Tunnen itseni typeräksi. Äitikaverit ja vapaa-ajan kaverit
Kysyin isossa äitiryhmässä äideistä ja lapsista seuraa puistoihin ja lasten tapahtumiin. Erään äidin ja hänen lapsensa (saman ikäinen kuin oma lapseni) kanssa kävimme kerran puistossa elokuussa. Tapaaminen meni hyvin ja sovimme uuden tapaamisen. Päivänä, jolloin olimme taas menossa puistoon tämä toinen äiti laittoikin viestiä, että eikö jätettäisi lapset kotiin ja lähdettäisiin kahdestaan hevostallille.
En ole erityisen mieltynyt hevosiin, joten sovittiin taas uusi puistopäivä. Puistopäivänä tämä äiti ehdotti taas ihan muuta tekemistä liittyen harrastukseensa, eikä lapset tietenkään olleet tervetulleita mukaan. Hän on nyt useamman viikon lupaillut tapaamisia lasten kanssa, mutta joka kerta hän haluaakin jättää lapset pois treffeiltä ja tehdä jotain yleensä hevosiin liittyvää. Ymmärrän, että hänen lapsensa näkee muita lapsia tarhassa ja äiti saattaa enemmänkin kaivata kaveria harrastukseensa, mutta minä nimenomaan hain puistokaveria.
Tunnen syyllisyyttä, koska en oikeastaan ole kiinnostunut tapaamaan ns. vapaa-ajalla. Etsin seuraa minulle ja lapselle, enkä vain minulle. Vapaa-ajallani harrastan omia juttuja ja näen ystäviä, jos jaksan. Kaipaan tekemistä kotipäiviin ja tein sen selväksi ns. treffi-ilmoituksessa.
Kyse ei ainakaan voi olla siitä, etteivät lapset pitäisi toisistaan. Ovat sen verran pieniä(2v), etteivät vielä kumpikaan puhu ja leikitkin ovat vielä mitä ovat.
Olenko nyt aivan typerä?
Meillä ei ole oikein mitään yhteistä. Voisin lähteä hänen kanssaan kahdestaan kahville, mutta ei minua kiinnosta tallilla istua. Yritin sitä teininä, eikä ollut minun juttuni. Hänellä on myös aika rankka tausta ja puistossa käydessämme hän kertoikin siitä jo suurimman osan..loput tekstiviestein. Olin ennemminkin kuuntelijana ja terapeuttina koko 2 tuntisen.
Tämä äiti ei käy töissä, vaikka lapsi onkin tarhassa ja on kai aika yksinäinen.
Huono omatunto, kun ei kiinnosta tavata häntä ja samalla ärsyttää, ettei hän noteeraa toiveitani lasten kanssa tapaamisesta.
Miten muilla av-mammoilla on, onko teillä erikseen äitikaverit ja vapaa-ajan kaverit edes osittain?
Kommentit (6)
Teidän motiivit ei kohtaa niin miksi pitää väkisin vääntää jotain suhdetta teidän välille?
Sinua ärsyttää, kun kaikki ei mene sinun tahtosi mukaan? :D Toinen etsii puistokaveria ja toinen tallikaveria, hmm...kumman tahtoo nyt pitäisi kääntyä ylä- ja alapeukkua?
Vierailija kirjoitti:
Sinua ärsyttää, kun kaikki ei mene sinun tahtosi mukaan? :D Toinen etsii puistokaveria ja toinen tallikaveria, hmm...kumman tahtoo nyt pitäisi kääntyä ylä- ja alapeukkua?
Niin? Etsin puistokaveria, joksi hän ilmottautui, muttei ilmeisesti haluakkaan. En minäkään halua tallille, mutta en ole koskaan vastannut tallikaveri-ilmoituksiin ja ehdottanut sittenkin hoploppia.
-ap
Vähä ku vastais deitti-ilmotukseen, jossa etitään tummaa miestä loppuelämäksi.
"Moi olen vaalea nainen ja tahtoisin tavata seksin merkeissä"
Ainahan saa kysyä, mutta turha olettaa toista kiinnostavan, jos kysyjä on alkujaan hakenut ihan muunlaista seuraa.
Mitä hän sanoi kun keskustelitte asiasta?
Kaikki äitikaverit on oikeastaan jääneet sen jälkeen kun menin töihin ja lapset kasvoi. Kukaan niistä ei ollut oikeasti itseni tyylinen, meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin äitiys. Hengailtiin yhdessä vain lasten vuoksi. Oltiin muutettu uudelle paikkakunnalle enkä tuntenut sieltä ketään ennestään. Parhaat kaverit on tulleet työn kautta.