Tekeekö teidän kaverit teille koskaan näin "mukavasti"?

Vierailija kirjoitti:

Juu mulla on just tommonen tilanne. Olen nyt päättänyt katsoa myös kuinka kauan kestää että kaverit ottavat muhun yhteyttä enkä mä niihin. Nyt on mennyt pari viikkoa eikä kenestäkään ole kuulunut mitään. Aion itsepintaisesti olla ottamatta näihin tyyppeihin yhteyttä vaikka menisi miten kauan. Luultavasti vaan unohtavat mut täysin :(

Kokeilin samaa kahden kaverin kanssa aikoinaan (eli odotan heidän aloitettaan, enkä ota itse yhteyttä kuten aina). Nyt 6 vuotta myöhemmin olen hyväksynyt ajatuksen ettei sitä yhdeydenottoa tule :D ps. en jäänyt kaipaamaan.

Ja siis pidät niitä vielä kavereina?

Öh...

Aika kaksinaamaista jos kirkkain silmin väittävät että tottakai pyytävät sinut mukaan ensi kerralla =D voi elämä. Aikainen dementia kenties?

Onko toi kaveriporukka sellainen, että tunnet kaikki hyvin? Mä hyväksyn, että kaverit haluaa joskus nähdä ilman mua, koska olen tullut "jälkeenpäin", he ovat tunteneet 15 vuotta ja me n. 3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu mulla on just tommonen tilanne. Olen nyt päättänyt katsoa myös kuinka kauan kestää että kaverit ottavat muhun yhteyttä enkä mä niihin. Nyt on mennyt pari viikkoa eikä kenestäkään ole kuulunut mitään. Aion itsepintaisesti olla ottamatta näihin tyyppeihin yhteyttä vaikka menisi miten kauan. Luultavasti vaan unohtavat mut täysin :(

Kokeilin samaa kahden kaverin kanssa aikoinaan (eli odotan heidän aloitettaan, enkä ota itse yhteyttä kuten aina). Nyt 6 vuotta myöhemmin olen hyväksynyt ajatuksen ettei sitä yhdeydenottoa tule :D ps. en jäänyt kaipaamaan.

Voi ei 😞 Mulle käy varmaan sama. Ongelma on siinä että nuo ovat mun ainoat kaverit. En tiedä mistä ja miten löytäisin uusia ystäviä, en ole ikinä ollut hyvä solmimaan ystävyyssuhteita. Oon liian outo enkä uskalla ehdotella kenellekään uudelle ihmiselle mitään, kun olen jäänyt ulkopuoliseksi niin monta kertaa tai "ystävyys" on kuihtunut muuten vaan nopeasti.

m25 kirjoitti:

Onko nämä kaverisi naisia?

Enemmistö naisia, pari miestä.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis pidät niitä vielä kavereina?

Kyllä toistaiseksi, koska muuten kaikki hyvin tuota kutsumatta jättämistä lukuun ottamatta. t.ap

Mul oli joskus parikymppisenä tuollainen "ystäväporukka", jossa pari ihmistä erityisesti järjesti illanviettoja, joista kuulin jälkeenpäin. Virnuilivat mulle vahingoniloisesti, kun muut oli vaivautuneita. Viimeinen niitti mulle oli se, että jättivät mut baari-illan jälkeen yksin pihalle. Oltiin tultu kahdella autolla ja kaikki lähti yhtä aikaa. Itse sain takkini narikasta viimeisenä ja parkkipaikalla huomasin, että olivat kaikki lähteneet. Eikä kukaan ollut juuri lainkaan humalassa, ettei olisi puuttumistani siksi huomanneet. Sanoin asiasta kyllä suoraan ja katkaisin välit. Sitten vielä nämä loukkaantuivat, etten halunnut olla enää ystävä. Ei ole kaduttanut vielä vuosienkaan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Onko toi kaveriporukka sellainen, että tunnet kaikki hyvin? Mä hyväksyn, että kaverit haluaa joskus nähdä ilman mua, koska olen tullut "jälkeenpäin", he ovat tunteneet 15 vuotta ja me n. 3.

Olen tuntenut kaikki väh. 10 vuotta. Ja kyllä minullekin sopii että näkevät ilman minua, mutta se häiritsee että jatkuvasti jättävät kutsumatta. Aivan kuin en enää olisi tervetullut porukkaan. Se häiritsee :/ t. ap

Vierailija kirjoitti:

Noh. Mulla on pari sellasta kaveria jotka unohtavat aina pyytää mukaan tuollaisiin illanviettoihin, mut jos jotain apua tarvitsevat minulta niin sitten ollaan pikimmiten yhteyksissä. Pitäs vaan osata lyödä välit poikki mut en ole saanut aikaiseksi...

Tämä! Jos yrittää sopia jotain kivaa, niin kaverilla on kovin kiireistä aina. Mutta sitten kun se tarvitsee itse apua jossain niin hyvin on aikaa vaikka milloin. Perseestä

Minä taas saan lukea aina facebookista että ketkä ovat olleet ja missä ja kuinka hauskaa oli ":D" vaikka olen ilmoittanut että olisin enemmän kuin iloinen jos kutsuttaisiin messiin. Oli syy sitten heissä tai minussa niin toivoisin edes jotain syytä miksei pyydetä mukaan. Ap sanoi ettei kehtaa kysyä syytä, en minäkään, koska tuntuu että olisin kuin mikäkin marttyyri!

Minulla oli vuosia kaveri jonka luulin olevan ystävä. Ei hän esitellyt minua juurikaan omille kavereilleen, mutta kelpasin kahdenkeskiseen jutteluun ja lenkkiseuraksi. Sitten loppujen lopuksi hän suuttui minulle päihtyneenä ollessaan ja kaatoi vuosien varrella kerryttämänsä katkeruudet kerralla päälleni. Hän kohteli minua vihamielisesti sekä sillä kertaa että monta viikkoa sen jälkeen, sekä kieltäytyi selvittämästä asioita juttelemalla.

Ystäväni oli siis hädin tuskin sietänyt minua samaan aikaan kun minä olin iloinen ja kiitollinen ystävyydestämme. Sitten hän ilmeisesti otti minut taas armoihinsa ja yritti viritellä ystävyyttä uudelleen kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. En pysty enää olemaan hänen ystävänsä.

Yritä hyväksyä, että olet "kavereillesi" joko yhdentekevä tai epätoivottu seuralainen. Kukaan heistä ei kehtaa tai halua olla se, joka sanoo asiasta suoraan, joten toivovat sinun tajuavan vinkin itse. Tosi kurjaa, mutta minkäs teet. Voit tietenkin pitää yhteyttä yksittäisiin porukan ihmisiin ja tavata kaksin. Näin pysyt mukana siellä taustalla ja pääset ehkä taas porukkaan mukaan jossain vaiheessa. Tämä vaihtoehto siis vain jos irrottautuminen porukasta tuntuu liian rankalta. Muussa tapauksessa unohda heidät.

Meidän ei-toivottujen hylkiöiden pitäisi perustaa oma kaveriporukka :)

Voi ap, tiedän niin hyvin tunteen. Itse kuulun lukiossa samallalailla porukkaan. Itsellä ei ehkä ollut sitä, ettei kutsuttu vaan enemmän se, että kelpasin lompakoksi. Eli aina, kun muilla ryhmän jäsenillä oli synttäreitä, niin ostettiin lahjoja ja pidettiin synttäreitä tms. kissanristiäisiä. Koko viiden vuoden aikana sain tasan kerran synttärilahjaksi rihkama korviketta.. Siinä vaiheessa, kun silmät avautui, niin jätin porukan. Nyt olen pari vuotta ollut toisessa porukassa ja taas alan huomaamaan kuinka rahat kelpaavat, mutta seura ei. Enkä siis ole mikään rikas ihminen tai leuhki rahoilla, kyse ei ole siitä. Ihan samanlainen opiskelija olen kuin muutkin ja mäkkärin kassalla olen vähäisiä rahojani ansainnut. Nyt vain ei enää jaksa olla tuollaisissa piireissä. Osa syynä siihen miksi olen nykyään todella vaikeasti lähestyttävä ja epäluuloinen. No, opinpahan olemaan:D

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin.

Ensin oli kamala järkytys kun päädyin yhtäkkiä osastolle itsariyrityksen takia, "voi mikset puhunu, luultiin et sul on kaikki hyvin, oot aina niin iloinen",jne,jne,jne....

Kun sitten rohkenin puhumaan kun taas meni huonosti loppui kutsut, myöhemmin sain kuulla sitten että eivät jaksaneet kuunnella minua, oli hauskempaa ilman minua.

Ainakin sai karsittua pois elämästä ne joita ei kiinnostanutkaan mun vointi sit kuitenkaan.

Toivon sinulle parempia aikoja. Yksi neuvo, jota kannattaa kuunnella on: Älä luota ihmisiin, ennen kuin olet ' testannut´ heidät. Älä kuuntele sanoja, vaan katso tekoja, siinä näet ihmisen mitan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, tiedän niin hyvin tunteen. Itse kuulun lukiossa samallalailla porukkaan. Itsellä ei ehkä ollut sitä, ettei kutsuttu vaan enemmän se, että kelpasin lompakoksi. Eli aina, kun muilla ryhmän jäsenillä oli synttäreitä, niin ostettiin lahjoja ja pidettiin synttäreitä tms. kissanristiäisiä. Koko viiden vuoden aikana sain tasan kerran synttärilahjaksi rihkama korviketta.. Siinä vaiheessa, kun silmät avautui, niin jätin porukan. Nyt olen pari vuotta ollut toisessa porukassa ja taas alan huomaamaan kuinka rahat kelpaavat, mutta seura ei. Enkä siis ole mikään rikas ihminen tai leuhki rahoilla, kyse ei ole siitä. Ihan samanlainen opiskelija olen kuin muutkin ja mäkkärin kassalla olen vähäisiä rahojani ansainnut. Nyt vain ei enää jaksa olla tuollaisissa piireissä. Osa syynä siihen miksi olen nykyään todella vaikeasti lähestyttävä ja epäluuloinen. No, opinpahan olemaan:D

Tsemppii, ei kukaan ansaitse välinpitämätöntä kohtelua.

Mulla on vähän samanlainen , ehkä vähän lievempi tilanne. Mua kyllä kutsutaan kaveriporukan juttuihin mukaan, muta niitä on syystä tai toisesta tosi harvoin. Sit tästä porukasta pari tyyppiä näkee toisiaan ja käy juhlissa ym. aktiivisesti, ja niihin juttuihin mua ei kutsuta kuin harvoin. Muutenkin olen itse 9/10 kerrasta ehdottamassa tekemistä ja aika harvoin kukaan ehtii/kiinnostuu. Tuntuu että olen porukassa ihan ok jatke mutta jos täytyy valita, oon aina se viimeinen valinta.  Oon miettinyt oonko jotenkin ärsyttävä tai jotain :D Tuntuu etten ole kellekään se kivoin tai kiinnostavin, ja se on ihan ok, mutta joskus mietin miksi. Ja välit toki haluan säilyttää, etten olisi entistä yksinäisempi.

Onhan niitä olemassa syitä, miksi joku tyyppi hiisautuu porukasta pois. Kun sitä ei muisteta kutsua. Kun sitä ei edes muisteta. Kun sen ei ehkä koeta sillai edes kuuluvan porukkaan.

Esim. että jonkun kiinnostuksen kohteet vaikuttavat olevan erilaiset. Tai tyyppi ei koskaan edes puhu mitään. Ei anna mitään itsestään. Ei tarjoa toisille mitään oikeasta itsestään, ei saa ideoita, ei ehdota kutsuja eikä missään tapauksessa järjestä mitään menoja itse. Kuka aina jaksaa laahata mukanaan perässävedettäviä? Tai sitten jos tyyppi on semmoinen joka puhuu  pälpättää aina toisten päälle. Tai lokkeilee juhlissa (siis ei tuo vahingossakaan mitään itse). Kyllä ne semmoiset pikkuhiljaa jätetään porukasta pois... Ei siinä mitään riitoja eikä dramatiikkaa tartte järjestää, ja tuskin kukaan semmoista erityisesti vihaakaan, kunhan nyt vaan sen seurasta ei välitetä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä olemassa syitä, miksi joku tyyppi hiisautuu porukasta pois. Kun sitä ei muisteta kutsua. Kun sitä ei edes muisteta. Kun sen ei ehkä koeta sillai edes kuuluvan porukkaan.

Esim. että jonkun kiinnostuksen kohteet vaikuttavat olevan erilaiset. Tai tyyppi ei koskaan edes puhu mitään. Ei anna mitään itsestään. Ei tarjoa toisille mitään oikeasta itsestään, ei saa ideoita, ei ehdota kutsuja eikä missään tapauksessa järjestä mitään menoja itse. Kuka aina jaksaa laahata mukanaan perässävedettäviä? Tai sitten jos tyyppi on semmoinen joka puhuu  pälpättää aina toisten päälle. Tai lokkeilee juhlissa (siis ei tuo vahingossakaan mitään itse). Kyllä ne semmoiset pikkuhiljaa jätetään porukasta pois... Ei siinä mitään riitoja eikä dramatiikkaa tartte järjestää, ja tuskin kukaan semmoista erityisesti vihaakaan, kunhan nyt vaan sen seurasta ei välitetä.

Vikaa voi olla sekä näissä kavereissa että siinä ihmisessä, ketä ei koskaan kutsuta. Vaikeahan se on tuomiota antaa kun ei tunne ap:ta eikä tätä kaveriporukkaa mistä oli kyse.

Mutta omasta kokemuksesta sanon että jotkut nyt ovat vaan niin k*sipäitä että sulkevat ulos vaikka mitä tekisit. Vaikka olisi itse aktiivinen ja uskollinen niin silti sua ei vaan haluta mukaan. Sellaiset nyt sietääkin jättää omaan rauhaansa jotka tulee vaan lokkeilemaan :) kyllä se niin on että pitää antaa jos meinaa saada. Joskus sekään ei vaan riitä vaan jää yksin. Kummallista.