Kilttinaisen terveiset Kilttimiehelle

Up

En halua perheelliseksi, joten kannattanee pysyä kilttimiehenä.

Hohhoijaa. Meni nyt nuo hyvää tarkoittavat terveisesi väärään osoitteeseen. Minä olen aina ollut kiltti mies, fiksu ja mukava, ja se itsessään ei ole vaikuttanut muuten kuin niin että naiset hämmentyvät, pelästyvät ja välttelevät. Se on aikamme suurin kusetus että mukava, fiksu, komea, kiltti, lukenut, elämään myönteisesti suhtautuva, empaattinen mies olisi kuumaa kamaa. Eikä siinä mitään, jokainen saa valita seuransa. Toivoisin vain että näissä asioissa oltaisiin rehellisiä eikä aina syyllistettäisi niitä aidosti mukavia ja kilttejä, kivoja miehiä.

Viisaita sanoja!

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Meni nyt nuo hyvää tarkoittavat terveisesi väärään osoitteeseen. Minä olen aina ollut kiltti mies, fiksu ja mukava, ja se itsessään ei ole vaikuttanut muuten kuin niin että naiset hämmentyvät, pelästyvät ja välttelevät. Se on aikamme suurin kusetus että mukava, fiksu, komea, kiltti, lukenut, elämään myönteisesti suhtautuva, empaattinen mies olisi kuumaa kamaa. Eikä siinä mitään, jokainen saa valita seuransa. Toivoisin vain että näissä asioissa oltaisiin rehellisiä eikä aina syyllistettäisi niitä aidosti mukavia ja kilttejä, kivoja miehiä.

Terveiset meni juuri oikeaan osoitteeseen eli "kilttimiehille", ei kilteille miehille. Ihminen joka nostaa itsensä jalustalle, kieltäytyy katsomasta omia virheitään, kuvailee muita mahdollisimman ilkein sanankääntein, tivaa miksei oma "laatuseura" kelpaa - sellainen ei ole kiltti. Jos katsot yhtään ympärillesi niin suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan mukavia, fiksuja, kilttejä, elämään myönteisesti suhtautuvia ja empaattisia. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Se katoavaisuus tulee kyllä eteen vasta joskus 60v+ ja silloin sillä ei ole enää mitään väliä. Kaunis 50v on panettavampi kuin ruma 20v.

Ap, helvetin hyvä kirjoitus. Kilttimieshän ei tietenkään tunnusta olevansa juuri kirjoituksesi kaltainen, koska ei tunnista itsessään asuvaa katkeruutta. Itse seurustelin kolme vuotta tällaisen kiltin miehen kanssa, ja tiedän lähipiiristäkin näitä tapauksia. He muokkaavat itseään nimenomaan kilteiksi, kaventavat omaa persoonaansa jotta mahtuisivat ajattelemaansa muottiin jollekin naiselle. MIkä tässä kuvioissa on ikävää, on se, että kun välttelemme näyttämästä niitä puolia itsestämme mitä luokittelemme huonoksi, katoaa myös se tietty särmä ja kiinnostavuus mikä tekee ihmisestä kiinnostavan. Jonkun toisen mielestä nuo piirteet ovat Se Juttu toisessa. 

Kiltti ihminen siis tarkkailee ympäristöään, muokkautuu "halutunlaiseksi", mikä on siis pelkkä illuusio kilttiksen päässä. Kiltti ei kilahtele, suutu tai mitään muutakaan, koska pelko hylätyksi tulemisesta on niin valtavan suuri. Samaan aikaan hän on myös valju eikä elä todeksi itselleen. Miten voi olla todellinen parisuhteessa, jos ei ole edes itselleen? 

Täten myös itseään kilteiksi tituleeravat ovat katkeria ja heillä on sisällään vihaa. Sen sijaan että he työstäisivät tuota vihaansa ja traumaansa, he yrittävät mukautua johonkin näkymättömään muottiin. Joten onko ihme, että se synnyttää lisää katkeruutta. Ylikilteillä on AINA paljon  vihaa sisällään. Exäni kohdalla se alkoi purkautumaan hieman suhteen loppupuolilla, koska kannustin häntä koko suhteen ajan näyttämään vihaa. Ja tulihan sitä; riitojen aikana tuntui että silmissään sumeni ja hakkasi nyrkkiä seinään....

Normaalilla tavalla kiltti ihminen ei edes tuo sitä esiin, koska se on myös empatiaa, lähimmäisistä välittämistä,mikä kuuluu ihan TAVALLISEN ihmisen luonteenpiirteisiin eikä siinä ole sinänsä mitään esiinnostettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Se katoavaisuus tulee kyllä eteen vasta joskus 60v+ ja silloin sillä ei ole enää mitään väliä. Kaunis 50v on panettavampi kuin ruma 20v.

Kuulostat sen verran pinnalliselta, että "rakkautesi" loppuisi ennen ikääntymistä tai vaikkapa esteettistä vammaa johonkin mitättömän pieneen, kuten finniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Lue uudelleen kommentti 10. Ja oletkos koskaan ollut ulkona? Mene kadulle, ja katso: Kuinka moni pariskunta joka siellä kävelee, ovat hyvännäköisiä? Niinpä. On helppo syyttää omaa ulkonäköä, koska sillä ei voi ns tehdä mitään, sen sijaan että kävisit läpi omaa sisäistä maailmaasi ja miettisit mitä sieltä voisit muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Lue uudelleen kommentti 10. Ja oletkos koskaan ollut ulkona? Mene kadulle, ja katso: Kuinka moni pariskunta joka siellä kävelee, ovat hyvännäköisiä? Niinpä. On helppo syyttää omaa ulkonäköä, koska sillä ei voi ns tehdä mitään, sen sijaan että kävisit läpi omaa sisäistä maailmaasi ja miettisit mitä sieltä voisit muuttaa. 

Kaikki nuoret seurustelevat ovat hyvännäköisiä naisissa ja miehet taas poikkeuksellisen komeita tai jotain ihmemiehiä. Ja nuorenahan suhteet muodostetaan.

Mitä ihmettä :D

Kilttinaiset ovat haluttuja viimeistään lukion jälkeen.

Huomattava enemmistö ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä, ei huomiotaherättävän kauniita. Ja ne pariutuu ihan normaalisti. En usko että kovinkaan monessa tapauksessa ulkonäkö selittää seurustelukumppanin puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä :D

Kilttinaiset ovat haluttuja viimeistään lukion jälkeen.

Kiltit naiset ovat aina haluttuja. Kukaan taas ei halua "kilttinaista" joka syyttelee miehiä, huorittelee muita naisia ja on muutenkin tosi vittumaista seuraa. Sama juttu kiltin miehen ja "kilttimiehen" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, helvetin hyvä kirjoitus. Kilttimieshän ei tietenkään tunnusta olevansa juuri kirjoituksesi kaltainen, koska ei tunnista itsessään asuvaa katkeruutta. Itse seurustelin kolme vuotta tällaisen kiltin miehen kanssa, ja tiedän lähipiiristäkin näitä tapauksia. He muokkaavat itseään nimenomaan kilteiksi, kaventavat omaa persoonaansa jotta mahtuisivat ajattelemaansa muottiin jollekin naiselle. MIkä tässä kuvioissa on ikävää, on se, että kun välttelemme näyttämästä niitä puolia itsestämme mitä luokittelemme huonoksi, katoaa myös se tietty särmä ja kiinnostavuus mikä tekee ihmisestä kiinnostavan. Jonkun toisen mielestä nuo piirteet ovat Se Juttu toisessa. 

Kiltti ihminen siis tarkkailee ympäristöään, muokkautuu "halutunlaiseksi", mikä on siis pelkkä illuusio kilttiksen päässä. Kiltti ei kilahtele, suutu tai mitään muutakaan, koska pelko hylätyksi tulemisesta on niin valtavan suuri. Samaan aikaan hän on myös valju eikä elä todeksi itselleen. Miten voi olla todellinen parisuhteessa, jos ei ole edes itselleen? 

Täten myös itseään kilteiksi tituleeravat ovat katkeria ja heillä on sisällään vihaa. Sen sijaan että he työstäisivät tuota vihaansa ja traumaansa, he yrittävät mukautua johonkin näkymättömään muottiin. Joten onko ihme, että se synnyttää lisää katkeruutta. Ylikilteillä on AINA paljon  vihaa sisällään. Exäni kohdalla se alkoi purkautumaan hieman suhteen loppupuolilla, koska kannustin häntä koko suhteen ajan näyttämään vihaa. Ja tulihan sitä; riitojen aikana tuntui että silmissään sumeni ja hakkasi nyrkkiä seinään....

Normaalilla tavalla kiltti ihminen ei edes tuo sitä esiin, koska se on myös empatiaa, lähimmäisistä välittämistä,mikä kuuluu ihan TAVALLISEN ihmisen luonteenpiirteisiin eikä siinä ole sinänsä mitään esiinnostettavaa. 

Tämä pätee jossain määrin ainakin minun kohdallani. Olen epäaito ihminen. Minä kuitenkin TIEDÄN että jos en mukautuisi kilttimiehen muottiin jäisin 100% varmuudella yksin, nyt on ainakin pieni mahdollisuus että onnistun hämäämään jotakuta.