. Vasta kun todella ymmärsin, miten pihalla tuo mieheni oli, aloin tutkimaan napanuora-juttuja. Sieltähän se löytyi, itsekeskeinen, narsistinenkin äiti. Alkoi miehellä silmät aueta, kun luki mustaa valkoisella. Äidilleenhän ei niskoittelu sopinut, eikä keskustelu, ei mikään ymmärrys. Poika oli hernepussi, vailla arvoa. Äiti lähti. Sellainen äiti.

Tutulta kuulostaa. En enää ala käymään tätä äitiasiaa hänen kanssaan läpi, enkä usko, että senkään myötä oppisin miestäni enää arvostamaan. Eiköhän äijä muuta äitinsä luo asumaan eromme jälkeen.  

Niin varmaan muuttaakin. :D Hyvähän se vaan on, niin ei tarvitse murehtia uudessa elämässä, että miten toinen pärjää. Onko sulla asunto katsottuna, mihin muutat?

Joo, muutan noin kymmenen kilometrin päähän nykyisestä asunnostamme. 

Odotan tulevaa kyllä aivan innoissani. Haluan nähdä ystäviäni kotonanikin, tavata uusia miehiä ja vain nauttia omassa kodissani olemisestakin, ilman että ahdistaa pelkkä toisen läsnäolo. 

AP

Sullahan on asiat tosi hyvässä kunnossa. Tee se! Tuo on kyllä ihan parasta, saada elämä takaisin. Ei täällä eletä aikuisena kenenkään äitinä. Hyvässä suhteessa on kaksi tasa-arvoista kumppania, kaksi aikuista, persoonat huomioonottaen. Mä valitsin sen vuosien äitiyden ja kasvatuksen. Muistan, miten halusin olla se, mitä olin aina elämässäni ollut, että ystävät tulevat kotiini. Se jäi, syystä että menetin ystävät. Nyt kun tätä ajattelen jälkeenpäin, jopa vaihtaisin samaan ratkaisuun kun nyt olet tekemässä. Liian monta vuotta elämässäni "katosi" kestämiseen, selvittelyihin, painajaisiin, toivoon, uskoon, ja lopputulos ei ole kyllä oikeasti sitä, mikä on minua, missä olen elänyt. Joten, olet kyllä älykkäämpi kuin minä. Toivotan sinulle iloa ja vapautta elämään, sen teetkin itsellesi. Pidä tuo, Nainen!

Ja 5 vuotta meni kaiken tuon tajuamiseen. Käytkö ihan täysillä?

AP.n tekstistä paistaa, että nyt on tullut mitta totaalisesti täyteen.

Ymmärrän sinua AP täysin. Kuukaudet ja jopa vuodet vaan kuluvat, kun sitä ajattelee että kyllä tämä tästä paranee. Eräänä päivänä sitä sitten "herää" ja tajuaa: ei muuten parane, ei millään. Silloin on parempi lähteä.

Tsemppiä elämääsi, älä lähtiessäsi turhaa mollaa/hauku tuota miespoloa. Kiitos kaikesta ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

AP.n tekstistä paistaa, että nyt on tullut mitta totaalisesti täyteen.

Ymmärrän sinua AP täysin. Kuukaudet ja jopa vuodet vaan kuluvat, kun sitä ajattelee että kyllä tämä tästä paranee. Eräänä päivänä sitä sitten "herää" ja tajuaa: ei muuten parane, ei millään. Silloin on parempi lähteä.

Tsemppiä elämääsi, älä lähtiessäsi turhaa mollaa/hauku tuota miespoloa. Kiitos kaikesta ja näkemiin.

Kiitos!

Enkä tosiaan aio tarkotuksella miestä mollata enää lähtiessä. Olen sitä ehtinyt jo solvata tässä viimeisen puolen vuoden aikana ihan riittämiin muutenkin. Ja hyvä kun on tänne vähän päässyt purkamaan!

AP

Enää pari yötä!!

Vierailija kirjoitti:

"Miestäni"(voiko tuota mieheksi sanoa, kun ranteeni ovat miehen käsivartta paksummat) pahempaa vässykkää on varmasti vaikea löytää.

Hyvä ettälähdette eri teille jos tilanne on tuo. Mutta laihduta nyt hyvä nainen itsesi normaalipainoiseksi edes. Vaikka mies olisi ollut millainen kukkakeppi niin uuden sulhon löytäminen nykyisessä painoindeksissäsi ei tule olemaan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

"Miestäni"(voiko tuota mieheksi sanoa, kun ranteeni ovat miehen käsivartta paksummat) pahempaa vässykkää on varmasti vaikea löytää.

Tapasimme noin viisi vuotta sitten vajaa kolmikymppisinä, enkä sillon tyhmyyttäni vielä tajunnut miten rasittava heittopussi tuo "mies" on. Omaa tahtoa ei ole koskaan ollut. Muutti yhteen kanssani äitinsä helmoista, jossa aina totellut kilttinä poikana mitä äiti on päähänsä keksinyt. Nykyisin tottelee sitten minua ja äitiään. Saisipa edes joskus riidellä kunnolla. Mutta ei. Kaikesta aina samaa mieltä.

Töitä ei reppana ole saanut, kun eivät ole kukaan työhaastattelua pidemmälle ottaneet. Illat tuo paskakasa pelaa tietokoneella CS-peliä(paitsi, jos äiti on kylässä, äiti ei voi sietää poikansa pelaamista. Ja äitihän täällä nurkissa pyörii yhtenään, kun ei ole vielä napanuoraa katkaistu.) Muita harrastuksia raukkaparalla ei ole koskaan ollut. Tuskin edes runkkaamista harrastunut teini-iässäkään, kun ei seksi tunnu maistuvan. Kerran kuukaudessa ja silloinkin pimeässä peiton alla puoliveltolla leskenkyrvällä.

Minun on usein pakko paeta tuon lärvin katselemista viikonloppulomille jonnekin. Silloin äitinsä on viikonlopun auttamassa ja tietysti yötäkin. Samassa huoneessa nukkuvat, eivät sentään samassa sängyssä. Ainakaan tietääkseni.

Suurin osa vaatteistakin on samoja mitä äitimuori on joskus viime vuosituhannen puolella pojalle valinnut.

Omat vanhempani eivät koskaan ole tuota ihmispersettä ymmärtäneet.

Ero on käsillä. En ymmärrä, miten olen tuollaisen läjän kanssa yhteen ajautunut. Olen ollut jotenkin aivan tuuliajolla tuolloin. Nyt kuitenkin tarvitsisin jo oikeaa miestä, oikeaa seksiä ja oikeaa aikuista seuraa. 

Sitä kohti.

Oksettaa ajatella koko ukkoa. Ja oksettaa oma itsenikin, kun olen näin monta vuotta tuohon äijänkäppänään tuhlannut. 

En tiennytkään, että ranteen ympärillekin voi kerääntyä niin paljon läskiä, että on miehen käsivartta paksumpi. Kaikkea sitä oppii.

Tällaisia vätyksiä tulee olemaan Suomi täynnä reilun 10 vuoden päästä kun 2000-luvun kasvatuskulttuurin hedelmät aikuistuvat. Kulttuurin missä äidit passaavat ja huolehtivat lapsistaan, paapovat pilttejä vähintään 10 vuotiaiksi kotona yhteiskunnan tukemilla "hoitovapailla". 

Nyt sattui juhoa leukaan