Sisäinen teinini ei halua elää
Minulla on elämä aivan hyvällä mallilla: naimisissa, valmistuin juuri uuteen ammattiin, mahdollisuuksia on.
Terapiassa tuli puheeksi teini-ikäni. Olin silloin kova ulkokuoreltani, mutta kirjoittelin masentuneita runoja ja kirjoituksia.
Nyt, tähän hetkeen pomppasi täysi elämänhaluttomuus. Sama tunne, kuin teininä. Tulevaisuuteni näyttää synkältä. Saavutukseni ovat turhia.
Teiniangsti 34-vuotiaana!
Kommentit (14)
Menkää kaupungille ryyppäämään, kyllä se siitä
Miksi terapiassa? Mistä tiedät, että se on "sisäinen teini"? Mikä terapiasuuntaus?
Abcd295 kirjoitti:
Mene vaatekauppaan
Miksi?
Olet nyt elämän nivelkohdassa, tulevaisuus on avoin mutta myös pelottava, ja sellaisissa tilanteissa voivat pintautua tuollaiset lapsuuden tunteet. Onneksi olet nyt aikuinen ja paljon pystyvämpi selviytymään asioista kuin olit teininä. Voit sanoa sisäiselle teinillesi: "Tiedän, että pelotaa, mutta kaikki on hyvin. Tätä me olemme odottaneet. Pärjään kyllä."
Miten selviän tämän tunteen kanssa tekemättä mitään typerää? En ehkä kirjaimellista itsemurhaa, mutta ehkä ammatillisen, kun ei huvita vastata sähköposteihin eikä hakea työtä. Haluan vain maata peiton alla.
Sisäinen teinisi tarvitsee kasvatusts
Selitä sitten Kelalle, että "sisäinen teinini ei halunnut mennä työhaastatteluun"...
Minkälainen terapeutti jätti sinut itsetuhoiseen tilaan istunnon päätteeksi?
Sattuuhan noita. Minä suutuin isälleni, kun psykologi otti puheeksi alkoholistivanhemmat. Olinnpäässyt ajat sitten yli siitä tunteesta, mutta nyt koin taas saman kiukun kuin nuorena isän kanssa. Kun toinen valitsee mieluummin alkoholin kuin perheen kanssa ajan viettämisen. Mutta se meni ohi.
Lähde vaikka leffaan katsomaan jotain vauhdikasta elokuvaa ja unohda teini-ikäsi.
Mitä sisäinen teinisi tarvitsee sinulta nyt?