Miksi monet naiset pilaavat suhteen nalkuttamalla

Outoa miksi niin monen täkäläisen naisen sielunmaisemaa täyttää aika pakonomainenkin järjestyksenpito, kun monissa naisia koskevissa tutkimuksissa ja esseissä painottuu päinvastoin naisen yhdistäminen isompaan tai pienempään epävakauteen. Kyse voi olla ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaminen on yhteydessä siihen, että ei osaa rentoutua. Kaiken ei tarvitse olla niin stressin kautta syntyvää. Kodin ei tarvitse olla aina siisti. Ruoka voi maistua oudolle. Vaatteet voivat olla hukassa tai vääriä.

Käyttäkää sekin energia miestenne rakastamiseen ja hyviin hetkiin. Rentoutukaa, nauttikaa, "olkaa vain". Asioilla kuin siivo tai vaatteet ei ole isossa kuvassa käytännössä yhtään mitään merkitystä.

Vaikea rentoutua jos toinen hermoilee joka päivä kun vaatteet, avaimet yms on hukassa. Ja yleensä huomaa niitä etsiä niin myöhään että usein tulee kiire (ja kyllä, myöhästymisillä on merkitystä jos on vaikka työtapaamisia tai pitää ehtiä junaan).

Joo, mutta tuossakin on lopetettava äitileikki.

Mies on aikuinen ja jos myöhästyy, on se hänen ongelmansa.

Toki voi joskus auttaa etsimään vaikka niitä avaimia, mutta mikään joka aamuinen kuvio se ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Mitä sitten, jos nalkuttaja onkin mies? Mä en nalkuta, vaikka mies jättää roskat pitkin pöytiä, likaiset astiat levälleen, maidon lämpimään, leipäpussin auki jne. jne. Ja sitten katsoo asiakseen nalkuttaa, jos olen vaikka tunnin imuroinut, mutta joku tietty juttu oli jäänyt imuroimatta. Itse ei siis imuroi koskaan.

Totta helvetissä nalkutuskielto koskee molempia sukupuolia.

Nalkuttavalle miehelle vaan imuri käteen.

Yleensä kannattaa sanoa nalkuttajalle että jos haluaa jonkun asian tehtävän tietyllä tavalla, on se sitten tehtävä itse.

Eri asia on ne laiskamadot jotka eivät periaatteesta tee mitään.

Mutta auttaako siinä nalkutus vai onko harkittava jatkoa ihan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitä iskeä sähköpiiskalla?

Hyvä idea! Mahtaisko sähköistettu kärpäslätkä ajaa saman asian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehelleni sanonut että nalkuttaminen loppuu tasan siihen paikkaan kun se asia menee kerralla perille. Ei ole vaikeaa, eikä ole tarvinnut tuon jälkeen kovin useasti mainita asioista.

Minun aviomiehen mielestä taas nalkuttamista on se kun ensimmäisen kerran sanoo. Pitäisi olla sanomatta ikinä koskaan kertaakaan.

Sanoa = käskeä. Ja jos käsky ei mene perille niin sitten toistetaan mahdollisimman vittumaisella äänellä tarpeeksi monta kertaa.

Naisten oletus on, että parisuhteessa nainen käskee ja mies tottelee.

Ei onneksi kaikkien naisten. Koska on olemassa miehiä, jotka osaavat tehdä asioita ilman, että siitä tarvitsee heille erikseen sanoa. Meidän perheessä on vakiintunut tietyt käytännöt. Se, kumpi hakee kuopuksen päiväkodista, huolehtii myös sinä päivänä esikoisen läksyt, mahdolliset harrastuksiin kuljettamiset, varmistaa lapsille seuraavaksi päiväksi puhtaat vaatteet kouluun ja päiväkotiin ja pesee pyykit. Se toinen taas käy kaupassa, laittaa ruuan, tiskaa ja siivoaa keittiön sekä käyttää koiran ulkona. Viikonloppuisin tehdään viikkosiivous ja työnjakona on, että toinen hoitaa lattiapinnat (imurointi ja lattioiden pesu) ja toinen hoitaa lattiatason yläpuolella olevat pinnat eli tavaroiden paikoilleen laittaminen sekä pölyjen pyyhkiminen. Roskat vie ulos se, joka ovesta ulos menee. Ei tarvitse sanoa, määrätä eikä nalkuttaa. 

" On vakiintunut tietyt köytännöt" = sinä olet käskenyt miten hommat hoidetaan ja mies on alistunut. Onnea vaan onnistuneen koulutuksen johdosta. Vtun feminatsi.

Nainen on edelleen se arjen huolehtija/pyörittäjä. Nainen, joka on hauskempi ja rennompi (esimerkiksi nauraisi vaan silloin kun tuli ostettua väärää maustetta ruokaan) ei ole yhtä haluttu kumppani pidempään juttuun. Moraalinen valinta. Hauska nainen on Suomessa hieman epäilyttävä, niin kumppanina kuin äitinä.

Tämä on ehkä yksi syy sille, miksi moni suomalaisnainen on niin vakava. Ystävällisyys ja hauskuus - sosiaalinen pirteys - eivät ole naisessa haluttuja ominaisuuksia, jos niitä vertaa järkevyyteen ja jämptiyteen kodin piirissä. 

Ite nalkutan poikaystävälle "läpällä". Eli siis en silleen vihasesti syyttele jos se on taas jättäny keittiön kaapin auki, vaan siitäki on tullut sellanen meijän vitsi, tyyliin "kukakohan tän oven on jättäny auki, sille jollekki tuli varmaan hirvee kiire tehä jotain muuta.." Jos ymmärrätte :-D silleen siis kivasti huomauttaa. Nauraa vielä päälle. Ei elämä oo niin vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehelleni sanonut että nalkuttaminen loppuu tasan siihen paikkaan kun se asia menee kerralla perille. Ei ole vaikeaa, eikä ole tarvinnut tuon jälkeen kovin useasti mainita asioista.

Minun aviomiehen mielestä taas nalkuttamista on se kun ensimmäisen kerran sanoo. Pitäisi olla sanomatta ikinä koskaan kertaakaan.

Sanoa = käskeä. Ja jos käsky ei mene perille niin sitten toistetaan mahdollisimman vittumaisella äänellä tarpeeksi monta kertaa.

Naisten oletus on, että parisuhteessa nainen käskee ja mies tottelee.

Ei onneksi kaikkien naisten. Koska on olemassa miehiä, jotka osaavat tehdä asioita ilman, että siitä tarvitsee heille erikseen sanoa. Meidän perheessä on vakiintunut tietyt käytännöt. Se, kumpi hakee kuopuksen päiväkodista, huolehtii myös sinä päivänä esikoisen läksyt, mahdolliset harrastuksiin kuljettamiset, varmistaa lapsille seuraavaksi päiväksi puhtaat vaatteet kouluun ja päiväkotiin ja pesee pyykit. Se toinen taas käy kaupassa, laittaa ruuan, tiskaa ja siivoaa keittiön sekä käyttää koiran ulkona. Viikonloppuisin tehdään viikkosiivous ja työnjakona on, että toinen hoitaa lattiapinnat (imurointi ja lattioiden pesu) ja toinen hoitaa lattiatason yläpuolella olevat pinnat eli tavaroiden paikoilleen laittaminen sekä pölyjen pyyhkiminen. Roskat vie ulos se, joka ovesta ulos menee. Ei tarvitse sanoa, määrätä eikä nalkuttaa. 

" On vakiintunut tietyt köytännöt" = sinä olet käskenyt miten hommat hoidetaan ja mies on alistunut. Onnea vaan onnistuneen koulutuksen johdosta. Vtun feminatsi.

Ei suinkaan. Minä vain valitsin miehen, joka ymmärsi jo ennen ensitapaamistamme, että kaupassa pitää käydä, ruokaa pitää laittaa, tiskit pitää tiskata, pyykit pestä, kotona siivota jne. Mulla on hyvä anoppi, joka oli opettanut nämä asiat pojalleen. Mieheni myös ymmärsi ihan sanomattakin, että lasta ei voi jättää päiväkotiin ja hakea viikon päästä, jos sattuu huvittamaan,   ja että koira ei kykene pidättelemään tiettyä aikaa kauempaa. Vakiintuneet käytännöt syntyivät ajan myötä. Esimerkkinä vaikka se, että sille kumpi halusi päiväksi auton käyttöönsä, oli helpompaa ja nopeampaa viedä lapset päiväkotiin ja hakea ne sieltä. Tai se, että se kumpi kävi kaupassa myös päätti, mitä ruokaa laitetaan ja laittoi ruuan. Tai se, että kun on taloudessa vain yksi pölynimuri, oli helpompaa toisen hoitaa lattiapinnat ja toisen muut pinnat eikä niin, että toinen odottelee, koska imuri vapautuu omaan käyttöön. Nämä vakiintuneet käytännöt helpottavat arkea ja nopeuttavat kotitöistä selviytymistä.