Miksi pitkistä äitiyslomista kitisevät miehet eivät jää itse vanhempainvapaalle ja päästä lapsen äitiä töihin
Kommentit (46)
Aika monessa perheessä nainen haluaa loppujen lopuksi kuitenkin pitää vanhempainvapaan itse. Onhan se rankkaa, mutta myös palkitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän yhden perheen, jossa äiti piti vain sen pakolliset 3kk äitiyslomaa ja sitten isä jäi vanhempainvapaalle. Järjestely toimi oikein mainiosti heillä eikä lapsi varmasti kärsinyt yhtään, isä on yhtä tärkeä lapselle kuin äitikin. Isän työnantaja tuskin osasi odottaa moista järjestelyä mutta eipä siihen auta kuin suostua.
Osalle naisista onkin kova pala että ei olisikaan lapsilleen se kaikkein tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Mitään vanhenpain lomia ei ole pakko pitää. M21
Äitiysloma (siis se 105 arkipäivää) on enemmän tai vähemmän pakko pitää. Vanhempain- tai hoitovapaata ei ole pakko pitää.
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa perheessä nainen haluaa loppujen lopuksi kuitenkin pitää vanhempainvapaan itse. Onhan se rankkaa, mutta myös palkitsevaa.
Eikö kannattaisi alkaa miettimään myös mistä mies jää paitsi? Pitkien kotonaolemiskausien aikana perheen mallit muotoutuvat: mies hankkii rahat, nainen hoitaa kodin. Mies syrjäytyy lasten elämästä, nainen omii heidät, muodostaa omat tiukat rutiinit joita mies vain sotkee (pukee väärät vaatteet, laittaa tavarat vääriin paikkoihin jne) - ja yrittäessään auttaa saa jatkuvasti komennuksia niskaansa. Sitten jonkun ajan jälkeen nainen tuskastuu kun joutuu "pyröittämään rumbaa ja vastaaman metatyöstä". Meillä jaettiin vanhempaisloma. Oikein hyvä juttu, mies ja tytär ovat vieläkin hyvin läheisiä vaikka tytär jo aikuinen ja muuttanut kotoa. Miehellä vauvan pukeminen ja muut rutiinit olivat aluksi kömpelöitä, huomasin parhaaksi poistua paikalta ja antaa heidän muodostaa omat rutiinit. Vauva sai sekaisin äidinmaitoa ja korviketta vanhempaisloman ajan eikä tuosta ole kärsinyt. Voisiko ajatella, että kotiin pitkäksi aikaa jäävät äidit eivät olekaan niitä epäitsekkäitä marttyyreja, vaan aika itsekkäitä viedessään mieheltä mahdollisuuden muodostaa varhaisvaiheen suhde lapseensa? Tutkimusten mukaan vanhempaislomalla olleilla miehillä on paljon kiinteämpi suhde lapsiinsa kuin niitä pitämättömillä, ja varmasti tuollainen hyvä suhde kannustaa lapsia myös muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa perheessä nainen haluaa loppujen lopuksi kuitenkin pitää vanhempainvapaan itse. Onhan se rankkaa, mutta myös palkitsevaa.
Eikö kannattaisi alkaa miettimään myös mistä mies jää paitsi? Pitkien kotonaolemiskausien aikana perheen mallit muotoutuvat: mies hankkii rahat, nainen hoitaa kodin. Mies syrjäytyy lasten elämästä, nainen omii heidät, muodostaa omat tiukat rutiinit joita mies vain sotkee (pukee väärät vaatteet, laittaa tavarat vääriin paikkoihin jne) - ja yrittäessään auttaa saa jatkuvasti komennuksia niskaansa. Sitten jonkun ajan jälkeen nainen tuskastuu kun joutuu "pyröittämään rumbaa ja vastaaman metatyöstä". Meillä jaettiin vanhempaisloma. Oikein hyvä juttu, mies ja tytär ovat vieläkin hyvin läheisiä vaikka tytär jo aikuinen ja muuttanut kotoa. Miehellä vauvan pukeminen ja muut rutiinit olivat aluksi kömpelöitä, huomasin parhaaksi poistua paikalta ja antaa heidän muodostaa omat rutiinit. Vauva sai sekaisin äidinmaitoa ja korviketta vanhempaisloman ajan eikä tuosta ole kärsinyt. Voisiko ajatella, että kotiin pitkäksi aikaa jäävät äidit eivät olekaan niitä epäitsekkäitä marttyyreja, vaan aika itsekkäitä viedessään mieheltä mahdollisuuden muodostaa varhaisvaiheen suhde lapseensa? Tutkimusten mukaan vanhempaislomalla olleilla miehillä on paljon kiinteämpi suhde lapsiinsa kuin niitä pitämättömillä, ja varmasti tuollainen hyvä suhde kannustaa lapsia myös muuten.
Mulle ainakin isä oli aina ylivoimaisesti kaikkein läheisin ja tärkein vaikka äiti viettikin kotona lähes 10 vuotta minun ja siskon synnyttyä. Ei se välttämättä niin mene että eniten aikaa muodostaa läheisimmän suhteen. Tuskin lastentarhan hoitajasta tulee koskaan lapselle vanhempia läheisempää vaikka tarhassa menisikin suurin osa valveillaoloajasta.
Uliuliuliuli.