suosittelisitko luomusynnytystä? Miksi suosittelisit, miksi et?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luomusynnytys ei tarkoita pelkästä synnytystä ilman kivunlievitystä. Synnytystä voi toki yrittää ilman puudutteita yms. ja se voi sujua hyvinkin. Toisinaan voi tulla tarve esimerkiksi vahvistaa supistuksia oksitosiinilla, seurata sikiön sykekäyrää päähän asennettavalla anturilla jne. jotka eivät kuulu "luomusynnytykseen". Itse suosittelisin synnytykseen valmistautumista eri vaihtoehtoja tutkimalla, mutta asennoitumalla niin, että tarvittaessa mennään tilanteen vaatimalla tavalla. Joissain tilanteissa, esim. hätäsektio, ei äidiltä enää kysellä. Sekin on hyvä tiedostaa.

Tulitko oikein varmistamaan ettei täällä joku oksitosiinitippa-anturipäähän-mutsi keuli synnyttäneensä luomuna?

Jos se anturi mahan päällä tekee synnytyksestä ei-luomun, niin okei, epäonnistuin.

Mutta ei ollut oksitosiinia, ei anturia ipanan päässä, ja jälkikäteen sanoisin että ihan siksi että pääsen napauttamaan (kaltaisillesi?) hipeille että ei se lääkkeetön synnytys ole temppu eikä mikään - jos vain kroppa antaa myöden.

Että mua risoo tollainen: esitetään että on lääketiedekin ihan hyvä olemassa, mutta jos joku ei ymmärrä palvoa "luomu"synnytystä niin rimaa ylös vaan. Ei se oo luomu jos se ei ollut sammalmättäällä ja ipana siitä suoraan avantouinnille!

Mikähän sua risoo? Mun mielestä luomusynnytys (jossa synnytyksen kulkuun ei puututa ja josta ap muuten saattoi kysyä, koska ei eritellyt sen tarkemmin) ja synnytys ilman kivunlievitystä on eri asioita. Kyse on siis käsitteestä. Mielestäsi toin myös esille, että tilanteen vaatimalla tavalla mennään ja ettei synnytystä voi suunnitella etukäteen. Näin myös omat synnytykseni ovat menneet, yllätyksien kera. Luomusynnytystä en ole palvonut tekstissäni lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luomusynnytys ei tarkoita pelkästä synnytystä ilman kivunlievitystä. Synnytystä voi toki yrittää ilman puudutteita yms. ja se voi sujua hyvinkin. Toisinaan voi tulla tarve esimerkiksi vahvistaa supistuksia oksitosiinilla, seurata sikiön sykekäyrää päähän asennettavalla anturilla jne. jotka eivät kuulu "luomusynnytykseen". Itse suosittelisin synnytykseen valmistautumista eri vaihtoehtoja tutkimalla, mutta asennoitumalla niin, että tarvittaessa mennään tilanteen vaatimalla tavalla. Joissain tilanteissa, esim. hätäsektio, ei äidiltä enää kysellä. Sekin on hyvä tiedostaa.

Tulitko oikein varmistamaan ettei täällä joku oksitosiinitippa-anturipäähän-mutsi keuli synnyttäneensä luomuna?

Jos se anturi mahan päällä tekee synnytyksestä ei-luomun, niin okei, epäonnistuin.

Mutta ei ollut oksitosiinia, ei anturia ipanan päässä, ja jälkikäteen sanoisin että ihan siksi että pääsen napauttamaan (kaltaisillesi?) hipeille että ei se lääkkeetön synnytys ole temppu eikä mikään - jos vain kroppa antaa myöden.

Että mua risoo tollainen: esitetään että on lääketiedekin ihan hyvä olemassa, mutta jos joku ei ymmärrä palvoa "luomu"synnytystä niin rimaa ylös vaan. Ei se oo luomu jos se ei ollut sammalmättäällä ja ipana siitä suoraan avantouinnille!

Rauhoitu nyt hyvä ihminen. Tuo edellä kirjoittaja varmaan halusi sanoa, että vaikka moni meistä pystyy valitsemaan ja haluaa valita synnytyksen ilman kivunlievitystä, voi synnytykseen kuulua monia muitakin toimenpiteitä, joita ei pääse itse valitsemaan.

Olen itse kokenut kaksi synnytystä. Ekassa käynnistettiin, tokassa mulla oli antibioottitippa. Kumpikaan ei siis ollut luomusynnytys, vaikka ilman kivunlievitystä mentiin. Eikä tämä fakta synnytyksieni arvoa vähennä.

Suosittelen kaikista eniten kuuntelemaan itseään ja omaa kehoa, hölmöä lähteä liikaa suunnittelemaan. Itsellenikin vain jossittelumuodossa kävin läpi vaihtoehtoja ja niiden mahd haittoja ja hyötyjä. Joillekin synnytys on siedettävä ja ilman lääkkeitä pärjää hyvin, toisille se ei ole samanlaista ja tähän vaikuttaa niin moni asia jota ei voi tietää etukäteen. Esim mahd käynnistysmenetelmät joilla saadaan jo helposti aikaiseksi ns luonnottoman kovaa kipua, on imukuppia, erilaista kudostyyppiä, pelkoja, rakenteellisia eroja ja supistusten voimakkuuksia.

Suosittelen siis miettimään etukäteen asioita niin on jotain hajua sitten vaihtoehdoista synnytyksen aikana ja niillä tiedoilla voi sitten edetä oman fiiliksen mukaan.

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

En, koska synnytys voi kestää esim 6 tuntia tai sitten 48 ja varsinkin pidemmissä synnytyksissä äidin on hyvä saada lievitystä.

Synnytys ei aina edisty ilman kivunlievitystä. Minulla avautuminen tapahtui puolessa tunnissa, mutta vasta silloin, kun olin saanut epiduraalipuudutteen. Ennen puuduttamista olin yrittänyt avutua luomusti 24 tuntia heikoin tuloksin vain  2-3 cm:iin. Synnytys oli alkanut lapsivesien menolla ja supistelulla. Riski tulehduksesta kasvoi sitä mukaa mitä kauemmin vauva  oli matkalalla, joten onneksi sain vauvan maailmaan "ajoissa" ja puudute auttoi kohdallani siinä. Ponnistus 40 min

Toisella kerralla päätin edetä luomusti. Avauduin kovalla kivulla 8 tunnissa.  Vauva oli matalammalla lantiossani  kuin edellisessä synnytyksessä ja levitti minua paremmin. Päätin kuitenkin ottaa spinaalipuudutteen ennen ponnistusvaihetta, koska kivut tuntuivat jo ylivoimaisilta. Puudutettuna lepäsin ja odottelin hetkeä,  jolloin oli sopiva ponnistaa, ponnistustarvetta. Puuduttaminen auttoi loppuvaiheessa taas. Ponnistaminen ei sattunut muuten kuin  ehkä parin sekunnin aikana. Ponnistus 7 min.

Kolmannella kerralla päätin olla kärsimättä kauempaa, kun tiedossa oli, että todennäköisesti puuduttaminen avaisi minut taas nopeammin, tekniikka hallussa aikaisemmista synnytyksistä  ja pääsisin ponnistamaan hyvissä voimissa. Synnytys kesti 6 tuntia. Ponnistus 7 min.

Jos vaan mahdollista niin kaikki mömmöt käyttöön. Omista kolmesta synnytyksestäni kaksi on tapahtunut ilman kivunlievitysta, koska sille ei enää ollut aikaa. Ensimmäinen synnytys oli paras, koska sain epiduraalin ja synnytys oli aika lailla kivuton. Kaksi seuraavaa syöksysynnytyksiä, eli syntyivät heti kun sairaalaan saavuttiin, ja se oli yhtä tuskaa ja helvettiä. Luomuhössötys tässä asiassa ei ole lainkaan hohdokasta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen.Kokeillut kumpaakin.Luomu synnytyksessä (ilokaasua vain) äiti ja vauva ovat heti pirteämpiä.Olen ollut tilanteen tasalla enkä pökkyrässä.Kipu kestää hetken ja unohtuu ja eihän se mitään tappavaa kipua ole..

Kyllä mä väitän että itse oisin ollut tuhat kertaa väsyneempi ilman epiduraalia. Mulle se anto hiukan aikaa hengittää ja valmistautua viimeiseen rutistukseen. Olin ihan rättipoikki kauan kestäneiden supistusten takia. Kolmessa synnytyksessä epiduraali ja kaikissa käynyt niin että oon hiukan saanu nukuttua ja levättyä ja sitten alkanut tapahtumaan. Yhdessä ponnistusvaihe älyttömän pitkä. Yhdessä tuli kuin itsestään ja nopeesti ja yhessä tarvittiin imukuppia. Eli voi olla minkäpituinen ponnistusvaihe vaan oli sitten käyttänyt epiduraalipuudutusta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Niinhän se on. Oma napa on aina lähinnä, eikä siinä synnytyksessä hormonit valloillaan kärvistelevä nainen välitä pätkääkään, vaikka joku tuntematon olisi jossain kuolemassa. Ei - anestesialääkäri pitää saada puuduttamaan välittömästi. Sitä en tosin ymmärrä, että kätilöt muka haukkuu lääkäreitä, en ihan tuohon usko.

Suosittelisin. Mulla on itsellä huonoja kokemuksia lääkkeellisestä kivunlievityksestä. Lääketieteelliset toimenpiteet kivunlievityksessä vaikuttavat aina myös johonkin muuhun kuin siihen kipuun. Toisaalta, jos kivut yltyvät hirveiksi, lääketieteellinen kivunlievitys voi myös nopeuttaa synnytystä.

-

Mä suosittelisin kaikille tutustumaan lääkkeettömään kivunlievitykseen. Kukaan ei saa epiduraalia ensimmäisestä supistuksesta alkaen. Varsinkin ensisynnyttäjällä avautumisvaihe voi olla tosi pitkä, ja liian aikaisessa vaiheessa kivunlievityst ei voi antaa, vaikka sattuisikin silloin olemaan sairaalassa. Yleensä supistuskivun kanssa pitää olla tunteja. Ja joskus voi sitten käydä niin, ettei sitä kivunlievitystä myöskään ehdi saada. Asennot ja liikkuminen vaikuttavat myös siihen, miten vauva laskeutuu ja millaiseen tarjontaan asettuu. Istuminen ja makaaminen edistävät väärän tarjonnan syntymistä, pystyasennossa oleminen antaa vauvalle tilaa kääntyä oikein päin synnytyskanavassa. Väärä tarjonta pidentää ponnistusvaihetta ja aiheuttaa siinä kovaa kipua (olen itse synnytttänyt kaksi kertaa avotarjonnassa olevan vauvan, joten tiedän, mistä puhun).

En suosittele, vaan suosittelen menemään omien tuntemusten mukaan. Itselläni selkä kramppasi supistuksista jo 12 tunnin jälkeen niin pahasti että seuraavat 12 tuntia pelkillä panadoleilla tuntuivat jo kidutukselta. Viimein sain epiduraalin, ja tästä meni vielä 14 tuntia ennenkuin vauva oli ulkona (lapsi oli virheasennossa, imukupilla lopulta autettiin ulos). Eli mitä vaan voi tapahtua. Jos haluat kokeilla miten kauan kestät/ jaksat, valmistaudu hyvin siihen etukäteen mutta muista että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Onneksi on osaavat ihmiset sairaaloissa ja kivunlievitykset, liekö olisin edes elossa ilman niitä, puhumattakaan lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Ja kyllä ammattilaisen tulisi ymmärtää, että synnyttäjä on sellaisessa tilassa, ettei välttämättä ala siinä muita ajattelemaan. Aivan typerää syyllistää sellaisia synnyttäjää joka kärvistelee elämänsä kamalimmissa kivuissa ja mahdollisesti lähellä shokkitilaa. Sitä se nimittäin voi pahimmillaan olla kun ensin tunkevat ties mitä lääkkeitä ja tippoja pahentamaan kipuja ja sitten ku synnyttäjä raukka karjuu kipulääkkeitä poissa tolaltaan, paheksutaan kuinka joku nyt voi olla hätäsektiossa. Vähän pitää tuossa tilanteessa ymmärtää sitä synnyttäjää, ei ole mikään normitila naiselle, jossa hän alkaa ymmärtelemään kaikkia selkeällä tuulella.

Suosittelen kivunlievitystä, varsinkin epiduraalia. Teki synnytyksestä hyvän kokemuksen, voisin mennä uudelleenkin. Muuten olisi voinut kammo jäädä.

Suosittelisin.

Kokemuksena ainutlaatuinen, vähiten riskejä, vauva saa synnytyskanavasta bakteeristonsa, joten ennenkaikkea vauvalle hyödyllinen.

Suosittelen pelkästään epiduraali- ja spiaalipuudutteita sekä tarvittaessa välilihankin puuduttamista. Muut kipulääkkeet ovat täysin tehottomia synnytyskipuun ja sen kätilöt myönsivät vasta antamisen jälkeen, että "oli testi, että ootko oikeasti kivulias, kun et ole paljoa aukikaan" Vastasin "En olisi tahtonut lääkkeitä vaan sen puudutteen. Miksi riskeeraatte vauvan lääkkeillä, jotka eivät edes tehoa?"

Uskonkin, että puuduttaminen sekoittaa vähiten, jos ollenkana syntyvää vauvaa. En huomannut vaikutusta vauvaan! SILTI ainakin ensisynnyttäjänä minut pakotettiin ensin ottamaan vastaan nuo lääkkeet ja vasta sitten uskottiin, että tarvitsen epiduraalin. Huusin vain lääkkeen jälkeen, että ei niin mitään vaikutusta! Puuduttaminen auttoi aina synnytyksiä edistymään eli sain puudutteet myös seuraavissa synnytyksissäni.

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Ja kyllä ammattilaisen tulisi ymmärtää, että synnyttäjä on sellaisessa tilassa, ettei välttämättä ala siinä muita ajattelemaan. Aivan typerää syyllistää sellaisia synnyttäjää joka kärvistelee elämänsä kamalimmissa kivuissa ja mahdollisesti lähellä shokkitilaa. Sitä se nimittäin voi pahimmillaan olla kun ensin tunkevat ties mitä lääkkeitä ja tippoja pahentamaan kipuja ja sitten ku synnyttäjä raukka karjuu kipulääkkeitä poissa tolaltaan, paheksutaan kuinka joku nyt voi olla hätäsektiossa. Vähän pitää tuossa tilanteessa ymmärtää sitä synnyttäjää, ei ole mikään normitila naiselle, jossa hän alkaa ymmärtelemään kaikkia selkeällä tuulella.

Minä ymmärsin tuon kirjoituksen niin, että nimenomaan synnyttäjät ne syyllistävät anestesialääkäriä jos tämä ei ehdi heti puuduttamaan muilta töiltään. Olen itse kokenut hätäsektion, vuotanut siinä n.5 litraa ja vauvaani elvytettiin ja virvoiteltiin melkein puoli tuntia sen jälkeen, joten en kerta kaikkiaan hyväksy että puhut asiasta noin väheksyvään sävyyn.

en. jouduin synnyttämään vasten tahtoani luomuna, kun lääkäri ei ehtinyt antamaan epiduraalia!

mummoni  taas  vammautui kolmannessa synnytyksessä ( ns. saunasynnytys) ja oli kuolla, vauva eli isän veli sai  ilm. hapen puutteesta aivovaurion  eikä kehittynyt normaalisti!

Esikoista synnyttäessä en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. Muistan kävelleeni tai kontanneeni käyriltä saliin ja seuraava muistikuva on kun kätilö toi tyttären syliini.

Näin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen järkyttäviä painajaisia, heräilin omaan huutoni jne. Liekö asioilla yhteyttä, sitä en tiedä.

Toivon todella, että toisen kohdalla ehtisivät antamaan edes panadolia :D.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että sairaalassa päivystysajalla (=klo 16-08 aamu) on paikalla ainoastaan YKSI anestesialääkäri. Hänen on hoidettava sekä leikkaussalissa olevat joskus huonokuntoiset ja vuotavat potilaat, koko talon elvytykset ym, joten hän ei välttämättä todellakaan ehdi juuri silloin laittamaan epiduraalipuudutusta synnyttäjälle kun tämä sitä vaatii. On erittäin epämiellyttävää kuunnella haukkuja sekä kätilöltä että synnyttäjältä kun anestesialääkäri tulee 30min kuluttua pyynnöstä laittamaan epiduraalia, koska on ollut nukuttamassa hätäsektiopotilasta ja pitämässä hengissä sekä äitiä että vauvaa. 

Kannattaa varautua siihen, että joutuu odottamaan tai lapsi ehtii jopa syntyä ennen kuin ane-lääkäri ehtii tulla paikalle. Jos itse tai joku läheisesi olisitte hätäsektiopotilas, et varmaankaan haluaisi koko nukutuksesta ja vuodon korvauksesta ym. vastuussa olevan anestesiologin lähtevän kesken nukutuksen ja leikkauksen puuduttelemaan muita toiselle puolelle taloa, vaikka kipu ei aiheuta hengenvaaraa toisin kuin hätäleikkaus!

Tätä olen kuullut tutulta anestesialääkäriltä, joka on pahoillaan kun ei ehdi millään auttaa kaikkia hänen apuaan tarvitsevia päivystysajalla.

Ja kyllä ammattilaisen tulisi ymmärtää, että synnyttäjä on sellaisessa tilassa, ettei välttämättä ala siinä muita ajattelemaan. Aivan typerää syyllistää sellaisia synnyttäjää joka kärvistelee elämänsä kamalimmissa kivuissa ja mahdollisesti lähellä shokkitilaa. Sitä se nimittäin voi pahimmillaan olla kun ensin tunkevat ties mitä lääkkeitä ja tippoja pahentamaan kipuja ja sitten ku synnyttäjä raukka karjuu kipulääkkeitä poissa tolaltaan, paheksutaan kuinka joku nyt voi olla hätäsektiossa. Vähän pitää tuossa tilanteessa ymmärtää sitä synnyttäjää, ei ole mikään normitila naiselle, jossa hän alkaa ymmärtelemään kaikkia selkeällä tuulella.

Minä ymmärsin tuon kirjoituksen niin, että nimenomaan synnyttäjät ne syyllistävät anestesialääkäriä jos tämä ei ehdi heti puuduttamaan muilta töiltään. Olen itse kokenut hätäsektion, vuotanut siinä n.5 litraa ja vauvaani elvytettiin ja virvoiteltiin melkein puoli tuntia sen jälkeen, joten en kerta kaikkiaan hyväksy että puhut asiasta noin väheksyvään sävyyn.

Niin? Synnyttäjä ei ole ehkä ihan normaalissa tilassa, joten en lähtisi yhtään ihmettelemään jos hän ei siinä tilassa ole jotenkin kohteliaasti muotoillut pettymystään siihen, ettei saa apua kun sitä tarvitsisi. Tuskin kukaan normi synnyttäjä tosissaan ärjyisi synnytyksen jälkeen anestesialääkärille jonka tiesi olevan hätäsektiossa, että kusipää kun ei jättänyt toista sinne kuolemaan. Eiköhän tuollainen nyt selity sillä tilalla missä jotkut on kovimmilla kivuillaan. Jotenkin huvittavaa sanoa synnyttäjää erikoisen itsekkääksi... Joku tämänkin ajatuksen väläytti. Väheksyinkö mä sun sektiota nyt jotenkin?

Ensimmäisessä synnytyksessä petidiiniä ja kohdunkaulanpuudute ja ilokaasu sekä pitkä ponnistusvaihe. Lääkkeet veti pään sekaisin ja jäi lähinnä kaoottinen fiilis synnytyksestä. Vaubakin oli ensipäivät todella itkuinen. Toisessa ja kolmannessa luulin kipujen vielä pahenevan, muuttuvan säännöllisemmiksi ja kestävän pitkään. Sairaalaan ehdin 20min ennen lapsien syntymää. Lähdin kotoa kyllä 1h kipujen alkamisen jälkeen. En sitten ehtinyt näissä kahdessa synnytyksessä saada kivunlievitystä,m inua ei ehditty kirjata sairaalaan,streptokokkinäytteitä jne tippoja ei ehditty ottaa tai laittaa. Nämä kaksi nopeaa synnytystä ilman kivunlievityksiä olivat ihania kokemuksia. Tiesin kokoajan missä mennään ja lasten synnyttyä olin heti oma itseni.Avautumiskipu ja ponnistaminen eivät ole mitenkään sietämätöntä kipua.

Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin, se oli todella hyvä ja ajattelin että otan sen toisessakin synnytyksessä. Synnytys eteni niin nopeasti, että ehdin saada vaan ilokaasua, ja ponnistusvaiheessa ei oikeastaan ollut mitään eroa kivussa, kivuliain oli ne muutamat supistukset ennen ponnistusvaihetta. Kokemus oli todella positiivinen, olisin ottanut tällä kertaa puudutuksen ihan turhaan, eka kerralla synnytyksessä käytettiin oksitosiinitippaa, ja kipu oli todella kovaa ja tiheää, epiduraali oli silloin todella paikallaan. Jos joskus synnytän kolmannen kerran, niin tähtään siihen, että kivunlievityksenä käytän ilokaasua ja luonnollisempia keinoja, koska nyt tiedän, ettei se ollut ilman puudutustakaan mitenkään kammottava kokemus.

Kipu ja tletön tuska ei tuo kenellekään kirkkaampaa kruunua, joten kannatan ehdottomasti, että jokainen toimii omien tuntemusten mukaan. Äärimmäinen kipu voi olla todella traumaattinen kokemus, jos yhtään tuntuu, ettei selviä kivun kanssa, niin silloin kivunlievitys on hyvä olemassa. Mitään kotisynnytystä en itse lähtisi kokeilemaan, turvallisemmaksi tunnen oloni sairaalassa, mutta oma aktiivisuus synnytystä kohtaan, oman kehon tunteminen, rentoutumiskeinot ja hengittäminen, kivun hallitseminen, niistä koin olevan paljon hyötyä toisessa synnytyksessä. Ensimmäisen kohdalla en vielä tiennyt mitä odottaa, ja en sikäli oikein tullut perehtyneeksi asioihin.