Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkini kuoli, kaverini kommentti oli todella tökerö! Kootaan tänne surkeimmat lohdutusyritykset
02.10.2016 |
Kanini jouduttiin lopettamaan, koska se oli vanha eikä syönyt enää. Kerroin tästä tippa linssissä kaverilleni ja hän totesi kylmästi, että "On se hyvä nähdä tämä elämän raadollisuus."
Kommentit (121)
Nyt eksyi keskustelu väärille raiteille...
Ap. kysyi tökeröitä lohdutusyrityksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni puolet näistä on ylireagointia. Moni varmasti hämmentyy nähdessään toisen surullisena, eikä heti mieleen tule mitä sanoa. Otan osaa kuulostaa mielestäni tylyltä "ei kiinnosta"-vastaukselta joten yritän aina löytää jotain positiivista, esim tuo mitä joku laittoi eläimensä kuolemasta, niin voisin hyvin kuvitella sanovani, että "nyt voit matkustaa vapaammin". Mutta sekään ei näköjään ole oikein :) Turha siis edes yrittää. Tästä lähtien ei heru empatiaa.
jaska94 kirjoitti:
Hei. Mielestäni on erittäin epäasitonta pitää kania lemmikkinä vangittuna häkissä. kanit kuuluvat luontoon, eikä niitä sovi ottaa lemmikiksi. Jos haluat oikean lemmikin suosittelen sinua hankkimaan oikean lemmikin, kuten koiran tai kissan.
Täysin samaa mieltä! Jänikset kuuluvat luontoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ihminen ei käsitä että eläimetkin tuntevat ja ajattelevat, pidän sellaista ihmistä ns. ali-ihmisenä.
On tutkittu tosi asia että esim. koirat tuntevat empatiaa.
Sellainen ihminen joka vähättelee ja vihaa eläimiä, on sairas päästään ja älyllisesti vajaa.
Pidän eläinrakkaita ihmisiä tuhat kertaa parempina kuin ei eläinrakkaita.
Asia on niin että: läheskään kaikki eläimet eivät tunne mitään. Esimerkiksi jos astut madon päälle ja se litistyy niin ei se tajua mitään. Puput ovat sitäpaitsi joissain maissa ruokaa ja niiden aivotoiminta on todella vähäistä, joten periaatteessa on aivan sama astutko madon vai pupun päälle. AP: Voit siis laittaa pupusi uuniin ja yllättyä miten mureaa sen liha on. Tietenkin jos pupusi oli sinulle hyvin tärkeä ja haluat säilyttää sen, voit ottaa lihat ym sisukset pois ja täyttää sen.
Mun isä sanoi kun mun koira ja kissa upposivat Estonian mukana, että "saivatpahan viimeisen ateriansa buffetista." Ja nauroi päälle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni puolet näistä on ylireagointia. Moni varmasti hämmentyy nähdessään toisen surullisena, eikä heti mieleen tule mitä sanoa. Otan osaa kuulostaa mielestäni tylyltä "ei kiinnosta"-vastaukselta joten yritän aina löytää jotain positiivista, esim tuo mitä joku laittoi eläimensä kuolemasta, niin voisin hyvin kuvitella sanovani, että "nyt voit matkustaa vapaammin". Mutta sekään ei näköjään ole oikein :) Turha siis edes yrittää. Tästä lähtien ei heru empatiaa.
Eikö voi sanoa vaan "Otan osaa" tai jotain vastaavaa? Miksi pitää yrittää heittää jotain "Hei mutta onhan tuossa kuolemassa hyviäkin puolia, ei siis huolta!!" -paskaa kun ketään läheisen menettänyttä ei varmasti juuri sillä hetkellä kiinnosta se että nyt on helpompi matkustaa tai että muitakin ihmisiä/eläimiä kuolee kokoajan, vaikka nuo olisikin täysin totta.
jaska94 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ihminen ei käsitä että eläimetkin tuntevat ja ajattelevat, pidän sellaista ihmistä ns. ali-ihmisenä.
On tutkittu tosi asia että esim. koirat tuntevat empatiaa.
Sellainen ihminen joka vähättelee ja vihaa eläimiä, on sairas päästään ja älyllisesti vajaa.
Pidän eläinrakkaita ihmisiä tuhat kertaa parempina kuin ei eläinrakkaita.
Asia on niin että: läheskään kaikki eläimet eivät tunne mitään. Esimerkiksi jos astut madon päälle ja se litistyy niin ei se tajua mitään. Puput ovat sitäpaitsi joissain maissa ruokaa ja niiden aivotoiminta on todella vähäistä, joten periaatteessa on aivan sama astutko madon vai pupun päälle. AP: Voit siis laittaa pupusi uuniin ja yllättyä miten mureaa sen liha on. Tietenkin jos pupusi oli sinulle hyvin tärkeä ja haluat säilyttää sen, voit ottaa lihat ym sisukset pois ja täyttää sen.
This just in: Pupu ei tunne kipua koska niitä syödään jossain maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin oikein pitäisi reagoida? Jos se eläimen kuolema ei kosketa millään tavalla, ei siihen oikein voi ottaa osaakaan aidosti.
Ja minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä useita eläimiä lemmikkinä, olen aina ollut eläimistä ja eläintieteistä kiinnostunut. Eläimeni elävät eläinten elämää hyvin hoidettuina sellaisina kuin ne ovat. Elämä nyt vain on sellaista, että se loppuu jonakin päivänä. Tämä on fakta.Ehkä minulta puuttuu jokin kyky inhimillistää eläimiä tai jotain. En vain näköjään pysty käsittämään eläimen menettämistä sillä tavalla. Samoin en pysty reagoimaan nähtävästi oikealla tavalla ihmiseen, joka suree lemmikkiään asteikollani "liikaa". Eläin on eläin on eläin.
Minä ajattelen ihan samoin.
Suren paljon enemmän puolitutun äkillisesti kuollutta puolisoa, jota en edes tuntenut, häneltä jäi kolme pientä lasta, kuin omaa vanhana kuollutta koiraa tai kissaa. Uusi eläin valloittaa sydämeni hetkessä, lasten isää ei kukaan korvaa koskaan lasten elämässä.
No haloo hyvät ihmiset! Sentään ymmärtäisin jonkun koiran joka tajuaa puhetta ja on hyvä seuralainen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli tappoi itsensä. Lohduttava kommentti puolitutulta: mä tiedän miltä susta tuntuu, mun koira lopetettiin vähä aikaa sitten.
Suru ei ole mikään kilpailu.
Puolituttu tunsi surua kun koira kuoli.
Sinä todennäköisesti tunsit surua myös.
Hän oli ihan oikeassa silloin. Ei hän tarkoittanut että pystyisi lukemaan sinun ajatukset.
Jos lähdetään vertailemaan ihmisten surun aiheita, ja kenellän on eniten oikeus olla surullinen, niin silloin täällä et sinäkään saisi surra veljeäsi.
Suru ei ole sellainen asia, jonka varjolla voisi halveksia muita ihmisiä.
Mikä tunneköyhä ääshool oikein olet jeesusteluinesi? Et varmasti ole ikinä menettänyt traumaattisesti yhtään läheistä ihmistä!
Mun kokemuksen takia kuitenkin halveksit minua ja pidät koiran lopetusta ja läheisen itsemurhaa jotakuinkin samana asiana? Olet lisäksi todella idiootti, kun tuosta kilpailuasetelman löydät!
Olen kolmesta eläimestä (2 kissaa ja koira) joutunut luopumaan, mutta niistä aiheutunut mielipaha yhdistettynä potenssiin miljoona eivät pääse lähellekään sitä tuskaa, mitä nuoren läheisen itsemurha aiheuttaa.
Enkä nyt millään tavalla väitä että tuo ihminen sanoi tuon pahuuttaan, vaan ajattelemattomuuttaan. Mutta miten hän olisi voinut tietää miltä minusta tuntuu, kun en tiennyt itsekään. Ja en surrut (kuten sinä kaikkitietävä pyllykarva oletit) , surun tuntemiseen veljen menetyksestä meni melkein 20 vuotta.
Think positive. Ei elukkaa, ei stressiä hoitamisesta. Be happy, no tears.
Työkaveri ON OIKEASSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No haloo hyvät ihmiset! Sentään ymmärtäisin jonkun koiran joka tajuaa puhetta ja on hyvä seuralainen..
Aivan! Eihän puput osaa muuta tehdä kuin syödä ja paskoa. Niin onko niistä mitään iloa
Minulle erittäin läheinen isoäitini kuoli ja edessä oli siis hautajaiset. Pyysin esimieheltäni palkatonta vapaata iltapäivää töistä hautajaispäiväksi. Esimieheni vastaus oli, että juuri sinä päivänä se ei sovi, koska silloin hänellä on lomapäivä ja minä olen hänen varahenkilönsä. Hän kuulemma tarvitsi vapaapäivän juuri silloin mökkilaiturin rakentamiseen. No, ilmoitin sitten suoraan toimitusjohtajalle että minä olen kyseisenä päivänä hautajaisissa. Esimieheni sai siirtää oman lomapäivänsä seuraavaan päivään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni puolet näistä on ylireagointia. Moni varmasti hämmentyy nähdessään toisen surullisena, eikä heti mieleen tule mitä sanoa. Otan osaa kuulostaa mielestäni tylyltä "ei kiinnosta"-vastaukselta joten yritän aina löytää jotain positiivista, esim tuo mitä joku laittoi eläimensä kuolemasta, niin voisin hyvin kuvitella sanovani, että "nyt voit matkustaa vapaammin". Mutta sekään ei näköjään ole oikein :) Turha siis edes yrittää. Tästä lähtien ei heru empatiaa.
Eikö voi sanoa vaan "Otan osaa" tai jotain vastaavaa? Miksi pitää yrittää heittää jotain "Hei mutta onhan tuossa kuolemassa hyviäkin puolia, ei siis huolta!!" -paskaa kun ketään läheisen menettänyttä ei varmasti juuri sillä hetkellä kiinnosta se että nyt on helpompi matkustaa tai että muitakin ihmisiä/eläimiä kuolee kokoajan, vaikka nuo olisikin täysin totta.
No juurihan sanoin, että "otan osaa" kuulostaa mielestäni jotenkin epäkohteliaalta. Siis siltä että "harmi, siirrytäänkö seuraavaan aiheeseen" ja siltä en halua kuulostaa. Olen aina ajatellut että tuollaiset positiiviset kommentit olisi jotenkin parempi, koska itse haluaisin saada niitä mieluummin.
"Voi kamalaa, otan osaa! Mihin se muuten kuoli?" Sairaalloisen utelias työkaveri, kun kuuli isäni kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kuoli, kaveri lohdutti että "no onhan sulla sentään onneksi kuvia siitä".
Mun lapseni oli vakavasti sairas enkä siinä tilassa tajunnut ottaa kuvia. Nekin vähät kuvat mitä otin, ovat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet koska silloin oli muutakin tekemistä kuin kelailla mahdollista kovalevyn pamahtamista.
Mun lapsi ei kuollut, onneksi. Lähellä oli monta kertaa.
Mutta valokuvat ensimmäisistä kahdesta vuodesta voi laskea yhden käden sormilla.
Tietty tökeröä sanoa että on onneksi kuvia. Mutta mulla ei olisi ollut edes niitä.
Voi luoja teidän kanssa, kaikki pitää PAKOSTA aina ymmärtää väärin, ihme mielensäpahoittajia koko ketju täynnä jo joten mitä teille pitää sanoa että hyppisitte ilosta tuossa tilanteessa...miettikääs nyt itse vähän itse
Ensimmäiset lemmikkini oli gerbiilisiskokset, olin 10 kun äitini kanssa hankimme ne. Kuolivat n. kolmevuotiaina parin kuukauden sisällä toisistaan. Molemmista olin surusta väärällään mutta toisenkin lopulta menehdyttyä itkin monta päivää, laitoin tekstiviestin hyvälle kaverilleni jossa kerroin jälkimmäisen gerbun kuolemasta ja että olin itkenyt koko päivän (halusin kai purkaa sydäntä ja saada sympatiaa). Kaverin vastaus: "höh :/ oon muute laihtunu pari kiloo :D"
Vierailija kirjoitti:
Arvaanko oikein että kyseessä on lisääntyjä? Lisääntyjät luulevat että eläimiä ei voi surra. Kyllä voi, koiran menettäminen on yhtä kova paikka kuin lapsen!
Aivan järkyttävää väittää tällaista. Tottakai lemmikki on rakas perheenjäsen, mutta verrata nyt lapsen kuolemaan, on todella tökeröä.
Jos joku ihminen ei käsitä että eläimetkin tuntevat ja ajattelevat, pidän sellaista ihmistä ns. ali-ihmisenä.
On tutkittu tosi asia että esim. koirat tuntevat empatiaa.
Sellainen ihminen joka vähättelee ja vihaa eläimiä, on sairas päästään ja älyllisesti vajaa.
Pidän eläinrakkaita ihmisiä tuhat kertaa parempina kuin ei eläinrakkaita.