Lue keskustelun säännöt.
Erilainen läheisyydentarve suhteessa?
27.09.2016 |
Mielipiteitä kyselisin.
Olen nyt tapaillut/seurustellut puolisen vuotta miestä, joka ei paljoa puhu eikä pussaa. Ongelma on siis siinä että hän ei juuri koskaa halaa, ei pidä kädestä tai muutenkaan kosketa. Antaa kyllä minun koskea itseään tai tulla tulla ja illalla nukkumaan mennessä ottaa kainaloon mutta muuten siis ei mitään läheisyyttä omasta tahdostaan. Seksi sujuu kuitenkin ihan ok. Minusta tuo käytös kertoo siitä että ei välitä mutta miehen mukaan kyse ei ole siitä, tykkää kyllä minusta. Kun tähän vielä lisätään se että mies ei välttämättä soita pariin päivään tai laita viestiä, on aika vaikea uskoa että välittäminen on aitoa.
Vai voiko todella olla sellaisia ihmisiä jotka eivät kaipaa läheisyyttä tai eivät halua päivittäin vaihtaa kuulumisia? Ymmärtäisin asian jos oltaisiin aivan tapailun alussa tai oltu 10v naimisissa mutta täsää vaiheessa kun pitäisi olla vielä aivan toisen lumossa, tuo tuntuu oudolta. Asia vaivaa minua todella, ja olen tästä miehelle sanonutkin mutta hänestä kaikki on ok. Juttua ei yhtään paranna se että mies ei ole mikään maailman puheliain, eikä varsinkaan omista tunteistaan ole valmis puhumaan.
Voiko mies muuttua tai voiko sellaista edes odottaa, kyseessä kai kuitenkin on luonteenpiirre jota on vaikea muuttaa? Kannattaako jäädä suhteeseen odottelemaan toisen mahdollista muuttumista? Toisaalta sitä haluaisi yrittää vielä mutta toisaalta ei enää jaksa kun on niin vaikeata.
Kommentit (19)
Ihmiset ovat erilaisia ja usein vastakohdat viehättävät. :) Oletteko sinun mielestäsi rakastuneita? Voisitko muuten kuvitella että hän olisi ns. lastesi isä, elämäsi mies? Onko asia vaivannut sinua koko ajan yhtä paljon tai oliko mies alussa erilainen? Minäkin seurustelin pari vuotta ihmisen kanssa joka vain oli paljon "kylmempi" kuin minä vaikka tykkäsi minusta ja halusi olla yhdessä. Se vaivasi joskus mutta kyllä suhde silti oli hyvä. Lopulta se kaatui erilaisiin tulevaisuuden toiveisiin. Sinuna antaisin vähän ajan kulua ja katsoisin vaivaako asia pitkässä juoksussa yhä enemmän vai yhä vähemmän. En hätiköisi jos mies on hyvä ja rakas. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos itsellesi läheisyys ja välittämisen näyttäminen on tärkeä osa suhdetta. Ihminen, joka ei osaa näyttää välittämistään ei sitä ominaisuutta helposti pysty muuttamaan. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että katkeroidut siitä ettei mies ikinä kohtele sinua niin kuin yleensä rakastettua kohdellaan. Voi myös valitettavasti olla niin, että mies ei anna läheisyyttä eikä puhu ajatuksistaan, koska olet hänelle vain vakipano. Teettekö yleensäkään asioita yhdessä kaupungilla tms.? Vai näettekö vain toistenne luona?
Minä olen alkanut kaivata läheisyyttä ja silittelyä nyt 26 avioliittovuoden jälkeen. Tykkään itse kosketella/hyväillä ja helliä, ja niin olen saanutkin tehdä. Lapset ovat maailmalla jo.Olen pyytänyt, tai ennemminkin kertonut miehelleni, että rakastan kun hän koskettaa minua sillai hellästi silitellen. Hellittelyt kumminkin loppuvat heti alkuunsa. En tahdo anella,mutta tarve tulla hellityksi on niin kova, että voisin palkata jonkun silittelemään. Tuntuu kuin olisin antanut perheelle kaiken hellyyden itsestäni näiden vuosien saatossa ja nyt kun akut ovat tyhjät haluaisin itse olla asemassa, jolloin mua vastikkeetta hyvitään
Edelliselle kirjoittajalle : tuo on varmasti tuttu tunne monelle jolla lapset lentäneet pesästä ja suhde sellainen arkistunut kuin se pitkän liiton ja lasten jäljiltä on. Tsemppiä. :) helli sinä itseäsi: mene hierontaan ja hoitoihin yms. :)
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle kirjoittajalle : tuo on varmasti tuttu tunne monelle jolla lapset lentäneet pesästä ja suhde sellainen arkistunut kuin se pitkän liiton ja lasten jäljiltä on. Tsemppiä. :) helli sinä itseäsi: mene hierontaan ja hoitoihin yms. :)
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n miesystävä kuulostaa ihan minun mieheltäni. Me ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, ja kyllä näistä vuosista 18 voin sanoa olleeni jotenkin katkeroitunut. Tai en kyllä enää, nykyään olen vain välinpitämätön. Kyllä se on kamalaa olla sellaisen miehen kanssa, joka ei mitenkään osoita että välittäisi tai oliis kiinnostunut. Jos nyt jo alkaa tuntua huonolta, älä jatka tuossa suhteessa. Ei se tule siitä muuttumaan.
Mun mies on "inhonnut" kosketusta lapsesta saakka (vai lapsuuden takia?) eikä vieläkään pidä halailusta eikä suukottelusta muuten kuin rakastelun hetkellä esileikkinä. Eikä myöskään ymmärrä että mua koskee ihan fyysisesti kun muhun ei kosketa ikinä. N kerran viikossa sanon hänelle että voisit taas halata kun edellisestä on mennyt viikko (joskus kyllä tuuppaan itseni lusikkaan kun mieheni nukkuu mutta sitä ei lasketa) ja silloin hän havahtuu - "Olenhan mä halannut joka päivä??" Juu et. Iltasuukkokin on mun antama kun lähden ennen miestä nukkumaan. Muuten ihana ja täydellinen mies mutta halaukset pitää ottaa, eikä niissä ole silloin mitään intiimiyden tuntua.
Onneksi on ystäviä jotka tykkää halailusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan hirveää, kun toinen alkaa väittää että et välitä, kun et toimi jollain hänen määrittelemällään tavalla osoittaa läheisyyttä. Sitten tulee "Musta tuntuu, että mä rakastan sua enemmän kuin sä mua". Sitten tälle inisijälle tuleekin kiire pistää suhde poikki, eli kylläpä hänen rakkautensa olikin suurta, huh huh. Näitä suhteita seuratessa inisijät tuntuvat olevan niitä, joilla on huono itsetunto ja jotka kaipaavat vakuuttelua muilta. Pelkäävät tulevansa jätetyksi ja hakevat toisesta merkkejä siitä, ettei se olekaan kiinnostunut.
Itse en voisi olla naisen kanssa jota ei voisi koko ajan halia ja pussailla.
m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on "inhonnut" kosketusta lapsesta saakka (vai lapsuuden takia?) eikä vieläkään pidä halailusta eikä suukottelusta muuten kuin rakastelun hetkellä esileikkinä. Eikä myöskään ymmärrä että mua koskee ihan fyysisesti kun muhun ei kosketa ikinä. N kerran viikossa sanon hänelle että voisit taas halata kun edellisestä on mennyt viikko (joskus kyllä tuuppaan itseni lusikkaan kun mieheni nukkuu mutta sitä ei lasketa) ja silloin hän havahtuu - "Olenhan mä halannut joka päivä??" Juu et. Iltasuukkokin on mun antama kun lähden ennen miestä nukkumaan. Muuten ihana ja täydellinen mies mutta halaukset pitää ottaa, eikä niissä ole silloin mitään intiimiyden tuntua.
Onneksi on ystäviä jotka tykkää halailusta...
Meillä taitaa olla yhteinen mies? Paitsi lusikka-juttu paljasti, ettei sittenkään.
Tuossa vaiheessa suhdetta kuuluisi kyllä olla kiinnostunut toisen tunteista, meillä 20 vuotta yhdessä olleilla on tuollaisia kausia, mutta tottumuksen voimalla uskoo, ettei suhde karilla ole. Sanoisin että jos miehellesi on yksi ja sama, miltä sinusta tuntuu yhteyttäpitämättömyys ja fyysinen etäisyys, niin miksi haluaisit viettää aikaasi hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottele se 10 vuotta, jospa mies muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi olla naisen kanssa jota ei voisi koko ajan halia ja pussailla.
m
T: ensitreffit alttarilla mikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ei voi tässä suhteessa muuttaa. Kaikki eivät kaipaa halailua ja lässytystä vaikka välittäisivätkin aidosti, jotkut eivät pysty syystä tai toisesta sellaiseen ja jotkut kokevat sen jopa ahdistavaksi. Pidemmässä suhteessa etäisyys/lähenemistarve voi mennä kausittain. Jos mies on muuten mukava ja suhde toimii niin tämä piirre hänessä on vain hyväksyttävä; jos et siihen pysty niin ehkä sitten kannattaa etsiä jotain muuta.
Minä olen nainen, joka on elänyt pitkän avioliiton miehen kanssa, joka kyllä halaili ja pussasi, mutta joka päiväisen halailun ja pussailun olisi joka päivä pitänyt johtaa seksiin. Eihän se tietenkään pitkässä liitossa niin mennyt ja sitten mies kiukutteli, välillä se kiukuttelu oli ihan helpottavaa. Vasta eron jälkeen tajusin miten ahdistava liitto oli, esim nukkumaan mennessä selän kääntö merkitsi hylkäystä, et rakasta minua, vaikka kuinka selitin että tukehdun ja tukahdun, jos joudun hengittämään nenä toisen rintaa vastaan.
Varmaan tuo liitto on johtanut siihen että en mitenkään halua uutta suhdetta, pelkään samaa tukehtumista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on "inhonnut" kosketusta lapsesta saakka (vai lapsuuden takia?) eikä vieläkään pidä halailusta eikä suukottelusta muuten kuin rakastelun hetkellä esileikkinä. Eikä myöskään ymmärrä että mua koskee ihan fyysisesti kun muhun ei kosketa ikinä. N kerran viikossa sanon hänelle että voisit taas halata kun edellisestä on mennyt viikko (joskus kyllä tuuppaan itseni lusikkaan kun mieheni nukkuu mutta sitä ei lasketa) ja silloin hän havahtuu - "Olenhan mä halannut joka päivä??" Juu et. Iltasuukkokin on mun antama kun lähden ennen miestä nukkumaan. Muuten ihana ja täydellinen mies mutta halaukset pitää ottaa, eikä niissä ole silloin mitään intiimiyden tuntua.
Onneksi on ystäviä jotka tykkää halailusta...
Meillä taitaa olla yhteinen mies? Paitsi lusikka-juttu paljasti, ettei sittenkään.
:D Ei mun mies juurikaan huomaa että olen lusikassa, kuorsaa täysillä. Eli voisi hyvinkin olla...
En silti epäile hetkeäkään etteikö rakastaisi täysillä, osoittaa sen kymmenin keinoin muuten. Mutta erityisesti viimevuosina kun omat voimat on sairauden takia heikenneet tuon hellyyden merkitys vaan kasvaa. 20 vuotta silti menty näin ihan hyvin. Seksiä on riittävästi ja se on hyvää. Puhumista riittää ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Älä jää odottelemaan.
Itse tapailin kesällä miestä joka ei ollut aiemmin seurustellut ja lopulta ne kaikki eroon johtaneet huonot asiat listattuna johti siihen, että ymmärsin, että tunteet olivat yksipuolisia. Hän selitteli jotain käytöstään sillä, ettei ollut ennen ollut suhteessa ja ettei siis ollut saanut tunteilleen ennen vastakaikua, mutta ollaanhab me muutkin seurustelleet joskus ensimmäisen kerran. Ihana ihastuminen näkyy iästä riippumatta. Myöhemmin hän myönsi ettei edes rakastanut, vaikka näin oli sanonut. Eromme jälkeen hän sanoikin suuntaavansa kohti oikeaa rakkautta.
Olen nainen joka on se kylmempi osapuoli. Koskettelu, silloin kun se menee oman kynnyksen yli, tuntuu minusta tunkeilevalta ja enemmän siltä, että toinen täyttää omia läheisyyden tarpeitaan kuin välittäisi minusta. Välittämistä osoittaa mielestäni enemmän ottamalla toinen huomioon arjessa.
Puhu aiheesta ja mietteistäsi hänelle enemmän, että oot miettinyt eroakin. Kysele. Kuuntele. Sillä selviää :)