Huonot adoptiovanhemmat - onko tabu?

Mitä tarkoitat tuktkimuksella huonoista vanhemmista? Miten sellainen tutkimus tehdään?

Ei se nyt varmaann tabu ole. Lapsettoman ihmisen, raskaana tai adoptiojonossa oleva, menestys myöhemmin vanhempana on aina kysymysmerkki. Adoptioprosessissa pyrittään aina kartoittamaan PARHAAn MUKAAN henkilöiden sopivuus, ei se ole mikään tae, tietenkään.

Tekisi mieli kysyä sinulta, miksi asia kiinnostaa ja juuri adoptionäkökulmasta? Mikä on oma suhteesi tähän ihmiseen ja onko taustalla kateutta ja muutakin kaunaa?

Tuntuu vain käsittämättömältä, että ihminen voi olettaa juuri adoption (tavallaan lastensaantitavan) olevan väittämäsi huonon vanhemmuuden taustalla. Ei sillä ole väliä, miten se lapsi on tullut, koeputkesta, Virosta, mahasta tai "syntymän" kautta keisarileikauksella. :D

Kyllähän adoptiovanhempien elämäntilanne voi muuttua siinä missä muidenkin. Sen totesin, kun lapsen kaveri on adoptoitu ja hänen adoptiovanhemmat ovat eronneet. Musta se oli alkuun todella outo juttu, mutta tajusin että ihmisiä hekin on. Ei ne koettelemukset ja adoptio ikuista yhteistä onnea voi taata.

Miksi et kerro millaisesta laiminlyönnistä on kyse? Sekä biologisissa että adoptiovanhemmissa on varmasti huonoja tapauksia. Mitä itse olen seurannut tapauksia, niin kaikilla adoptiovanhemmilla ei ehkä ole sellaista "herkkyyttä" tms. lasten suhteen, jonka usein biovanhemmilla/äideillä ihan hormonit aiheuttavat kun on hoitanut vauvaa vastasyntyneestä saakka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän adoptiovanhempien elämäntilanne voi muuttua siinä missä muidenkin. Sen totesin, kun lapsen kaveri on adoptoitu ja hänen adoptiovanhemmat ovat eronneet. Musta se oli alkuun todella outo juttu, mutta tajusin että ihmisiä hekin on. Ei ne koettelemukset ja adoptio ikuista yhteistä onnea voi taata.

Anteeksi? Sinä siis luulit, ennen että adoptiovanhemmat eivät ikinä eroa ja elävät yhdessä aina kuin prinssit ja prinsessat saduissa. 

Huh huh. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi tajusit edes nyt..

Minusta aloitus on tosi karu.

Vanhemmat ovat huonoja vanhempia ja asia pitäiis tutkia ja silti kyse on jostain ei-räikeästä?

Ja miksi puhutaan monikossa, vaikka kyse yhdestä perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kerro millaisesta laiminlyönnistä on kyse? Sekä biologisissa että adoptiovanhemmissa on varmasti huonoja tapauksia. Mitä itse olen seurannut tapauksia, niin kaikilla adoptiovanhemmilla ei ehkä ole sellaista "herkkyyttä" tms. lasten suhteen, jonka usein biovanhemmilla/äideillä ihan hormonit aiheuttavat kun on hoitanut vauvaa vastasyntyneestä saakka.

Huom! Adotpiovanhemmillakin on hormonitoimintaa. Ja herkkyyttä voi olla vaikka työkaveriin ja puolisoon vaikka ei olisi lasta ikinä synnyttänyt. Tämä ei liity adoptioon. 

Luuletko tosiaan, että synnytyshormonit vaikuttavat ihmisen herkkyyteen läpi elämän? :)

Herkkyys ja ihmisten lukutaito ei kyllä liity adoptioon mitenkään. Tiedän aikas monta biovanhempaa, joilta se herkkyys puuttuu täysin. Alkaen oma äitini.

Voi perse täällä kirjoittaa typeriä ihmisiä. :D

"Adoptiovanhemmilla ei ole hormoneja ja herkkyyttä"

"Adoptiovanhemmat ovat kaikki tällaisia kun yksi tuntemani on tällainen"

"Oli yllätys kun oikein ADOPTIOVANHEMMAT erosivat" 

Lähdenpä nyt taas sivuilta pois ennen kuin nauru muuttuu raivoksi. 

Bioäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän adoptiovanhempien elämäntilanne voi muuttua siinä missä muidenkin. Sen totesin, kun lapsen kaveri on adoptoitu ja hänen adoptiovanhemmat ovat eronneet. Musta se oli alkuun todella outo juttu, mutta tajusin että ihmisiä hekin on. Ei ne koettelemukset ja adoptio ikuista yhteistä onnea voi taata.

Anteeksi? Sinä siis luulit, ennen että adoptiovanhemmat eivät ikinä eroa ja elävät yhdessä aina kuin prinssit ja prinsessat saduissa. 

Huh huh. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi tajusit edes nyt..

Nyt oli hyvin ymmärretty. :D

äskeinen

Vierailija kirjoitti:

Voi perse täällä kirjoittaa typeriä ihmisiä. :D

"Adoptiovanhemmilla ei ole hormoneja ja herkkyyttä"

"Adoptiovanhemmat ovat kaikki tällaisia kun yksi tuntemani on tällainen"

"Oli yllätys kun oikein ADOPTIOVANHEMMAT erosivat" 

Lähdenpä nyt taas sivuilta pois ennen kuin nauru muuttuu raivoksi. 

Bioäiti

Adoptiovanhemmilla on huomattavasti isommat paineet. Vähän kuin tuppukylän julkkisena elelisi kaikkien ennakkoluulojen ristipaineessa. Ja tosiaan tilivelvollinen kaikkien muidenmin adoptiovanhempien tekosista.

Ihme kun ketjussa ei ole yhtään adoptiovanhempia puolustelevaa älykästä kommenttia.

Ainiin, heureka! Ne kaikki vanhemmuustestit läpäisseet adoptiovanhemmathan ovat rahakkaissa töissään tähän vuorokauden aikaan! 

Linjoilla on vain kouluttamattomia lähiömammoja, joiden elämän suurin saavutus on olla Jesminan biologinen äiti, sellainen, jolla on oikein aitoa hormonitoimintaa. Mitä siis muilla ihmisillä ei tietenkään ole yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän adoptiovanhempien elämäntilanne voi muuttua siinä missä muidenkin. Sen totesin, kun lapsen kaveri on adoptoitu ja hänen adoptiovanhemmat ovat eronneet. Musta se oli alkuun todella outo juttu, mutta tajusin että ihmisiä hekin on. Ei ne koettelemukset ja adoptio ikuista yhteistä onnea voi taata.

Anteeksi? Sinä siis luulit, ennen että adoptiovanhemmat eivät ikinä eroa ja elävät yhdessä aina kuin prinssit ja prinsessat saduissa. 

Huh huh. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi tajusit edes nyt..

Nyt oli hyvin ymmärretty. :D

äskeinen

Sanothan selvästi, että pidit eroa todella outona. Eli uskoit, ettei sellaista voisi tapahtua. Niin, jos siis olet tuo kirjoittaja. Mieti mitä kirjotat ellet halua antaa väärää kuvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko missään/onko tehty tutkimusta huonoista adoptiovanhemmista? Vai onko aihe tabu - kun kerran on viranomaisten puolesta tutkittu, että on adoptioon kelvollinen, niin sitten automaattisesti on hyvä vanhempi?

Aihe kiinnostaa, koska olen läheltä seurannut yhtä tapausta. Ja kyllä, kynnys puuttua asiaan (kun ei ole mistään räikeästä laiminlyönnistä kyse) on todella korkea.

Juu, kyllä, on tutkittu. Adoptiolapsen kaikkien ongelmien syy on siinä adoptoineessa kälyssä/miehen tyttäressä/hyvätuloisessa tuttavassa. Aivan selkeästi.

Hyvin havainnoitu! Ja aivan loistavaa, että nimenomaan uteliaana oikein läheltä pällistelet, etkä vahingossakaan tarjoa pienintäkään apua. Yhtää mihinkään ei-räikeään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus on tosi karu.

Vanhemmat ovat huonoja vanhempia ja asia pitäiis tutkia ja silti kyse on jostain ei-räikeästä?

Ja miksi puhutaan monikossa, vaikka kyse yhdestä perheestä?

Niinpä niin. Jos meidät kaikenlaiset perheet tutkittaisiin, ihan varmasti lähes jokaisesta löytyisi jotain vikaa, lasta on tukistettu, sille on huudettu, vanhempi on vahingossa juonut itsensä hiprakkaan lapsen läsnäollessa, lapsi on puettu huonosti ja on palelluttanut itsensä, on syöty liikaa sokeria... Jos on oikeasti huoli lapsesta ja voi olettaa, että lapsi kärsii jatkossakin, voi ihan reilusti tehdä ilmoituksen, mutta jos on kyse satunnaisesta huonosta hetkestä, voi miettiä, hyötyykö lapsi asian tutkimisesta viranomaisvoimin vai aiheuttaako se enemmän kärsimystä. Korostan vielä, että en kannata esim. tukistamista ja runsasta alkoholin käyttöä lapsen ollessa paikalla, mutta joskus, ehkä useinkin, käy niin, että aikuinen ihminen tajuaa itse töpänneensä, ottaa opikseen ja toimii jatkossa fiksummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloitus on tosi karu.

Vanhemmat ovat huonoja vanhempia ja asia pitäiis tutkia ja silti kyse on jostain ei-räikeästä?

Ja miksi puhutaan monikossa, vaikka kyse yhdestä perheestä?

Niinpä niin. Jos meidät kaikenlaiset perheet tutkittaisiin, ihan varmasti lähes jokaisesta löytyisi jotain vikaa, lasta on tukistettu, sille on huudettu, vanhempi on vahingossa juonut itsensä hiprakkaan lapsen läsnäollessa, lapsi on puettu huonosti ja on palelluttanut itsensä, on syöty liikaa sokeria... Jos on oikeasti huoli lapsesta ja voi olettaa, että lapsi kärsii jatkossakin, voi ihan reilusti tehdä ilmoituksen, mutta jos on kyse satunnaisesta huonosta hetkestä, voi miettiä, hyötyykö lapsi asian tutkimisesta viranomaisvoimin vai aiheuttaako se enemmän kärsimystä. Korostan vielä, että en kannata esim. tukistamista ja runsasta alkoholin käyttöä lapsen ollessa paikalla, mutta joskus, ehkä useinkin, käy niin, että aikuinen ihminen tajuaa itse töpänneensä, ottaa opikseen ja toimii jatkossa fiksummin.

Ap ei väittänyt edes että kyse olisi juomisesta tai tukistamisesta. Vaan jostakin mitä hän ei tajua...

Voihan ne adoptiovanhemmat olla vaikka miten hyviä vanhempia, mutta kun on ihmisistä kysymys, niin kahnauksia tulee. Adoptiolapsi ei tule takuulappu kainalossa, että tämä lapsi sopii teille kaikin puolin. Lasta ei voi tutkia samalla tavalla kuin vanhemmiksi haluavia. Miksei adoptiovanhempien ja -lapsen / -lasten välilläkin voi käydä niin, että kemiat eivät kohtaa.

Vähän vanhemmassa polvessa voi ehkä vieläkin joskus törmätä sellaiseen asenteeseen, että adoptiolapsen täytyy olla hyvin kiitollinen siitä, hänet on otettu perheeseen. Ei adoptiolapsilta pidä vaatia sen erikoisempaa ja syvempää kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan kuin biologisiltakaan lapsilta. Tiedän kyllä tapauksia, joissa adoptiolapsi ei oikein uskalla olla oma itsensä, vaan tavallaan suorittaa sitä adoptiolapsen roolia. Ei uskalla, koska pelkää vanhempien loukkaantuvan, jos paljastaa oman tahtonsa ja luonteensa. Yksi saumakohta on se, jos adoptiolapsi haluaa tutustua juuriinsa. Jotkut vanhemmat eivät hyväksy sitä. Miksi? Kypsät tasapainoiset aikuiset käsittävät, ettei lapsen juuriensa etsiminen ole heiltä pois, pikemminkin päin vastoin.