Mies provosoi, kun näkee että hermoni on riekaleina.

Ai tää onkin äitihullu. Oikeaa vastausta ei siis ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muulloin hän on mitä ihanin mies, mutta sitten kun mulla on huono päivä ja hän näkee, että olen todella kyrsiintynyt, hänen on jotenkin pakko tulla siihen heittämään se viimeinen napollinen kiukaalle.

Kuulema kiukku tarttuu..

Mikä neuvoksi, etten hermostuisi ja mitä ajatuksia miehen käytös herättää?

Jos kuulemma kiukku tarttuu, eiköhän se tarkoita, että itse kiukutessasi aiheutat hänellekin kiukkua. Vaikea sellaisessa tilanteessa hänen näkökulmastaan varmaan on ajatella, että hän provosoi jos hän elää samassa tunnetilassa.

Yrittäkää yhdessä purra hammasta ja miettiä omaa käytöstä. Kummankin kokemus toisen käytöksestä on kummankin aidosti kokema.

Mutta mä en suinkaan provosoi häntä vaan se tarttuu häneen, kuin olisimme yksi ja sama ihminen. Kummallista.

a.p

Jos olet kiukkuinen, miten et provosoi? Jos sanot kiukkuisesti asioita, joita voi sanoa asiallisesti, sehän juuri on provosointia toisen näkökulmasta. Tuskin hänkään ajattelee, että provosoi, vaan vastaa juuri niinkuin siinä kiristyneessä tunnetilassa saattaa.

Myös minulla on puoliso, johon kiukku tarttuu. Kuin olisimme yhtä ja samaa ihmistä.

Minusta minulla tulisi olla oikeus olla ärtynyt ilman että toinen kilahtaa välittömästi.

Kyllä kiukkua voi purkaa monella tavalla. Mutta onko hyvä, jos puolison seurassa ei voi koskaan olla kiukkuinen?

Seuraavaksi kun olet ärtynyt lähdet lenkille, salille, jne.

Vierailija kirjoitti:

Se kiukku oikeasti tarttuu. Ja helpoiten sellaiseen ihmiseen jolla on hankaluuksia kestää ja käsitellä omia ja toisten negatiivisia tunteita. Ei se ilkeyttä ole vaan emotionaalisen itsesäätelyn heikkoutta. Niin kuin se sinunkin kilahtaminen.

Vinkkejä mulla ei ole antaa kun meillä on sama toistaiseksi ratkaisematon asetelma. Mut kun ymmärtää mistä on kyse niin siinä kilahtelujen välissä vituttaa vähemmän.

Kiitos ensimmäisestä asiallisesta ja järkevästä vastauksesta. :)

Hän tietää tarkalleen, että se on se yksi lause tiettyyn kohtaan joka katkaisee sen kamelinselän ja se lause on aina jotain todella epäreilua henkistä väkivaltaa.

a.p

Ap, sinulla ei ole tainnut olla sisaruksia? Ainakaan kovin samanikäisiä? Nyt opettelet sitä yhteiseloa ja kommunikointia, yrität olla kiukkuamatta toiselle turhasta kiukkuisesta tunnetilasta huolimatta. Ja yrität olla provosoitumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muulloin hän on mitä ihanin mies, mutta sitten kun mulla on huono päivä ja hän näkee, että olen todella kyrsiintynyt, hänen on jotenkin pakko tulla siihen heittämään se viimeinen napollinen kiukaalle.

Kuulema kiukku tarttuu..

Mikä neuvoksi, etten hermostuisi ja mitä ajatuksia miehen käytös herättää?

Jos kuulemma kiukku tarttuu, eiköhän se tarkoita, että itse kiukutessasi aiheutat hänellekin kiukkua. Vaikea sellaisessa tilanteessa hänen näkökulmastaan varmaan on ajatella, että hän provosoi jos hän elää samassa tunnetilassa.

Yrittäkää yhdessä purra hammasta ja miettiä omaa käytöstä. Kummankin kokemus toisen käytöksestä on kummankin aidosti kokema.

Mutta mä en suinkaan provosoi häntä vaan se tarttuu häneen, kuin olisimme yksi ja sama ihminen. Kummallista.

a.p

Jos olet kiukkuinen, miten et provosoi? Jos sanot kiukkuisesti asioita, joita voi sanoa asiallisesti, sehän juuri on provosointia toisen näkökulmasta. Tuskin hänkään ajattelee, että provosoi, vaan vastaa juuri niinkuin siinä kiristyneessä tunnetilassa saattaa.

En mä tiuski tai mitään vaan näytän kiukkuiselle ja tietysti kun sanon jotain, kuulostan kireälle, mutta hän koittaa selvästi loukata mua. Mä en häntä! Siinä on se ero.

a.p

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla ei ole tainnut olla sisaruksia? Ainakaan kovin samanikäisiä? Nyt opettelet sitä yhteiseloa ja kommunikointia, yrität olla kiukkuamatta toiselle turhasta kiukkuisesta tunnetilasta huolimatta. Ja yrität olla provosoitumatta.

Normaalisti mä olen jopa alistuva, mutta sitten harvoin kun olen kiukkuinen, en kai saisi olla silloinkaan ihminen.

a.p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muulloin hän on mitä ihanin mies, mutta sitten kun mulla on huono päivä ja hän näkee, että olen todella kyrsiintynyt, hänen on jotenkin pakko tulla siihen heittämään se viimeinen napollinen kiukaalle.

Kuulema kiukku tarttuu..

Mikä neuvoksi, etten hermostuisi ja mitä ajatuksia miehen käytös herättää?

Jos kuulemma kiukku tarttuu, eiköhän se tarkoita, että itse kiukutessasi aiheutat hänellekin kiukkua. Vaikea sellaisessa tilanteessa hänen näkökulmastaan varmaan on ajatella, että hän provosoi jos hän elää samassa tunnetilassa.

Yrittäkää yhdessä purra hammasta ja miettiä omaa käytöstä. Kummankin kokemus toisen käytöksestä on kummankin aidosti kokema.

Mutta mä en suinkaan provosoi häntä vaan se tarttuu häneen, kuin olisimme yksi ja sama ihminen. Kummallista.

a.p

Jos olet kiukkuinen, miten et provosoi? Jos sanot kiukkuisesti asioita, joita voi sanoa asiallisesti, sehän juuri on provosointia toisen näkökulmasta. Tuskin hänkään ajattelee, että provosoi, vaan vastaa juuri niinkuin siinä kiristyneessä tunnetilassa saattaa.

En mä tiuski tai mitään vaan näytän kiukkuiselle ja tietysti kun sanon jotain, kuulostan kireälle, mutta hän koittaa selvästi loukata mua. Mä en häntä! Siinä on se ero.

a.p

Silkkaa pahuuttaan kiusaa? Sinä olet ihan suoraan sanonut miten pahalta se sinusta tuntuu ja mies ei ole muuttanut käytöstään? Jos asiasta puhuminen ei auta niin sinun pitää oppia elämään asian kanssa, tai erota. Oletko useikin pahalla päällä?

Vierailija kirjoitti:

Ap suuttuu täälläkin jokaisesta vastauksesta :D

Mistä niin päättelet, ilmeestäkö..

Entä sitten vaikka suuttuisin? Eikö saisi vituttaa tämä asia ja epäasialliset vastaukset.

a.p

Vierailija kirjoitti:

Myös minulla on puoliso, johon kiukku tarttuu. Kuin olisimme yhtä ja samaa ihmistä.

Minusta minulla tulisi olla oikeus olla ärtynyt ilman että toinen kilahtaa välittömästi.

Kyllä kiukkua voi purkaa monella tavalla. Mutta onko hyvä, jos puolison seurassa ei voi koskaan olla kiukkuinen?

Eikö puolisollasi ole oikeutta olla kiukkuinen? Tietenkin kummankin on hyvä purkaa tunteita. Kiukun välttäminen ei poista sitä tosiasiaa, että aina joskus sen välttelystä huolimatta hermostutte toisillenne.

Minusta aina kannattaa yrittää käyttäytyä asiallisesti ja jättää näyttämättä ärtymystä kaikessa. Tulee niitä hetkiä väkisinkin, kun ei onnistu siinä, mutta kun onnistuu, ne omatkin ärtymykset lyhenee, jos toinen ei ole ärtynyt.

Hymy ja iloisuuskin tarttuu. Kun olette kiukkuisia, näytelkää muuta, niin se tunnetila voi mennä paljon nopeammin ohikin. Ei ne kiukut kokonaan tule silti häviämään.

Ymmärrän alottajaa ihan hyvin. Jos on ollu paska päivä niin vituttavinta ikinä on, kun joku oikeen hieroo sitä paskaa päin naamaa, vaikka tietääkin sen vaan ärsyttävän enemmän.

Joskus teininä isosikollani oli tapana hyökätä jo eteisessä kimppuuni, kun huomasi koulusta tullessani, että mulla oli raskas ja vituttava päivä takana enkä olisi millään jaksanut enää mitään kettuilua. No siinä se alkoi sitten "Ahaa, kappas sulla on näköjään huono päivä! Ollaanpas sitä nyt niin naama norsunvitulla, kyllä susta nyt oikein huokuu, että ärsyttää!". Sitten painuin omaan huoneeseen ja vaikka laitoin oven kiinni ja ilmaisin selkeästi, että nyt en jaksa, niin siinä oven takana oli kuitenkin sitten pakko jatkaa sitä maukumista "No kyllä sitä nyt taas otetaan itseensä ja ollaan niin nirppanokkaa ja voi voi kun on taas huono päivä! Kyllä sittä pikkusiskoa nyt taas niin vituttaa!"

Ja kun tuommosta hieromista tapahtuu sitten harva se päivä, niin ihmiset on silti sitä mieltä, että se jonka naamaan sitä itteensä hierotaan niin sen pitäis pokkana vaan niellä se paska ja kestää vittuilua. Joo o, vastauksista kyllä huomaa ketkä on näitä hierojaihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla ei ole tainnut olla sisaruksia? Ainakaan kovin samanikäisiä? Nyt opettelet sitä yhteiseloa ja kommunikointia, yrität olla kiukkuamatta toiselle turhasta kiukkuisesta tunnetilasta huolimatta. Ja yrität olla provosoitumatta.

Normaalisti mä olen jopa alistuva, mutta sitten harvoin kun olen kiukkuinen, en kai saisi olla silloinkaan ihminen.

a.p

Hetkinen nyt...Kun et käyttäydy miehen haluamalla tavalla hän käyttää sinuun henkistä väkivaltaa? Kuulostaa  terveeltä suhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap suuttuu täälläkin jokaisesta vastauksesta :D

Mistä niin päättelet, ilmeestäkö..

Entä sitten vaikka suuttuisin? Eikö saisi vituttaa tämä asia ja epäasialliset vastaukset.

a.p

Ihminen on usein sokea omalle käytökselleen. Omasta mielestään ei tee mitään väärin, onhan mulla nyt oikeus olla sitä tai tätä, mutta kun tuo toinen.... Ja sitten ollaan riidassa. Ei minusta miehesi käytös kuulosta kivalta, ei pitäisi sörkkiä toista, kun näkee että on huono päivä. Mutta ei sinunkaan pitäisi tuudittautua siihen, että muitten pitää olla kusi sukassa, kun sinua kiukuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muulloin hän on mitä ihanin mies, mutta sitten kun mulla on huono päivä ja hän näkee, että olen todella kyrsiintynyt, hänen on jotenkin pakko tulla siihen heittämään se viimeinen napollinen kiukaalle.

Kuulema kiukku tarttuu..

Mikä neuvoksi, etten hermostuisi ja mitä ajatuksia miehen käytös herättää?

Jos kuulemma kiukku tarttuu, eiköhän se tarkoita, että itse kiukutessasi aiheutat hänellekin kiukkua. Vaikea sellaisessa tilanteessa hänen näkökulmastaan varmaan on ajatella, että hän provosoi jos hän elää samassa tunnetilassa.

Yrittäkää yhdessä purra hammasta ja miettiä omaa käytöstä. Kummankin kokemus toisen käytöksestä on kummankin aidosti kokema.

Mutta mä en suinkaan provosoi häntä vaan se tarttuu häneen, kuin olisimme yksi ja sama ihminen. Kummallista.

a.p

Jos olet kiukkuinen, miten et provosoi? Jos sanot kiukkuisesti asioita, joita voi sanoa asiallisesti, sehän juuri on provosointia toisen näkökulmasta. Tuskin hänkään ajattelee, että provosoi, vaan vastaa juuri niinkuin siinä kiristyneessä tunnetilassa saattaa.

En mä tiuski tai mitään vaan näytän kiukkuiselle ja tietysti kun sanon jotain, kuulostan kireälle, mutta hän koittaa selvästi loukata mua. Mä en häntä! Siinä on se ero.

a.p

Silkkaa pahuuttaan kiusaa? Sinä olet ihan suoraan sanonut miten pahalta se sinusta tuntuu ja mies ei ole muuttanut käytöstään? Jos asiasta puhuminen ei auta niin sinun pitää oppia elämään asian kanssa, tai erota. Oletko useikin pahalla päällä?

Harvoin, hän on useammin.

a.p

Mene ovesta ulos. Kävelylle. Sukulaisen luo yöksi. Toimii meillä.

Ja avaustesi määrästä ja aiheista päätellen sinua kiukuttaa usein. 

Omituisia mielipiteitä. Eikö puoliso saa näyttää kaikkia tunteita? Pitääkö tukahduttaa tunteet ja hymyillä vaan että ei ole mitään mieltä vaivaavaa asiaa? Me olemme tuntevia ihmisiä eikä koneita.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän alottajaa ihan hyvin. Jos on ollu paska päivä niin vituttavinta ikinä on, kun joku oikeen hieroo sitä paskaa päin naamaa, vaikka tietääkin sen vaan ärsyttävän enemmän.

Joskus teininä isosikollani oli tapana hyökätä jo eteisessä kimppuuni, kun huomasi koulusta tullessani, että mulla oli raskas ja vituttava päivä takana enkä olisi millään jaksanut enää mitään kettuilua. No siinä se alkoi sitten "Ahaa, kappas sulla on näköjään huono päivä! Ollaanpas sitä nyt niin naama norsunvitulla, kyllä susta nyt oikein huokuu, että ärsyttää!". Sitten painuin omaan huoneeseen ja vaikka laitoin oven kiinni ja ilmaisin selkeästi, että nyt en jaksa, niin siinä oven takana oli kuitenkin sitten pakko jatkaa sitä maukumista "No kyllä sitä nyt taas otetaan itseensä ja ollaan niin nirppanokkaa ja voi voi kun on taas huono päivä! Kyllä sittä pikkusiskoa nyt taas niin vituttaa!"

Ja kun tuommosta hieromista tapahtuu sitten harva se päivä, niin ihmiset on silti sitä mieltä, että se jonka naamaan sitä itteensä hierotaan niin sen pitäis pokkana vaan niellä se paska ja kestää vittuilua. Joo o, vastauksista kyllä huomaa ketkä on näitä hierojaihmisiä.

Puuttuivatko vanhempasi sisaruksesi käytökseen? Oikean ja väärän oppimiseen tarvitaan niitä vanhempia, jotka sanoo tuollaisen käytöksen olevan väärin. Jos on koko lapsuuden ja aikuisuuden toiminut samalla tavalla kenenkään siihen puuttumatta osaako sitä auttamatta muuttaa käytöstään?

Tätä draaman määrää. :D

Hermot riekalainen on paljon muuta kuin vain huono päivä.

Kyllä vastuu omasta käytöksestäsi on vain ja ainoastaan itselläsi. Sä itse päätät mitkä asiat sua häiritsee ja ärsyttää.

Mies tietty voisi olla tukevampi, mutta kusipäitä taidatte olla molemmat.