Kuinka suhtaudut ihmisiin, jotka jostain syystä lopettavat sinulle puhumisen?

Lopetan puhumisen.

En muista että olisi koskaan ollut vastaavaa tilannetta.

Riippuu henkilöstä, jos on kaukaisempi kaveri annan olla. Jos on henkilö, jota olen pitänyt läheisenä tai sellainen, jonka kanssa joudun olemaan päivittäin tekemisissä niin kysyn suoraan miksi hän käyttäytyy näin. 

Kohautan olkapäitäni ja naureskelen ylhäisessä yksinäisyydessäni. En tiedä mitä juoruja vaikka naapuri on kuullut, kun miltei ystävä juoksikin yhtäkkiä postilaatikolta karkuun taakseen katsomatta, repien tuijottavaa lastaan perässään. Joku on vihjaillut että kaikenlaisia juttuja minusta liikkuu.

Sitten taas minulla oli miesystävä joka harrastaa mykkäkouluja aina jonkin viikon. Eilen aloitti taas. Tiedän että odottaa pari viikkoa jos minä murtuisin, mutta kun en viesti, niin hän palaa muina miehinä taas. Toivon etten tällä kertaa enää koskaan vastaa.

Vanha ketju mutta annanpa näkökulman: olipa kerran tuore työkaveri joka jatkuvasti tölväisi jotenkin. Ihan uusi tyyppi siis johon tutustuin vasta. Jotenkin tuli puheeksi että olin saanut synttärilahjaksi uutta hajuvettä (jota en käyttänyt työpaikalla!). Tähän tämä tuore tuttavuus sitten heti kommentoimaan "ne haisee niin kamalilta imeliltä hyi olkoon" - tätä tyyliä jatkui ihan kaikesta mitä kerroin sen pariviikkoisen aikana jonka jälkeen en jaksanut enää kertoa yhtään mitään itsestäni. Omasta itsestään hän kyllä jaksaa jauhaa edelleen...! Niin mielelläni olisin puhumatta sanaakaan mutta työpaikalla vaikea jättää kokonaan huomioimattakaan.

Tää oli hyvä neuvo minkä luin 

Koita iskostaa päähäsi, että olet työkaveriasi parempi, kun osaat sentään kohdella muita ihmisiä hyvin. Koita ajatella, että se tiuskiminen ja huono kohtelu kertoo vain työkaverisi alhaisesta luonteenlaadusta ja ilkeydestä, eikä sinusta ollenkaan.

Ehkä pikkuhiljaa huomaat, ettei sun tarvitse välittää mokoman tiuskimisista yhtään mitään.

Pitköön tunkkinsa - tyyliin.

hyvä työyhteisö? kirjoitti:

Yhdessä kouluyhteisössä jossa työskentelin, Opettajan huonessa puhuttiin että olisi hyvä kun kukaan ei puhuisi hänelle/ tervehtisi. No ei selvinnyt kuka opettajista se "hän" oli. Mutta minusta  puhe oli todella ala-arvoista ja vielä kun kyseessä oli opettajat!  Selän takan apuhumista riitti myös paljon ja hassua oli miten talon sihteeri hämmensi koko soppaa /taloa. 

Ja sitten ihmetellään, että lapset voi huonosti koulussa.

Mä kysyisin suoraan että mistä puhumattomuus johtuu.

Kysyisin suoraan,ja kysyisin myös olenko loukannut.Kuuntelisin vastauksen.syy voi olla esimerkiksi juoruaminen,paha puhuminen, kyvyttömyys pyytää anteeksi tai tarkastella omaa toimintaansa, keittiöpsykologisten diagnoosien jakaminen muista jotka eivät ole paikalla yms.Tai voi olla olematta.Tietenkin vaan silloin kysyy jos on valmis näkemään itsessään syitä.Usein omaa käyttäytymistä ei nää sellaisena kuin se näyttäytyy muille 

Up

Siihen on todella hyvä syy jos lopetan puhumisen jollekkin.

Esim. ex-työkaveri teki todella nöyryyttävän tempun minulle. Onpa ollut sen jälkeen ilmaa.

Opettajat ne ovat pahimpia kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että puhumattomuus ja ignooraaminen on myös vallankäyttöä, halutaan osoittaa tuolle, jolle ei puhuta, hänen paikkansa arvoasteikossa. Alhaistakin alhaisempi jota päin ei edes kannata katsoa.

Tätä se mun mielestä yleensä on. Kiusaamista. Yleistä kouluissa ja työpaikoilla

Minulla on lähisukulainen, joka on aivan mahdoton. Puhuu sekavia, syyttää aiheetta, huutaa hulluja vain yhtä lausetta toistaen, antaa itsekkäitä ohjeita, arvostelee, tekee vääriä päätöksiä, ei muista mitä on luvannut tehdä, punoo avoimesti juonia, muut karttelevat ja juoksevat pois hänet nähdessään.ym.

Olen ollut kauhuissani, Keskustelun jatkamiset on vienyt vain hullumpaan suuntaan - suorastaan hulluuteen. Järjen käyttö on kaukana. Tutut karttelevat ja juoksevat pois hänet nähdessään.

Olen puhunut hänestä ystävilleni, sillä olen aivan puhki ja väsynyt. Ystäväni ovat sanoneet, onko minun pakko olla tekemisissä hänen kanssaan.

Eli totuus voi olla tällainenkin. Oman mielenterveyden vuoksi yritän poissulkea hänet niin, ettei saa mitään tarttumapintaa.

Kyseessä voi olla myös sairaus, joka muuttaa persoonaa. Läheiset ovat liian kovilla.

Peiliin katsomisen paikka siis hänellä, jota muut väistelevät.

Pidän mykkäkoululaisia lapsellisina, pikkumaisina ihmisinä. Yleensä mykkäkouluun tai muuhun puhumattomuuteen ei ole edes mitään oikeaa syytä, kai kyse on mykkiksen osalta persoonallisuuden kehittymättömyydestä, jopa häiriöstä -ellei vain silkasta kuzipäisyydestä. 

Aikuinen, järkevä ihminen nyt kykenee asialliseen kanssakäymiseen kaikissa tilanteissa