Kuinka suhtaudut ihmisiin, jotka jostain syystä lopettavat sinulle puhumisen?

Jos joku ei vastaisi kun sanon jotain niin kai sitä ihmettelisi. 

Puhun heille vain jos se jostakin syystä on todella tarpeen.

Miksi noin moni ihminen on lakannut puhumasta sinulle?

Meillä naapuri, asutaan siis ok-talossa, lakkasi puhumasta meille 13 vuoden jälkeen, nyt ollut kolme vuotta puhumatta. Olen nykyään niin kuin en näkisi koko naapuria.

Katson peiliin ja mietin, miksi olen ollut niin mulkku. Pyydän anteeksi ja parannan tapani.

Vierailija kirjoitti:

Katson peiliin ja mietin, miksi olen ollut niin mulkku. Pyydän anteeksi ja parannan tapani.

Olen miettinyt tätä, mutta kun tosiaan kyseessä on ihminen jonka kanssa tavataan ihan silloin tällöin tyyliin lapsen harrastuksessa ja vaihdetaan nopeasti kuulumisia, niin miten olen voinut häntä loukata?

Käytöksesi on muuttunut ja ikävä kyllä huonompaan suuntaan. Taidat olla porukassa se joka vitsailee toisten asioista ja ulkonäöstä. Niin ja luulet olevasi kaikessa....täydellinen. 

Aina ei kyllä johdu sinusta, että joku muuttuu hiljaiseksi. Joka viidennellä ihmisellä on mielenterveysongelmia. Ne kummasti hiljentävät ihmisen. Luulin, että yksi ystäväni on suuttunut minulle ja mietin kaikki mitä olen sanonut ja tehnyt. Selvisikin, että hän oli psykoosissa.

Yleensä tuollaisen puhumattomuuden takana on tieto siitä, että toinen on paskanpuhuja. Juoruilija, takinkääntäjä, pahanpuhuja. Esittää edessä yhtä, puhuu takana toista. Sellaiselle ei haluta antaa enää sanan puolikastakaan jauhettavaksi ja juoruiltavaksi.

Myös petturuus käy syyksi. On yrittänyt iskeä varattua tai varastanut jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson peiliin ja mietin, miksi olen ollut niin mulkku. Pyydän anteeksi ja parannan tapani.

Olen miettinyt tätä, mutta kun tosiaan kyseessä on ihminen jonka kanssa tavataan ihan silloin tällöin tyyliin lapsen harrastuksessa ja vaihdetaan nopeasti kuulumisia, niin miten olen voinut häntä loukata?

Monikaan ei ymmärrä olevansa loukkaava, vaikka on. Monikaan ei olisi loukkaava, jos ymmärtäisi, mitta ei vaa ntule ajatelleeksi, että toisia voi heidän käytöksensä tai juttunsa loukata.

Käyttäydyn samoin kuin toinenkin. Jos se henkilö on joskus ollut kaveri, loukkaannun melko pahasti. Tässä kohtaa olen erittäin pitkävihainen ihminen, ja jos 'kaveruus' kerran menee tuolle tasolle, se on ja pysyy siellä ikuisesti. En enää päästä kyseisen kaltaista ihmistä lähelleni koska en halua tulla uudestaan loukatuksi. Ehkä olen liian herkkä, mutta yksin on parempi.

Mököttäjäluonteen ovat tuollaisia. Jatkan entiseen tapaan iloista rupatteluani ja jos ei ala jossain vaiheessa taas puhumaan, niin kysyn kahden kesken, että onko hänellä taipumusta mökötykseen. Jos ei vastaa mitään, niin sanon hyvä on ole sitten hiljaa, mutta oma vikasi sitten, kun jotain päässäsi haudot, etkä saa sitä ulos kakistetua. Pidän kehittymättämänä käytöksenä! Kerron myös, että itse en ole pitkävihainen ja että olen huonomuistinenkin, joten kohta en varmaan edes muista häntä!

Olen hämmentynyt ja surullinen ja mietin mitä olen tehnyt väärin. En kuitenkaan uskalla kysyä suoraan, onko toinen loukkaantunut jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuollaisen puhumattomuuden takana on tieto siitä, että toinen on paskanpuhuja. Juoruilija, takinkääntäjä, pahanpuhuja. Esittää edessä yhtä, puhuu takana toista. Sellaiselle ei haluta antaa enää sanan puolikastakaan jauhettavaksi ja juoruiltavaksi.

Myös petturuus käy syyksi. On yrittänyt iskeä varattua tai varastanut jotakin.

Minä käytän nykyisin näitä juoruilijoita hupinukkeinani. Syötän heille jotain diipadaapaa muka omasta elämästäni ja katson kuinka nopsaan "tieto" leviää. Aina yhtä hauskaa kun mulle vihjaillaan näistä "tiedoista" :D.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei kyllä johdu sinusta, että joku muuttuu hiljaiseksi. Joka viidennellä ihmisellä on mielenterveysongelmia. Ne kummasti hiljentävät ihmisen. Luulin, että yksi ystäväni on suuttunut minulle ja mietin kaikki mitä olen sanonut ja tehnyt. Selvisikin, että hän oli psykoosissa.

Luulen samoin. Nykyään on niin paljon mielenterveysongelmaisia liikkeellä. Varsinkin tuollaiset, jotka ohi kulkiessaan mulkoilevat vihaisesti, ajattelen, että siinä oli taas yksi mielenterveysongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson peiliin ja mietin, miksi olen ollut niin mulkku. Pyydän anteeksi ja parannan tapani.

Olen miettinyt tätä, mutta kun tosiaan kyseessä on ihminen jonka kanssa tavataan ihan silloin tällöin tyyliin lapsen harrastuksessa ja vaihdetaan nopeasti kuulumisia, niin miten olen voinut häntä loukata?

Monikaan ei ymmärrä olevansa loukkaava, vaikka on. Monikaan ei olisi loukkaava, jos ymmärtäisi, mitta ei vaa ntule ajatelleeksi, että toisia voi heidän käytöksensä tai juttunsa loukata.

Mikä estää kertomasta toiselle että "en halua puhua kanssasi koska loukkasit minua kun... " Mököttäminen harvemmin johtaa mihinkään.

Tieto siitä, että toinen on paskanpuhuja voi olla täysin tuulestatemmattu. Minusta levitti yksi entinen työkaverini höpöhöpöjuttuja yhdelle ihmiselle entisellä työpaikallani. Ihme, että ihmiset uskovat kysymättä ilkeän ihmisen juttuja. Kannattaisiko tarkistaa asiat ja puhua ne auki ennen kuin lopettaa toiselle puhumisen? Meillä onneksi asia selvisi ja oikea paskanpuhuja sai nenilleen.

Uskon että puhumattomuus ja ignooraaminen on myös vallankäyttöä, halutaan osoittaa tuolle, jolle ei puhuta, hänen paikkansa arvoasteikossa. Alhaistakin alhaisempi jota päin ei edes kannata katsoa.

Minua ei kauheasti kiinnosta mitä muut minusta ajattelevat. Yksi työkaveri suuttui minulle noin vuosi sitten, eikä sen jälkeen puhunut minulle yli puoleen vuoteen. Jonkun aikaa yritin tervehtiä, mutta kun ei vastausta tullut, en enää huomioinut häntä lainkaan. Ei se minua pahemmin vaivannut, ajattelin että murjottakoon. Nyt olemme "joutuneet" samaan työryhmään ja siinä aloin puhua ihan normaalisti työasioista ja hän vastaili niihin ihan normaalisti. Nykyään tervehtiikin jos itse tervehdin ensin. Mutta ei meistä mitään kavereita tule koskaan enää. Koska minua ei erityisemmin kiinnosta hankalien ihmisten seura.

Vierailija kirjoitti:

Tieto siitä, että toinen on paskanpuhuja voi olla täysin tuulestatemmattu. Minusta levitti yksi entinen työkaverini höpöhöpöjuttuja yhdelle ihmiselle entisellä työpaikallani. Ihme, että ihmiset uskovat kysymättä ilkeän ihmisen juttuja. Kannattaisiko tarkistaa asiat ja puhua ne auki ennen kuin lopettaa toiselle puhumisen? Meillä onneksi asia selvisi ja oikea paskanpuhuja sai nenilleen.

Tämä on täysin totta. Useimmat ihmiset uskovat kaikki pahat puheet eivätkä  ikinä ota selvää ovatko ne edes totta.

Johtuu ehkä siitä, että silloin voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi kun voi jotain toista pitää niin paljon itseään huonompana..........