Lue keskustelun säännöt.
Äitiydessä raskainta
29.09.2016 |
Ylivoimaisesti raskainta äitiydessä on sisarusten väliset riidat. Se on ihan hirveää ja hermot menee välittömästi. Jaksan kaiken muun mutta en niiden tappeluita. Tämäkin ilta ihan pilalla ja kaikki itkevät.
Kahden pienen yh
Kommentit (23)
Kiitos vastauksesta. Joo toki paljon raskaampiakin juttuja voi tulla kohdalle, mutta toistaiseksi raskainta tässä perusarjessa on aivan ylivoimaisesti noiden kahden riitely. Toisinaan leikkivät ihan mukavasti, mutta usein tappelevat kunnes itse räjähdän. Sen jälkeen ei ole enää kellään kivaa. Ja tätä tapahtuu aika usein. Perheneuvolasta voisi saada apua, täytyy makustella asiaa vähän. Lapset ovat alakoulu- ja päiväkoti-ikäisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistaiseksi raskaita on ollut "oman" ajan puute. Ja siis nimenomaan sellaisen ajan, että voisi täyttää pesukoneen, järjestää pyykit kaappeihin, tyhjentää tiskikoneen tai tehdä ruokaa keskeytyksettä ja ilman että 2,5-vuotias selän takana itkettää vauvaa viemällä lelun tämän kädestä tai vaihtoehtoisesti vauva tunkee roskia suuhunsa ja yrittää tukehtua tai nousee seisomaan, kaatuu ja pitää lohduttaa tai isommalle tulee pipi tai hän pyytää lukemaan kesken kaiken kirjaa tai jollain on kakka housuissa ja vaatteet kakassa jne jne jne. Henkisesti raskasta ajoittain kun ei vaan pysty tekemään mitään loppuun saakka.
Yritä sinnitellä!
Pyydä apua neuvolasta, kavereilta, keltä tahansa. Tai palkkaa välillä apua.
Ja vaikkei nyt tunnu siltä, niin ajan myötä helpottaa
T. Kolmen äiti
Minulla on kohta 2 v lapsi ja ehdottomasti raskainta on ollut unenpuute. Huonosti nukkuva lapsi joka edelleen heräilee öisin ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Myös nukutuksen kestää yleensä tunnin jokailta ja päikkäreille samantien vaunuissa lykkien. On vähän parantunut yöt mutta edelleen saattaa herätä monta kertaa yössä.
Toki tämä on pientä sairaan lapsen rinnalla mutta puhun nyt vain omasta kokemuksesta perusterveellisen lapsen äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kohta 2 v lapsi ja ehdottomasti raskainta on ollut unenpuute. Huonosti nukkuva lapsi joka edelleen heräilee öisin ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Myös nukutuksen kestää yleensä tunnin jokailta ja päikkäreille samantien vaunuissa lykkien. On vähän parantunut yöt mutta edelleen saattaa herätä monta kertaa yössä.
Toki tämä on pientä sairaan lapsen rinnalla mutta puhun nyt vain omasta kokemuksesta perusterveellisen lapsen äitinä.
Tekstinsyöttö... Eli siis nukutuksen kestää yleensä tunnin iltaisin ja päivisin saman verran päikkäreille nukuttaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan puute ehkäpä. Nautin tehdä asioita yksin, varsinkin lenkillä käymisestä. Ne on harvinaista herkkua vaikka ihan onnellinen ydinperhe onkin, miehellä on vain niin paljon työtä (maatila). Kaupassa käyminenkin yksin on aika luksusta ja harvinaista herkkua :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kohta 2 v lapsi ja ehdottomasti raskainta on ollut unenpuute. Huonosti nukkuva lapsi joka edelleen heräilee öisin ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Myös nukutuksen kestää yleensä tunnin jokailta ja päikkäreille samantien vaunuissa lykkien. On vähän parantunut yöt mutta edelleen saattaa herätä monta kertaa yössä.
Toki tämä on pientä sairaan lapsen rinnalla mutta puhun nyt vain omasta kokemuksesta perusterveellisen lapsen äitinä.
Tekstinsyöttö... Eli siis nukutuksen kestää yleensä tunnin iltaisin ja päivisin saman verran päikkäreille nukuttaessa.
Terveisiä 3 lapsen äidiltä: Pidä Unikoulu. Illalla pese hampaat, vie sänkyyn ja hae aamulla. Kestä huuto. Koko perhe voi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olla yötä päivää jollekin saatavilla sekä se, että suurin osa siitä mitä aloitan, ei tule kerralla valmiiksi eli keskeneräistä on paljon.
Neljän perusterveen lapsen reissuleskiäiti
Me taidettiin muksuina tapella veljien kanssa kyllä vielä yläkouluikäisinäkin ja jossain vaiheessa tappelut olivat niin rajuja että johonkuhun sattui. Meillä ikäerot kolme ja neljä vuotta, siis esikoisella ja kuopuksella seitsemän vuotta ja minä siinä välissä. Ei se tappelu välttämättä ihan lähivuosina lopu... Toivottavasti kuitenkin loppuisi :)!
Itse olen kokenut oman ajan puutteen raskaimpana, kuten nro 3 kirjoitti ja välillä purskahdan itkuun kun olen niin väsynyt. Univaje on siis aivan tuskaa ajoittain sekin, kuten nro 5 osuvasti tiivisti. Alusta asti on saanut vauvan, nykyään taaperon, kanssa tapella nukahtamisesta. Yksivuotiaana päätti, että yhdet 30min päikkärit riittävät joten omille päikkäreille ei tosiaan ole aikaa. Nukutukset vievät noin tunnin päivisin ja iltaisin, joskus yöunille saa nukuttaa useammankin kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin raskainta on sairastelukierteet! Ja nyt puhun ihan vaarattomista korvstulehduksista, virustaudista, vatsataudeista, rokoista, flunssista ja influenssista jne. Jossain vaiheessa minusta tuntui, että muut käy muskarissa, me lääkärissä... Kaikki kiva piti aina peruuttaa, lapset pettyy ja äidillä ei henkireikää. Tämä onneksi vähän helpottaa, kun lapset kasvaa!
Minusta jatkuva huoli. Huoli terveydestä, huoli turvallisuudesta, huoli tulevaisuudesta... Ehkä vähemmäläkin stressillä saan tapettua ihteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle raskainta on jatkuva saatavilla oleminen, palvelija 24/7.
- 2 pienen äiti myös
Vierailija kirjoitti:
Minulle raskainta on jatkuva saatavilla oleminen, palvelija 24/7.
- 2 pienen äiti myös
Ja lisään myös minäkin, jatkuva huoli! Vastuun painava taakka. 24/7 sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap. Ei tämä paljoa lohduta, mutta yritä välillä muistaa että sisarussuhteet ovat niitä suhteita, joissa "harjoitellaan" pitämään puolia turvallistei. Sisarelle voi sanoa suoraan ja puolustautua tietäen ettei tule hylätyksi, toisin kuin esim kavereille. Sisarusten kanssa voi harjoitella vihan tiedostamista ja hallintaa.
Minä olen aikamoinen kotihiiri, ja raskaimmaksi olen kokenut sen, että olenkin nyt jollain tasolla velvoitettu kylästelemään sukulaisissa ja vastaanottamaan vieraita. Olen myös ollut aina aika omapäinen ja itsenäinen, joten joka tuutista tulevat neuvot ja utelut ovat alkaneet ahdistamaan aina vain enemmän lapsien kasvaessa. Toki 24/7 saatavilla olo on raskasta, mutta mulle tuntuu tämä normaali perheemme arki pääsääntöisesti miellyttävältä ja rankkuus enemmän tulee muista sosiaalisista suhteista. Vauva-aikanakin tuntui että olisin mieluummin valvonut kipeän lapsen kanssa kuin lähtenyt mummolaan vastailemaan kauhisteluihin että onko se meidän Pertti nyt varmasti puettu asiallisesti ja miten sinä sen voit itse antaa banaania syödä, sehän tukehtuu :D en toki tarkoita etteikö kipeän lapsen kanssa ole rankkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kohta 2 v lapsi ja ehdottomasti raskainta on ollut unenpuute. Huonosti nukkuva lapsi joka edelleen heräilee öisin ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Myös nukutuksen kestää yleensä tunnin jokailta ja päikkäreille samantien vaunuissa lykkien. On vähän parantunut yöt mutta edelleen saattaa herätä monta kertaa yössä.
Toki tämä on pientä sairaan lapsen rinnalla mutta puhun nyt vain omasta kokemuksesta perusterveellisen lapsen äitinä.
Tekstinsyöttö... Eli siis nukutuksen kestää yleensä tunnin iltaisin ja päivisin saman verran päikkäreille nukuttaessa.
Terveisiä 3 lapsen äidiltä: Pidä Unikoulu. Illalla pese hampaat, vie sänkyyn ja hae aamulla. Kestä huuto. Koko perhe voi paremmin.
Että mä vihaan tällaisia ihmisiä, jotka ihan pokkana kuvittelee, että jokin unikoulu taatusti toimii kaikilla ja antavat neuvoja ylimielisellä tyylillä. Meillä ainakin unikoulu vain pahensi ennestään herkän lapsen nukkumista ja aiheutti kauhukohtauksia. Nykyisin meillä nukutaan jo paremmin, mutta ehdin kuulla noin kolmesataa kertaa tuon tokaisun, että pidä sille unikoulu. Ihan kuin olisin ollut niin tyhmä, etten olisi yrittänyt kaikkea jo ennen tätä hienoa neuvoa.
Minäkin sanoisin, että äitiydessä raskainta on univelka. Toiseksi raskainta on toiset äidit. Onneksi lapsi on päiväkodissa nykyisin, niin kotiäitivuodet ja puistoreissut ovat osaltani ohi.
Odotas kun tulevat murrosikään. Silloin ottaisit sen lasten tappelun tuosta vain. Ikävä kyllä lause: pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot huolet pitää paikkansa.
Mulla on 15-vuotias. Äitiydessä ehdottomasti raskainta ovat olleet ikävuoden 6 ja 12, nykyään enää Helmi-viestien määrä.
Raskainta on tuen puute ja muiden arvostelu. Lähipiirissämme kaikilla tutuilla on mummoja ja sukulaisia vaikka joka päivälle, joten mitään vaihtarisysteemiä ei kannata ehdottaa. Muiden arvostelu on ahdistavaa, kun yrittää sinnitellä omien voimavarojen mukaan eikä lopputulos silti ole yhtä hyvä kuin muilla.
Mulle raskainta äitiydessä on riittämättömyys. Haluaisin antaa niin paljon enemmän kuin pystyn. Kolme lasta ja yhdet kädet. Pelkään, että lapset kärsivät omasta keskeneräisyydestäni. Käyvät myöhemmin terapiassa läpi lapsuuttaan. :/
Tsemppiä sinne, AP! Minkä ikäisiä lapset ovat, voisiko apua saada esim perheneuvolan kautta? Minulla on positiivisia kokemuksia siltä taholta, kun pyysin vinkkejä lapsemme sosiaaliseen kehitykseen liittyen.
Itse olen tosin sitä mieltä, että äitiydessä raskainta on kohdata oman lapsen terveysongelmat ja mahdollinen vakava sairaus (jota ei onneksi siis omalla lapsella ole, mutta skenaariona tuntuu todella raastavalta).