Kilttinaisen terveiset Kilttimiehelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta ihan turha ohje. Sait seuraa ainoastaan siksi että olet nainen. Miehiä on määrällisesti enemmän ja mies ei samoilla eväillä pääse ikinä naisen kanssa samalle markkina-arvolle. Nainen pariutuu ylöspäin mies alaspäin. Miehille ei riitä se että käyttäytyy hyvin, käy suihkussa ja kampaa tukan, vaan mieheltä vaaditaan koulutus, ammatti, rahaa ja ulkonäköä.

Joo, tuskin kelpaa kenellekään - vaikka kävisi suihkussa ja kampaisi tukan kuten normaalit ihmiset tekee, ja vaikka olisi koulutus, ammatti, rahaa ja ulkonäköä - jos on yhtä vittumainen kuin sinä.

Vittumaisuus tuntuu olevan vaan plussaa, nössykköjä ei hyvällä katsota.

Vierailija kirjoitti:

Niin helppoa se on naiselle. Aina saa miehen jos vaan haluaa, vaikka olisi kuinka luonnevikainen ja passiivinen.

Niin saa, jos on "normaali".

Ei mikäli on ei niin sievä ja skitsofreenikko.

Ap ihan saakelin oikeassa. Jos olisin mies niin haluaisin tehdä kilttejä lapsia kanssasi. <3

Tässä ketjussa sen huomaa, että yksinäiset naiset ovat avoimempia näkemään vikoja itsessään muiden syyttelyn sijaan. Yksinäiset miehet taas päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vaikeaa se on kun ei ole riittävästi pituutta sekä hiuksia :( En usko että sellaista naista on jolle pinnallisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Mitä ihmettä tämä on tämä jankkaus pituudesta? Joku katkera kääpiökö täällä kirjoittelee?

Minä ja kymmenettuhannet muut miehen pituudesta piut paut välittävät naiset ei sitten ilmeisesti olla naisia, kun kerran kaikki naiset pitää lyhyitä miehiä epäviehättävinä?

Terv. 163 cm pitkän miehen vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vaikeaa se on kun ei ole riittävästi pituutta sekä hiuksia :( En usko että sellaista naista on jolle pinnallisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Joo on se niin kamalan vaikeaa. Pituus ja hiukset, ainoat elämän ehdot!

Ja joo älä usko, ei niitä naisia ole kuin yhdenlaisia, kaikki vain hiusten ja senttien perään. Kyä näinno.

Sä olet niin paljon onnellisempi saadessasi rypeä tuossa itsesäälissä, että ei millään muotoa kannata pyrkiä siitä ylös. Räpiköi, poika, räpiköi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

Eräs tuttavamies on minua selvästi lyhyempi (olen 160 cm) ja hän on naimissa ja hänellä on 3 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat sen verran pinnalliselta, että "rakkautesi" loppuisi ennen ikääntymistä tai vaikkapa esteettistä vammaa johonkin mitättömän pieneen, kuten finniin.

:D :D :D

Avioliittomme oli niin onnellinen kunnes vaimoni otsaan ilmestyi suuri finni. Oli pakko erota ja nyt olen yksin ja katkera. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vaikeaa se on kun ei ole riittävästi pituutta sekä hiuksia :( En usko että sellaista naista on jolle pinnallisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Ei se,  että on keskivertoa pidempi välttämättä auta yhtään. Olen 188 pitkä, mutta en ole koskaan seurustelut. Kiltti mies ei vaan kiinnosta naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vaikeaa se on kun ei ole riittävästi pituutta sekä hiuksia :( En usko että sellaista naista on jolle pinnallisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Ei se,  että on keskivertoa pidempi välttämättä auta yhtään. Olen 188 pitkä, mutta en ole koskaan seurustelut. Kiltti mies ei vaan kiinnosta naisia.

Ei niin koska sitä pidetään ihan perusoletuksena miehissä . Siksi pituuden puute onkin niin kova turn off :(

Kiltit naapurin tytöt ovat kuumaa kamaa! Sellaiset kun muuttuvat pornoelokuvissakin lämmetessään todellisiksi panokoneiksi ja lukion oppikirjat lentävät koulupöydältä kun aletaan nussia kunnolla! Miespuolinen versio naapurin tytöstä on peräkammarin poika ja hän ei ole kuumaa kamaa nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Kiltit naapurin tytöt ovat kuumaa kamaa! Sellaiset kun muuttuvat pornoelokuvissakin lämmetessään todellisiksi panokoneiksi ja lukion oppikirjat lentävät koulupöydältä kun aletaan nussia kunnolla! Miespuolinen versio naapurin tytöstä on peräkammarin poika ja hän ei ole kuumaa kamaa nähnytkään.

Enintään niissä sun pornofilmeissä. Ne näyttelijät harvemmin kuitenkaan ovat mitään kilttejä naapurin tyttöjä. Sitä paitsi nyt puhutaan "kilttimiehistä" ja "kilttinaisista". Näitä ihmistyyppejä yhdistää moni asia, kuten katkeruus ja agressiivisuus muita ihmisiä, erityisesti parisuhteessa olevia kohtaan. Vääristynyt mielikuva itsestä muita parempana, narsismi. Sairas ajattelutapa että heillä on oikeus toisen ihmisen seuraan ja kehoon, ja käyttäytyä uhkaavasti jos tämä ei toteudu... Mutta juu, mikään ei taatusti ole niin kiihottavaa kuin kuunnella never ending paasausta siitä miten kaikki elämän ongelmat on vastakkaisen sukupuolen syytä ja kaikki muut oman sukupuolen edustajat on huoria.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta ihan turha ohje. Sait seuraa ainoastaan siksi että olet nainen. Miehiä on määrällisesti enemmän ja mies ei samoilla eväillä pääse ikinä naisen kanssa samalle markkina-arvolle. Nainen pariutuu ylöspäin mies alaspäin. Miehille ei riitä se että käyttäytyy hyvin, käy suihkussa ja kampaa tukan, vaan mieheltä vaaditaan koulutus, ammatti, rahaa ja ulkonäköä.

Näytä tilasto, jonka mukaan miehiä on määrällisesti enemmän. Ai niin, sinähän ajattelet taas vain niitä "pariutumisikäisiä" miehiä. Kuitenkin totuus on, että vanhemmissa ikäluokissa naisia on enemmän, mutta eihän se tervettä länsimaista nuorta miestä kiinnosta. Hän itkee ja parkuu, kun ei löydä itselleen puolisoa, vaikka pystyisi matkustamaan vaikka maailman ääriin sellaisen tavatakseen. Sen sijaan häneltä ei tipu yhtään empatiaa sille vanhukselle, jonka liikuntakyky on rajoittunut, joka ei ehkä osaa käyttää internetiä ja jolle ei siksi ole muuta vaihtoehtoa kuin elää elämänsä viimeiset vuosikymmenet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vaikeaa se on kun ei ole riittävästi pituutta sekä hiuksia :( En usko että sellaista naista on jolle pinnallisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Kuinka valtavat ulkonäkökriteerit luulisit rumilla ja lihavilla naisilla olevan? Ja perinteisestihän miehet ovat pitäneet hyvää ulkonäköä tärkeämpänä kriteerinä kuin naiset.

T: nainen 171cm, jolla aviomies 164cm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni syrjitty, enkä koskaan saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tämä teki minusta vihaisen ja katkeran. Ajattelin että kaikki miehet valitsee aina vaan "jännänaisia", huonoja naisia, oikeita huorimuksia. Miehet oli muka pinnallisia douchbagejä, enkä minä sellaisia kusipäitä haluaisikaan. Ihmettelin miksei tällainen "kilttinainen", kunnollinen nainen kelpaa... Sitten tajusin etten ole ollut kiltti lainkaan. Se miten ajattelin muista ihmisistä oli sekä aiheetonta, että inhottavaa. Katsoessani peiliin näin mt-ongelmaisen, perusnegatiivisen naisen, joka oli kaikkea muuta kuin miellyttävää seuraa. Aloin työstämään ongelmiani ja pikkuhiljaa ihmiset alkoivat viihtymään seurassani, sain ystäviä ja kiltti poikaystäväkin ilmestyi elämääni. Vuodet ovat vierineet ja minä kasvanut niiden mukana. Nykyään olen perheellinen ja onnellinen.

Uskon että jokaiselle löytyy vertaisensa maailmasta, mutta sen löytäminen ja säilyttäminen vaatii henkistä kasvua ja halua olla paras mahdollinen versio itsestään. Se että on oikeasti kiltti muille on ihan hyvä alku, eikä ainakaan mikään miinus parisuhdemarkkinoilla.

Parisuhteen löytäminen ja säilyttäminen vaatii hyvää ulkonäköä. Paskapuheet taas sikseen.

Kauneus on katoavaista. Hylkäät siis kumppanisi, kun tämä muuttuu mielestäsi rumaksi. Sitten sietääkin olla yksin.

Mutta pointti oli siinä että et voi päästä parisuhteeseen ilman hyvää ulkonäköä ja täten suhde ei voi säilyäkkään koska sitä ei edes ole.

Jälleen kerran, katso ympärillesi. Tai mieti vaikka omia vanhempiasi, heiltähän sinä olet geenisi perinyt. Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä on ihan tavallisia, jopa rujon näköisiä ihmisiä. Silti joku näkee heissä kauneutta.

Vaikea katsoa vanhempia koska en ole nähnyt heitä nuorina kun tapasivat.Ja en ole edes tavallisen näköinen. Esim. Isäni oli pitkä ja hiukset tallella. Huonot geenit perin äitini puolelta mutta se ei todista väitettäsi sillä näillä hän ei ole naisen näölle mitään väliä (hiukset ei lähde eikä lyhyys ole epäviehättävä piirre naisessa)

Ymmärrät kai että epätavallisen näköinen tarkoittaa vaikeaa epämuodostumaa, ei lyhyyttä tai kaljuutta. Lyhyet ja kaljutkin miehet pariutuvat onnistuneesti, kunhan vaan ei ole niin ilkeä kuin "kilttimies".

Ps. Nainenkin voi kaljuuntua, eikä kaikkia viehätä lyhyyskään.

Siis meinaan että kukaan ei nää lyhyyttä naisella epäviehättävänä piirteenä sillä se ei tee tästä vähemmän naisellista onko hän pitkä vai lyhyt. Miehellä se pilaa taas koko paketin sillä hän ei ole enää miehekäs naisten silmissä. Naisen lyhyys olisi jollekkin pitkäfetissi miehelle vain puute mikä ei merkitsisi mitään sillä ainakin suurelta osin miehillä ei ole todellakaan varaa olla niin nirso.

Millaisesta pituudesta (tai siis lyhyydestä) nyt puhut? Olen 163cm nainen ja minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi. Ja eiköhän ylivoimaisesti suurin osa mieheistä ole yli 165cm. Oma mieheni on 172cm enkä kyllä missään vaiheessa ole ajatellut hänen olevan liian lyhyt. Ehkä jotkut naiset (pitkät naiset?) viehättyvät miehen pituudesta ja se on heille tärkeä kriteeri, mutta eivät todellakaan kaikki naiset. Ai niin, mieheni on myös kaljuuntunut, jo ennen tapaamistamme eli alle kolmikymppisenä eikä minua sekään haittaa yhtään. En rakastanut hänen hiuksiinsa tai ulkonäköön muutenkaan (vaikka pidänkin häntä ihan komeana ja todella söpönä) vaan häneen ihmisenä.

Miehesi on silti vielä kaukana minusta.

Itse olenkin 166cm ja kärsin hiustenlähdöstä vaikka olen 20 v traction alopecia:na tunnetun vaivan takia. Olen siis täydessä kusessa naisten kanssa :(

No ei tuo luovuttajan asenne auta asiaa kyllä yhtään. Ei taida kelvata itseäsi pitempi nainen? Hyvä mies löytää kyllä kumppanin, eikä pituudella ole silloin merkitystä. Ja jos kaljuuntuminen sua haittaa niin tee sille jotain. Toisekseen, olet vielä aika nuori huolestumaan "ikuisesta yksinäisyydestä".

Pidempi nainen olisi kelvannut aina.

Sittenhän sinulla on jo paremmat chäänssit. Pariutumisessa eniten vaikuttaa se mitä annettavaa itsellään on (=persoona) ja mitä vaatii siltä toiselta.

Vaikeaa se on kun ei ole riittävästi pituutta sekä hiuksia :( En usko että sellaista naista on jolle pinnallisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Kuinka valtavat ulkonäkökriteerit luulisit rumilla ja lihavilla naisilla olevan? Ja perinteisestihän miehet ovat pitäneet hyvää ulkonäköä tärkeämpänä kriteerinä kuin naiset.

T: nainen 171cm, jolla aviomies 164cm

Millä perustelet sen että miehille olisi ulkonäkö tärkeämpää kuin naisille? Näkyykö tämä esimerkiksi käytännössä? Mitä itse tiedän naisista niin kyllä he ensimmäisenä aina alkavat kuvailemaan jonkun tapaamansa tyypin ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit naapurin tytöt ovat kuumaa kamaa! Sellaiset kun muuttuvat pornoelokuvissakin lämmetessään todellisiksi panokoneiksi ja lukion oppikirjat lentävät koulupöydältä kun aletaan nussia kunnolla! Miespuolinen versio naapurin tytöstä on peräkammarin poika ja hän ei ole kuumaa kamaa nähnytkään.

Enintään niissä sun pornofilmeissä. Ne näyttelijät harvemmin kuitenkaan ovat mitään kilttejä naapurin tyttöjä. Sitä paitsi nyt puhutaan "kilttimiehistä" ja "kilttinaisista". Näitä ihmistyyppejä yhdistää moni asia, kuten katkeruus ja agressiivisuus muita ihmisiä, erityisesti parisuhteessa olevia kohtaan. Vääristynyt mielikuva itsestä muita parempana, narsismi. Sairas ajattelutapa että heillä on oikeus toisen ihmisen seuraan ja kehoon, ja käyttäytyä uhkaavasti jos tämä ei toteudu... Mutta juu, mikään ei taatusti ole niin kiihottavaa kuin kuunnella never ending paasausta siitä miten kaikki elämän ongelmat on vastakkaisen sukupuolen syytä ja kaikki muut oman sukupuolen edustajat on huoria.

Itse ainakin Alemmantasoisena miehenä en mitenkään syyllistä naisia siitä että en kelpaa heille. Syyllistän ja ainoastaan itseäni vioistani ja olen siitä tietenkin katkera. Ainoa mistä syyllistän naisia etten kelpaa on se että he valehtelevat miksi en kelpaa ja miten pariutuminen oikeasti toimii.

Pakko vaan kestää ilman naista. Niin itsekkin teen.