Siis tuleeko joillekin oikeasti ero siksi, ettei kumppani halua lapsia?
http://www.hs.fi/kotimaa/a1474863786163
”Olen 33 ja takana on kaksi noin seitsemän vuoden suhdetta. Kumpikaan existä ei sitten halunnutkaan vakiintua, perustaa perhettä. Olihan se sokki kuulla ja tajuta, että ero on tulossa taas”, eräs nainen kertoi."
Eikä esimerkiksi, että luopuisi omista alkeellisista tarpeistaan ja yrittäisi kehittää muuta sisältöä elämälleen?
Kommentit (29)
Miksi pysyä väkisin suhteessa, jossa joutuu luopumaan itselleen isoista ja merkityksellisistä asioista?
siis miksi ei? jos toinen saa olla haluamatta lapsia niin miksi toinen ei saisi haluta? kaksi ihmistä joilla on noin erilaiset tulevaisuudenhaaveet eivät sovi yhteen, joten silloin on parempi erota jotta molemmat voivat löytää itselleen sopivan kumppanin.
miksi kumppanin pitäisi olla maailman tärkein asia josta ei voi vöjisinkään luopua vaikka halutaan eri asioita?? valoja päälle.
Tulee. Tervetuloa todelliseen maailmaan. Jotkin asiat vain ovat sellaisia, että niistä ei ole mahdollista tehdä kompromissejä. Toinen joutuu taipumaan tai sitten erotaan.
Joo tulee. Voitko mitenkään kuvitella? Uskomatonta, mutta totta. Käsittämättömän ällistyttävää.
Voi voi, eroja tulee paljon pienemmistäkin asioista.
"Hei. Olen Vauva-lehden keskustelupalstalla päivystävä fanaattinen vela, enkä ole vieläkään ymmärtänyt, että jotkut toiset saattavat haluta elämältä jotain muuta kuin minä. Siksi avaus."
Jotenkin niin vaikea käsittää, että tuo on monelle joku elämän iso haave. Eikö nykyään ole paljon muutakin mielekkäämpää kuin lasten kaitseminen?
En ymmärrä miksei se toinen voi vaan taipua ja suostua lapsentekoon. Vois oppia näkemään ne lapset positiivisina asioina eikä taakkana. Veikkaan että kärsimys on suurempi sillä joka haluaa lapsia mutta ei niitä saa, kuin sillä joka ei halua alunperin ja sitten sille tuleekin lapsi. Kyllä se omaa lastaan rakastaa!
Vierailija kirjoitti:
Tulee. Tervetuloa todelliseen maailmaan. Jotkin asiat vain ovat sellaisia, että niistä ei ole mahdollista tehdä kompromissejä. Toinen joutuu taipumaan tai sitten erotaan.
Ja itse asiassa minusta on ihan viisasta erota tällaisesta syystä, kuin vaihtoehtoisesti vaikkapa jäädä suhteeseen onnettomana joko lapsettomana, tai vastentahtoisesti vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin vaikea käsittää, että tuo on monelle joku elämän iso haave. Eikö nykyään ole paljon muutakin mielekkäämpää kuin lasten kaitseminen?
Mullekin on tosi vaikea käsittää, että ihan kaikki harrasta ratsastusta. Miksi? Nykyään on niin kivoja lämmitettyjä maneesejakin.
Yleensä näissä on mies joka "ei halua" lapsia ja joka ei ole muutenkaan 100% sitoutunut suhteeseen. Kas kummaa eron jälkeen menee 1-2 vuotta ja uusi, nuorempi nainen vierellä vatsa pystyssä. Surullista mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksei se toinen voi vaan taipua ja suostua lapsentekoon. Vois oppia näkemään ne lapset positiivisina asioina eikä taakkana. Veikkaan että kärsimys on suurempi sillä joka haluaa lapsia mutta ei niitä saa, kuin sillä joka ei halua alunperin ja sitten sille tuleekin lapsi. Kyllä se omaa lastaan rakastaa!
Entä, jos ei rakasta? Minusta lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat. Kun ei kenenkään tarvitse taipua lapsettomuuteen toisen tahdosta, minusta ei kenenkään tarvitse taipua myöskään vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Minulle itselleni lapset ovat tärkeitä, mutta ymmärrän hyvin, että kaikille eivät ole. Eivät edes omat.
Ettei käy sitten niin että lopulta katkeroituu "et ton miehen takia, luovuin lapsihaaveista.
Entäs jos myöhemmin tuleekin ero ja naisella jo lapsentekoikä ohi ja mies tekeekin uuden nuoren naisen kanssa lapsia. Elämässähän voi tapahtua kaikenlaista.
Ikinä ei voi toisesta ihmisestä sanoa minkäläinen hän on tulevaisuudessa. Suosittelen eroamaan jos noin isosta asiasta ei olla samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksei se toinen voi vaan taipua ja suostua lapsentekoon. Vois oppia näkemään ne lapset positiivisina asioina eikä taakkana. Veikkaan että kärsimys on suurempi sillä joka haluaa lapsia mutta ei niitä saa, kuin sillä joka ei halua alunperin ja sitten sille tuleekin lapsi. Kyllä se omaa lastaan rakastaa!
Jos olet seurannut tätä palstaa yhtään pidempään, niin sinun pitäisi olla täysin tietoinen siitä, että omaansa ei todellakaan aina rakasta. Asia vain saattaa näyttää siltä, koska vanhemman lastaan kohtaan tuntema viha ja katumus lapsen hankkimisesta ovat edelleen pitkälti tabuja. Näkemyksesi on todella naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin vaikea käsittää, että tuo on monelle joku elämän iso haave. Eikö nykyään ole paljon muutakin mielekkäämpää kuin lasten kaitseminen?
On. Lapset vain häiritsisivät vapaa-ajan harrastuksiani, eli lähinnä siis Vauva-palstalla trollailua.
Elänkö lapsia haluamattoman kumppanin elämää vai tavoittelenko sellaista elämää, jossa haluamani lapsi onkin mahdollinen?
Hmm. Onko muka vaikee valinta?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin vaikea käsittää, että tuo on monelle joku elämän iso haave. Eikö nykyään ole paljon muutakin mielekkäämpää kuin lasten kaitseminen?
Joillekin on mielekästä perustaa perhe, tukea ja seurata oman lapsensa kehitystä, jakaa elämänsä tärkeimmät hetket oman perheen kanssa ja nähdä oman lapsensa aikuistuminen, ehkä istua vielä jonakin päivänä kahvipöydässä hänen ja hänen lastensa kanssa. Ei kyse ole pelkästä "lasten kaitsemisesta".
Toki se ei tarkoita sitä, että sen pitäisi merkitä yhtään mitään sinulle.
Onko ap luopunut lapsista?