Koulussa oli liikkatunnilla ollut tanssia, kukaan tyttö ei ollut halunnut vapaaehtoisesti olla mun pojan parina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana niitä lapsia kestämään pettymyksiä! Jos tuo on pahin pettymys tähän mennessä elämää niin luulen että saa itkeskellä suht usein jatkossa

Voiko yläkoululaisen elämässä paljon isompaa pettymystä ollakaan, kun tulla tyttöjen hylkäämäksi?

Tämä kommentti kerää tykkäykset 100-1 mutta sama 10 vuotta vanhemman miehen tapauksessa ja hänen itsensä sanomana herättäisiä suoranaista raivoa ja pilkkaavia kommentteja. Miksi?

Siksi, että teininä nämä tykkäämisjutut ovat maailman suurimpia asioita, ja tällainen julkisesti paritta jääminen on raskasta. Näin aikuisena on saanut vähän perspektiiviä, ja yhden osa-alueen ei pitäisi hallita terveen ihmisen koko minäkuvaa.

Nimimerkki oon ottanut pakit aika paljon rankemmin teininä kuin aikuisena, siitä huolimatta että aikuisena on ns. oikeasti ollut enemmän pelissä.

Teini-iän kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta vaikuttavat aika vahvasti siihen millä itsetunnolla ja sosiaalisella taidolla aikuisena hakeudutaan suhteisiin. En siksi lainkaan vähättelisi yläkoululaisen pettymyksen vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tanssikouluun vain! Alussa kauhistus mutta tulee itsevarmuutta myöhemmin. Näin minä ehdottaisin pojalleni.

Ongelma on liikuntatunti, jossa tahallisesti tanssitaan ja nolataan oppilaita. Vika on opettajan. Pitäisikö poikaa rangaista siitä lähettämällä vapaa-ajalla maksulliseen tanssikouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin kiusattuna tyttönä (ja lisäksi että tyttöjä oli poikia enempi) inhosin kaikkea tommoista paritanssi jne. hommaa. Lintsasinkin varmasti surutta, kun ei muistikuvia ole, että osallistunut olisin. Vanhojen tanssit skippasin samasta syystä; miksi nähdä vaivaa, kun ei saa paria kuitenkaan. Toisaalta en ollut mekkotyyppi tmv. ja muutenkin nuo tanssit oli silloin 16-vuotta sitten minusta muutenkin ihan tyhmät.

Aikaa meni, aikuistuttiin ja nyt reilu kolmekymppisenä perheellisenä olin tuon kaiken ehtinyt jo unohtaa.

Istupa alas poikasi kanssa ja jutelkaa. Sano, että olet iloinen siitä, kun poika pystyi sinulle kertomaan tuollaisen hänelle varmasti nolon ja hankalan asian. Kysy miten muuten pojalla menee? Onko kavereita ja miten tyttöjutut muuten?

Ja lopuksi kerro pojalle, että kymmenen vuoden päästä kova jätkä on se, joka on hankkinut itselleen ammatin ja pystyy tarvittaessa kantamaan itsensä ja omien tekemisiensä lisäksi vastuun myös muista. Sellainen mies, jolla on raha-asiat hallussa (ei tarkoita että tienaisi isosti, vaan että menot ja tulot on tasapainossa).

Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin.

"Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin."

Toivottavasti saa isältä paremmat ohjeet tai pojasta tulee lassukka.

Samaa mieltä. Naiset tulee kävelemään tuollaisen raukan yli, ihan kuin ap:n tapauksessa

Höpöhöpö. Kyllä naiset arvostaa miehen kohteliaisuutta ja sitä että heitä arvostetaan.

Minä olen käynyt tiukan keskustelun meidän pojan kanssa siitä, että ketään ei kiusata, ja lähdetään pois paikalta jos joku tulee haastamaan riitaa (alakoulussa oli muutama 'haastava' oppilas) - jolloin hän varmisti, että kai kuitenkin jos joku kiusaa tyttöä niin sitten pojan kuuluu mennä väliin ja puolustaa? No nyt on 18v ja aina ollut suosittu - mistä sitten johtuukaan.

Kai tajusit opastaa seksistipoikaasi että kiusaamistilanteeessa pitää mennä väliin ihan sukupuolesta riippumatta?

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana niitä lapsia kestämään pettymyksiä! Jos tuo on pahin pettymys tähän mennessä elämää niin luulen että saa itkeskellä suht usein jatkossa

Voiko yläkoululaisen elämässä paljon isompaa pettymystä ollakaan, kun tulla tyttöjen hylkäämäksi?

Tämä kommentti kerää tykkäykset 100-1 mutta sama 10 vuotta vanhemman miehen tapauksessa ja hänen itsensä sanomana herättäisiä suoranaista raivoa ja pilkkaavia kommentteja. Miksi?

Siksi, että teininä nämä tykkäämisjutut ovat maailman suurimpia asioita, ja tällainen julkisesti paritta jääminen on raskasta. Näin aikuisena on saanut vähän perspektiiviä, ja yhden osa-alueen ei pitäisi hallita terveen ihmisen koko minäkuvaa.

Nimimerkki oon ottanut pakit aika paljon rankemmin teininä kuin aikuisena, siitä huolimatta että aikuisena on ns. oikeasti ollut enemmän pelissä.

Teini-iän kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta vaikuttavat aika vahvasti siihen millä itsetunnolla ja sosiaalisella taidolla aikuisena hakeudutaan suhteisiin. En siksi lainkaan vähättelisi yläkoululaisen pettymyksen vaikutuksia.

Juurikin näin. Tarina naisten kanssa joko jatkuu tai tyssää lähes varmasti kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajana niitä lapsia kestämään pettymyksiä! Jos tuo on pahin pettymys tähän mennessä elämää niin luulen että saa itkeskellä suht usein jatkossa

Voiko yläkoululaisen elämässä paljon isompaa pettymystä ollakaan, kun tulla tyttöjen hylkäämäksi?

Tämä kommentti kerää tykkäykset 100-1 mutta sama 10 vuotta vanhemman miehen tapauksessa ja hänen itsensä sanomana herättäisiä suoranaista raivoa ja pilkkaavia kommentteja. Miksi?

Siksi, että teininä nämä tykkäämisjutut ovat maailman suurimpia asioita, ja tällainen julkisesti paritta jääminen on raskasta. Näin aikuisena on saanut vähän perspektiiviä, ja yhden osa-alueen ei pitäisi hallita terveen ihmisen koko minäkuvaa.

Nimimerkki oon ottanut pakit aika paljon rankemmin teininä kuin aikuisena, siitä huolimatta että aikuisena on ns. oikeasti ollut enemmän pelissä.

Jos ei jo teininä onnistu, joutuu sivuun markkinoilta ja aikuisena ei tarvitse enää edes yrittää.

mies

Sä olet jo hävinnyt pelin, jos joudut itse yrittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin kiusattuna tyttönä (ja lisäksi että tyttöjä oli poikia enempi) inhosin kaikkea tommoista paritanssi jne. hommaa. Lintsasinkin varmasti surutta, kun ei muistikuvia ole, että osallistunut olisin. Vanhojen tanssit skippasin samasta syystä; miksi nähdä vaivaa, kun ei saa paria kuitenkaan. Toisaalta en ollut mekkotyyppi tmv. ja muutenkin nuo tanssit oli silloin 16-vuotta sitten minusta muutenkin ihan tyhmät.

Aikaa meni, aikuistuttiin ja nyt reilu kolmekymppisenä perheellisenä olin tuon kaiken ehtinyt jo unohtaa.

Istupa alas poikasi kanssa ja jutelkaa. Sano, että olet iloinen siitä, kun poika pystyi sinulle kertomaan tuollaisen hänelle varmasti nolon ja hankalan asian. Kysy miten muuten pojalla menee? Onko kavereita ja miten tyttöjutut muuten?

Ja lopuksi kerro pojalle, että kymmenen vuoden päästä kova jätkä on se, joka on hankkinut itselleen ammatin ja pystyy tarvittaessa kantamaan itsensä ja omien tekemisiensä lisäksi vastuun myös muista. Sellainen mies, jolla on raha-asiat hallussa (ei tarkoita että tienaisi isosti, vaan että menot ja tulot on tasapainossa).

Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin.

"Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin."

Toivottavasti saa isältä paremmat ohjeet tai pojasta tulee lassukka.

Samaa mieltä. Naiset tulee kävelemään tuollaisen raukan yli, ihan kuin ap:n tapauksessa

Höpöhöpö. Kyllä naiset arvostaa miehen kohteliaisuutta ja sitä että heitä arvostetaan.

Minä olen käynyt tiukan keskustelun meidän pojan kanssa siitä, että ketään ei kiusata, ja lähdetään pois paikalta jos joku tulee haastamaan riitaa (alakoulussa oli muutama 'haastava' oppilas) - jolloin hän varmisti, että kai kuitenkin jos joku kiusaa tyttöä niin sitten pojan kuuluu mennä väliin ja puolustaa? No nyt on 18v ja aina ollut suosittu - mistä sitten johtuukaan.

Kai tajusit opastaa seksistipoikaasi että kiusaamistilanteeessa pitää mennä väliin ihan sukupuolesta riippumatta?

En. Lapseni kunnioittavat tasa-arvoa, se ei ole ongelma.

Ongelma oli, että koulussa oli yksi poika jonka psykologivanhemmat tulkitsivat aivan kaiken kiusaamiseksi (esim jos liikuntatunnilla hän ei saanut tehtyä maalia oli se kiusaamista joko sen syöttäjän puolelta - syötti tahallaan huonosti TAI vaikkapa opettajan, joka oli tehnyt vääränlaiset joukkueet ). Jopa rehtori joutui heille vanhempainillassa rautalangasta vääntämään, ettei kaikki aina ole kiusaamista. Jotta oma lapsi ei joutunut kiusaajan rooliin, oli pakko opettaa, että väisty takavasemmalle aina jos on jollain mikään tilanne tämän pojan kanssa. Mutta tosiaan, koska hän saattoi myös esim purra oli minun poikani huolissaan tyttöjen puolesta.

Turha siis syyllistää alakoululaisia jos eivät rehtori ja opettajatkaan saaneet perhettä ymmärtämään yhtään mitään.

Oma karvas teini-iän tanssikokemukseni ei ole liikuntatunnita vaan koulun diskosta. Tanssin hitaita ihastukseni kanssa, kun kesken kaiken luokan alfa pyysi tätä tyttöä tanssimaan ja tämä saman tien lähtikin. Sille lattialle taisi jäädä jotain mitä en koskaan enää saanut takaisin.

Meillä onneksi opettaja määräsi yleensä parit varsinkin jos oli tanssia. Olisin minäkin jäänyt ilman paria... minut valittiin aina viimeisenä. Katkeroittihan se syrjintä ja vaikuttaa vielä yli 10 vuoden jälkeenkin itsetuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se sinun poika on vaan ruma.

Vappu meni jo aikoja sitten.

Missä koulussa pojat ja tytöt tanssii liikkatunnilla? Minulla on 4 lasta, kaikki jo peruskoulun suorittaneet, mutta kukaan ei tanssinut liikuntatunneilla.  Pojilla ja tytöillä oli omat liikuntatunnit. Jotkut valinnaiset liikunnat saattoivat olla sekaryhmiä.

Minun poikani jätti vanhojentanssit väliin kun luokan tytöt halusivat ottaa tanssipareja luokan ulkopuolelta. Kyllä se harmitti äitiä ja varmasti jäi myös pojalle mieleen ikävänä tilanteena. Tuollaisissa olisi opettajan tehtävä huolehtia tasapuolisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin kiusattuna tyttönä (ja lisäksi että tyttöjä oli poikia enempi) inhosin kaikkea tommoista paritanssi jne. hommaa. Lintsasinkin varmasti surutta, kun ei muistikuvia ole, että osallistunut olisin. Vanhojen tanssit skippasin samasta syystä; miksi nähdä vaivaa, kun ei saa paria kuitenkaan. Toisaalta en ollut mekkotyyppi tmv. ja muutenkin nuo tanssit oli silloin 16-vuotta sitten minusta muutenkin ihan tyhmät.

Aikaa meni, aikuistuttiin ja nyt reilu kolmekymppisenä perheellisenä olin tuon kaiken ehtinyt jo unohtaa.

Istupa alas poikasi kanssa ja jutelkaa. Sano, että olet iloinen siitä, kun poika pystyi sinulle kertomaan tuollaisen hänelle varmasti nolon ja hankalan asian. Kysy miten muuten pojalla menee? Onko kavereita ja miten tyttöjutut muuten?

Ja lopuksi kerro pojalle, että kymmenen vuoden päästä kova jätkä on se, joka on hankkinut itselleen ammatin ja pystyy tarvittaessa kantamaan itsensä ja omien tekemisiensä lisäksi vastuun myös muista. Sellainen mies, jolla on raha-asiat hallussa (ei tarkoita että tienaisi isosti, vaan että menot ja tulot on tasapainossa).

Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin.

"Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin."

Toivottavasti saa isältä paremmat ohjeet tai pojasta tulee lassukka.

Samaa mieltä. Naiset tulee kävelemään tuollaisen raukan yli, ihan kuin ap:n tapauksessa

Höpöhöpö. Kyllä naiset arvostaa miehen kohteliaisuutta ja sitä että heitä arvostetaan.

Minä olen käynyt tiukan keskustelun meidän pojan kanssa siitä, että ketään ei kiusata, ja lähdetään pois paikalta jos joku tulee haastamaan riitaa (alakoulussa oli muutama 'haastava' oppilas) - jolloin hän varmisti, että kai kuitenkin jos joku kiusaa tyttöä niin sitten pojan kuuluu mennä väliin ja puolustaa? No nyt on 18v ja aina ollut suosittu - mistä sitten johtuukaan.

Kai tajusit opastaa seksistipoikaasi että kiusaamistilanteeessa pitää mennä väliin ihan sukupuolesta riippumatta?

En. Lapseni kunnioittavat tasa-arvoa, se ei ole ongelma.

Ongelma oli, että koulussa oli yksi poika jonka psykologivanhemmat tulkitsivat aivan kaiken kiusaamiseksi (esim jos liikuntatunnilla hän ei saanut tehtyä maalia oli se kiusaamista joko sen syöttäjän puolelta - syötti tahallaan huonosti TAI vaikkapa opettajan, joka oli tehnyt vääränlaiset joukkueet ). Jopa rehtori joutui heille vanhempainillassa rautalangasta vääntämään, ettei kaikki aina ole kiusaamista. Jotta oma lapsi ei joutunut kiusaajan rooliin, oli pakko opettaa, että väisty takavasemmalle aina jos on jollain mikään tilanne tämän pojan kanssa. Mutta tosiaan, koska hän saattoi myös esim purra oli minun poikani huolissaan tyttöjen puolesta.

Turha siis syyllistää alakoululaisia jos eivät rehtori ja opettajatkaan saaneet perhettä ymmärtämään yhtään mitään.

Tuo on ihan ymmärrettävää, sain vain sellaisen kuvan että poikasi näki tytöt joinain heikkoina prinsessoina jotka miesten täytyy pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin kiusattuna tyttönä (ja lisäksi että tyttöjä oli poikia enempi) inhosin kaikkea tommoista paritanssi jne. hommaa. Lintsasinkin varmasti surutta, kun ei muistikuvia ole, että osallistunut olisin. Vanhojen tanssit skippasin samasta syystä; miksi nähdä vaivaa, kun ei saa paria kuitenkaan. Toisaalta en ollut mekkotyyppi tmv. ja muutenkin nuo tanssit oli silloin 16-vuotta sitten minusta muutenkin ihan tyhmät.

Aikaa meni, aikuistuttiin ja nyt reilu kolmekymppisenä perheellisenä olin tuon kaiken ehtinyt jo unohtaa.

Istupa alas poikasi kanssa ja jutelkaa. Sano, että olet iloinen siitä, kun poika pystyi sinulle kertomaan tuollaisen hänelle varmasti nolon ja hankalan asian. Kysy miten muuten pojalla menee? Onko kavereita ja miten tyttöjutut muuten?

Ja lopuksi kerro pojalle, että kymmenen vuoden päästä kova jätkä on se, joka on hankkinut itselleen ammatin ja pystyy tarvittaessa kantamaan itsensä ja omien tekemisiensä lisäksi vastuun myös muista. Sellainen mies, jolla on raha-asiat hallussa (ei tarkoita että tienaisi isosti, vaan että menot ja tulot on tasapainossa).

Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin.

"Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin."

Toivottavasti saa isältä paremmat ohjeet tai pojasta tulee lassukka.

Kuinka niin? Tuohan on aivan totta. Me naiset pidämme miehistä, jotka kohtelevat meitä kuin ihmisiä, eikä kuin jotain patjamateriaa.

Lassukka kuvittelee olevansa jumalan lahja naisille ja loukkaantuu, kun ei joka silmänisku tehoakaan.

Tavallinen kiltti ja kohtelias mies sen sijaan  pärjää ja porskuttaa. Hän ei ensinnäkään kuvittelekaan, että ystävällisyys YKSIN riittää, vaan se on ns. pohjavaatimus, jonka lisäksi pitää kemioiden kohdata.

ohis

Te naiset alatte pitää kohteliaista miehistä vasta kolmen-neljänkympin hujakoilla. Siinä vaiheessa on näille pojille jo myöhäistä. Minä ainakin aioin opettaa omalle pojalleni, ettei naisia kannata nostaa jalustalle, sillä he eivät ole sen kummempia raadollisuudessaan kuin miehetkään. Kiltit pojat eivät tyttöjä saa, niin se vaan menee. Tuossa yläasteiässä tulee polussa se risteys vastaan, jossa joko aletaan saada kokemusta tytöistä, seurustelusta ja seksistä, tai sitten jäädään hylkiöksi ja menestystä tällä rintamalla alkaa tulla vasta kolmekymppisenä, tai ei koskaan. Tästäkin on esimerkkejä kommentoijissa. Nuorena tytöt piirittävät niitä komeita mulkeroita ja alkavat vasta ensimmäisten pitkien liittojen hajottua miettiä muita ominaisuuksia. Toki poikkeuksia on aina, mutta pääsääntöisesti tämä on kilttien hylkiömiesten kokemus elämästä.

Nuo paritanssitunnit olivat kyllä aivan perseestä, jos niitä on pakko sisällyttää opintokokonaisuuteen, minusta liikunnanopet voisivat edes määrätä parit jo etukäteen, ettei tarvitse kenenkään yksin seistä seinän edustalla odottamassa jotakuta pariksi.

Itse kymmenisen vuotta sitten näitä jouduin yläasteella tanssimaan, enkä kelvannut pariksi kellekään. En kyllä vaivautunut meikkaamaan, enkä ollut viimeisen päälle tyylikäs niinkuin muutamat tytöistä.

Jonkin verran olen saanut tyydytystä (lapsellista, tiedän) siitä että monet näistä entisistä luokkatovereista ovat kyllä tulleet sittemmin iskemään useampaan otteeseen - myönnän kyllä itse ihan ekana että olen viehättävämpi nyt kun mitä 10 vuotta sitten :D

Toivoisin tosiaan ettei tästä tanssimisesta tehtäisi kellekään tommoista hirveää tapahtumaa vaan mahdollisimman helpolla pääsisivät nuoret tuon suhteen.

Ihmettelen että näinkin moni selviää peruskoulusta hengissä ja järjissään. Ja miten opettajilla ei ole sen vertaa pelisilmää, että ei asetettaisi oppilaita tällaisiin tilanteisiin, jotka mahdollistaa kiusaamisen ja syrjinnän, ja epäsuosituille oppilaille tulee vaan lisää uusia huonommuuden ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos niitä paritansseja on pakko olla, niin miksei opettaja voi määrätä pareja? 

Ei auta edes opettajan määräämät parit, koska vaikea on teinejä pakottaa lähikontaktiin keskenään, jos he eivät sitä itse halua. Eikä niitä "hyi tuohon on varmasti ikinä koske" -huuteluitakaan pysty millään estämään.

Meilläkin oli joskus yläasteella liikunnassa tanssia. Minä kieltäydyin tanssimasta pojan kanssa, koska minusta tuon ikäisten ei vielä pitäisi koskettaa edes tuolla tavalla vastakkaista sukupuolta.  En siis halunnut koskettaa poikaa edes tuolla tavalla. Opettaja kyllä ymmärsi, vaikka jotkut oppilaat kyllä naureskelivat. Minä tanssin yksin.  En ole ahdasmielinen, uskovainen tai mitään, minun arvomaailmaani tuollainen ei vain sovi.

Mä olen oikeasti tosi huolestunut näistä huonoitsetuntoisista lapsista - sekä tytöistä että pojista. Onko näiden kotona mentaliteetti, että turhasta ei kehuta, itsestään on turha pitää ääntä, parempi vaan olla nöyrä? Eikö näille lapsille kerrota pienestä pitäen, että sinä olet ihan mahtava juuri tuollaisena? Arvostellaan muita ja sitten syytellään muita, kun joku sattuu arvostamaan sitä itseään arvostamaan oppinutta tyyppiä enemmän kuin sitä omaa "en ole juuri mitään" -kasvatettua lastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä niin kiusattuna tyttönä (ja lisäksi että tyttöjä oli poikia enempi) inhosin kaikkea tommoista paritanssi jne. hommaa. Lintsasinkin varmasti surutta, kun ei muistikuvia ole, että osallistunut olisin. Vanhojen tanssit skippasin samasta syystä; miksi nähdä vaivaa, kun ei saa paria kuitenkaan. Toisaalta en ollut mekkotyyppi tmv. ja muutenkin nuo tanssit oli silloin 16-vuotta sitten minusta muutenkin ihan tyhmät.

Aikaa meni, aikuistuttiin ja nyt reilu kolmekymppisenä perheellisenä olin tuon kaiken ehtinyt jo unohtaa.

Istupa alas poikasi kanssa ja jutelkaa. Sano, että olet iloinen siitä, kun poika pystyi sinulle kertomaan tuollaisen hänelle varmasti nolon ja hankalan asian. Kysy miten muuten pojalla menee? Onko kavereita ja miten tyttöjutut muuten?

Ja lopuksi kerro pojalle, että kymmenen vuoden päästä kova jätkä on se, joka on hankkinut itselleen ammatin ja pystyy tarvittaessa kantamaan itsensä ja omien tekemisiensä lisäksi vastuun myös muista. Sellainen mies, jolla on raha-asiat hallussa (ei tarkoita että tienaisi isosti, vaan että menot ja tulot on tasapainossa).

Itse eilen 6-vuotiasta poikaani ohimennen neuvoin, että sellainen mies, joka on kohtelias naisille ja arvostaa naisia tulee pärjäämään elämässä mukavammin.

Noilla jutuilla ei pääse vielä mihinkään. Vitut naiset huoli mitään ujoa runkkaria, ihan sama miten kohtelias on. Itsevarmoilla öykkäreillä menee paljon kovempaa. Itsevarmuus on se millä on väliä.

Älä ap välitä, ja kunpa poikasikaan ei ottaisi itseensä. En nyt tiedä, asutteko isolla vai pienellä paikkakunnalla, mutta esim. minua on aina ylenkatsottu (pojat, ystäviä kyllä oli, onneksi) lukioiän loppuun asti, koska olin "ruma ja vanhojen vanhempien lapsi". Kun muutin Helsinkiin, aloin kiinnostaa miehiä ihan oikeasti, kun mukanani ei ollut muutaman idiootin luomaa mainetta. Perässäni oli jopa sellaisia miehiä, joiden perässä oli iso liuta tyttöjä, ja valinnanvaraa olisi heillä siis ollut. Vielä naimisissa ollessanikin olen huomannut, että harva mies minua pitää luotaantyöntävänä, ja ihan tuo oma mieskin edelleen tykkää. 

Sama oli miehelläni, hän oli yläkoulun loppuun hylkiö, mutta nyttemmin hänellä on proffanvirka, ja hän voi näyttää vankilassa lusiville kiusaajilleen henkistä keskaria aika avoimesti.