suosittelisitko luomusynnytystä? Miksi suosittelisit, miksi et?

Kolme olen synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Yhden epiduraalin voimin. Kaikkia on seurattu normaalisti mahan päältä, epiduraalissa myös pään kautta anturilla.

Suosittelen kokeilemaan mahdollisimman pitkään ilman lääkkeitä. Epiduraalivauva oli aluksi veltto ja haluton imemään. Omakin toipuminen oli hitaampi. Ponnistamisen tarve katosi, ja vauva avustettiin imukupilla. Kolme muuta (eka, kolmas ja neljäs) ovat olleet heti pirteitä ja ponnistaminen oli helppoa, vaikka kivuliasta.

Eihän omista kokemuksista voi yleistää, mutta vaikka “luomut“ synnytykset olivat kivuliaita, kokonaisuutena koin ne helpompina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epiduraalin kanssa synnyttänyt ystävä joutui ponnistamaan tuskaiset yli puoli tuntia, itsellä meni luomuna vaivaiset 9 minuuttia. Omasta mielestä se luomun supistuskipu oli parempi vaihtoehto verrattuna ikuisesti kestävään ponnistusvaiheeseen.

Ei voi verrata tilanteita, koska ihmiset ja tilanteet on erilaisia. Tuskainen puoli tuntia on sitä paitsi ihan normaalia varsinkin ekassa synnytyksessä, eikä voi tietää olisiko aika pidempi vai lyhyempi ilman epiduraalia. Ihan on arvailua.

Kuule ei ole arvailua, siitä on tehty tutkimuksia, esim.

http://www.livescience.com/43141-epidurals-prolong-labor.html

"Although it was thought that epidurals lengthen labor by about one hour, the researchers found that women who had epidurals actually took two to three hours longer to get through the second stage of labor, compared with women who hadn't received this pain medication, according to the study, published today (Feb. 5) in the journal Obstetrics & Gynecology."

Epiduraali pidentää synnytyksen toisen vaiheen keatoa 2-3 tuntia verrattuna ilman epiduraalia synnyttäneisiin. Tutkimuksessa 45 000 synnytystä.

Joo, se ystäväni n. puoli tuntia oli vielä lyhyehkö aika, mutta se olisi voinut olla vielä lyhyempi.

Nih.

Voi hyvä älynväläys. Tutkimuksessa on iso otanta ja se kertoo mitä keskimäärin tapahtuu. Et voi sanoa että juuri sinun tuttavasi ponnistusvaiheen kestäminen puolituntia johtui nimenomaan kivunlievityksestä ja sinun lyhyt ponnistusaikasi siitä, että et ottanut epiduraalia. Jotta kahden naisen synnytystä voisi verrata toisiinsa, tulisi naisten anatomian ja lapsen koon ynms. pikku seikkojen olla täsmälleen samanlaiset. Samoin hormonitoiminnan jne. Aivan älyvapaata väittää tuollaista. Tutkimusnäyttö laajassa joukossa on sitten asia erikseen. Silloin puhutaan että keskimäärin näin tapahtuu, ei yksittäisistä tapauksista.

Tosin tutkimustulostenkin tulkinnassa täytyy myös käyttää älyä. Oliko kyseisessä tutkimusasetelmassa otettu huomioon esim. se, että niillä, jotka pärjäävät ilman kivunlievitystä, yleensä on myös muutenkin helpompi synnytys, kuin niillä jotka tarvitsevat kivunlievitystä? Eli johtuuko ponnistusvaiheen pidentyminen nimenomaan epiduraalista vai muista seikoista ja epiduraali on vain vaikean synnytyksen sivuvaikutus?

Joskus on pakko seurata sitä vauvan hyvinvointia mikäli esim. lapsivedenmeno on pitkissä kantimissa. Jos supistuksia joudutaan voimistamaan oksitosiinilla, ne ovat paljon rajumpia kuin kehon itse tuottaman supistukset, mistä syystä esimerkiksi itse päädyin lopulta pyytämään epiduraalin.

Vauva oli oikein pirteä ja itsellä hyvä olo myös, epiduraali ei vaikuttanut vauvan vireystilaan, mutta ilman epiduraalin tuomaa kivuttomuutta ja mahdollisuutta levätä oksitosiinisupistusten aikana ei vauva välttämättä olisi syntynyt niin nopeasti (epiduraali vauhditti kohdunsuun avautumista) ja olisipa voinut olla toisenlainen loppu sillä tarinalla. Jos olisin itsepintaisesti yrittänyt kärvistellä ilman kivunlievitystä, olisi luultavasti jouduttu tekemään (hätä)sektio.

Aina ei voi itse valita sitä, miten synnytyksen kanssa menee. Olin toivonut tietysti täysin ilman mitään sen kummempaa puuttumista sujuvan synnytyksen, mutta se käynnistyi lapsivedenmenolla verkkaisesti, joten vauvan ja minun hyvinvoinnin takia synnytyksen kulkuun jouduttiin puuttumaan.

Voihan sitä toivoa vaikka mitä ja valmistautuminen on hyvä asia. Itse pärjäsin pitkään liikkuen, synnytyslaulaen jne. ja se tuntui hyvältä mutta kun oksitosiinitippaan lisättiin voimakkuutta ja kohdunsuu ei rävähtänyt nopeaa tahtia auki, väsyin kipuun ja halusin helpotusta. Kivunlievityksen ansiosta tilanne alkoi sitten edetä vauhdikkaammin ja vauva syntyi terhakkana. Ei tullut repeämiä ja olin hyvässä iskussa heti.

Synnytys on oma, outo todellisuutensa, jossa oma liiallinen kontrollintarve on haitaksi. Synnytystä ei voi itse kontrolloida vaan se etenee niin kuin etenee ja päätökset esimerkiksi kivunlievityksestä tulee tehdä tilanteen mukaan sitten kun on niin sanotusti tilanne päällä. :)

Ensi vuonna synnytän toista kertaa. Toivon tietysti että silloin homma käynnistyisi supistuksilla ja saisin olla ilman keinotekoista oksitosiinia. Verrattain nopea oli lopulta ensimmäinen synnytykseni, joten voisin toivoa että seuraava olisi sutjakkaampi kaikin puolin. Silti tiedän nyt paljon paremmin että synnytys on matka, jonka läpi kulkiessaan on oltava myöntyväinen ja nöyrä. Kunhan äiti ja vauva selviävät hengissä, on kaikki sujunut hyvin. Väliäkö sillä tuliko vauva lopulta maailmaan sektiolla, jos se oli ainoa turvallinen keino - pääasia että vauva syntyi. :)

Uutta synnytystä odotan kyllä innolla. Ihan oikeasti. Ei jäänyt niin mitään hampaankoloon ensimmäisestä kerrasta.

Kaikissa synnytyssairaaloissa ei ole mahdollisuutta ilokaasuun eikä ammeeseen.

Seuraavassa synnytyksessä aion kokeilla TENS-laitetta.

Tämä aihe on vähän sellainen, että ei oikeastaan voi muuta kuin kertoa oman kokemuksensa (minun tuossa yläpuolella) ja todeta, että joillakin synnytykset etenevät vauhdilla ja on hyvin vähän tarvetta puuttua lääketieteellisesti synnytyksen kulkuun. Toisille taas se on suuri apu ja pelastus että on olemassa vaikkapa epiduraalin tai muun mahdollisuus ja tarvittaessa pääsy sektioon.

Yhdellä tutulla vauva oli perätilassa ja vauvan napanuora oli niin lyhyt että vauva ei kertakaikkiaan olisi voinut syntyä alakautta vaikka miten tuttavani olisi kävellyt, keinutellut, laulanut vokaaleja ja harjoittanut hypno birthing -oppeja. Sektio pelasti vauvan hengen.

Väärä palsta. Tällä palstalla kirjoitetaan julkkiksista, seksistä, ulkonäöstä ja salasuhteista.

Ap:lle paras täällä annettu neuvo on, että menee synnytykseen avoimin mielin. Ottaa asioista selvää etukäteen, jotta vähän tietää mitä ja miksi voi tapahtua, mutta ei suunnittele kovin tarkkaan. Koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Jos tekee itselle etukäteen liian ahtaat raamit, petaa itselleen  pettymystä ja turhaa epäonnistumisen tunnetta. Toisille luomuna synnyttäminen on helppoa ja toisille taas mahdotonta, ihan rakenteellisistakin seikoista johtuen. Ja näiden kahden ääripään väliin jää vielä tuhansia eri variaatioita. Tärkeintä lienee että äiti ja lapsi säilyvät hengissä ja mahdollisimman vähäisin vaurioin syntymisen ja synnyttämisen koettelemuksesta. Ja siitä se elämä vasta alkaa, syntyminen on loppujen lopuksi vain pieni hetki verrattuna loppuelämään. Ja tärkeintä siinä on se lopputulos, vauva. Ei se, kuinka luomuna synnytys tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Niinhän se on. Oma napa on aina lähinnä, eikä siinä synnytyksessä hormonit valloillaan kärvistelevä nainen välitä pätkääkään, vaikka joku tuntematon olisi jossain kuolemassa. Ei - anestesialääkäri pitää saada puuduttamaan välittömästi. Sitä en tosin ymmärrä, että kätilöt muka haukkuu lääkäreitä, en ihan tuohon usko.

Minulla oli niiden helvetillisten kipujen lisäksi huoli vauvan voinnista, kun supistusten aikana vauvan syke laski. Lapsivesi oli mennyt vihreäksi, joten vauvalla oli oikea hätä. Itsekkäänä ihmisenä tuntemattoman ihmisen kuolema olisi ollut pienempi paha mitä oman lapsen aivovaurio tai kuolema. Painotan sanaa pienempi.

Ei synnytystä voi kovin tarkkaan etukäteen suunnitella, varsinkin jos luomusynnytyksellä tarkoittaa ettei lääketieteellisin menetelmin mitenkään puututa synnytyksen kulkuun. Kaikenlaisia komplikaatioita voi tulla. Jos luomulla tarkoitetaan vain ilman kivunlievitystä synnyttämistä, niin siinäkin on sama juttu, etukäteen ei voi tietää. Samalla naisellakin synnytykset voivat olla hyvinkin erilaisia, eikä sitä kivun intensiivisyyttä voi etukäteen varmasti tietää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Niinhän se on. Oma napa on aina lähinnä, eikä siinä synnytyksessä hormonit valloillaan kärvistelevä nainen välitä pätkääkään, vaikka joku tuntematon olisi jossain kuolemassa. Ei - anestesialääkäri pitää saada puuduttamaan välittömästi. Sitä en tosin ymmärrä, että kätilöt muka haukkuu lääkäreitä, en ihan tuohon usko.

Minulla oli niiden helvetillisten kipujen lisäksi huoli vauvan voinnista, kun supistusten aikana vauvan syke laski. Lapsivesi oli mennyt vihreäksi, joten vauvalla oli oikea hätä. Itsekkäänä ihmisenä tuntemattoman ihmisen kuolema olisi ollut pienempi paha mitä oman lapsen aivovaurio tai kuolema. Painotan sanaa pienempi.

No voi hvetti...Ei se vauvan ahdinko ja vihreä lapsivesi mistään puudutuksesta olisi korjaantunut. Päinvastoin, epiduraali lisää imukuppisynnytysten määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Niinhän se on. Oma napa on aina lähinnä, eikä siinä synnytyksessä hormonit valloillaan kärvistelevä nainen välitä pätkääkään, vaikka joku tuntematon olisi jossain kuolemassa. Ei - anestesialääkäri pitää saada puuduttamaan välittömästi. Sitä en tosin ymmärrä, että kätilöt muka haukkuu lääkäreitä, en ihan tuohon usko.

Minulla oli niiden helvetillisten kipujen lisäksi huoli vauvan voinnista, kun supistusten aikana vauvan syke laski. Lapsivesi oli mennyt vihreäksi, joten vauvalla oli oikea hätä. Itsekkäänä ihmisenä tuntemattoman ihmisen kuolema olisi ollut pienempi paha mitä oman lapsen aivovaurio tai kuolema. Painotan sanaa pienempi.

No voi hvetti...Ei se vauvan ahdinko ja vihreä lapsivesi mistään puudutuksesta olisi korjaantunut. Päinvastoin, epiduraali lisää imukuppisynnytysten määrää.

Minä kylläkin sain epiduraalin ja se palautti vauvan sykkeen normaaliksi. Tuntui, että kokovartalokramppi helpotti ja pystyin taas hengittämään kunnolla. Synnytys eteni epiduraalin jälkeen vauhdilla, tuntia myöhemmin oli vauva syntynyt. Ponnistusvaihekin oli kivuton ja kesti alle 10 minuuttia. Joillain se toimiin noinkin.

Ottamatta kantaa sinällään synnytyksen kivunlievitykseen, kannatan hengitysharjoitusten tekemistä. Kuopuksen synnytyksessä harmittelin, etten ollut "ehtinyt" aihetta kerrata. Uskon, että oikealla hengitystekniikalla säästää voimia.

Synnytykset ja kiputuntemukset on niin yksilöllisiä, etten kyllä kahden synnytyksen perusteella mitään kovin jyrkkää kantaa suuntaan tai toiseen osaa ottaa. Molemmat menivät ilokaasulla ihan hyvin. Pelkään piikkejä enemmän kuin kipua, niin tämä sopi mulle. Useimmat kaverit ovat synnyttäneet epiduraalilla hyvin kokemuksin.