Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut eivät osaa kertoa, mitä työtä tekevät
02.10.2016 |
En viitsi tarkemmin kertoa, mutta tapaan säännöllisesti uusia ihmisiä ja kyselen heiltä kaikenlaista, myös työpaikasta. Työpaikalla ei ole sinänsä väliä mihinkään, pelkkää small talkia.
Hyvin moni kiertelee ja kaartelee työnsä ympärillä. Ei nimetä työn nimeä (lääkäri) tai työn sisältöä (ihmisten hoitaminen), mutta kuitenkin työpaikan nimi (kaakkoisluoteen sairaala) kerrotaan reippaasti. Lääkäri nyt vain esimerkkinä, ei kukaan ole ollut lääkäri :)
Kerrotaan ähisten "no siellä tehdään vähän sellaista, se liittyy siihen ja siihen muttei kuitenkaan" eikä oikeastaan kerrota mitään "oikeaa". Harvoin tällaisen keskustelun jälkeen tiedän mitä henkilö oikeasti tekee työssään, en kuitenkaan jää roikkumaan aiheeseen kun se ei tosiaan vaikuta ratkaisevasti mihinkään.
Nämä henkilöt ovat lähes aina miehiä, naiset lähes aina osaavat kertoa lyhyesti ja selkeästi mitä tekevät.
Mikä tämä homma oikein on?
Kommentit (45)
No yleisesti ottaen vaikka sanoisikin sen työpaikan tai oman ammattinimikkeen, niin ei se kerro sulle tai monella muulle yhtään mitään. Account manager nyt esim. toikin voi olla nimikkeenä monella eri alalla ja vaikka siitä mitä sanoisi niin useimmat tuumaavat "Jaa sää teet tietokoneiden kanssa töitä, katoppa ku mulla ois koneessa yks homma.."
Eli sama selitellä jotain sinnepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska on mukavampaa keskustella aiheesta, josta keskustelukumppanikin ymmärtää jotain.
Ehkä miehet tietää, että jos he eivät sano jotain korkean statuksen ammattia niin naisen mielenkiinto loppuu siihen. Sen näkee aika selvästi naisten kehonkielestä että kun kerron ammattini niin se on turnoff koska se ei ole mikään korkean statuksen ammatti.
Jos naisille ei olisi mitään väliä sillä miehen työllä niin ehkä miehetkin rentoutuisivat.
En pysty ymmärtämään, miksi työ on niin henkilökohtainen asia joillekin. Siis ettei voi edes ihan vaan sanoa nimikettä ja toimenkuvaa jotenkin lyhyesti.
Mun mielestä työ on niin iso osa elämää, että jos tutustun uuteen ihmiseen, niin ensimmäisenä tulee mieleen kysyä siitä aiheesta. Tai että mitä opiskelee, tai muuten tekee elämällään. Sitä paitsi eri työpaikat on tosi kiinnostavia, mielelläni kuuntelen itselleni vieraista työtehtävistä lisää.
Eri asia jos ei saa puhua työstään koska se on niin salaista. Tällaisia paikkoja nyt ei paljoa kuitenkaan prosentuaalisesti ole.
Itse ainakin olen törmännyt siihen, että ihmiset käsittävät työni aivan väärin, jos yritän sen muutamaan lauseeseen tiivistää. Mitään "osan aikaa teen sitä ja toisaalta työni käsittää myös tätä" luentoja kukaan ei myöskään jaksa. Kerron kyllä tittelini mielelläni jos joku sitä kysyy, mutta muuten yleensä tiivistän tehtävän vieraammille lauseilla "siistiä sisähommaa" tai "näpyttelen siis konetta päivät pitkät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi työ on niin henkilökohtainen asia joillekin. Siis ettei voi edes ihan vaan sanoa nimikettä ja toimenkuvaa jotenkin lyhyesti.
Mun mielestä työ on niin iso osa elämää, että jos tutustun uuteen ihmiseen, niin ensimmäisenä tulee mieleen kysyä siitä aiheesta. Tai että mitä opiskelee, tai muuten tekee elämällään. Sitä paitsi eri työpaikat on tosi kiinnostavia, mielelläni kuuntelen itselleni vieraista työtehtävistä lisää.
Eri asia jos ei saa puhua työstään koska se on niin salaista. Tällaisia paikkoja nyt ei paljoa kuitenkaan prosentuaalisesti ole.
Joissain työtehtävissä nimike ei kerro oikeastaan yhtään mitään ja toimenkuvakin voi olla sellainen, ettei sitä pysty kuvaamaan lyhyesti. Jos taas alkaa kertomaan laajemmin, kuulija tipahtaa jo parin lauseen jälkeen kärryiltä. Mä yleensä sanon olevani jokapaikanhöylä it-alan yrityksessä ja se riittäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi työ on niin henkilökohtainen asia joillekin. Siis ettei voi edes ihan vaan sanoa nimikettä ja toimenkuvaa jotenkin lyhyesti.
Mun mielestä työ on niin iso osa elämää, että jos tutustun uuteen ihmiseen, niin ensimmäisenä tulee mieleen kysyä siitä aiheesta. Tai että mitä opiskelee, tai muuten tekee elämällään. Sitä paitsi eri työpaikat on tosi kiinnostavia, mielelläni kuuntelen itselleni vieraista työtehtävistä lisää.
Eri asia jos ei saa puhua työstään koska se on niin salaista. Tällaisia paikkoja nyt ei paljoa kuitenkaan prosentuaalisesti ole.
Joissain työtehtävissä nimike ei kerro oikeastaan yhtään mitään ja toimenkuvakin voi olla sellainen, ettei sitä pysty kuvaamaan lyhyesti. Jos taas alkaa kertomaan laajemmin, kuulija tipahtaa jo parin lauseen jälkeen kärryiltä. Mä yleensä sanon olevani jokapaikanhöylä it-alan yrityksessä ja se riittäköön.
Siis toihan on jo ihan ok kuvaus siitä mitä teet. Mutta kun täällä on näitä "ei se kuulu muille mitä mä teen työkseni"?! No öö ei kuulu ei, ei mikään asia varsinaisesti KUULU muille. Mutta jos haluaa toiseen tutustua edes jollain tasolla, niin ikävä kyllä näistä asioista puhuminen on siinä melko välttämätöntä...
Toki jos ei vaan kiinnosta puhua työasioista vapaalla, niin sitten voi jättää asian mainitsemisen tasolle ja siirtyä puhumaan muusta.
Sitten taas jos ei edes halua tutustua toiseen, niin sitten on varmaan ihan yks ja hailee mitä sanoo tai vaikka olisi vaan hiljaa, kun toinen jotain kyselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ihmiset jotka ei kerro ei haluu tutustua suhun. Älä utele vaan ole hiljaa, tai vaihtoehtoisesti jaarittele vaikka jostain yleismaailmallisesta.
En mä jaksa esim. kampaajalle alkaa kertoa itsestäni, oon siellä saamassa palvelua ja rentoutumassa enkä kaveeraamassa työntekijän kanssa.
Ei se työ ole aina niin yksiselitteistä. Jos vaikka sanon työkseni amanuenssi tai tutkija niin siitä alkaa loputon jatkokysely. En todellakaan jaksa tai halua selostaa työtäni pilkuntarkkaan kenellekään. Ihmisillä on muutenkin niin kummallinen käsitys tutkijan työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet parturi-kampaaja, niin tuskin siinä muiden kuullen haluaa kertoa mitään kauhean henkilökohtaista työstään. Ehkäpä haluaa olla hiljaa? Jos olet vakuutusmyyjä tai muu myyjä, niin aina parempi mitä vähemmän tietää, jottei oleta saamien tietojen perusteella palkan olevan niin korkea, että laittaa hinnankin ylös sen perusteella.
Yleensä lääkärit eivät halua kertoa ammattiaan, koska ihmiset alkavat sitten kertoa vaivoistaan tai ovat kateellisia suuresta tilipussista. Ehkäpä nuokin henkilöt ovat liian monta kertaa joutuneet kiusalliseen työrooliin tilaneessa, jossa ei työasioita haluaisi ajatella? Itse en halua kertoa työstäni, koska ihmisillä on vahvat negatiiviset (vääristyneet) ennakkoluulot työtäni kohtaan enkä jaksa kuulla vitsejä tai muuta herjaa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäjillä on kans ongelma ammattinsa kertomisen kanssa. Ammattia kysyessä vastaus on yrittäjä!! Mitä helkkaria, ei se ole ammatti. Sanois vaan et ole kampaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjillä on kans ongelma ammattinsa kertomisen kanssa. Ammattia kysyessä vastaus on yrittäjä!! Mitä helkkaria, ei se ole ammatti. Sanois vaan et ole kampaaja
Treffeillä tuolla voi kuitenkin olla merkitystä, sanooko olevansa yrittäjä vai kampaaja. Ensimmäiseen nimittäin liittyy oletus, että vapaa-aikaa ei ole kovin runsaasti, ja jälkimmäiseen taas oletus, että tekee about 40-tuntista työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi työ on niin henkilökohtainen asia joillekin. Siis ettei voi edes ihan vaan sanoa nimikettä ja toimenkuvaa jotenkin lyhyesti.
Mun mielestä työ on niin iso osa elämää, että jos tutustun uuteen ihmiseen, niin ensimmäisenä tulee mieleen kysyä siitä aiheesta. Tai että mitä opiskelee, tai muuten tekee elämällään. Sitä paitsi eri työpaikat on tosi kiinnostavia, mielelläni kuuntelen itselleni vieraista työtehtävistä lisää.
Eri asia jos ei saa puhua työstään koska se on niin salaista. Tällaisia paikkoja nyt ei paljoa kuitenkaan prosentuaalisesti ole.
Sinäkin teet varmaan joitain päätelmiä ihmisen työn perusteella. Minä haluaisin kuitenkin olla vaan esim. "Millan äiti", enkä leipuri, pappi, rehtori, eksoottinen tanssija, siivoaja tai aivokirurgi. Sinua kiinnostavat toisten työpaikat, mutta minua ei kiinnosta vapaa-ajallani alkaa puhua työstäni. Varsinkaan minua ei kiinnosta kipeä selkäsi, lapsesi rippijuhlien tarjoilut tms. mistä luulet voivasi kysyä kun olen fysioterapeutti tai pitopalveluyrittäjä. Eikä sinun tarvitse selitellä viinilasillistasi, vaikka kuulet minun olevan töissä A-klinikalla tai seurakunnassa.
Ystäväpiirissäni ei oikeastaan kukaan halua kertoa vieraille ammattiaan em. syistä.
Kovin vaikeaa se ap:llekin on, se oman ammatin kertominen, vaikka ihan anonyyminä nettipalstalla ollaan.
Small talkia voi puhua tunteja ilman, että kertoo omasta elämästään yhtään. Sujuvasti kun puhuu muiden elämästä ja päivän aiheista.
Heh, mä olen juuri tuollainen ympäripyöreästi kiertelijä. Syistä että A) En saa kertoa työstäni yrityksen ulkopuolisille juuri mitään ja B) hoidan niin paljon erilaisia tehtäviä, että työn kuvaileminen ymmärrettävästi on todella hankalaa. Jos joskus vaihdan firmaa, niin jännityksellä odotan mitä työtodistukseeni runoillaan :D
Itselläni on niin valtava määrä erilaisia työtehtäviä erilaisten ihmisten kanssa, että yleensä omakin vastaukseni kuulostaa ympäripyöreältä. :D Ammattinimike ei yleensä sano kenellekään mitään. Sitten, jos pääsen vauhtiin, selitän töistäni vaikka tunnin putkeen.
Työpaikan tai työtilojen nimiä (teen useammassa organisaatiossa) en taas halua sanoa ihan ymmärrettävistä syistä, kun työskentelen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on runsaasti erilaisia ongelmia. Monille tämä taas tuntuu hirveän hankalalta asialta ymmärtää.
3d-mallinnusta ja mekaniikkasuunnittelua. Täytyy olla alalla jotta tuosta tietää mitä teen. Mulla kesti 10 vuotta tajuta, että tädeille ja sedille pitää sanoa koneinsinööri, muuten ne ei lakkaa kyselemästä mitä mä oikein teen.
Nainen, enkä siis ole koneinsinööri.
Alue: Aihe vapaa
Jotain mikä ei kestä päivänvaloa.
Liittyy varmasti maahanmuuttobisnekseen.