Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yksi äitien ärsyttävimmistä tavoista
03.10.2016 |
on tässä:
Passiivisaggressiivinen tapa "selittää lapselle" sitä, mitä ympäristössä tapahtuu, kuitenkin niin että sanat ovat selvästi tarkoitettu piikiksi muille aikuisille. Oletteko törmänneet tähän?
Tänään viimeksi bussipysäkillä, taapero leikki rattaissaan lelullaan muina miehinä ympäristöstään piittaamatta kun äiti ryhtyi hirveällä tohinalla siirtämään rattaita. "Meidän pitää nyt vähän siirtyä, tuo setä ei nyt tajunnut ettei tässä pysäkillä saa tupakoida."
En ollut kyseinen tupakoija enkä edes polta, mutta silti tuo ele pisti ärsyttämään. Onko pakko välineellistää oma lapsensa oman passiivisaggressiivisen kuittailunsa välikappaleeksi, jos sinulla ei riitä munaa sanoa asiasta suoraan?
Kerta ei tosiaan ollut ensimmäinen, jolloin olen nähnyt vastaavaa lapsen välinekäyttöä oman pikkumaisuuden välikappaleena. Jostain syystä en ole vielä iseiltä vastaavaa nähnyt, mutta äideiltä esim. julkisissa kulkuvälineissä paljonkin. Mieleen muistuu paljon vastaavia "lapselleselittämisiä" kovaan ääneen, esim. metron ovissa "Tällä tädillä on nyt varmaan kova kiire, kun tunki meidän edelle" - tälläkin kertaa ilman, että lapsi oli mitään selitystä vailla. Tosin, lapsellehan nämä sanat eivät kohdistuneetkaan, äiti oli vain liian pelkurimainen antaakseen palautetta kiireiselle rouvalle suoraan.
Kuka myöntää käyttävänsä tätä "lapselle selittämistä" itse passiivisaggressiivisen raivonsa välikappaleena? Ja jos käytät, onko OK että muutkin hyödyntävät lastasi samalla tavalla? Jos huomautat jostain minulle lapsellesi muka puhuen, voinko kääntyä ja lässyttää lapsellesi "Joo, äiti on nyt vähän kärttyinen eikö. Äitiä harmittaa kovasti kun isi käy leikkimässä naapurin rouvan kanssa lääkärileikkejä, pyydä vaikka isiä kertomaan millaisia." Olisko OK, samasta asiasta kumminkin kyse? 😃
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin jollekin väärässä paikassa käryttäjälle voisi antaa suoraa palautetta. :D Kaikki tietävät, että tupakka-aiheisissa ketjuissa on hurjempi meno kuin maahanmuuttoketjuissa, päihteilijät ovat sellaisia riippuvuuksiensa kanssa. Ja sitten vielä äidin pitäisi säästää selitys kotiin, jolloin tilanne on jo ohi, ettei päihderiippuvaiselle tule paha mieli. Voiko mikään olla parempi maalitaulu, kuin äidit? Niissähän on kaikki maailman viat. Mene ap valittamaan välillä, kuinka kärttyiset mummot kommentoivat ääneen ilkeästi ohikulkijoita toisilleen. Ai etkö? Niin arvelinkin.
Mummut ovat paljon suoraselkäisempiä kommentoidessaan ohikulkijoita suoraan! Tähän suoraan käytökseen voin(ja pitää) puuttua, sensijaan mammat antavat palautteensa kierolla tavalla, johon on mahdoton puuttua (puhuvat muka lapselleen). Ei suorassa kritiikissä ole mitään pahaa! Ilkeille mummoille on oikein kiva antaa takaisin samalla mitalla. Ilkeille mammoillekin olisi, elleivät he pelkureina heittäisi ilkeilyjään ilmoille lapselle puhumiseksi verhottuna. (80 dB volalla vähintään jostain syystä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vihaan eniten sitä äiti-intonaatiota. Miksei lapselle voi puhua suht normaalisti kuten muillekin. Lapselle voi käyttää eri sanoja kuin aikuisille, mutta miksi intonaatio muuttuu aina.
Minua rupeaa aina itkettämään kun ihmiset puhuu äideistään. Heidän äitinsä on elossa minä menetin äkillisesti oman äitini joka oli minulle todella läheinen ja tärkeä!
Olin 32 vuotta äitini oli 54 vuotta. Muistan iäti sen sunnuntain kun kaksi poliisi tuli kertomaan tämän uutisen minulle... pyysivät istumaan ja sitten kertoivat miten naapuri oli löytänyt äitini eteisen lattialla ulkooven ollessa auki.
Hassu tässä on, että äitini oli lähtenyt töistä ja puhuimme puhelimessa kun äiti ajoi kotipihaan. Siinä pihassa ollessan äitini sanoi töissä olleen hyvä päivä " soitellaan myöhemmin..." Siitä vajaat vartti niin äitini oli kuollut.
Kipeää tekee vieläkin! Anteeksi.
Tässä(kin) ketjussa käytetään väärin passiivis-aggressiivisen käsitettä. Wikipediasta:
"Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen (myös passiivis-vihamielinen persoonallisuus) on käytöstä, jossa henkilö kohdistaa passiivista vastarintaa sosiaalisten ja ammatillisten toimintojen vaatimuksiin. Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee avuttomuutena, itsepäisyytenä, tehtävien tai asioiden lykkäämisenä tai jättämisenä viime hetkeen, kateutena tai paheksuntana ja tarkoituksellisena tai toistuvana epäonnistumisena pyydetyissä tehtävissä, joista henkilö on yleensä yksin vastuussa."
Vierailija kirjoitti:
Itse vihaan eniten sitä äiti-intonaatiota. Miksei lapselle voi puhua suht normaalisti kuten muillekin. Lapselle voi käyttää eri sanoja kuin aikuisille, mutta miksi intonaatio muuttuu aina.
Kyse on ns. hoivakielestä, joka palvelee sekä lapsen psyyken että kielen kehitystä. Sillä on ihan tarkoituksensa. Onneksi monet isitkin osaa ja uskaltaakin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olen käyttäytynyt noin, kun lapsi kysyi kirkkaalla ääneellä: "äiti miksi toi nainen kävelee päin punaisia?" Ekat sanat jotka tuli mieleen: "koska kaikki ei osaa liikennesääntöjä". Nainen mulkoili mua kiukkuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vihaan eniten sitä äiti-intonaatiota. Miksei lapselle voi puhua suht normaalisti kuten muillekin. Lapselle voi käyttää eri sanoja kuin aikuisille, mutta miksi intonaatio muuttuu aina.
Kyse on ns. hoivakielestä, joka palvelee sekä lapsen psyyken että kielen kehitystä. Sillä on ihan tarkoituksensa. Onneksi monet isitkin osaa ja uskaltaakin ;)
Ai sellainen neuvova kiekaisuintonaatio? Se ei ole mikään helvetin hoivakieli. Lapselle voi sanoa "tuu, mennää tänne" eikä "men-nÄÄN tänNE!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoivakieli. Mulle uusi sana, mut nous välittömästi inhokkisanojen top vitoseen, kiitos tästä!
En jaksanut lukea loppuun mutta aikuinen joka menee tupakoimaan lapsen lähelle on idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea loppuun mutta aikuinen joka menee tupakoimaan lapsen lähelle on idiootti.
Oon ihan samaa mieltä. Tosin, äiti joka hyödyntää lastaan välineenä ventovieraille vittuilussa on paitsi a) vielä isompi idiootti myös b) idiootti, joka näyttää lapselleen idioottimaisen toiminnan mallia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todellakin ärsyttävää. Olen äitien lisäksi kuullut lastenlastensa kanssa liikkeellä olleen mummon harrastaneen tuota pari kertaa. Varsinkin se sattuu korvaan, jos olen itse antanut luvan omille lapsilleni tehdä jotain (tyyliin ostetaan ruokaostoksilla karkkipussi) ja sitten toinen äiti ihan meidän vieressä sanoo kovaan ääneen jotain "Me ei osteta karkkia, Tauno, kun se on niin huono hampaille! Ne lapset jotka syövät karkkia, saavat hampaansa täyteen reikiä" Mulkaisin sitä äitiä, mutta hän vältteli katsekontaktia.
Mottaisin karkkipussilla naamaan XD vitsi miten ärsyttävä tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoivakieli. Mulle uusi sana, mut nous välittömästi inhokkisanojen top vitoseen, kiitos tästä!
Älä lisäänny!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todellakin ärsyttävää. Olen äitien lisäksi kuullut lastenlastensa kanssa liikkeellä olleen mummon harrastaneen tuota pari kertaa. Varsinkin se sattuu korvaan, jos olen itse antanut luvan omille lapsilleni tehdä jotain (tyyliin ostetaan ruokaostoksilla karkkipussi) ja sitten toinen äiti ihan meidän vieressä sanoo kovaan ääneen jotain "Me ei osteta karkkia, Tauno, kun se on niin huono hampaille! Ne lapset jotka syövät karkkia, saavat hampaansa täyteen reikiä" Mulkaisin sitä äitiä, mutta hän vältteli katsekontaktia.
Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan kaikki mitä toiset ihmiset sanoo tai tekee, ei liitu välttämättä millään tavalla sinuun. Voisin itsekin käyttä tuota perusteluna, ettei karkkia nyt osteta. Mutta en kyllä edes kovin paljon huomaa muita lapsia tai perheitä tai muista ottaa heidän herkkiä tunteitaan puheissani huomioon kauppareissuillamme. Omissa lapsissani on ihan tarpeeksi tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todellakin ärsyttävää. Olen äitien lisäksi kuullut lastenlastensa kanssa liikkeellä olleen mummon harrastaneen tuota pari kertaa. Varsinkin se sattuu korvaan, jos olen itse antanut luvan omille lapsilleni tehdä jotain (tyyliin ostetaan ruokaostoksilla karkkipussi) ja sitten toinen äiti ihan meidän vieressä sanoo kovaan ääneen jotain "Me ei osteta karkkia, Tauno, kun se on niin huono hampaille! Ne lapset jotka syövät karkkia, saavat hampaansa täyteen reikiä" Mulkaisin sitä äitiä, mutta hän vältteli katsekontaktia.
Mottaisin karkkipussilla naamaan XD vitsi miten ärsyttävä tilanne!
No voi voi
Vierailija kirjoitti:
Njaa, en kyllä käytä tuota tietoisesti "passiivisaggressiivisen raivoni kanavana", sen sijaan saatan kyllä joskus selittää omaa toimintaani muille lapsen kautta, esim. puistossa huomasin ähiseväni ja puhisevani ja piteleväni kylkeä niin että se muille varmaan näytti siltä että olen hengästynyt henkihieveriin normaaleissa leikeissä, vaikka oikeasti ähinän aiheutti kylkivälilihasten revähtymä jota tässä parantelen, saatoin muisuttaa lasta äidin kipeästä kyljestä niin että vieressä hyppivä sporttimammakin kuuli. Joo, noloa.
Mutta niin, alkuperäiseen kysymykseen. Yritän välttää sellaisia piikiltä kuulostavia kommenttejä (ylipäätään kuten yllä olevasta esimerkistä huomasitte ajattelen liikaa ettei vaan muut ajattele musta mitään ikävää), mutta en myöskään valehtele tai jättää vastaamatta lapselle. Jos lapsi kajauttaa että "miksei tuolla ole pyöräilykypärää, eiks sen tartte käyttää" niin saatan vastata että en tiedä miksi ei ole ja minusta jokaisen olisi fiksua käyttää, mutta aikuinen päättää itse ja on arvioinut ehkä asian toisin - jonkun mielestä sekin voi kuulostaa piikiltä. Tai jos joku ryysii ohi ja lapsi ihmettelee sitä ääneen, niin en suhise lasta hiljaiseksi vaan vastaan että hänellä varmaan on johonkin tosi kova kiire tai hän ei huomannut meitä. Tai jos joku puhuu rumia, niin saatan sanoa että ehkä se tuntui sillä hetkellä kamalan tarpeelliselta tai ehkä se ei hänen mielestään ollut rumia, mistä siitäkin joku voi halutessaan lukea rivien välistä ettei se ole yleisesti hyväksyttävää käytöstä, vaikka tarkoitukseni ei ole arvostella vaan vastata lapsen kysymykseen.
Ainoa kohderyhmä jolle viestin passiivisaggressiivisesti lasten kautta on koiranomistajat. Olen tullut mm. huoritelluksi kun olen taajama-alueella ihan asiallisesti pyytänyt että omistaja pitäisi koiransa kiinni sen aikaa kun lasten kanssa ohitetaan. Joten kyllä, jos vapaana tai turhan pitkässä hihnassa oleva koira lähestyy niin kailotan kyllä omille lapsilleni toimintaohjeet niin kuuluvasti että koiranomistajallekin selviää etten toivo lasten ja koiran välille kontaktia (esikoinen joskus huokaileekin että hän kyllä TIETÄÄ että pitää pysyä reunassa, miksi muistutan, ja olen selittänyt että silloin koiranomistajakin tietää että halutaan ohittaa moikkailematta). Lapsen kautta viestien koiraomistajan aggression kohteeksi joutuminen on kokemusteni mukaan vähemmän todennäköistä kuin asiallisen suoran pyynnön/palautteen kanssa.
Minua koiranomistajana ihmetyttää että kuka idiootti koiran kanssa kulkeva toimii noin? Ensinnäkin päästää koiransa kyselemättä muiden luo, ja sitten vielä suuttuu jos asiasta huomauttaa?
Ei tulisi itellä mieleenkään. Oma koira tykkää kyllä lapsista, mutta koska minä en tunne vieraita lapsia, niin me ei moikata ketään, ikinä. En halua olla vastuussa siitä, että koira isohkon kokonsa vuoksi vahingossa vahingoittaa lapsia esim kaatamalla, enkä siitä että koiriin tottumaton lapsi vahingoittaa koiraa.
Meillä koira kulkee aina tien reunassa kiinnittämättä pahemmin huomiota vastaantulijoihin, ja jos näyttää vähänkään siltä että joku pelkää, niin otan sen vierelle ohituksen ajaksi.
Ai tälle on ihan oma nimityksensäkin! Äitini on juuri tuollainen piikittelijä, teki sitä kotonakin. Piikittelee samallalailla myös miehensä kautta, ei vain lapsiensa. Tai me kaikki lapset asumme jo omillamme, niin olisihan se vähän vaikeaakin.
Valitettavasti sama toimintamalli on "periytynyt" minullekin ja vaikka olen tätä piirrettä äidissäni aina vihannutkin, niin sorrun siihen ajoittain itsekin. Pyrin kuitenkin tietoisesti välttämään tällaista mutta se on niin ayvään juurtunut huono tapa, kuten joillekin kiroilu, että vahinkoja sattuu.
Joo, no voisihan sitä alkaa kohdistamaan lapseen oman puheenvuoronsa, lässyttäen eli hoivakielellä.
"Äitis ei toimi nyt ihan reilusti kun ei voi rehdisti suoraan puhua aikuiselle eli tässä tapauksessa mulle jos joku kenkuttaa, mutta toivon että sä opit toimimaan silti oikein. Jos joku asia suututtaa, sun pitää antaa palautetta suoraan sille kenkulle kaverille eikä puhua sen selän takana. Toivottavasti sä saat oikein toimimisen mallia joltakin muulta, vaikka sun äitis ei toiminutkaan tässä nyt oikein. Kivaa päivää!"
Kelpaisko tää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän. Ja monesti lapsi kyllä kysyykin esim. miksi tuo etuili meitä, miksi tuo polttaa tupakkaa tuossa, miksi tuo puhuu rumia jne.
Meilläkin lapsi kyselee, mutta en kyllä ala tuolle passiivisagressiiviselle linjalle. Myöhemmin voin selittää lapselle ihan asiallisesti esim. toisten ihmisten huomioonottamisesta ja että kaikki ei sitä hallitse. Myöskin sen, että ei muiden ihmisten tekemisistä kannata aina niin välittää, mutta itse voisi koittaa toimia aina toisella tavalla.
"joo se setä/täti etuili meitä/puhalsi röökinsavut sun naamalle, mutta äiti ei viitsinyt ruveta siinä mitään sanoo koska...?"
Itse opetan lapsen siihen, että siihen saa puuttua jos joku käyttäytyy idioottimaisesti.
Joskus kannattaa asioiden vaan antaa olla, ihan turhaan sitä mieltänsä pahoittaa jokaisesta pikkujutusta. Jotkut ihmiset on törppöjä eikä osaa käyttäytyä ja niitä törppöjä tulee vastaan vähän väliä joka paikassa. En koe, että kenenkään tarvitsee alkaa mieltänsä pahoittaa jokaisesta täysin tuntemattoman ihmisen yksittäisestä törppöilystä. Asia on eri jos toiminta on jonkun tietyn ihmisen toimesta toistuvaa ja törmäät siihen ihmiseen jatkuvasti vaikka koulussa, töissä tai missä tahansa.
Elämä on paljon helpompaa kun ei joka asiasta tarvitse vetää hernettä syvälle sieraimeensa. Täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä joista kaikilla ei todellakaan ole käytöstapoja ja jos käytös ei ole oikeasti toista ihmistä vahingoittavaa niin ei se ole edes minkään kilarien arvoista. Onhan se myös stressaavaa jos täytyy koko ajan vetää jotain kilareita tuntemattomien ihmisten kuitenkin melko vähäpätöisistä törppöilyistä. Jos joku puhaltelee tupakansavuja sun naamaan bussipysäkillä (tuntematon ihminen ja kertaluontoinen tapahtuma) niin siirtyy vaan itse sivuun. Jos taas törmäisit kyseiseen ihmiseen toistuvasti ja sama toiminta toistuu joka kerta niin asiallisesti huomauttaminen voi olla aiheellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän. Ja monesti lapsi kyllä kysyykin esim. miksi tuo etuili meitä, miksi tuo polttaa tupakkaa tuossa, miksi tuo puhuu rumia jne.
Meilläkin lapsi kyselee, mutta en kyllä ala tuolle passiivisagressiiviselle linjalle. Myöhemmin voin selittää lapselle ihan asiallisesti esim. toisten ihmisten huomioonottamisesta ja että kaikki ei sitä hallitse. Myöskin sen, että ei muiden ihmisten tekemisistä kannata aina niin välittää, mutta itse voisi koittaa toimia aina toisella tavalla.
"joo se setä/täti etuili meitä/puhalsi röökinsavut sun naamalle, mutta äiti ei viitsinyt ruveta siinä mitään sanoo koska...?"
Itse opetan lapsen siihen, että siihen saa puuttua jos joku käyttäytyy idioottimaisesti.
Joskus kannattaa asioiden vaan antaa olla, ihan turhaan sitä mieltänsä pahoittaa jokaisesta pikkujutusta. Jotkut ihmiset on törppöjä eikä osaa käyttäytyä ja niitä törppöjä tulee vastaan vähän väliä joka paikassa. En koe, että kenenkään tarvitsee alkaa mieltänsä pahoittaa jokaisesta täysin tuntemattoman ihmisen yksittäisestä törppöilystä. Asia on eri jos toiminta on jonkun tietyn ihmisen toimesta toistuvaa ja törmäät siihen ihmiseen jatkuvasti vaikka koulussa, töissä tai missä tahansa.
Elämä on paljon helpompaa kun ei joka asiasta tarvitse vetää hernettä syvälle sieraimeensa. Täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä joista kaikilla ei todellakaan ole käytöstapoja ja jos käytös ei ole oikeasti toista ihmistä vahingoittavaa niin ei se ole edes minkään kilarien arvoista. Onhan se myös stressaavaa jos täytyy koko ajan vetää jotain kilareita tuntemattomien ihmisten kuitenkin melko vähäpätöisistä törppöilyistä. Jos joku puhaltelee tupakansavuja sun naamaan bussipysäkillä (tuntematon ihminen ja kertaluontoinen tapahtuma) niin siirtyy vaan itse sivuun. Jos taas törmäisit kyseiseen ihmiseen toistuvasti ja sama toiminta toistuu joka kerta niin asiallisesti huomauttaminen voi olla aiheellista.
Ja homma on toki eri myös ja joku toiminta kohdistuu nimenomaan suoraan sinuun/lapseesi. Esim. jos se röökin polttaja tulisi vartavasten suoraan nenäsi eteen ja selvästi tarkoituksella puhaltaisi savut ihan suoraan naamaasi. Täysin tahallinen teko ja yleinen huomioimattomuus/tyhmyys on eri asioita nekin. Toiseen on syytäkin reagoida, toisesta ei kannata aina mieltänsä pahoittaa ja niitä tapahtuu eri tilanteissa koko ajan välttämättä pahaa tarkoittamatta.
Myöskin joku suoraan toiselle kilareiden vetäminen ja aloituksessa mainitun passiivisagressiivisella tavalla puhuminen helposti aiheuttaa toisessa ihmisessä puolustusreaktion eikä ainakaan halua muuttaa käytöstään kun toinenkaan osapuoli ei osaa käyttäytyä sen vertaa, että voisi asiallisesti huomauttaa, jolloin homma olisi ok.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä tavaton. Miksi tämäkin oli vain äitien tekemää? Tuota tekevät kyllä ihan vaikka jotkut kaverukset keskenään ja tarkoituksella niin että muutkin kuulee. Se on todella pikkumaista ja ärsyttävää. Mutta yhtä ärsyttävää on se, miten helppo äidit on niputtaa yhdeksi ja syyllistää pahoja äitejä milloin mistäkin. Ihmisiä äiditkin ovat ja joillakin on ärsyttäviä tapoja mutta on niitä kyllä muillakin.
Miksi pienten lasten äitejä haukutaan ja tutkitaan suurennuslasilla? Äidit sitä ja äidit tätä. Ajatteletteko koskaan sitä että aika moni nainen on jossain vaiheessa pienen lapsen äiti ja teillä on tai on ollut myös itsellänne kaikilla äiti. Eikö ymmärrystä riitä yhtään inhimillisyydelle? Miksi äidin pitäisi olla sellainen ettei koskaan ärsyttäisi ketään? Pitäisi olla näkymätön.