Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholisti mies -milloin kannattaa erota?
02.10.2016 |
Mieheni on alkoholisti vaikkei itse sitä myönnä. Kaikki vapaapäivät menee kaljaa kiskoessa ja määrät on aika isoja. Olen käynyt oman kipuiluni asian tunnistamisessa ja nyt olen alkanut väsymään tähän menoon. Juomisesta ei kuitenkaan mitään radikaalia haittaa ole; mies juo kotona, ei tule selkeästi känniin, ei törppöile vaan osallistuu pienessä sievässäkin esim. lasten hoitoon. Haittana on lähinnä rahanmeno, saamattomuus ja se että mies on viikonloppuaamuisin väsynyt. Mutta itse olen elämäntapojani muuttanut terveellisemmäksi ja aktiivisemmaksi kaikin tavoin, ja nyt ärsyttää suunnattomasti tuo löysä sohvalla istuva kaljanlipittäjä, jonka vapaa-ajan sisällöksi riittää kaljan juonti ja saunominen. Muuten hyvä mies, mutta uskomattoman saamaton joka on mielestäni pahentunut viime aikoina.Asutaan vanhassa talossa, jossa monen monta hommaa riittäisi remontista pihatöihin, joita kaikkea en osaa enkä jaksa itse tehdä. Meillä on ollut hyvä avioliitto ja jotenkin vituttaa sekin että mies on valmis heittämään sen hukkaan ihan vain siksi kun kaljanjuominen on niin kivaa.
En halua vastauksina itsestäänselvyyksiä kuten että "itse en kyllä alkoholistia katsoisi päivääkään", vaan samantyyppisessä tilanteessa olevilta kokemuksia ja ajatuksia siitä, missä vaiheessa raja tulee vastaan, miksi kannattaisi erota (meillä tosiaan pieniä lapsia ja mikäli eroasimme, muuttaisin eri paikkakunnalle eli todella iso muutos lapsille) tai jos joku on jäänyt vastaavassa tilanteessa avioliittoon, miten sen on itselleen perustellut ja miten menee.
Kommentit (53)
Uskotko että tilanne voi muuttua? Jos se ei muutu, voitko hyväksyä sen että mies juo? Jos et usko että tilanne muuttuu ja tiedät ettet voi hyväksyä tilannetta tuollaisena, voit erota vaikka heti. Oletteko käyneet keskustelemassa aiheesta jossain? Suostuisiko mies lähtemään esimerkiksi parisuhdeterapiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Mä vastaan sen lapsen asemasta... Mä elin koko lapsuuteni toivoen, että isä joko raitistuisi tai äiti eroaisi. Isä oli "kiva juoppo", olla möllötti kännissä, kuunteli musiikkia, katseli telkkaria, ei häirinnyt ketään. Ja voi miten se ahdisti! Se haju, joka alkoholista jää. Vihaan kaljan hajua! Oksettaa. Se kun toivoi, että isä ei olis juovuksissa... mutta oli. Tarkkailin käytöstä: nyt isä tekee noin ja noin, ei ehkä olekaan juonut. Ja mikä pettymys, kun taas olikin. Äiti aina sanoi, että annetaan sen elää omaa elämäänsä ja eletään me omaamme. Muuta siitä ei puhuttu. Oltiin niin kuin ei oltaiskaan.
Äiti kuvitteli, että ei se meihin vaikuta. Mutta kyllä vaikutti. Ensin olin vihainen vain isälle, mutta myöhemmin enimmäkseen äidille, kun mahdollisti juomisen.
Ja miten vaikutti? Ei voinut tuoda kavereita kylään. Isä ei ollut ikinä iltaisin/viikonloppuisin ajokunnossa. Ei käyty ikinä perheenä missään, kun isä mieluummin kaljoitteli.
Myöhemmin kiltustä juoposta tuli agressivisempi ja teini-iässä oli jo väkivaltaa ja poliisit välillä meillä ja isä putkassa.
Mutta sillai. Mieti.
Ai niin joo. Oltiin "köyhiä" ja olin niiiiiin katkera siitä rahasta, jonka isä kiskoi kurkusta alas!!!
T.3
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo. Oltiin "köyhiä" ja olin niiiiiin katkera siitä rahasta, jonka isä kiskoi kurkusta alas!!!
T.3
No kylläpä sinä olet katkera kaikesta. Itse varmaan sitten osaat elää paremmin, tuli mitä tuli.
Minä elän tuollaisessa liitossa. Olen hyväksynyt sen, että puoliso on alkoholisti, joka ei ikinä aiokaan tehdä asialle mitään. Se vaje joka jää kumppanuudesta, täyttyy harrastuksilla.
Teen ystävien kanssa monet reissut mm. kulttuuriharrastuksiin, joihin eniten kyllä kaipaisin rinnalle miestä
Talon hommat opettelen ja teen itse.
Suhtaudun juomiseen kuin sairauteen, vaikkapa mielenterveysongelmiin. Elän tässä mukana niin kauan kuin oma terveyteni ei romutu eikä kukaan kärsi liikaa. Mies tulee juomaan itsensä vielä hautaan noilla määrillä, joten opettelen koko ajan elämään itsenäisemmin. Tulen jäämään yksin. Rakastan häntä niin kauan kuin on olemassa. Mieskin rakastaa minua, mutta kaikkein tärkeintä on saada juoda. Siihen on vain mukauduttava.
Ikää on jo yli 40 ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kaljanjuonnin syy ole se että "kalja vaan on niin hyvää". Yritä selvittää se ja saada siihen muutosta (miksei kestä arkeaan selvinpäin).
Entä jo pitkälle alkoholisoitunut vaimo,joka ei pysty huolehtimaan enää EDES itsestään ja viittaa vain kintaalla kaikille ja kaikelle järkipuheelle . Milloin kannattaa erota ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo. Oltiin "köyhiä" ja olin niiiiiin katkera siitä rahasta, jonka isä kiskoi kurkusta alas!!!
T.3
No kylläpä sinä olet katkera kaikesta. Itse varmaan sitten osaat elää paremmin, tuli mitä tuli.
Kyllä osaan. Voin rehellisesti ja enempiä itseäni kehumatta sanoa, että olen lapsilleni parempi äiti kuin oma äitini oli minulle.
Lapseni saavat minulta rakkautta ja huomiota, en missään tapauksessa aseta heitä samanlaiseen tilanteeseen, kuin missä itse olen ollut. Heillä on osallistuvat vanhemmat. Koti, jonne voi tuoda kavereita. He saa synttärijuhlat ja lahjat. Heidän ei tarvitse miettiä, muistaako vanhempi eilen tekemäänsä lupausta. He saa kokea, että ovat tärkeitä ja rakkaita. Heidän ei tarvitse hävetä ja valehdella kavereille. Heidän ei tarvitse sipsuttaa varpaisillaan ja pelätä, että tulee turpaan.
Joskus on niin, että puoliso ylläpitää vuosikausia toisen juomista, vaikka ei tietenkään tietoisesti tai itse sitä halua.
Perhe on kuitenkin useamman ihmisen dynaaminen paketti,jossa jokaisen toiminta vaikuttaa muihin. Kuten miehesi juominen. Sinä olet ärtynyt, lapsesi näkevät ja tuntevat sen, heille koti ei olekaan enää sama, he alkavat tuntea epävarmuutta jne eli sinun täytyy itse päättää kuinka pitkän kierteen annat asiasta tulla.
Mun isä joi sivistyneesti... joo... voin sanoa,että lapsen näkökulmasta oli ällöä katsoa vähän humaltuvaa aikuista. Tietää, että kohta alkaa äidin nakutusta johon isä vastasi 'viemällä roskat' eli kävi uudella huikalla. Ilmapiiri oli välillä tosi inhottava ja oikeasti inhosin jo lapsena sitä, millaista meillä oli. Oli ihan hyvä rahatilanne, vanhemmilla työt, ruokaa ja vaatteita mutta välillä tosi paha olla.
Vasta aikuisena tajusin, että juominen oli piste, josta paha lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jo pitkälle alkoholisoitunut vaimo,joka ei pysty huolehtimaan enää EDES itsestään ja viittaa vain kintaalla kaikille ja kaikelle järkipuheelle . Milloin kannattaa erota ?
Heti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on jonkin sortin tuurijuoppo. Voi olla pitkiäkin jaksoja juomatta, mutta sitten joku kerta ottaa yhden ja siitä ne määrät sitten kasvaa päivittäiseen juomiseen. Työt on hoitanut ja arjessa ei näy niin hirveästi vaikutuksia, mitä nyt on joko äreä (jos juominen on tauolla) tai väsynyt (jos juominen on päällä)
Meillä on pitkä suhde ja lapsia, koen että avioliitto on muuten ihan onnellinen ja on lapsille ihan hyvä isä.
Nyt lähempänä 40v ikää on alkanut tulla terveydellisiä ongelmia ja mies tuntuu havahtuneen, että on menossa huonoon jamaan. On nyt ollut jo pari kuukautta kokonaan juomatta. Odotan kuitenkin että koska se juominen taas alkaa, vaikka toki toivon että ei alkaisi. Mies ei vain osaa ottaa kohtuudella, kun alkaa juoda niin kaikki menee mitä kaapista löytyy, ei osaa ottaa vain yhtä tai kahta.
Minä olen samantyyppisessä tilanteessa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tulee neuvot tässä:
1. Ennen kuin erehdyt tekemään lapsia ja unelmoit ajasta " sitten kun on lapsia, ei varmaan enää juo ". Mutta se juna meni jo.
2. Kun lapset ovat pieniä eivätkä ole vielä ehtineet kärsiä isän juomisesta.
3. Silloin, kun luet lapsesi kirjoittamasta päiväkirjasta, kun paha asia isän juominen on ( päiväkirjan ensimmäisellä sivulla, johon se myös loppui).
4. Silloin ,kun poliisi ilmoittaa juopottelevasta teinistäsi. No, tämä on jo oikeastaan liian myöhäinen ajankohta.
Nämä on kirjoitettu lapsen näkökulmasta , koska sinulla on jo lapsia. Mieti nyt ihan tarkkaan tätä asiaa, sillä todennäköisiä vaihtoehtoja on kaksi: lapsillesi alkoholinkäyttö tulee olemaan itsestään selvää, koska ovat sen mallin isältään oppineet, tai heistä tulee raivoraittiita. Jälkimmäisessä tapauksessa vielä vihaavat sekä juoppoa isäänsä että juomisen hyväksynyttä äitiään ( ks. 3. vastaaja) ja pahimmassa tapauksessa laittavat välit poikki kokonaan. Välimuotojakin on, mutta nämä ovat ne ääripäät.
Rakastakaa sen miehen lisäksi myös lapsianne ( ap ja 1)! Kyllä te sitä juoppoa saatte rakastaa aivan mielin määrin, mutta älkää kiusatko lapsinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin ellei alkkis tunnusta ongelmaansa eikä halua hoitaa sairauttaan - lopettaa juomista. Alkoholistilla ei ole muuta vaihtoehtoa, ei opi ikinä kohtuujuojaksi. Perhe kärsii aina vaikka ns normi arki pyörisikin, alkkis kävisi töissä jne. Ellei mies ymmärtäisi juomisen vaikutuksia perheeseen, parisuhteeseen ja ennen kaikkea lapsiin, eroaisin.
Perhe sairastuu huoleen, häpeään jne. Lapset joutuvat katsomaan äitiä joka kärsii ja se jättää heihin jälkensä vaikka ei olisi pahempia seurauksiakaan (esim väkivaltaa).
t: Vaimo jonka mies on juomisen lopettanut alkoholisti
Nuo aikuisten lasten kokemukset ovat koskettavia, yritä asettua lapsen asemaan. Itse kävin aikoinaan alkoholistien läheisten ryhmässä ja se joudutti eropäätöstä. Erottoon 2008, kun pienin lapsi oli vuoden. Juominen pahentui eron jälkeen ja pidän alkoholinkäyttöä hyvänä syynä eroon, koska mies ei hakenut itselleen mitään apua. Joi kertomansa mukaan, koska olin niin vittumainen. Nyt minulla on ihana uusi mies ja uusi avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo. Oltiin "köyhiä" ja olin niiiiiin katkera siitä rahasta, jonka isä kiskoi kurkusta alas!!!
T.3
No kylläpä sinä olet katkera kaikesta. Itse varmaan sitten osaat elää paremmin, tuli mitä tuli.
Ymmärrän katkeruuden, koska lapsi ei voi valita millaiseen perheeseen syntyy, aikuiset valitsevat elävätkö alkoholistin kanssa parisuhteessa vai eivät. Jos ei ole lasista lapsuutta itse kokenut, olisi paras pitää suunsa kiinni ja olla piikittelemättä. Oletko kenties itse alkoholisti, joka ei todellisuutta suostu myöntämään?
Sinun miehesi makaa sohvalla kaljaa lipittäen. Mitä iloa tommosesta miehestä, joka makaa ja juo vaan? Mitä elämää tuo on?
Vierailija kirjoitti:
Ei se kaljanjuonnin syy ole se että "kalja vaan on niin hyvää". Yritä selvittää se ja saada siihen muutosta (miksei kestä arkeaan selvinpäin).
Totuus on se, että kukaan ulkopuolinen ei saa mitään muutosta siihen, että eräät "eivät kestä arkea selvin päin", juhlista puhumattakaan.
Kovin moni nainen tuhlaa sekä omansa että lasten elämän siihen, että yrittää epätoivoisesti selvittää ja saada muutosta miehen juomiseen, äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta turhaan.
Alue: Aihe vapaa
Sama homma täällä. Ei oysty eroamaankaan kun ei se rakkaus ole kuollut. Pitkä yhteinen vuosikymmenien yhteiselo, paljon lapsia, iso yhteinen omaisuus. En kans tiedä mitä tehdä. Tosiaan kun ei isompaa haittaakaan.