Nyt riittää. Viikonloppuna tulee ero.
"Miestäni"(voiko tuota mieheksi sanoa, kun ranteeni ovat miehen käsivartta paksummat) pahempaa vässykkää on varmasti vaikea löytää.
Tapasimme noin viisi vuotta sitten vajaa kolmikymppisinä, enkä sillon tyhmyyttäni vielä tajunnut miten rasittava heittopussi tuo "mies" on. Omaa tahtoa ei ole koskaan ollut. Muutti yhteen kanssani äitinsä helmoista, jossa aina totellut kilttinä poikana mitä äiti on päähänsä keksinyt. Nykyisin tottelee sitten minua ja äitiään. Saisipa edes joskus riidellä kunnolla. Mutta ei. Kaikesta aina samaa mieltä.
Töitä ei reppana ole saanut, kun eivät ole kukaan työhaastattelua pidemmälle ottaneet. Illat tuo paskakasa pelaa tietokoneella CS-peliä(paitsi, jos äiti on kylässä, äiti ei voi sietää poikansa pelaamista. Ja äitihän täällä nurkissa pyörii yhtenään, kun ei ole vielä napanuoraa katkaistu.) Muita harrastuksia raukkaparalla ei ole koskaan ollut. Tuskin edes runkkaamista harrastunut teini-iässäkään, kun ei seksi tunnu maistuvan. Kerran kuukaudessa ja silloinkin pimeässä peiton alla puoliveltolla leskenkyrvällä.
Minun on usein pakko paeta tuon lärvin katselemista viikonloppulomille jonnekin. Silloin äitinsä on viikonlopun auttamassa ja tietysti yötäkin. Samassa huoneessa nukkuvat, eivät sentään samassa sängyssä. Ainakaan tietääkseni.
Suurin osa vaatteistakin on samoja mitä äitimuori on joskus viime vuosituhannen puolella pojalle valinnut.
Omat vanhempani eivät koskaan ole tuota ihmispersettä ymmärtäneet.
Ero on käsillä. En ymmärrä, miten olen tuollaisen läjän kanssa yhteen ajautunut. Olen ollut jotenkin aivan tuuliajolla tuolloin. Nyt kuitenkin tarvitsisin jo oikeaa miestä, oikeaa seksiä ja oikeaa aikuista seuraa.
Sitä kohti.
Oksettaa ajatella koko ukkoa. Ja oksettaa oma itsenikin, kun olen näin monta vuotta tuohon äijänkäppänään tuhlannut.
Kommentit (47)
Vaadin tänne live-seurantaa erosta!
Vierailija kirjoitti:
"Miestäni"(voiko tuota mieheksi sanoa, kun ranteeni ovat miehen käsivartta paksummat) pahempaa vässykkää on varmasti vaikea löytää.
Tapasimme noin viisi vuotta sitten vajaa kolmikymppisinä, enkä sillon tyhmyyttäni vielä tajunnut miten rasittava heittopussi tuo "mies" on. Omaa tahtoa ei ole koskaan ollut. Muutti yhteen kanssani äitinsä helmoista, jossa aina totellut kilttinä poikana mitä äiti on päähänsä keksinyt. Nykyisin tottelee sitten minua ja äitiään. Saisipa edes joskus riidellä kunnolla. Mutta ei. Kaikesta aina samaa mieltä.
Töitä ei reppana ole saanut, kun eivät ole kukaan työhaastattelua pidemmälle ottaneet. Illat tuo paskakasa pelaa tietokoneella CS-peliä(paitsi, jos äiti on kylässä, äiti ei voi sietää poikansa pelaamista. Ja äitihän täällä nurkissa pyörii yhtenään, kun ei ole vielä napanuoraa katkaistu.) Muita harrastuksia raukkaparalla ei ole koskaan ollut. Tuskin edes runkkaamista harrastunut teini-iässäkään, kun ei seksi tunnu maistuvan. Kerran kuukaudessa ja silloinkin pimeässä peiton alla puoliveltolla leskenkyrvällä.
Minun on usein pakko paeta tuon lärvin katselemista viikonloppulomille jonnekin. Silloin äitinsä on viikonlopun auttamassa ja tietysti yötäkin. Samassa huoneessa nukkuvat, eivät sentään samassa sängyssä. Ainakaan tietääkseni.
Suurin osa vaatteistakin on samoja mitä äitimuori on joskus viime vuosituhannen puolella pojalle valinnut.
Omat vanhempani eivät koskaan ole tuota ihmispersettä ymmärtäneet.
Ero on käsillä. En ymmärrä, miten olen tuollaisen läjän kanssa yhteen ajautunut. Olen ollut jotenkin aivan tuuliajolla tuolloin. Nyt kuitenkin tarvitsisin jo oikeaa miestä, oikeaa seksiä ja oikeaa aikuista seuraa.Sitä kohti.
Oksettaa ajatella koko ukkoa. Ja oksettaa oma itsenikin, kun olen näin monta vuotta tuohon äijänkäppänään tuhlannut.
Anteeks mutta tulee miehestäsi mieleen yks Suomi24:n Lieto-palstan legendaarinen ketju miespojasta joka vaan pelasi ja pelasti ja äiti laittoi sille voileivät ja maitolasinkin valmiiksi...Hölmölän talo taisi olla ketjun nimi.
Youtuben Angry German Kid tulee myös mieleen. :D :D :D
No niin. Nyt on sitten miehelle kerrottu eron tulevan. Kerroin myös muuttavani huomenna omilleni...
En oikein tiedä miten mies asiaan suhtautui. Vaikutti kyllä, että tuli kai surulliseksi tai jotain, mutta eihän tuo mitään osannut oikein sanoa asiaan. Yritin keskustella miehen kanssa asioita läpi, mutta ei se oikein tuppisuun kanssa onnistu. Vaikeahkolta se vaikutti, toisaalta taas siltä, että otti asian yllättävänkin hyvin, en oikein osaa nyt tulkita häntä.
Eipä kauaakaan, niin mies jo luikkikin sitten äidin helmoihin. En tiedä tuleeko vielä yöksi kotiin, tai edes ennen viimeistä muuttokuormaa huomenna. Jos ei ennen viimeistä muuttokuormaa ole tullut, jätän avaimet eteisen lattialle, poistun, enkä katso taakseni.
HUOMENNA ALKAA VAPAUS!!
Äidille! :D:D:D:D
Onko nää lassukkajutut totta, vai trolleja? En oikein tiedä uskoako vai ei.
Hahahaha, repesin tuolle aloitukselle. Taitaa ap tosissaan vihata (ex-)miestään.