20-25 vuotiaat: Millaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on tulevaisuudesta?

Olen tyytyväinen elämääni :) Olen 24-vuotias maisterivaiheen opiskelija, 2,5 vuotta seurustelua ja yhdessäasumista takana, asunto on hieno ja meillä on pari pörröistä perheenjäsentä. Aloitan kohta oman alani työt opiskelujen ohessa, ja sitä odotan, että miten se lähtee sujumaan ja mitä urakehitykselle tapahtuu. Lähivuosina haluaisin naimisiin ja 3-5 vuoden sisällä ehkä lapsia, mistä ollaan myös puhuttu.

Olen nyt 23-vuotias nainen, ja valmistun maisteriksi 25-vuotiaana ulkomaisesta yliopistosta. Luulen pääseväni helpohkosti valmistumisen jälkeen alalleni töihin. Haluaisin alkaa yrittäjäksi myöhemmin; ehkä kolme- tai nelikymppisenä. Maisterin jälkeen haluaisin muuttaa poikaystäväni kanssa yhteen, mennä naimisiin tässä kymmenen vuoden sisällä, matkustella ja opetella uusia kieliä. Haluaisin jatkaa asumista ulkomailla, enkä välttämättä haluaisi enää muuttaa Suomeen.

Oon myös 24 v. valmistuin viime keväänä yliopistosta ja nyt olen siirtynyt työelämään :) Tällä hetkellä ajatukset, tavoitteet ja toiveet lähinnä siis työhön liittyviä, haluan oppia paljon uutta alastani, tulla hyväksi työntekijäksi ja saada samalla elämään vakautta ja turvaa vakituisen työpaikan kautta.

Haaveissa myös asunnon osto avomiehen kanssa :) yhtä ollaan pidetty jo lukiosta asti. Nyt asutaan vielä kohtuu halvassa vuokra-asunnossa lähellä yliopistoa, pikku hiljaa ollaan alettu katselemaan omistusasuntoja.

Kihloihin meno vähän pyörii mielessä, häät ja lapset tuntuu kyllä vielä aika kaukaisilta... Vapaa-ajan täyttää liikuntaharrastukset,ulkona käynti,kaverit,matkustelu.. Ja hyvä niin,ehtiihän sitä sitten myöhemmin sitten olla kotona ja hoitaa lapsia mikäli niitä saadaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No myönnän, että olen jo 26, mutta vastaanpa silti.

Opiskelen nyt toista tutkintoani ja asun kihlattuni kanssa. Avioidumme ensi kesänä, joten yksi haave on toteutumassa. Valmistuttuani haluaisin, että muuttaisimme ulkomaille (Australia, Uusi-Seelanti, USA tjs) ja kokeilisimme hieman sellaistakin elämää. Eritoten haluan matkustella, kokea uusia asioita, nähdä uusia paikkoja ja nauttia elämästä. Lapsia meistä kumpikaan ei halua, joten niitä tuskin hankimme elämämme tielle.

Itse en muutenkaan haluaisi jumittua siihen perus talo, kaksi autoa, 1,7 lasta ja koira -asetelmaan. Se kuulostaa tylsältä ja lattealta. Olisi jännää jos sitä päätyisi vaikka Kaliforniaan tekemään pelejä tai jotain muuta.

Annoin kommentillesi ylänuolen. Itse olen sinun ikäisesi mies, joskin sinkku, eikä minuakaan kiinnosta tuollainen maintsemasi perusasetelma. Nainen tähän kuvioon mahtuu, jos sellainen on tullakseen, mutta lapset ei. Ne vie liikaa rahaa ja aikaa, kun meidän ihmisten elinvuotemme ovat rajalliset. Minulla on kuitenkin suunnitelmissa vakava aikomus rikastua miljonääriksi ja toinen suunnitelma on nähdä maailmaa ja seikkailla maailmalla. Olen jo useiden vuosien ajan lähes joka päivä käytetty aikaa, parhaimmillaan voi puhua jopa useista tunneista päivää kohden, netin koluamiseen läpi ja etsitty tietoa, miten rikastua miljonääriksi ja monimiljonääriksi.

Sitten kun olen monimiljonääri ja jos minulla on silloin nainen, voin ostaa naiselleni hänen toiveestaan jotain luksusta, mutta mikään automaattinen luksusautomaatti en silloinkaan kuitenkaan ole. Jos taas naista ei ole, niin sitten kai ei ole minulla muuta vaihtoehtoa, kun ostaa sitä luksusta itselleni.

Miksi tätä on alanuolitettu? Se nyt on vain tosiasia, että lapsiin ja niiden kasvattamiseen menee valtavan paljon aikaa ja rahaa elämän aikana. Yhden lapsen kasvattaminen syntymästä itsenäiseksi täysi-ikäiseksi arvioidaan maksavan sen 200 000 euroa ainakin. Mutta, jos tuon rahan käyttää johonkin muuhun, siinä pitää ottaa paljon muitakin seikkoja huomioon. Oikein sijoitettuna tuollainen 200 000 euroa voi tuottaa yhden ihmiselämän aikana paljonkin, tuo summa saattaa jopa moninkertaistua. Joten voidaan todellisuudessa puhua mahdollisesti jopa 1-2 miljoonan euron tulonmenetyksistä yhtä hankittua lasta kohtaan. Kun useimmat hankkivat lapsia kaksi, voi tuo summa silloin olla siis 2-4 miljoonaa euroa.

Ei ikipäivänä kävisi minulle laatuun, että jättäisin mahdollisesti jopa sellaiset 2-4 miljoonaa euroa elämäni aikana hankkimatta, jonka voisin ainoastaan toisenlaisella elämänvalinnalla saavuttaa.

Lisäksi ihmettelen sitä, jos ihmisellä on päämäärätietoisena tavoitteena elämässä rikastua monimiljonääriksi, niin miksi sitä monien ihmisten mielestä pidetään ns. huonompana valintana, kuin ns. "tavallista" peruselämäkuviota? Elämä on valintoja täynnä, sanotaan, ja tuo rikastuminen ja siihen vaikka liitettynä seikkaileminen maailmalla on elämänvalinta siinä missä muutkin. T: Se sama mies 26v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, haluaisin vaan olla onnellinen.

Että asiat ois hyvin ja mun elämässä ois joku suunta ja turva.

N24

Tämä. Elämä on ollut jo monta vuotta pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Taistelua masennuksen ja syömishäiriön kanssa. Yksinäisyyttä ja ahdistusta. Itsetuhoisia ajatuksia. Haluaisin vain olla terve. Haluaisin olla tyytyväinen itseeni, tuntea että olemassaolollani olisi jokin tarkoitus. Haluaisin joskus tuntea olevani rakastettu ja hyväksytty. N25

Tismalleen samoin. Lisään vielä säännöllisen unen ja nukahtamisen keveyden listalle, niitä ei omassa elämässäni ole enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan (uniongelmia on ollut aina).

Välillä tuntuu siltä, että mun nuoruus menee täysin hukkaan, siis aivan totaalisesti.

Ei jää mitään ns. käteen, keskimääräistä vanhemman/kuluneemman näköinen ulkonäkö (suru kuluttaa ja näkyy ulospäinkin) vaan.

Tähän mennessä on mennyt jo vartalo, iho, hiukset, kulmat ja ripset sekä sellainen sosiaalinen äly, nokkeluus ja itsevarmuus mitä oli vielä muutama vuosi sitten.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, haluaisin vaan olla onnellinen.

Että asiat ois hyvin ja mun elämässä ois joku suunta ja turva.

N24

Tämä. Elämä on ollut jo monta vuotta pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Taistelua masennuksen ja syömishäiriön kanssa. Yksinäisyyttä ja ahdistusta. Itsetuhoisia ajatuksia. Haluaisin vain olla terve. Haluaisin olla tyytyväinen itseeni, tuntea että olemassaolollani olisi jokin tarkoitus. Haluaisin joskus tuntea olevani rakastettu ja hyväksytty. N25

Tismalleen samoin. Lisään vielä säännöllisen unen ja nukahtamisen keveyden listalle, niitä ei omassa elämässäni ole enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan (uniongelmia on ollut aina).

Välillä tuntuu siltä, että mun nuoruus menee täysin hukkaan, siis aivan totaalisesti.

Ei jää mitään ns. käteen, keskimääräistä vanhemman/kuluneemman näköinen ulkonäkö (suru kuluttaa ja näkyy ulospäinkin) vaan.

Tähän mennessä on mennyt jo vartalo, iho, hiukset, kulmat ja ripset sekä sellainen sosiaalinen äly, nokkeluus ja itsevarmuus mitä oli vielä muutama vuosi sitten.

N24

Ai niin, yksi tärkeä unohtui, nimittäin hampaat.

Ne on myös menneet muutamassa vuodessa ja on nykyään aivan järkyssä kunnossa ja kiille paskana.

N24

Olen 22-vuotias nainen, vakityöpaikassa. Jätin edelliset opinnot kesken, kun ei pää kestänyt ja ala kiinnostanut. Nyt on hyvä olla, mutta haluaisin jo päästä elämässä eteenpäin. Saan työssä vastuuta ja luottamusta, opin koko ajan lisää. Jos haluaisin, voisin edetä tällä alalla korkeammallekin. Mutta tämä ei ole minun ala, teen tätä vain rahan vuoksi, vaikka kivaa onkin. Ja haluan oman ammatin. Sellaisen jonka olen tutkinnolla hankkinut.

Haen nyt opiskelemaan ja toivon toki pääseväni sinne. Toivon, että pidän opinnoista ja valmistun ajallaan. Sitten haluaisin muuttaa johonkin keskisuureen kaupunkiin pois Helsingistä. Vanhempana tahdon oman pikku talon joltain rauhalliselta alueelta ja sinne vaimon ja ehkä myös lapsia.