Lue keskustelun säännöt.
Miksi lääkärit takertuu epäolennaiseen eikä siihen vaivaan minkä takia menin vastaanotolle?
27.09.2016 |
Kävin viime viikolla työpaikkalääkärillä niska ja selkäkipujen takia, niin kun toinen lääkäri kehotti jos vaiva pahenee.
Lääkäri oli katsonut aiempia käyntejä ja jankkasi mitä lääkkeitä syön ahdistukseen ja masennukseen. Kun sanoin etten mitään niin oli tunkemassa reseptiä kouraan.
Sanoin että sen ahdistukse/masennuksen suhteen voin paremmin ja kerroin miksi, mutta nyt tarvitsisin lääkettä tai jotain tähän niska/selkäkipuun.
Loppuviimein jankkaamisen jälkeen sain särkylääkkeet ja lähetteen fyssarille.
Toki potilasta pitää hoitaa kokonsisuutena, mutta miksi ei voi kuunnella ja uskoa potilasta vaan takertua epäolennaiseen? Äärimmäisen ärsyttävää.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Jos niskat jumissa stressin tai surun vuoksi, pitää kiinnittää katse myös syyhyn eikä vain seuraukseen. Enkä tarkoita tällä mielialalääkitystä.
Oletko kokeillut jo jäsenkorjaajaa? Esim. Kuntosyke Kirkkonummella. Selviäisit oletettavasti ilman mitään lääkettä.
Joskus kireys voi johtua vaikkapa ongelmista tasapainoelimessä eikä katoa fyssarilla, kipulääkkeillä toki voi turtua hetkeksi.
Mulla on elämässäni ollut paljon stressiä ja surua, mutta niska- tai selkäkipuja ei koskaan. En oikein tykkäisi hyvää, jos vaikean masennuksen takia lekuriin mennessäni lekuri alkaisi ekaksi kokeilla miten niska kääntyy ja selkä taipuu. Psykofyysinen kokonaisuus juu, mutta rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kerran menin jalkasienen takia lääkärin ja äijä alkoi tivaamaan rodullisesta alkuperästäni ja mistä päin oikeasti olen. nyt jalat ovat hyvä vauhtia mätänemässä pois kun en vaivaudu hoitamaan niitä, saati menemään lääkärille.
enkä ole porvoosta :D
Hähää, kylläpäs nyt lääkäriä harmittaa kun näytit hänelle että sinulle ei kettuilla!
Ei siinä ole mitään nauramista jos huonot kokemukset estää menemästä lääkäriin. Mulla on näin, ja saan olla kyllä kuolemansairas ennen kuin astun terveysaseman ovista sisään. Mutta säästöähän se on, etenkin jos ihminen kuolee pois. Jos taas ei kuole, kustannukset on moninkertaiset kun tauti pahenee eikä sitä enää lääkekuurilla hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on että jos joku lääkäri on tunkenut sinne potilastietoihin jonkun diagnoosin niin sitä ei sieltä pois saa. Itsellä lukee bipolaarihäiriö sekä narsistinen persoonallisuushäiriö. Tämä toistuu aina lääkäreiden epikriiseissä ja se ärsyttää. Lääkärit takertuu herkästi näihin. En siis käytä lääkkeitä näihin sairauksiin ja elän ihan tavallista elämää. En oikeastaan edes usko että mulla on kyseiset sairaudet. Ne kuitenkin häiritsee koska lääkäri tekee niiden perusteella usein oman käsityksen minusta.
Missä olet nuo diagnoosit saanut? Psykiatrilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niskat jumissa stressin tai surun vuoksi, pitää kiinnittää katse myös syyhyn eikä vain seuraukseen. Enkä tarkoita tällä mielialalääkitystä.
Oletko kokeillut jo jäsenkorjaajaa? Esim. Kuntosyke Kirkkonummella. Selviäisit oletettavasti ilman mitään lääkettä.
Joskus kireys voi johtua vaikkapa ongelmista tasapainoelimessä eikä katoa fyssarilla, kipulääkkeillä toki voi turtua hetkeksi.
Mulla on elämässäni ollut paljon stressiä ja surua, mutta niska- tai selkäkipuja ei koskaan. En oikein tykkäisi hyvää, jos vaikean masennuksen takia lekuriin mennessäni lekuri alkaisi ekaksi kokeilla miten niska kääntyy ja selkä taipuu. Psykofyysinen kokonaisuus juu, mutta rajansa kaikella.
En tarkoittanut noin päin. Vaan sitä, että monesti se jännityskireys ja kipu hellittää samaa tahtia surun/ stressin kanssa. Toki sitä voi yrittää lievittää jollakin keinolla, mutta lopullisesti se lähtee tilanteen muututtua. Olettaen siis, että taustalla on ollut henkinen syy eikä väärä työasento tms. fyysinen lähde.
Sinulla ei ole suru aiheuttanut kipuja, mutta kyllä se monella tuntuu juuri painona, puristuksena ja kireytenä yläselässä, niskassa ja rinnassa. Siitä on vaikka kuinka monta sanontaakin, miten huolet painavat hartioita ja suru pusertaa rintaa jne.
Lääkäreille masennus on helppo ratkaisu kun ei parempaa keksitä.Moni tukielinvaiva on ollut "masennusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on että jos joku lääkäri on tunkenut sinne potilastietoihin jonkun diagnoosin niin sitä ei sieltä pois saa. Itsellä lukee bipolaarihäiriö sekä narsistinen persoonallisuushäiriö. Tämä toistuu aina lääkäreiden epikriiseissä ja se ärsyttää. Lääkärit takertuu herkästi näihin. En siis käytä lääkkeitä näihin sairauksiin ja elän ihan tavallista elämää. En oikeastaan edes usko että mulla on kyseiset sairaudet. Ne kuitenkin häiritsee koska lääkäri tekee niiden perusteella usein oman käsityksen minusta.
Tosin kuin yleisesti luullaan, narsistinen persoonallisuushäiriö voi tasaantua niin, ettei diagnoosin saanut ihminen enää muutaman vuoden päästä täytä diagnostisia kriteereitä. Voitko saada diagnoosia purettua? Biposta en osaa sanoa, häviääkö se itsekseen... kakkostyyppiä?
Lääkärit saa rovisiot määräämistään lääkkeistä. Mitä sinä määräisit? Sellaisia mistä ei tule rahaa vai sellaisia mistä sitä tulee paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit eivät ole ruudinkeksijöitä, päinvastoin.
Vauvapalstaltahan ne ruudinkeksijät löytyvät, kuten tämäkin ketju varsin kunniakkaasti osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit eivät ole ruudinkeksijöitä, päinvastoin.
Vauvapalstaltahan ne ruudinkeksijät löytyvät, kuten tämäkin ketju varsin kunniakkaasti osoittaa.
No mutta tottahan se ON, että kaikki lääkärit ei ole mitään ruudinkeksijöitä. Ne on hyviä matikassa ja kovia pänttäämään, ja lääkärin ammatti kiinnosti koska 1) status, 2) raha, 3) mahdollusesti halu auttaa. Ei silti, tiedän hyviä ja fiksuja lääkäreitä, mutta myös näitä, joitten kunnia-asia on tietää potilasta paremmin mikä häntä vaivaa, vai vaivaako mitään. Se pönkittää ammatillista itsetuntoa ja voi samalla purkaa stressiä potilaaseen.
Lääkärin ammatti on ammatti muiden joukossa. Ei se tee lääkäreistä mitään yli-ihmisiä, vaan yhtä lailla ne mokailevat kuin muutkin. Usein vaan pahemmin seurauksin, ikävä kyllä. Lääkäri kun jättää sen valkotakin naulakkoon, hän on ihan tavallinen pulliainen, jolla vaan on turvatumpi työpaikka ja parempi toimeentulo. Korkeakoulutettuja on muitakin.
Hyviä lääkäreitä on, mutta ärsyttää tämä tapa nostaa ne jollekin jalustalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiettyjä mielenterveyslääkkeitä käytetään kivun hoitoon. Se ei tarkoita sitä, että olisi edes välttämättä masennusta tms. Ne lääkkeet korjaavat aivojen kykyä kokea kipua.
Onko sulla alan koulutusta? Oon nimittäin ihan eilen googlannu ankarasti tätä aihetta, ja snri-lääkkeet on niitä, jota käytetään PITKÄAIKAISEN kivun hoitoon (esim. Hermovaurio, fibro) , ssri-lääkkeitä ei minun ymmärrykseni mukaan käytetä ollenkaan. Haluaisin siis tietää onko kaikki tieto, mitä löysin, väärin :)
Mulla on nivelrikko, vanhat murtumat ja tod. Näk hermovaurio jaloissa, ja lääkäri päätti hyppiä reseptin uusimisen yhteydessä niinsanotusti ortopedini nenille, pienensi uuden, toimivan kipulääkkeeni annostusta ja ehdotti vaihtoa venlafaxiin (tän ymmärrän, snri ja ystävällä määrättiin Kys. Lääke pienenä annoksena hermokipuun ja fibroon ihan kipupolilta, mutta ymmärtääkseni snri-lääkkeet vaativat neurotinin kaveriksi toimiakseen kipuun, joten toimivan neurotiinin vaihtoa tähän en ymmärrä) tai fluoksetiiniin (tätä en ymmärrä, koska ssri.).
Kai mää en sitte ollukkaan kippee, vaikka nivelrikot on todettu kuvissa, ja Kys. Lääke auttaa vaan hermokipuun. No, yritän tapella reseptin entiselleen ja ootan ajan kipupolille..
Moni asia menee usein ohi itestään. Siksi heti ei kannata juosta l.
Täysikuun aikaan suurin osa ihmisistä tuntee kipua ja loppuu kun täyskuu mennyt ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdelle tuttavalleni on annettu sama diagnoosi eri oireista. Toinen kertoi oireet ja diagnoosi tuli sillä perusteella ja toiselta otettiin verikokeet jotka antoivat saman diagnoosin. Diagnoosi oli lliallinen alkoholin käyttö, hoitona alkoholin käytön lopettaminen. Molemmat olivat olleet absolutisteja koko ikänsä.
Ei ihme että Suomessa koetaan alkoholin haitat suuriksi jos kaikki vaivat pannaan sen syyksi myös ihmisillä jotka eivät ikinä ole ainetta käyttäneet. Luottoni lääkäreihin on mennyt jo suurelta osin.
Voin sanoa että niska-hartiavaivani katosivat kun työpisteeni työtuoli ja pöydän korkeus säädettiin itselleni sopivaksi. Lisäksi se että hankin kotiin konttorituolin kun tässä tietokoneella tulee oltua paljon. Tein säädöt omaan tuoliin kotona.
Oikea työasento on a ja o. Meillä töissä kävi fysioterapeutti työterveyshuollosta tekemässä kaikille tuolisäädöt, aluksi tuntui hullulta idealta mutta kun kivut hävisi yhdistin sen tähän korjaantuneeseen työergonomiaan.
Hähää, kylläpäs nyt lääkäriä harmittaa kun näytit hänelle että sinulle ei kettuilla!