En yhtään siedä miehen porukoita, enkä halua olla missään tekemisissä. Nyt kuulin että appivanhemmat kokonaan sivuutti meidät testamentissaan :(

Eikö miehen kuollessa vanhakin testamentti katsota juuri siksi, että osituksessa pitää nähdä mikä osuus puolitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Onko miehellesi siis jätetty hallintaoikeus vai mitä horajavat? Jos miehesi perii itse, niin lapsilleen voi jättää. 

Ei kun miehellä on omistusoikeus mutta kesämökki tai sijaantullut omaisuus menee miehen kuoltua sisarusten lapsille.

No ei mene, jos omistusoikeus on miehelläsi, silloin hän määrää omasta omaisuudestaan. Lain mukaan ei ole olemassakaan mitään perinnön jatkoperijöiden listausta, jolla voidaan sulkea miehen omat rintaperilliset ulos. Sinun lapsesi voidaan jättää perinnöttä, jos ovat vain sinun lapsiasi eivätkä miehen ja sinun yhteisiä lapsia. Se on ihan normaali käytäntö, että vanhemmat jättävät perinnön vain omille lapsilleen tai tekevät eläessään lahjoituksen (maa-ala, mökki tms.) vain oman lapsensa nimiin, jolloin avioerossa omaisuus ei mene "suvun ulkopuoliselle".

Vierailija kirjoitti:

Joo, meilläkin on suljettu puolisot pois molempien puolelta ja hyvä niin. Tuo ei tosiaan voi laillisesti olla noin, että miehen lakiosuudesta tehdään joku määräys. Se on miehen ja hänen perillisensä perivät vähintään lakiosansa myös.

Meillä sama.

Äitini on vaan kovasti huolissaan ettei vaan puolisot loukkaantuisi.

Mieheni vanhemmat taas ilmoittivat tylysti "sinut on sitten suljettu ulkopuolelle perinnöstä".

Sitten alkoivat jakamaan kaikille mahdollisille kummin kaiman serkuille irtaimistoaan kun muuttivat pienempään asuntoon. Jonkun lasivitriinin sisällön esittelivät minulle sanoen etteivät tiedä mitä niille tekevät. Sanoin että älkää niitä nyt ainakaan kirpparille viekö, kun veivät kirpparille kaiken mitä kukaan ei halunnut. Appi totesi ylimielinen virne huulilla "ei me niitä vielä olla kenellekään jakamassa, anna niiden olla". En ollut niihin koskenut enkä ollut jakamassa kenellekään.

Appivanhemmilla oli vaan erikoinen tapa vittuilla minulle. Saivat siitä ilmeisesti mielihyvää.

Pelkästään mieheni takia olin yhteydessä siihen porukkaan. Onneksi ei enää tarvitse.