Kenelle lapsettoman perintö menee ?

Pääasia kun ei mene valtiolle eikä v:moisille sukulaisille myöskään (jos on yksinäinen siis)  Testamentti kannattaa siis tehdä, sillä mistä sen tietää jääkö auton alle ensi viikolla vai ensi vuonna,vai hukkuuko kesällä uimamatkalla tms.

Ei kukaan onnettomuuteen joutunut varmastikaan olevalinnut  kohtaloaan .

Voi joutua henkirikoksen uhriksi tai saada jonkun yllättävän vakavan taudin tai verisuoni katketa päästä. Kaikki on periaatteessa ja käytännössä ihan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman avioparin kannattaa tehdä (vähintään keskinäinen) testamentti. Tällöin puolison suku ei ole ehkä vuosikymmentä myöhemmin kähisemässä perinnöstä. Tai saahan sitä olla tekemättäkin, jos haluaa, että kaksi sukua yrittää myöhemmin sopia jäämistöstä keskenään... onhan sekin yhdenlainen perintö. ;)

Mitä hyötyä siitä keskinäisestä testamentista on, kun joka tapauksessa leski perii?

Ja leski voi omassa testamentissaan määrätä vain omasta osuudestaan yhteisestä omaisuudesta, toinen puolisko palautuu ensin kuolleen puolison omaisille.

Keskinäinen testamentti määrää kaiken ominaisuuden leskelle. Tällöin ensin kuolleen suku ei ole perijän asemassa lesken kuoltua ja leski voi halutessaan testamentata kaiken miten tahtoo edelleen. Keskinäisiä testamentteja voivat tehdä myös muut kuin aviopuolisot.

Toivottavasti tämä ei pidä paikkaansa, sillä tätini oli lapseton leski ja hänen kuollessaan heidän keskinäisestä ja omasta testamentista huolimatta puolet hänen omaisuudestaan meni ensiksi kuolleen miehen sukulaisille.

Keskinäisessä testamentissa voi olla testamentattu joko hallintaoikeudella tai omistusoikeudella, käsittääkseni omistusoikeus tarkoittaa juuri tätä että voi testamentata koko omaisuuden.

Mikäs "nostellaan ikivanhoja perintöön liittyviä aloituksia" -päivä tämä on?

"Puoliso perii ja kun puoliso kuolee puolison suku perii"

Ja puoliso ei peri samalla tavalla täysin omistusoikeuksin kuin muuten eli se perintöosuus on hänellä ikäänkuin lainassa ja perintö palautuu sille vainajan muille perillisille kun puoliso kuolee. Normaalisti perinnöstä tulee omaa omaisuutta jonka sitten perivät omat perilliset. Puolison perintö on siis poikkeus tästä.

afrikkalaisille

"Toivottavasti tämä ei pidä paikkaansa, sillä tätini oli lapseton leski ja hänen kuollessaan heidän keskinäisestä ja omasta testamentista huolimatta puolet hänen omaisuudestaan meni ensiksi kuolleen miehen sukulaisille."

Tuon puolikkaan tätisi oli saanut miehensä kuoltua ja se osuus palautuu miehen suvulle kun puolisokin kuoleen.

Se pitäisi jakaa ansioituneiden rehellisten kansalaisten hyväksi eikä jättää valtiolle haaskattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos testamentiton Suomen kansalainen kuolee ulkomailla asuessaan, kumman maan lakien mukaan perintö menee?

Riippuu. Mm. missä maassa asui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman avioparin kannattaa tehdä (vähintään keskinäinen) testamentti. Tällöin puolison suku ei ole ehkä vuosikymmentä myöhemmin kähisemässä perinnöstä. Tai saahan sitä olla tekemättäkin, jos haluaa, että kaksi sukua yrittää myöhemmin sopia jäämistöstä keskenään... onhan sekin yhdenlainen perintö. ;)

 

Mitä hyötyä siitä keskinäisestä testamentista on, kun joka tapauksessa leski perii?

Ja leski voi omassa testamentissaan määrätä vain omasta osuudestaan yhteisestä omaisuudesta, toinen puolisko palautuu ensin kuolleen puolison omaisille.

Se hyöty, että siihen keskinäiseen testamenttiin nimenomaan kirjataan, että jäljelle jäävä puoliso eli leski saa tehdä molempien omaisuudelle, mitä haluaa ja testamentata sen jälkeensä, kenelle haluaa. Todellakin tehdään näin, jotta ensin kuolleen omaiset eivät vahingossakaan ole kärkkymässä heti tai vuosien jälkeenkään. Ideana siis, että jäljelle jäänyt voi vaikka myydä asunnon, joka on alun perin molempien, ilman että ne ensin kuolleen sisarukset ovat narisemassa, mihin se "heidän tuleva osuutensa" asunnosta joutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman avioparin kannattaa tehdä (vähintään keskinäinen) testamentti. Tällöin puolison suku ei ole ehkä vuosikymmentä myöhemmin kähisemässä perinnöstä. Tai saahan sitä olla tekemättäkin, jos haluaa, että kaksi sukua yrittää myöhemmin sopia jäämistöstä keskenään... onhan sekin yhdenlainen perintö. ;)

 

Mitä hyötyä siitä keskinäisestä testamentista on, kun joka tapauksessa leski perii?

Ja leski voi omassa testamentissaan määrätä vain omasta osuudestaan yhteisestä omaisuudesta, toinen puolisko palautuu ensin kuolleen puolison omaisille.

 

Keskinäinen testamentti määrää kaiken ominaisuuden leskelle. Tällöin ensin kuolleen suku ei ole perijän asemassa lesken kuoltua ja leski voi halutessaan testamentata kaiken miten tahtoo edelleen. Keskinäisiä testamentteja v

Väärin: ensin kuolleen omaisuus palaa jälkimmäisen kuoltua ensin kuolleen perillisille, ellei keskinäisellä testamentilla ole molempien eläessä toisin määrätty. Ja sepä onkin hauska soppa, jos ensin kuolleen kuolemasta on vaikka 20 vuotta ja leski on esim. myynyt aikaisemman asunnon, jonka raha on kulunut vaikka hoivakodin maksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman avioparin kannattaa tehdä (vähintään keskinäinen) testamentti. Tällöin puolison suku ei ole ehkä vuosikymmentä myöhemmin kähisemässä perinnöstä. Tai saahan sitä olla tekemättäkin, jos haluaa, että kaksi sukua yrittää myöhemmin sopia jäämistöstä keskenään... onhan sekin yhdenlainen perintö. ;)

 

Mitä hyötyä siitä keskinäisestä testamentista on, kun joka tapauksessa leski perii?

Ja leski voi omassa testamentissaan määrätä vain omasta osuudestaan yhteisestä omaisuudesta, toinen puolisko palautuu ensin kuolleen puolison omaisille.

Se hyöty, että siihen keskinäiseen testamenttiin nimenomaan kirjataan, että jäljelle jäävä puoliso eli leski saa tehdä molempien omaisuudelle, mitä haluaa ja testamentata sen jälkeensä, kenelle haluaa. Todellakin tehdään näin, j

 

 

 

SaahN leski aina myydä asunnon ja vaikk ryypätä rahat. Ei kuulu vainajan suvulle. 

^^Ei kun tuo ylläoleva (viesti 31) on väärin. Ensin kuolleen omaisuuden voi leski halutessaan käyttää kokonaankin, myydä asunnot, mökit, autot ja maksaa matkoja ja hoivakoteja ja mitä nyt tarvitseekaan. 

Ainoastaan on niin, että kun leskikin kuolee, niin puolet hänen ja ensin kuolleen yhteisestä, jäljellä olevasta omaisuudesta kuuluisi sen ensiksi kuolleen sukulaisille. Eli käytännössä puolet  lesken omaisuudesta (kun ei ollut avioehtoa tai testamenttia) pl. ne rahat, joita hän on tienannut aiemman puolisonsa kuoleman jälkeen. 

Soppahan tästä varmaan syntyy kyllä, olisin kiinnostunut kuulemaan käytännön kokemuksia, miten näitä on selvitelty, jos kuolemasta on tosiaan kauan ja leski on uudestaan naimisissa yms ja tosiaan kiinteä omaisuus on myyty. Onko mennyt nätisti?

Väärin: ensin kuolleen omaisuus palaa jälkimmäisen kuoltua ensin kuolleen perillisille, ellei keskinäisellä testamentilla ole molempien eläessä toisin määrätty. Ja sepä onkin hauska soppa, jos ensin kuolleen kuolemasta on vaikka 20 vuotta ja leski on esim. myynyt aikaisemman asunnon, jonka raha on kulunut vaikka hoivakodin maksuihin.

Mikä soppa siinä on? Ensin kuolleen puolison sukulaisille ei vaan jää perittävää. Leski saa käyttää perintöään omanaan tietenkin. Jos puolisoiden kuolemien välissä menee kauan aikaa, voi tilanne muutenkin muuttua. Nuori leski on voinut avioitua uudelleen, tehdä liudan lapsia, voittaa lotossa ja kuolla 40 vuotta myöhemmin miljonäärinä. Siinä ensimmäisen puolison sukulaiset eivät peri kuitenkaan puolia omaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei oo testamenttia menee sisaruksille
Jos on testamentti, sille jolle on testamentattu

 

 Ensisijaisesti vanhemmille. Jos vanhemmat kuolleet, sitten sisaruksille.

Vierailija kirjoitti:

^^Ei kun tuo ylläoleva (viesti 31) on väärin. Ensin kuolleen omaisuuden voi leski halutessaan käyttää kokonaankin, myydä asunnot, mökit, autot ja maksaa matkoja ja hoivakoteja ja mitä nyt tarvitseekaan. 

 

Ainoastaan on niin, että kun leskikin kuolee, niin puolet hänen ja ensin kuolleen yhteisestä, jäljellä olevasta omaisuudesta kuuluisi sen ensiksi kuolleen sukulaisille. Eli käytännössä puolet  lesken omaisuudesta (kun ei ollut avioehtoa tai testamenttia) pl. ne rahat, joita hän on tienannut aiemman puolisonsa kuoleman jälkeen. 

 

Soppahan tästä varmaan syntyy kyllä, olisin kiinnostunut kuulemaan käytännön kokemuksia, miten näitä on selvitelty, jos kuolemasta on tosiaan kauan ja leski on uudestaan naimisissa yms ja tosiaan kiinteä omaisuus on myyty. Onko mennyt nätisti?

 

Minua kiinnostaisi miten ensin kuolleen sukulaiset edes tietäisivät sukulaisensa lesken kuolemasta? harvemmin kait pidetään yhtä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen testamentannut omaisuuteni sisaruksilleni ja/tai heidän jälkeläisilleen jos sellaisia on. Ihan turha kierrättää enää vanhempieni kautta. Nyt kun sisaruksillani on jo jälkeläisiä, voisin toki muuttaa vielä niin, että menisi suoraan sisarusten lapsille, jotten tule ylimääräisiä perintöveroportaita väliin. Aviopuolisoni toki perii minut ensin avio-oikeuden nojalla, mutta olen testamentissa määrännyt, että hänen jälkeensä kaikki minun vanhemmiltani perimä palaa takaisin omaan sukuuni eikä mene puolisoni lapsille.

 

Et voi määrätä, mitä puolisosi tekee sinulta perimällään omaisuudella kuolemasi jälkeen. Hänellä on siihen omistusoikeus eli voi halutessaan lahjoittaa sen vaikka lapsilleen tai tuhlata kaiken. Vain jos jotain jää, se siirtyy takaisin sinun sukuusi. 

(Sille joka ihmetteli, miten välit pysyvät sukulaisen leskeen) Tiedän kyllä tällaisenkin tapauksen, jossa ensiksi kuolleen sukulaiset kuulivat kuolemasta vasta parin vuoden päästä, vaikka aikaa ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kuolemien välillä ja jälkimmäinen kuollut puolisokin oli vasta viisikymmentä täyttänyt. Ja oli hankala selviteltävä, koska jälkimmäisen uusi puoliso osoittautui vähän ketkuksi.

Mutta ei kai ne välit välttämättä katkea ainakaan täysin, kun se eka avioliitto on voinut kestää sekin kymmeniä vuosia ja leski on ollut sen aikaa oman tädin tai sedän tai sisaruksen tai lapsen kumppanina. Ja varmaan perunkirjoitukseen ainakin tulee kutsua ne ensin kuolleen sukulaiset, siinähän tehdään sukuselvitykset ja katsotaan aikaisemmat perunkirjat yms.

Lainaus:*Minua kiinnostaisi miten ensin kuolleen sukulaiset edes tietäisivät sukulaisensa lesken kuolemasta? harvemmin kait pidetään yhtä. *

Ai jaa, kyllä minun suvussani ja myös tuttavien suvussa yhteydet ovat säilyneet, vaikka pariskunnan toinen osapuoli kuoleekin. Jos on vuosikausia tunnettu ja vietetty aikaa yhdessä, miksi se loppuisi toisen jäädessä leskeksi? Esimerkiksi isäni serkut vierailevat edelleen usein äitini luona (ja hän heidän luonaan), vaikka äiti on ollut jo 30 vuotta leskenä. Ja kyseessä ei tässä tapauksessa ole ainakaan mikään perinnön kärkkyminen, koska meitä rintaperillisiäkin jäi.

Vierailija kirjoitti:

(Sille joka ihmetteli, miten välit pysyvät sukulaisen leskeen) Tiedän kyllä tällaisenkin tapauksen, jossa ensiksi kuolleen sukulaiset kuulivat kuolemasta vasta parin vuoden päästä, vaikka aikaa ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kuolemien välillä ja jälkimmäinen kuollut puolisokin oli vasta viisikymmentä täyttänyt. Ja oli hankala selviteltävä, koska jälkimmäisen uusi puoliso osoittautui vähän ketkuksi.

 

Mutta ei kai ne välit välttämättä katkea ainakaan täysin, kun se eka avioliitto on voinut kestää sekin kymmeniä vuosia ja leski on ollut sen aikaa oman tädin tai sedän tai sisaruksen tai lapsen kumppanina. Ja varmaan perunkirjoitukseen ainakin tulee kutsua ne ensin kuolleen sukulaiset, siinähän tehdään sukuselvitykset ja katsotaan aikaisemmat perunkirjat yms.

 

 

Minä jäin leskeksi 16 vuotta sitten. Entiset appivanhemmat ovat jo kuolleet myös enkä edesmenneeni sisaruksia ole nähnyt sitten hautajaisten. Omat lapseni eivät tiedä minun olleen aikaisemmin edes aviossa. Sanotaan, että kuolen esim. tästä 30:n vuoden päästä.