Kumpi on kasvattavampaa yläkoulun tanssitunnilla: Laittaa oppilaat pareiksi opettajan määräämässä järjestyksessä, vai laittaa heidät hakemaan pari itse?
Meidän koulussa aina haettiin pari itse, vuorotellen pojat ja tytöt.
Ekaa kertaa tuossa toisessa ketjussa näin, että jossain kouluissa on tanssitunnilla käytössä opettajan määräämä järjestys. Toisaalta se on hyvä niille, joita ei muuten haettaisi, mutta jäin miettimään, että siinä jää sitten pois se rohkeuden keräämisen kokemus, kun on vaan pakko lähestyä sitä vastakkaista sukupuolta, että saa parin. Tuleeko nuorista jo liian paapottuja ja curlattuja, jos ope määrää parin tanssitunnillakin, ettei vaan kellekään tule paha mieli? Nissään ei enää joudu tilanteisiin, joissa oikeasti omaa kanttia testataan. Tanssiin hakeminenhan on yksi harvoja tilanteita, joissa oikeasti saa harjoitella vastakkaisen sukupuolen lähestymistä, kasvattava kokemus siis jo itsessään.
Kommentit (4)
No eikö sitä harjoitusta nyt tule ilman koulun tanssituntejakin? Mielestäni ihan vaan opettajan määräämässä järjestyksessä parit, ei mitää hakuleikkejä siihen.
Jäin aina näissä "poika hakee tyttöä" jutuissa ilman paria...
Ehdottomasti aina opettajan määräämät parit. Näin saisi olla kaikissa koulun pari-ja ryhmätehtävissä muutenkin. Oli nöyryyttävää olla aina se ahdisutuneena ympärilleen vilkuilija, joka lopulta päätyi open pariksi... tämän takia lintsailin varsinkin liikuntatunneilta monesti.
Meillä laitettiin tytöt ja pojat pituusjärjestyksessä riveihin ja pojan piti käydä hakemassa sitä tyttöä joka omalle kohdalle osui. Terkkuja Kirsille!
Lisäys: Hoksasin juuri, että rivien parittaminen aloitettiin pisimmistä, joten lyhyimmät jäivät ilman paria, kun tyttöjä ja poikia oli eri määrä. Olisi ollut aika hieno ele opettajalta aloittaa parittaminen lyhyistä ja sillä tavoin kompensoida heidän heikompaa suosiota parinmuodostuksessa.