Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkini kuoli, kaverini kommentti oli todella tökerö! Kootaan tänne surkeimmat lohdutusyritykset
02.10.2016 |
Kanini jouduttiin lopettamaan, koska se oli vanha eikä syönyt enää. Kerroin tästä tippa linssissä kaverilleni ja hän totesi kylmästi, että "On se hyvä nähdä tämä elämän raadollisuus."
Kommentit (121)
Kerroin kaverille, että ukki kuoli. Sanoin että en kuolemaa niinkään sure, koska ukki oli vanha ja sairas, vaan eniten säälittää ja surettaa yksin jäänyt mummo. Kaveri tävän: "No mutta onneksi mummolla on varmaan niin kova ikävä miestään, että itsekin pian kuolee."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin oli tarkoitettu."
"Nyt kävi näin."
"Sellaista se elämä on."
"Tutkimattomat ovat Jumalan tiet."
Ym. kommentit, jotka vihjaavat surun olevan turhaa.
Totta puhuen en kyllä tiedä mikä olisi sellainen tapa lohduttaa, joka ei ketään ärsyttäisi. Kerran sanoin "otan osaa", johon sain muka viattoman pisteliään kysymyksen, että ai onko minunkin isäni kuollut. Sattumalta kyllä oli kuollut, vuosia aiemmin, ja sain tällä tiedolla tilanteen ns. pelastettua, vaikkei se minulle surunpaikka ollutkaan, mutta jotenkin luulen tämän henkilön toivoneen, että olisi saanut näpäytettyä ilmeisesti typerästä lohdutustavastani...
Äitini kuoli ja olen sellainen etten tunteitani muille juurikaan näytä. Monelta sain ihan päin naamaa kuulla että ihmettelevät käytänkö rauhoittavia kun otan asian niin rauhallisesti. Joten minä olen varmaan se jota pidetään empatiakyvyttömänä, vaikka itken itkuni omissa oloissani ja tunnen todella vahvasti, vaikka tämmöinen kivinaama olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan joutunut kokemaan lemmikin kuolemaa (koska itselläni ei ole ollut lemmikkiä tähän mennessä) mutta olen huomannut, että osa ihmisistä on käsittämättömiä palikoita sen suhteen. Jotkut eivät vain voi käsittää sitä, että eläin on rakas perheenjäsen, ei lelu tai muotioikku, jonka voi suit sait korvata uudella heti edellisen kuoltua. Sitten on toki aidosti pahansuopia ja katkeria ihmisiä, jotka mielellään vetävät "eläimen perään kyllä pillitetään mutta entäs VAIPOISSAAN MAKAAVAT VANHUKSET" -kortin esiin (nämä meuhkaajat harvemmin ovat itse mitään humanitäärisyyden ruumiillistumia). Sairaimmat höröttävät, että nyt kissasta voi tehdä rukkaset ja ainahan sen piskin voi täyttää ja laittaa takan päälle.
Voimia ja osanottoni kaikille lemmikkinsä kuolemaa sureville <3
Tuollaiset ihmiset eivät ole minkään arvoisia.
Jos minulle tulisi joku lällättelemään jostain rukkasista, räkisin sen naamalle ja kuristaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun veli tappoi itsensä. Lohduttava kommentti puolitutulta: mä tiedän miltä susta tuntuu, mun koira lopetettiin vähä aikaa sitten.
Suru ei ole mikään kilpailu.
Puolituttu tunsi surua kun koira kuoli.
Sinä todennäköisesti tunsit surua myös.
Hän oli ihan oikeassa silloin. Ei hän tarkoittanut että pystyisi lukemaan sinun ajatukset.
Jos lähdetään vertailemaan ihmisten surun aiheita, ja kenellän on eniten oikeus olla surullinen, niin silloin täällä et sinäkään saisi surra veljeäsi.
Suru ei ole sellainen asia, jonka varjolla voisi halveksia muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiseni kuoli syöpään ja kerroin siitä mieheni suvulle. Anoppi se tokas "no mitä sitä suremaan, kyllähän te tiesitte että se kuolee pian"
Vierailija kirjoitti:
Ei lohdutusyritys vaan ihan tarkoituksella törkeä kommentti. Kun olin 9. luokalla, lemmikkini kuoli ja kun kerroin siitä kaverilleni, vieressä ollut luokkalaiseni sanoi vittuillen "No voi nyyh, siin oli mun kyyneleet". Muutenkin itsekäs ja ylimielinen uhoilija, joka arvostaa vain isoja koiria, kaikki siitä pienemmät koirat, marsut sun muut on hyi yök, rottia, oli tyytyväinen kun oma koiransa kuoli tapaturmaisesti...
Hyi saatana mikä psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näihin oikein pitäisi reagoida? Jos se eläimen kuolema ei kosketa millään tavalla, ei siihen oikein voi ottaa osaakaan aidosti.
Ja minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä useita eläimiä lemmikkinä, olen aina ollut eläimistä ja eläintieteistä kiinnostunut. Eläimeni elävät eläinten elämää hyvin hoidettuina sellaisina kuin ne ovat. Elämä nyt vain on sellaista, että se loppuu jonakin päivänä. Tämä on fakta.
Ehkä minulta puuttuu jokin kyky inhimillistää eläimiä tai jotain. En vain näköjään pysty käsittämään eläimen menettämistä sillä tavalla. Samoin en pysty reagoimaan nähtävästi oikealla tavalla ihmiseen, joka suree lemmikkiään asteikollani "liikaa". Eläin on eläin on eläin.
Isoisäni kuoltua esimieheni tokaisi "vanhat kuoloo" , siinä kaikki. Joo kuoleehan ne mutta kyllä tuo jäi negatiivisella tavalla mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaanko oikein että kyseessä on lisääntyjä? Lisääntyjät luulevat että eläimiä ei voi surra. Kyllä voi, koiran menettäminen on yhtä kova paikka kuin lapsen!
Älä viitsi. Koira on niin lyhytikäinen verrattuna ihmiseen että on täysin luonnollista ja odotettavaa että koira kuolee ennen kuin omistajansa ellei omistaja itse satu olemaan jo aivan ikäloppu. Se on taas täysin epäluonnollista että lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Eräs tuttu äitini kuoltua: "Elämä on."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaanko oikein että kyseessä on lisääntyjä? Lisääntyjät luulevat että eläimiä ei voi surra. Kyllä voi, koiran menettäminen on yhtä kova paikka kuin lapsen!
Älä viitsi. Koira on niin lyhytikäinen verrattuna ihmiseen että on täysin luonnollista ja odotettavaa että koira kuolee ennen kuin omistajansa ellei omistaja itse satu olemaan jo aivan ikäloppu. Se on taas täysin epäluonnollista että lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
"Täysin epäluonnollista" lienee aikalailla väärin sanottu. Lapsikuolleisuus on toki Suomessa nykyisin pieni, mutta näin ei ole aina ollut eikä ole vieläkään joka paikassa. Eikä se ole mitenkään epäluonnollista että muidenkin eläinlajien poikasia kuolee nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin oikein pitäisi reagoida? Jos se eläimen kuolema ei kosketa millään tavalla, ei siihen oikein voi ottaa osaakaan aidosti.
Ja minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä useita eläimiä lemmikkinä, olen aina ollut eläimistä ja eläintieteistä kiinnostunut. Eläimeni elävät eläinten elämää hyvin hoidettuina sellaisina kuin ne ovat. Elämä nyt vain on sellaista, että se loppuu jonakin päivänä. Tämä on fakta.Ehkä minulta puuttuu jokin kyky inhimillistää eläimiä tai jotain. En vain näköjään pysty käsittämään eläimen menettämistä sillä tavalla. Samoin en pysty reagoimaan nähtävästi oikealla tavalla ihmiseen, joka suree lemmikkiään asteikollani "liikaa". Eläin on eläin on eläin.
Et ymmärrä että ihminenkin on eläin.
Et vissiin tajua että ihminen on yksi eläin itsekin, ja ihmisen erottaa muista eläimistä pahuus.
Ihminen kykenee julmimpiin ja sadistisimpiin asioihin mitää maailmassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin oikein pitäisi reagoida? Jos se eläimen kuolema ei kosketa millään tavalla, ei siihen oikein voi ottaa osaakaan aidosti.
Ja minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä useita eläimiä lemmikkinä, olen aina ollut eläimistä ja eläintieteistä kiinnostunut. Eläimeni elävät eläinten elämää hyvin hoidettuina sellaisina kuin ne ovat. Elämä nyt vain on sellaista, että se loppuu jonakin päivänä. Tämä on fakta.Ehkä minulta puuttuu jokin kyky inhimillistää eläimiä tai jotain. En vain näköjään pysty käsittämään eläimen menettämistä sillä tavalla. Samoin en pysty reagoimaan nähtävästi oikealla tavalla ihmiseen, joka suree lemmikkiään asteikollani "liikaa". Eläin on eläin on eläin.
Sinäkin olet vain eläin.
Kyllä se siitä ja taputetaan olalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin oikein pitäisi reagoida? Jos se eläimen kuolema ei kosketa millään tavalla, ei siihen oikein voi ottaa osaakaan aidosti.
Ja minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä useita eläimiä lemmikkinä, olen aina ollut eläimistä ja eläintieteistä kiinnostunut. Eläimeni elävät eläinten elämää hyvin hoidettuina sellaisina kuin ne ovat. Elämä nyt vain on sellaista, että se loppuu jonakin päivänä. Tämä on fakta.Ehkä minulta puuttuu jokin kyky inhimillistää eläimiä tai jotain. En vain näköjään pysty käsittämään eläimen menettämistä sillä tavalla. Samoin en pysty reagoimaan nähtävästi oikealla tavalla ihmiseen, joka suree lemmikkiään asteikollani "liikaa". Eläin on eläin on eläin.
Sinäkin olet vain eläin.
Oo kuule eläin (joku apina) ihan keskenäs :)
kun rakkaan kissani kuolemasta oli kulunut vuosi ja kerroin siitä ikävöidessäni kaverille (olin myös juuri saanut vauvan), totesi kaverini: " Et sä olis varmaan niitä molempia jaksanut hoitaa."
Kissani oli siis lopussa aika sairas ja tottakai piti lopettaa se jne mutta silti loukkasi moinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin oikein pitäisi reagoida? Jos se eläimen kuolema ei kosketa millään tavalla, ei siihen oikein voi ottaa osaakaan aidosti.
Ja minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä useita eläimiä lemmikkinä, olen aina ollut eläimistä ja eläintieteistä kiinnostunut. Eläimeni elävät eläinten elämää hyvin hoidettuina sellaisina kuin ne ovat. Elämä nyt vain on sellaista, että se loppuu jonakin päivänä. Tämä on fakta.Ehkä minulta puuttuu jokin kyky inhimillistää eläimiä tai jotain. En vain näköjään pysty käsittämään eläimen menettämistä sillä tavalla. Samoin en pysty reagoimaan nähtävästi oikealla tavalla ihmiseen, joka suree lemmikkiään asteikollani "liikaa". Eläin on eläin on eläin.
Jaa, kyllä minä pystyn "ottamaan osaa" ja myötäelämään läheisen surua, vaikkei se minua suoraan koskettaisi. Esimerkiksi kun parhaan ystäväni äiti hiljattain kuoli, vaikken tätä äitiä ollut montaa kertaa nähnyt eikä hänen kuolemansa minua sillä tavalla koskettanut, rakkaan ystävän suru oli silti käsinkosketeltavaa ja kosketti siten minuakin syvältä. Jotenkin hullu ajatus, ettei voisi ottaa osaa.
Ja mitä eläimiin tulee, ei niitä tarvitse "inhimillistää" rakastaakseen niitä. Kyllä minunkin koirani elävät koiran elämää enkä kuvittele niiden olevan ihmisiä, ja tiedän että joskus tulee se päivä kun niistä on luovuttava, mutta ei se sitä tarkoita etten surisi aivan sydämeni pohjasta sitten kun nämä uskolliset vanhat karvaiset ystäväni lähtevät. Ehkä sinulta ei puutu kyky inhimillistää eläimiä vaan ihan normaali inhimillinen empatiakyky.
Sisaruksen puoliso totesi lemmikkimme kuolinpäivänä, että siitähän olisi voinut tehdä rukkaset. Kyseessä oli koira.
Pyysin esimieheltä, että saan lähteä 20 minuuttia aiemmin toimistosta, koska halusin mennä katsomaan iäkästä mummiani sairaalaan, jonne oli matkaa. Viisi työkaveria teki samaa työtä, kuin minä eli työ ei ollut este lähtemiselle. Lupasin tietenkin tehdä minuutit sisään seuraavana päivänä.
Sain luvan lähteä. Iäkäs naispuolinen esimies (osaston kauhu monestakin syystä) totesi, että turhaan sinä menet häntä katsomaan - hän kuolee kohta kuitenkin! Hän sanoi saman kommentin nuorelle työkaverille, joka oli huolissaan sairaasta isoisästään.