Lue keskustelun säännöt.
Kaverit hylkäsivät lapsensaannin myötä
04.10.2016 |
Sain viime kuussa esikoiseni. Olen kaveriporukkani ensimmäinen äiti, vaikka olemmekin jo yli kolmekymppisiä. Koko raskausajan ja lapsen syntymän jälkeisen ajan olen ollut yksinäinen. Kavereitani ei yhtäkkiä kiinnostanut enää pyytää minua mukaan yhteisiin tapahtumiin sen jälkeen, kun ilmoitin raskaudestani heille. Toiset onnittelivat, rohkeimmat sanoivat suoraan päin naamaa minun olevan hullu, kun haluan lapsia jo "nyt". Kutsuin ystäviäni kylään muutamia kertoja, kunnes luovutin. Lopulta sulkeuduin täysin, sillä aloin tottua siihen, ettei ketään kiinnosta hengailla tiineenä olevan ihmisen kanssa.
Nyt lapsi on syntynyt, eikä edelleenkään yksikään vanhoista kavereistani ole osoittanut kiinnostusta tapaamiseen. He tuskin edes tietävät, että olen jo synnyttänyt, sillä en ole enää vuoteen jaksanut päivittää sosiaalista mediaa.
Onneksi minulle on ihanat sukulaiset, jotka asuvat lähellä ja tulevat mielellään kylään, kun kutsun. Ja meneväthän päivät muutenkin nopeasti vauvan kanssa joten en varmasti jaksaisi vielä mitään erikoisia rientoja.
Kyselisin vain, onko tämä normaalia käytöstä muidenkin keskuudessa?
Kommentit (43)
Surullista. Kuulostaa siltä, että ihmissuhde näihin ystäviin ei ole ollut kovin vankalla/terveellä pohjalla.
Itselläni ei ole kokemusta. Olen ollut pitkään ainoa äiti (aikalailla 5v), mutta se ei ketään koskaan haitannut. Samoja ihmisiä silti ollaan oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen muuttuu pakostikin raskauden ja lapsen syntymän myötä. Itse tässä juuri lapsettomana suren, kuinka olen "menettänyt" muutamia kavereita tämän vuoksi. Nämä kaverit puhuvat enää pelkästään lapsistaan, vaikka yksikin vannotti ettei hän tule niin sanotusti hurahtamaan äitiyteen. Vaikka koittaa viritellä keskustelua toiseen suuntaan, palataan aina vaan siihen lapsen norovirukseen ja ties mihin paskatautiin. Toisen kanssa suunniteltiin tyttöjen iltaa, voisi nauttia pari lasillista hyvää viiniä jne. No hän raskautui ja ollaan sitten tyydytty siihen että nähdään jossain kauppakeskuksen kahvilassa... mälsää. Enkä siis ole mikään "ilman viinaa ei voi olla hauskaa"- ihminen, kun siihen joku tarttuu kuitenkin.
Oletteko naisia? Kaverisi suojelevat itseään ja ottavat etäisyyttä, koska he tietävät, että elämänne tulevat erkanemaan. Miesten on helpompaa pitää yllä ystävyyssuhteita lapsen saamisen jälkeenkin.
Noin kävi mullakin. Esikoisen myötä hävisi kaverit. Toisaalta eivätpä olleet kummoisia kavereita ilmeisesti kun niin jättivät ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on ihan kaveriporukka ja olette toisillenne tärkeitä, niin eikö tästä voi puhua? Saattaisi syy löytyä paremmin.
Teidän kaverisuhde on solmittu tiettyyn elämänvaiheeseen ja tilanteeseen. Sen motiivit ei vaan enää päde, kun sinun elämässä on alkanut uusi vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ihminen joka ei ole yhtään kiinnostunut lapsista, on lisääntyneen kanssa kaveeraaminen aikalailla mahdotonta. Ikävä kyllä. Äidin koko elämä kun on sitä lastalastalasta - jotain, joka itseä kiinnostaa yhtä vähän kuin kilo kakkaa. Se on vaan nähty niin monta kertaa että 99% hukkuu mammamaahan ja ei sieltä ainakaan vuosiin itseään löydä pois. Lisäksi mukana raahataan sitä kersaa "kun se on niin rauhallinen", mutta joka ei lapsettoman silmissä muuta teekään kuin riehuu ja ääntelee...
Miksi siis kiusata itseään ja yrittää ylläpitää suhdetta joka jokatapauksessa tulee loppumaan? Jos toisen maailman täyttää asia joka itseä ei kiinnosta pätkääkään, ja vielä raahaa sitä mukanaan kaveritapaamisiin, niin ei siitä mitään tule. Helpompi lopettaa kaveruus ennemmin kuin myöhemmin.Et kai sä kuvitellut että lapsi ei muuta mitään?
Surullista kuulla. Voin kertoa lapsen saaneen lapsettoman ystävän näkökulman: ennen näimme tämän kaverin kanssa useasti, puhuttiin niitä näitä, käytiin shoppailemassa, leffassa, istuttiin iltaa toisten luona jne. Raskausaikana jokainen kerta kun näimme, keskustelut kääntyivät hyvin pian vain siihen raskaudesta puhumiseen. Katseltiin ultrakuvia, luettiin jotain äitiyskortin merkintöjä, ystävä jopa pohti että minkähänlaisia raskausoireita mulle sitten joskus tulee kun hänellä oli sellaista ja tällaista (en ole aikeissa hankkia lapsia ainakaan lähitulevaisuudessa)...ja sama meininki jatkuu kun lapsi on syntynyt. Mulle tuli olo, että tätä ystävää ole enää kiva edes nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin kävi mullakin. Esikoisen myötä hävisi kaverit. Toisaalta eivätpä olleet kummoisia kavereita ilmeisesti kun niin jättivät ulkopuolelle.
Harvoin se asia on noin yksioikoinen. Jos kaveri ei osaa enää puhua kuin itseään ja lastaan koskevista asioista eikä toisten kuulumiset kiinnosta enää lainkaan, niin minusta se lapsen saanut on tässä se, joka ei ole se kummoinen kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on lähdetkö huomenna pitkäksi viikonlopuksi Prahaan?
Mulla käymässä samoin.
Olin ennen ikuinen sinkku, kaverini olivat sekä sinkkuja että parisuhteessa olevia.
Olen 30+. Nyt melko lyhyen ajan sisään löysin miehen ja tulin raskaaksi.
Ensin katosivat sinkkukaverit, sitten lapsettomat kaverit. Uusia löydettävä jostain kai.
En edes ole henkilö, joka koko ajan puhuisi miehestään tai viettäisi aikaa 24/7 tämän kanssa, johtuen jo miehen oudoista työajoista. Lisäksi mieheni on todella mukava ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Raskausjuttujakin puhun vain yhden kaverin kanssa, joka on myös paksuna ja jonka kanssa ollaan paljon yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, no kyllä en minä ainakaan ole jauhanut vaan vauvoista, en edes silloin kun sain kaksoset. Ihmiset tietysti kysyivät miten niitten kanssa menee, ja siihenhän piti jotain vastata, mutta siinä se. Ei mua kiinnosta äitinäkään puhua koko ajan lapsista edes miehen kanssa, kyllä me puhutaan politiikkaa ja kaikesta mitä nyt tapahtuu, eli ajankohtaisista aiheista.
Ollaan oltu molemmat politiikassa mukana, minä olen vieläkin, ja olin raskausajankin, olin myös ammattiliiton osaston johtokunnassa vuosia, jätin sen pois kun aloin opiskella työn ohessa. Esikoisen aikana olin vanhempainyhdistyksen puheenjohtajanakin. Kaikenlaista aktiviteettia voi itselleen keksiä vaikka lapsi olisikin, ja jos siinä jotkut kaverit jää, niin löytää niitä sitten uusia harrastusten parista.
Se kertoo kyllä ap sun ystävistä aika paljon jos ne päin naamaa sanoo yli kolmekymppiselle että hullu kun teet lapsia jo nyt, ne on jotain ikuista nuoruutta eläviä senioripissiksiä. Parempi sit antaa niitten mennä, ne tulee sit takas vinkumaan ystävyyttä kun kulkevat hoidoissa saadakseen nelikymppisenä kersan.
Vai hävisitkö sinä? Itse ainakin etäännyin sisaruksistani kun heille pullahti lapsia. Eipä niitä enää edes tunnu kiinnostavan yhteydenpito eikä minua suoraansanoen kiinnosta jutut heidän pennuistaan (joita aina pullahtaa keskusteluun oli se aihe ihan mikä hyvänsä).
Oonko outo, mutta silloin kun olin sinkku ja enkä arvannut tulevani joskus paksuksi niin mua kiinnosti kavereiden vauvajutut ja ihanat lapset. On aina ollut kiva tuntea eri elämäntilanteissa olevia.
Vierailija kirjoitti:
Miten on lähdetkö huomenna pitkäksi viikonlopuksi Prahaan?
Kyllä mä ainakin lähtisin heti kun olis vaan rahaa, ei ollut ennen lapsia, eikä ole nytkään. Lapset ei ole se este. Minä jätin kyllä lapset isälleen ja lähdin viikonlopuksi kylpylään liiton kurssille kaverin kanssa, ja ne lapset tosiaan oli kaksoset ja miehellä oli vain esikoistytär apuna kotona. Hyvin pärjäsi kun ne kaksoset ei olleet enää mitään vastasyntyneitä.
15
Onko tosiaan niin että äidit pääasiassa hurahtavat lapsiin, eivätkä keksi muuta puhuttavaa?
Itse olen ollut äiti pian kuusi vuotta, kaveripiirini ainoa sillä esikoisen olen saanut tosi nuorena. Tätä nykyä minulla on kaksi lasta, enkä vieläkään ole oppinut puhumaan lapsistani. Toki (kohteliaisuussyistä) minulta aina heistä kysytään, joten vastaan nopeasti jotain ja sitten taas aihe vaihtuu. Minusta olisi tosi loukkaavaa, että minut jätettäisiin ulkopuolelle olettaen että tuota ei kiinnosta enää, tai tuokin on nyt vaan tollanen Äiti.
Kun tiedättekö mitä. Äiti olen yhtenä osana elämää, ja edelleen hirveästi muutakin. Minun hyvinvointi tarvitsee lapsettomia kavereita ja muitakin ympyröitä ja juttuja kuin äitijuttuja. En ole vielä yhtään seuraa löytänyt itselleni kotipiireistä koska ihmisiä kiinnostaa keskustella jostain soseiden aloittamisesta. Minä istun siis yksin kahden lapseni kanssa rakentelemassa legoilla (olen kotiäiti) ja jaksan sen koska tiedän että viikonloppuna näen lapsettomia kavereita tai illalla pääsen jumppaan.
Älkää nyt hyvät ihmiset jättäkö naista lapsen vuoksi. Siinähän voi masentua yksinäisyyteen! :(
On tuo aika normaalia.
Olet päiväkodissa ja sulla on siellä kavereita. Koulu alkaa ja osa kavereistasi menee eri kouluun. Vähitellen nämä kaverit jäävät ja saat uusia kavereita omasta koulustasi. Peruskoulu päättyy, menet lukioon ja osa kavereistasi ammattikouluun. Vähitellen osa näistä ammatitkouluun menneistä jäävät, mutta saat uusia kavereita lukiosta. Kirjoitat ylioppilaaksi ja menet yliopistoon. Osa kavereistasi menee muihin yliopistoihin ja oppilaitoksiin. Vähitellen osa näistä kavereista jää, mutta saat yliopistosta uusia kavereita. Alat seurustelemaan. Vähitellen osa sinkkukavereistasi jää, mutta saat uusia kavereita miehesi kavereista ja heidän tyttöystävistään. Valmistut ja menet töihin. Osa opiskelukavereistasi jää, mutta saat uusia kavereita työpaikalta. Tulet raskaaksi, saat lapsen ja vähitellen osa kavereistasi jää, mutta saat uusia kavereita alueesi muista äideistä. Muutatte toiselle paikkakunnalle isompaan asuntoon. Vähitellen nämä äitikaverisi jäävät, mutta saat uusia kavereita uudelta paikkakunnalta. Lapset tulevat teini-ikään ja osa kavereistasi tekee iltatähden aloittaen vauva-arjen uudelleen. Osa heistä jää ja löydät uusia kavereita harrastuksista ja töistä. Jäät eläkkeelle. Työkaverisi jäävät ja saat uusia kavereita muista eläkeläisistä. Joudut vanhainkotiin. Osa eläkeläiskavereistasi jää, mutta saatat saada uusia kavereita vielä vanhainkodista. Kuolet etkä enää tarvitse kavereita.
En tuosta normaalista tiedä. Lapsellisia kavereita olen kutsunut vaikka mihin, mutta eipä niitä kiinnosta nykyään muu kuin nysvääminen kotona. Eivät tietenkään itse kutsu yhtään minnekään ja yhteydenpito on muutenkin aika nollissa.