Äitini saa hepulin aina jos en vastaa hänen viestiinsä/puheluunsa heti

Kerro äidillesi, että et jatkossakaan tule vastaamaan kaikkiin viesteihin heti vaan että voi tulla useiden tuntien viiveitä harrastuksiesi ja elämäsi vuoksi. Sinulla on oma elämäsi ja oikeus elää sitä ilman jatkuvaa valvontaa & kontrollia äitisi suunnasta historiastasi huolimatta. Voit kiittää huolenpidosta mutta muista sanoa se, että vastaat puhelimeen silloin kun sinulla on siihen mahdollisuus etkä esimerkiksi kesken uinnin, ruokailun, elokuvissa käynnin, päiväunien tai vaikkapa seksin harrastamisen. 

Valmistaudu siihen, että sinua syyllistetään ankarasti päätöksesi vuoksi. Siitä huolimatta pidä huoli että itse päätät omasta elämästäsi. 

Käyttäjä69 kirjoitti:

Kerro äidillesi, että et jatkossakaan tule vastaamaan kaikkiin viesteihin heti vaan että voi tulla useiden tuntien viiveitä harrastuksiesi ja elämäsi vuoksi. Sinulla on oma elämäsi ja oikeus elää sitä ilman jatkuvaa valvontaa & kontrollia äitisi suunnasta historiastasi huolimatta. Voit kiittää huolenpidosta mutta muista sanoa se, että vastaat puhelimeen silloin kun sinulla on siihen mahdollisuus etkä esimerkiksi kesken uinnin, ruokailun, elokuvissa käynnin, päiväunien tai vaikkapa seksin harrastamisen. 

Valmistaudu siihen, että sinua syyllistetään ankarasti päätöksesi vuoksi. Siitä huolimatta pidä huoli että itse päätät omasta elämästäsi. 

Kiitos!! Tämän vain halusinkin kuulla. En ole mielestäni vastuussa äitini mielenterveydestä. Hän on kaiken lisäksi vaikuttanut aika paljon myös itse ongelmieni syntyyn. En toki silti syytä häntä omista virheistäni, mutta tuntuu, että vähintään mulla olisi oikeus ottaa etäisyyttä jos sitä tarvitsen. Jotenkin ihan hullu tilanne, että äitini mieliala on koko ajan riippuvainen siitä, miten minä voin ja miten mulla menee. Luulisi psykologin ymmärtävän, että elämä on usein aika täyttä shittiä ja sitten taas välillä mukavaa. Mutta ei. Kun aina pitäisi vaan olla, että hilipatihippan ja tanssin täällä silkasta elämänilosta. Perhana. Ei se vaan mene niin, ei kenelläkään. Asiakkaat hän saa usein kuntoon, mutta tämä oman tontin meininki on kyllä ihan hullua.

ap

Neuvoisin saman kuin ykkönenkin, ja näin tein kun omalla kohdallani tapahtui samaa, olivat heti oven takana jos en riittävän nopeasti vastannut. Syytä huoleen ei edes ollut, ei mitään mt-ongelmia, tai muita ongelmia elämässä.

Sinun taustasi huomioon ottaen ymmärrän kuitenkin äitisi huolen. Ja kun vielä olet avoliitossä jännämiehen kanssa, ja sen lisäksi suhteenne on vielä avoin, on iso riski että sairastut uudelleen. Avoin suhde on vaikea kaikille ainakin ennen pitkää se alkaa syömään sisintä, ja muutenkin jännämiehet eivät ole sitä parasta aviomiesmateriaalia, luotettavuus ja turvallisuus puuttuu kokonaan, ja ne ovat suhteen tärkein perusta.

Käyttäjä365 kirjoitti:

Neuvoisin saman kuin ykkönenkin, ja näin tein kun omalla kohdallani tapahtui samaa, olivat heti oven takana jos en riittävän nopeasti vastannut. Syytä huoleen ei edes ollut, ei mitään mt-ongelmia, tai muita ongelmia elämässä.

Sinun taustasi huomioon ottaen ymmärrän kuitenkin äitisi huolen. Ja kun vielä olet avoliitossä jännämiehen kanssa, ja sen lisäksi suhteenne on vielä avoin, on iso riski että sairastut uudelleen. Avoin suhde on vaikea kaikille ainakin ennen pitkää se alkaa syömään sisintä, ja muutenkin jännämiehet eivät ole sitä parasta aviomiesmateriaalia, luotettavuus ja turvallisuus puuttuu kokonaan, ja ne ovat suhteen tärkein perusta.

Olen kanssasi samaa mieltä ja tilanne onkin kallistumassa siihen, että mies ei halua tätä järjestelyä. Enkä minäkään. Punnitsemme siis nyt jatkoa ja siis myös sitä, että onko mitään jatkoa. Eli tulisiko vaan erota. Isoja asioita kuitenkin itselle ja näiden miettiminen kuormittaa jo melko paljon entisen totaali mt-ongelmaisen mieltä enkä tosiaankaan halua palata takaisin siihen sängynpohjalla makaavaan haisevaan luurankoon, joka ei syö eikä juo, ei käy suihkussa, ei yksinkertaisesti elä millään tavalla. Ja kun tiedostan sen riskin niin yritänkin nyt eliminoida näitä lamaantumista edesauttavia tekijöitä ympäristöstä.

Mutta tämä äitisuhde alkaa vaikuttamaan jo aika paljon minuun. Näen painajaisia itsekin ja alan lipumaan takaisin siihen mitä tein ennen: en voi oikeasti kovin hyvin, mutta esitän tekopirteää äidille, jotta hänellä olisi hyvä olla. En halua takaisin sellaiseen feikkipelleilyyn, että lopulta makaan taas vaan sängyssä ja valehtelen kaikille olevani aivan elämäni kunnossa.

Mies on nähnyt jo kaiken. Hän taitaa minua aika paljon rakastaa kun edelleen tossa vieressä tuhisee. Avoin suhde -idea lähti pitkästä riitelystä, mutta nyt se alkaa tuntua molemmista vähän huonolta idealta. Silti on muitakin ongelmia, joten jatko suhteen osalta on tosiaan myös avoin.

ap

Tuli sellainen asia mieleen, että ehkä äitisi oli riippuvainen huonosta olostasi, huolesta, hoivaamisesta, ts. sinun heikkoudestasi. Nyt hän ei kestä kun voit hyvin. Sitä voi verrata siihen, kun juoppo raitistuu ja silloin hänen puolisonsa alkoholisoituu, koska on menettänyt suhteessa valtansa ja tunteen tarpeellisuudesta. 

Äitisi on nyt varmaan sekä hädissään että vihainen kun pärjäät hyvin.

(Jännämies kyllä kuulostaa vähän epäilyttävältä, mutta kun en oikein tiedä mitä se tarkoittaa, niin toivotan vain  onnea. :))

Mutta joo, rajat äidille. Toivottavasti hän vain rähisee ja rätisee aikansa ja voitte joskus saada uudenlaisen, hyvän (ja terveen) suhteen. Äideissä on hyvätkin puolensa. 

Minäkin näin painajaisia vielä vuosia sen jälkeen kun tilanne rauhoittui, näin todentuntuisia unia että oikeasti ovat oven takana, avaavat oven omilla vara-avaimillaan ja kuulin jo puhettakin, ennenkuin oikeasti heräsin ja tajusin sen olevan vain painajaista. Esitin joskus vähän ylipirteääkin, että äiti rauhoittui, sen jälkeen ei tarvinnut esittää, olla vain oma itsensä.

Tuohon en usko että äiti olisi riippuvainen huonosta olostasi, kyllä äiti on varmasti ihan oikeasti huolissaan, vaikka ei haluaisi olla huolissaan, ja kaikkein vähiten toivoo että tytär olisi edelleen sairas jolloin voisi olla tarpeellinen. Juopon läheinen voi sairastua läheisriippuvuuteen, mutta en usko että äiti tulisi samanlaiseksi tyttärensä suhteen. Normaali/terve vanhempi toivoo että lapsi pärjää omillaan itsenäisesti ja elää hyvää elämää.

Käyttäjä365 kirjoitti:

Minäkin näin painajaisia vielä vuosia sen jälkeen kun tilanne rauhoittui, näin todentuntuisia unia että oikeasti ovat oven takana, avaavat oven omilla vara-avaimillaan ja kuulin jo puhettakin, ennenkuin oikeasti heräsin ja tajusin sen olevan vain painajaista. Esitin joskus vähän ylipirteääkin, että äiti rauhoittui, sen jälkeen ei tarvinnut esittää, olla vain oma itsensä.

Tuohon en usko että äiti olisi riippuvainen huonosta olostasi, kyllä äiti on varmasti ihan oikeasti huolissaan, vaikka ei haluaisi olla huolissaan, ja kaikkein vähiten toivoo että tytär olisi edelleen sairas jolloin voisi olla tarpeellinen. Juopon läheinen voi sairastua läheisriippuvuuteen, mutta en usko että äiti tulisi samanlaiseksi tyttärensä suhteen. Normaali/terve vanhempi toivoo että lapsi pärjää omillaan itsenäisesti ja elää hyvää elämää.

Intän sen verran, että äiti voi olla sekä riippuvainen että huolissaan yhtä aikaa, tunteethan eivät ole mitenkään yksiselitteisiä. Riippuvuus ja valtapeli voivat myös olla tiedostamattomia. Negatiivisten tekojen takana ei myöskään välttämättä ole negatiivisia tunteita. Ihminen ei ole mikään yksioikoinen mekanismi. 

Lapsuudenperheessäni puhuttiin "kirotusta hyvästä tahdosta" kun toinen puuttui liikaa jonkun toisen elämään: puuttuja halusi hyvää, mutta sai aikaan pahaa. Kontrollifriikki puolestaan on vilpittömästi sitä mieltä, että haluaa hyvää kaikille, mutta saa aikaan ärsytystä, kireyttä ja alistumista. Hän ei kykene näkemään itseään muiden silmin tai sitä, mitä saa aikaan muissa. Hän näkee vain itsensä ja oman oikeassa olemisensa. Mutta tämä enemmän yleisellä tasolla.

5

Avoin suhde=ei suhdetta

Itse en kestäisi tuollaista draama queen- touhua yhtään äidiltäni. Joku raja sentään tuollaisella käytöksellä :).

Vähentäisin yhteydenottoja kyllä tasaisesti kerran viikossa/kahdessa tapahtuvaksi. Huh, 

ihme , että olet tähän asti jaksanut.

Käy useammin uimassa ja hanki muitakin harrastuksia joiden aikana ei voi käyttää puhelinta.

Mun äiti ollut samanlainen, vaikka ei mitään ongelmia ole ollutkaan.

Lopulta vain jätin vastaamatta hänen puheluihin ja viesteihin heti. Pidensin aikaa ennen kuin soitin hänelle takaisin. Aikansa hän soitteli vuoronperään lasten puhelimiin ja sitten olo jo todellinen hätä, jos mun mieheen yritti saada yhteyttä.

No mutta kun sinnikkäästi jatkoin tuota, toki välillä vastasin heti, niin se auttoi. Olen nyt 40 v ja viimeisen vuoden aikana äitini ei välttämättä joka päivä lähettele viestejä, mutta jos olen jossain reissussa, vaikka vain autolla liikenteessä, niin hänen on tiedettävä mun päässeen kotiin. Toki välttelen tuollaisten asioiden kertomista, koska se joko olet kotona kysely ärsyttää.

Olen mt-ongelmaisen läheinen (sisko) ja ymmärrän kyllä äidin pelkoa. Ne yöt, jolloin meille soiteltiin poliisista ja sairaalasta ja joina lähdettiin ajanaan sairaalalle kun veli yritti juosta rekan alle, olivat hirveitä. Mutta itse asiassa ne oli silti kaikkein helpompia, koska silloin tiesi, että tällä kerralla se ei ollut onnistunut. Kaikkina niinä muina öinä -ja päivinä ja aamuina j iltoina - me valvottiin ja pelättiin, että ehkä juuri nyt se paleltuu kuoliaaksi jossain ojanpohjalla lääkkeistä tai alkoholista tai tappelusta tajuttomana ja tällä kertaa Loppuun asti. Äiti valvoi huolesta yöt ja sen voimat väheni ja väheni ja samalla väheni sen kestokyky ja aina pienemmät ja pienemmät asiat meni sen voimien yli. Sama meni koko prheellä . Lopulta me alettiin pitää vuoroja siinä, kuka tänä yönä ottaa unilääkettä ja kuka ajaa sairaalaan jos se soitto taas tulee. Koska muutenhan sitä unilääkettäkään ei uskaltanut ottaa, koska se soitto ois voinut tulla ja sit eiois saanut ajaa.

Niin että ei se mun mielestä ole aapeen äiti, joka tässä pelaa valtapeliä ja pilaa muiden elää. Se on aapee.

Minulla ei edes ole mielenterveysongelmia tai muutakaan ongelmia elämässäni. Äitini on silti hysteerininen jos en vastaa samantien. Kerran hän oli tulossa meille ja oli soittamassa sovitusti että lähtee nyt tulemaan. Kun en ollut vastannut hänelle (en ollut kuullut puhelimen ääntä) hän ryntäsi hirveällä kiireellä ylinopeutta autolla ajaen meille, koska hän näki mielessään kuinka olin pyörtynyt suihkuun, lyönyt pääni ja vuosin verta suihkunlattialle kuolemaa tehden....

Ikää minulla on tosiaan sen 30v. Nuoruudessani olin masentunut mutta päässyt jo yli kymmen vuotta sitten asian yli ja nykyään kaikki elämässäni on hyvin. 

Ilmeisesti äidilläni menee aaltoliikkeenä suhtautautuminen mukaan. Olen analysoinut että mennään sen mukaan mikä on hänen oma itsetuntonsa taso ja parisuhteensa tilanne... Kun molemmat ovat huonosti hän on todella ilkeä minulle. Esimerkiksi kun menin naimisiin oli molemmat hänellä huonosti niin sain kuunnella koko hääjärjestelyjen ajan ivaa siitä kuinka naimisiin meno ei merkkaa mitään ja tämä nyt vain on tällainen itsensäesittelyjuhla ja kuinka hänelle on ihan yhden tekevää nähdä minut hääpuvussa ja kuika hänellä on nyt elämässä tärkeimpiäkin asioita kun milläänlailla iloita häistämme ja tyttärensä onnesta. 

Ja kun jompikumpi on paremmalla tasolla niin hänellä alkaa hysteerinen suojelunhalu minua kohtaan ja hän näkee minut avuttomana neljän vanhana, joka ei osaa milläänlailla huolehtia itsestään.

Ja kun molemmat ovat hyvällä tasolla niin hän on ihan normaali, ihana, äiti.

Mutta tuo syyllistäminen on niin tuttua. Minua on syyllistetty kolmen vanhasta lähtien siitä kuinkä äitini on uhrannut avioeronsa jälkeen yksinhuoltajana kaikki vuokseni. Ja auta armias jos minulla on huono päivä. Silloin äitini aloittaa syyllistämisen kuinka hän on aina tehnyt kaiken vuokseni ja olen kiittämätön kakara joka ansaitsisi selkään (hyvin usein käytetty lempifraasi, btw). 

Olen vasta viimeisen vuoden jälkeen tajunnut että mikään ei ihan oikeasti ole minun syyni eikä minusta lähtöisin. Vaan todellisuudessa kaikki ne ilkeät sanat ja syyllistämiset mitä äitini tuottaa on hänen oman äitinsä sanoja äitini lapsuudesta. Että äiti vain moittii sisäistä itseään tai se sisäinen minä moittii äiti. Äiti nyt vaan sattuu esittämään ne sanat aina minulle. Sille tyttärelle joka on ollut kiltti ja helposti manipuloitavissa lapsesta saakka... 

Joten ei muut akuin tsemppiä. Muista että äitisi käytös johtuu hänen omista itsetunto-ongelmistaan ja henkisistä kipupisteistä, jotka ovat nyt nuosseet pintaan mutta joita hän ei osaa tunnistaa eikä käsitellä. Pidä selkeät rajat teidän välillä kuten edellä olevat ovat esittäneetkin.

Äidit ovat ihana ja rasittavia. Itse toivon että en koskaan käyttäydy omaa lastani kohtaan kuin äitini minua kohtaan. Ja toivon ettei tämä käytös periydy koska olen tiedostanut sen ja tehnyt tietoisesti lujasti töitä etten olisi kuin äitini ja isoäitini.

Eihän tuo ole millään lailla terve suhde mutta toisaalta ymmärrän äitiäsikin, vaikka ei käytös silti ole "oikein."  Luultavasti, et saa äitiäisi lopettamaan huolehtimista ja soittelemista sillä, että vain kiellät. Sinuna keskustelin vakavasti äitisi kanssa kasvokkain, (jos mahdollista) ja painottaisin sitä kuinka sulla on stressaava elämäntilanne mutta et todellakaan ole tappamassa itseäsi ja aina, kun huomaat että äitisi on soittanut monta kertaa niin vanhat vaikeat kokemukset palaa mieleen ja tulee tunne kuinka äitisi ei luota sinuun ja silloin on vaikea toipuakaan, jos koko ajan epäillään ja syytellään. Vaikka äitisi lopettaisi soittelut niin huoli varmasti kuitenkin säilyy, niin ehkä voisit ehdottaa äitille(sikin) terapiaa, oman lapsen itsemurhayritys ym. ei varmasti ole se helpoin asia käsitellä. 

Siis pointtina että en myöskään syyttelisi äitiä, vaikka raskasta tollainen on molemmille mutta äitisi ei varmasti tossa tilanteessa osaa käyttäytyä järkevästi ja hänkin tarvitsisi apua. 

Ap, et sinä mitään "velkaa" ole, siitä, että olet joskus voinut hunosti. Mutta sun täytyy ymmärtää, että olet ihan itse itsemurhayrityksillä ja nykyisillä ongelmillasi, jännämiehillä ymd tehnyt selväksi, että sun omatoimiseen pärjäämiseen EI voi luottaa. Äitisi yrittää tehdä velvollisuutensa pitääkseen sua hengissä ja ihmistn kirjoissa ja sinä teet parhaasi vaikeuttaaksesi sitä. Kumpi teistä nyt oikein ärsyttää kumpaa tahallaan ja kumpi pelaa valtapeliä? Ihan kuin olisit vieläkin a)pahimmassa murrosiässä ja b) päästäsi sekaisin.

up