Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut eivät osaa kertoa, mitä työtä tekevät
02.10.2016 |
En viitsi tarkemmin kertoa, mutta tapaan säännöllisesti uusia ihmisiä ja kyselen heiltä kaikenlaista, myös työpaikasta. Työpaikalla ei ole sinänsä väliä mihinkään, pelkkää small talkia.
Hyvin moni kiertelee ja kaartelee työnsä ympärillä. Ei nimetä työn nimeä (lääkäri) tai työn sisältöä (ihmisten hoitaminen), mutta kuitenkin työpaikan nimi (kaakkoisluoteen sairaala) kerrotaan reippaasti. Lääkäri nyt vain esimerkkinä, ei kukaan ole ollut lääkäri :)
Kerrotaan ähisten "no siellä tehdään vähän sellaista, se liittyy siihen ja siihen muttei kuitenkaan" eikä oikeastaan kerrota mitään "oikeaa". Harvoin tällaisen keskustelun jälkeen tiedän mitä henkilö oikeasti tekee työssään, en kuitenkaan jää roikkumaan aiheeseen kun se ei tosiaan vaikuta ratkaisevasti mihinkään.
Nämä henkilöt ovat lähes aina miehiä, naiset lähes aina osaavat kertoa lyhyesti ja selkeästi mitä tekevät.
Mikä tämä homma oikein on?
Kommentit (45)
Eivät vain kehtaa kertoa että ei siellä töissä mitään järkevää tehdä tai ovat työttömiä ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baarissa kun juttelee miesten kanssa, käy juuri noin! Mies kertoo ylpeästi työpaikkansa nimen, muttei mitä tekee siellä. Keskustelun jälkeen voi vain arvailla mielessään ja yrittää päätellä murusista, mikä työ on kyseessä :D
En ole uskaltanut kysyä, voisiko kertoa suoraan mistä on kyse ja lopettaa kiertelyn. Selvästi miehille on vaikea kertoa niin ei ole minun asiani kuulustella, me vain satumme olemaan kerran baarissa saman pöydän ääressä emmekä välttämättä näe sen koommin. En mitään yöseuraakaan heistä huoli, kun olen parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he tuntevat kyselysi tungettelevina.
Minun luokseni tuleminen on vapaaehtoista. En pidä tungettelevana yleisesti elämäntilannetta kartoittavaa kysymystä "käytkö töissä" ja myöntävään vastaukseen jatkokysymystä "missä".
Jokainen työpaikalleni tuleva tietää että joutuu jonkin verran puhumaan henkilökohtaisista asioistaan ja että minä en niitä asioita missään kylillä huutele.
ap
Minua ei todellakaan kiinnosta kertoa sinulle omasta elämästäni yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he tuntevat kyselysi tungettelevina.
Minusta ainakin tuo on epämielyttävä ja turhan henkilökohtainen kysymys small talkiksi. En halua kertoa mitä teen työkseni (mitä se muille kuuluu), joten voin yrittää kiertää asiaa sanomalla että olen Jyväskylän kaupungilla töissä tms.
Ne ei halua puhua työstään? Tai ne tekevät jotain salassapitovelvotteista eivätkä edes saa puhu työstään paljoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisit voinut heti sanoa, että puhut ihmisistä, jotka tulevat puheillesi ja olet kysellessäsi tekemässä työtäsi. Avauksesta sai sen kuvan, että olet vain jossain juttelemassa uusien ihmisten kanssa ja utelet heiltä heidän asioitaan.
No mun on ainakin hankala kertoa mitä teen. Voin kertoa firman ja mitä firma tekee, mutta oma työnkuvani on aikamoinen sillisalaatti ja siitä on paha kertoa muuta kuin ympäripyöreyksiä. Varsinainen työnimikkeeni ei juuri vastaa työn sisältöä ja siksi en sitä käytäkään. Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman työnkuvani ymmärtäminen edellyttäisi kuulijalta aikamoista perehtyneisyyttä ja erityisosaamista, joten siksi en sitä lähde kovin yksityiskohtaisesti selittelemään. Vastaan yleisluontoisesti suunnilleen sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he tuntevat kyselysi tungettelevina.
Minun luokseni tuleminen on vapaaehtoista. En pidä tungettelevana yleisesti elämäntilannetta kartoittavaa kysymystä "käytkö töissä" ja myöntävään vastaukseen jatkokysymystä "missä".
Jokainen työpaikalleni tuleva tietää että joutuu jonkin verran puhumaan henkilökohtaisista asioistaan ja että minä en niitä asioita missään kylillä huutele.
ap
Siis sä tarvitset sen tiedon työstä? Sittenhän sä voit perustella ihmisille, miksi tuota kysyt. Esim. asuntolainaa hakiessa on minulta aivan aiheellisesti kysytty ammattia. Sen sijaan fysiterapeutille ja pukeutumisneuvojalle on riittänyt yleisempi työn kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on kanssa sellanen työ, että jos hän kertoo työnimikkeensä, se ei sano juuri mitään. Jos hän alkaa kertoa mitä hän tekee, sen ymmärtäminen taas vaatii alan erityissanaston ymmärrystä, jota harvalla on. Niinpä vastaus on yleensä hyvin ympäripyöreä. Minä sentään asun hänen kanssaan, enkä silti käytännössä tiedä mitä hän tekee työkseen. Olen kyllä selityksen kuullut, mutta en siitä paljoakaan ymmärtänyt.
Työelämä on muuttunut viime vuosina todella paljon. Monessa paikassa vähennetty porukkaa ja jaettu erilaisia tehtäviä muille, joten aika vaikeaa siinä sitten kertoa selkeästi mikä on homman nimi, kun olet esim. päiväkodin apulainen, joka siivoaa, laittaa ruoat, tiskaa, pesee pyykit, hoitaa välissä lapsia, tekee tilaukset, huoltotöitä ja lähettää sähköposteja ja muuten hoitaa kommunnikointia eri tahojen kanssa yms. Valtavasti on vaaditaan nykyisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että naisille tulee alemmuuskompleksi jos kerron mitä teen (sää olet varmaan viisas, mää nyt olen vaan tämmönen). Siispä vastaan yleensä työpaikkauteluihin jotain yleisluontoista.
Tuo on muuten hyvin yleistä, että jos vaikka kaverilkin kysyy, mitä teet työssäsi, vastaus on jotain ympäripyöreää. Vois nyt kuvitella, että jokainen tietäisi omat tehtävänsä.
Minunkin opiskelukaverit ovat hyvin erilaisissa töissä; joskus haikailin vaihtavani työpaikkaa ja yritin kysellä kavereiden työtehtävistä; niin ei niistä oikein selkoa saanut. Edes tyyliin "ehkä puolet ajasta teen toimistolla yhteenvetoja asiasta X, muutama asiakastapaaminen, palavereissa kerta viikkoon...." jne.
Aapeehän sanoo, että työpaikkautelut ovat pelkkää merkityksetöntä small talkis. Ei hän siis voi perustella, mihin tarvitsee tietoa, koska ei tarvitse tietoa mihinkään.
Veikkaan, että hän on kampaaja. Kampaajathan juttelevat kenelle tahansa kuin vanhalle tutulle, utelevat työt ja matkat, lapset, lasten juhlat, risitäiset jne. Sitä en ole tiennyt, että "jokaisen joka kampaajalle menee, on juttava jotain". En minä ole jutellut. Vähän ynähdellyt jotain epämääräistä. Usein panen vielä silmät kiinni merkiksi, että en nyt jaksa jutlla. Silläkin uhalla, että sakset lisahtaa juuri silloin- en minä sitä siinä tukka märkänä ja pinneillä osioihin jaoteltuna kuitenkaan ajoissa tajuaisi. Viimeaikoina olenkin lakannut köymästä...
Meillä on kielletty puhumasta omasta työstään. Ei edes työpaikan nimeä. Eikä minun työasioitani löydy googlella. Ei yhtään kuvaa löydy netistä. En saa käyttää omaa puhelinta työaikana. Sitä ei saa tuoda työpaikalle. Osan näistä tiedoista voin kertoa aviopuolisolle papin vihkimisen jälkeen, en avokille. Eri työpaikoilla on omat sääntönsä ja ihan ymmärrettävistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on kanssa sellanen työ, että jos hän kertoo työnimikkeensä, se ei sano juuri mitään. Jos hän alkaa kertoa mitä hän tekee, sen ymmärtäminen taas vaatii alan erityissanaston ymmärrystä, jota harvalla on. Niinpä vastaus on yleensä hyvin ympäripyöreä. Minä sentään asun hänen kanssaan, enkä silti käytännössä tiedä mitä hän tekee työkseen. Olen kyllä selityksen kuullut, mutta en siitä paljoakaan ymmärtänyt.
Varmaan käy pettämässä sinua.
nettideittejä harrastaneena olen huomannut saman. Tulkitsen sen niin, ettei haluta puhua työstä (eikä se usein olekaan kiinnostavin puheenaihe siinä tilanteessa), mutta myös niin että minä naisena en kuitenkaan ymmärtäisi heidän vaativia miesten töitään joten turha on edes kertoa työnkuvaa.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä he tuntevat kyselysi tungettelevina.